AS-kisatarinoita 2003


Aloitussivulle . Omituista höpinää

Näitä tarinoita kirjoitteleepi "eräs autosuunnistaja". Aloitussivulta löytyy linkki mm. yhteystietoihini.


Sisällysluettelo: Nuukan pojan lenkki 31.10. . Hesasarjan 1. osakilpailu 26.10. Onnea UFAK 40v.! . 41. Syyseksytys Orivedellä 25.10.2003 . Kuusankosken yöajo SM-sarjan päätös Vekarajärvellä 18.10.2003 . XVI Syyskoukerot Heinolassa 11.10.2003 . Vaasan Rannikkoajo Jurvassa 27.9.2003 . Suntin suunnistus Lopella 20.9.2003 . PM-viikonloppu Ruotsissa 12.-13.9. . PM-viikonloppu Norjassa 29.-30.8.2003 . SM-Skepptuna Pokalen 23.8.2003 . XIV Kontio-AS SM 28.6.2003 . Yötön yö AL-Oulu-sprint 6.6.2003 . Suomen AS-PM viikonloppu 23.-24.5.2003 . AS-kesäkauden avausviikonloppu 17.-18.5.2003 . AS-PM-viikonloppu Tanskassa 9.-11.5.2003 .

Muut vuoden 2003 AS-jutut: Kausi 2003: talven turinat . Viron autosuunnistusmatkoista . Raportti Ahvenanmaan Eckerörundanilta .


Nuukan pojan lenkki 2003-10-31

Viikonlopusta on tulossa vaihteeksi suunnistuspainotteinen: perjantaina autosuunnistuksen aluekilpailu Laihialla, lauantaina kansallinen Jyväskylässä ja sunnuntaina harjoitusajo Helsingin lähikulmilla.

Laihialle lähdettiin perjantai-iltapäivällä Lohjalta, josta lumet olivat kokonaan sulaneet koko viikon kestäneiden sadekuurojen ansiosta. Lumesta ei ollut tietoakaan matkallakaan, ennen kuin räntäsade alkoi satakunta kilometriä ennen Laihiaa. Ajokeli ei ollut paras mahdollinen, onneksi ei ollut ruuhkia. Majapaikallemme ratamestarin pihapiiriin saavuimme reilun puolituntisen ennen lähtöaikaa. Auto alas trailerilta ja kisapaikalle, vielä jäi viisitoista minuuttia aikaa… ilmoittautua, katsastaa auto, laittaa kellot oikeaan aikaan, putsata auton lasit, syöttää ajotietokoneeseen ajomääräyksen tiedot, järjestää "konttori" ja hörpätä kupit teetä. No, tuosta viimeisestä jouduttiin hiukan tinkimään.

Kisa alkoi kohdaltamme klo 20:20, lähdimme reitille viimeisenä kilpailuparina. Lähdöstä ensimmäiseen risteykseen oli mittarintarkastusmatka. "Piste yksi on merkitty maastoon" väitettiin ajomääräyksessä. Matkan tultua täyteen löytyi kyllä risteys, joka kartan mukaan oli vaihtopiste, mutta ei merkintää maastossa. Valuttiin hiljaa parisataa metriä eteenpäin, mutta sitten tuli isompi risteys, joka oli varma tuntomerkki kartalta: nyt ollaan jo liian kaukana. Aikaa oli pari minuuttia, joten päätettiin ottaa tarkasti oikea mitta ja peruutettiin vaihtopisteeseen. Syötettyämme matkan X-tripille totesimme peruutuksen sekoittaneen matkan mittauksen: mittarikertoimen korjauskertoimeksi tuli -4,5% - ei voi olla oikein, mutta miten se korjaus peruutetaan? Äh, antaa olla, suurin osa kisasta ajetaan kuitenkin ajoajalla.

Pienen siirtymän jälkeen tultiin ensimmäiseen suunnistusjaksoon: pitkulainen, pusikoitunut sorakuoppa. Sisäänmenotien vasen-vasen yhdistelmässä ura oli kulunut huonoon kuntoon, kivet pyörivät pohjapanssarin alla. Pari sataa metriä jakson alusta totesi kuljettaja oikean etupyörän olevan "ehkä rikki". Jakso oli vasta alkanut ja matkaa runsaasti jäljellä: auto seis ja koko miehistö renkaan vaihtoon. Runsaan neljän minuutin päästä matka jatkui ja jakso jatkui kuopasta toiseen. Reilun seitsemän minuutin myöhien kera saavuimme jakson päättäneelle JAT:lle puoli tuntia startista.

Kakkosjakso alkoi siirtymäluonteisella ajelulla kohti Jurvaa. Mielenkiintoa piti yllä koukkailut tien sivussa oleville levähdysalueille, joita oli useita. Miten monta siirtymää olisikaan pelastettu SRT (suunnistus-RT)-asemien käytöllä! Sitten saavuimme isolle sorakuoppa-alueelle Jurvan pohjoispuolella. Sisäänmenossa oli AT, jolle saapumisaikaa odotellessamme saimme pitää peräti kolmen minuutin tauon. Itse jakso oli todella vauhdikas ja aloimme saada kiinni edellämme lähteneitä A- ja B-luokkalaisia. Lähes neljäkymmentä minuuttia pitkällä jaksolla saatiin myöhää viitisen minuuttia. Kyseisen JATin piti jakaa neljä uutta karttaa, mutta kaikki kartat saatiin jo lähdössä.

Kolmas jakso oli uusi kierros jaksolla kaksi esiteltyihin kuoppiin. Lisänä oli lisää pieni teollisuushallin piha. AT:lle menoa odotettiin pari minuuttia ja menoksi. Nyt päästiin oikeaan kilvanajoon A- ja B-luokkalaisten kanssa. Valomerkistä tuli tilaa ja eteneminen tuntui yllättävän helpolta. Kolme minuuttia myöhiä, mutta nyt tuli rasitteeksi myös yksi RT-asema. Kartturi vaistosi jotain, mutta vaisto ei ollut tarpeeksi vahva. Auto seis, sekunnin tuumaus ja … JAT:lle ilman tarkistusta.

Neljäs jakso oli peltopila, jota edelsi siirtymä todella löysillä ajoajoilla. AT:n pelossa (yksi pisteväli ajettiin nopeuspyynnillä) pidettiin viisi minuuttia taukoa. Turha tauko, sillä AT:ta ei tullutkaan. Pellon sisäänmenossa tehtiin turhantuntuinen silmukka, joka oli pehmennyt todella huonoon kuntoon. Neliveto-Daihatsumme jaksoi vain vaivoin kiivetä uran läpi. Itse pelto sen sijaan on ollut pitkään kesannolla ja oli siten hyvässä kunnossa ja mukava ajettava… jakson loppupuolella olleelle leima-asemalle asti. Leimasimelta lähtö olisi ollut kaksivetoiselle todella paha, meistä tuntui kuin auto olisi vain kaivanut itseään syvemmälle. Urista päästiin kuitenkin irti ja JAT:lle ajettiin parin minuutin myöhien kera.

"Maalisiirtymällä" ajettiin vielä pieni kesantopelto ympäri ja haettiin vanha pohja. Maaliin tultiin kolmen tunnin ajon jälkeen. Kartturin mielestä kisa oli tosi kiva, kuski harmitteli joitakin huonoja uria ja kilpailun alussa tapahtunutta rengasrikkoa. Tapahtumalla oli sikäli vaikutusta sijoituksen kannalta, että kilpailun voitto jäi vajaan kolmen minuutin päähän…


Hesasarjan harjoitusajo 2003-10-26

Onnea UFAK 40 v.!

Lauantai-illan voitonjuhlista selvittyämme käänsimme auton keulan vaihteeksi etelään: UFAK järjesti Hesasarjan ensimmäisen osakilpailun. Neljässä luokassa starttasi Tikkurilan Teboililta reitille yhteensä parikymmentä autoa, joista monikaan ei ollut viettänyt lauantai-iltaansa Oriveden suunnalla.

Ajomääräyksen perusteella kisalla tulisi olemaan hiukan reilun tunnin. Reitinmäärittelytapana oli kartta ja peite, joten nitoja kaivettiin naftaliinista. Sää oli keväisen tuntuinen, aurinko sulatteli lunta asfaltilta, lämpötila oli nollan tuntuvilla.

Tikkurilasta lähdettiin lentokentän eteläpuolisia katuja pitkin kohti itää, ja ensimmäisellä jaksolla pyörittiin tuttua lepikkoa Veromiehenkylässä.

Pusikossa... ja hukassa

Tässä harjoitusajossa ei ajettu lainkaan keskinopeusajoa, joten ennakkovapaata etenemistä käytimme hyväksemme ja AT:n näköpiirissä pidimme tauon. Ensimmäisen jakson aikojen totesimme olevan kohtuullisen tiukkoja, AT:lla saimme odotella kolmisen minuuttia, mutta JAT:lle oli tulla kiire.

Kakkosjakso alkoi JRT:ltä, Vantaan moottoriradalla, joka nykyisin on aivan lentokentän kyljessä kiinni. Matkalla JRT:lle ihastelimme laskeutuvia sinivalkoisia siipiä. Moottoriradalla oli muutakin aktiviteettia, päätellen siitä, että parakkien edustalla oli toistakymmentä autoa pysäköitynä. Jaksolla tuli haparoitua toista minuuttia, myöhiä 1:40 josta 90 virhepistettä. Ne jäivätkin meille tämän kapinan ainoiksi.

Kolmas jakso oli mukavaa siirtymäluonteista suunnistusta peruskartoilla, neljäs jakso jatkui muutaman ison pihan kautta Hessumobiilin P-paikalle tuloslaskentapaikkana toimineen Björkhemin lähelle. Palauttaessamme kilpailukorttejamme, saimme kuulla järjestäjän järjestäneen kakkukahvit kaikille osallistujille (kilpailijoille ja toimihenkilöille) UFAK:n 40-vuotissynttäreiden johdosta. Kiitoksia maittavasta tarjoilusta ja mukavasta kapinasta.


41. Syyseksytys Orivedellä 2003-10-25

Kolmen vuoden takaiset kauhut palautuivat mieleen kun kutsu ilmestyi. Eräs vuosituhannen alun vaikeimmista AS-kisoista ajettiin juuri samaisen ratamestarin komennossa samoissa maisemissa. Silloin leikki jäi kesken kun ei ollut tarpeeksi kivaa.

Ensilumi satoi kuluneella viikolla ja uutisten mukaan liukkaus suisti autoja tieltä ja aiheutti peltivahinkoja. Lumen ansiosta tällä kertaa maastossa pitäisi ainakin olla jälkiä, A-luokkakin lähtee reitille ennen ämmää. Lumisia pääteitä aurattiin ja suolattiin kun ajettiin Tampereen moottoritietä pohjoista kohti ja Daihatsu sai kivan kuorrutuksen keulalleen trailerin päällä möllötellessään.

Lähtöajallamme 17:44 oli vielä valoisaa, mutta pian alkoi jo hämärtää. Kisa alkoi siirtymällä Siikakankaalle, joka tulisi olemaan temmellyskenttänämme seuraavan kolmetuntisen. Sovimme, että kilpailussa emme varo ennakoita tavalliseen tapaan vaan etenemme tasaisesti koko ajan.

Ensimmäinen jakso osoitti mitä tuleman pitää: kartat sisälsivät kyllä runsaasti informaatiota, mutta maastossa oli ajouria tuhkatiheään. Mitat eivät tuntuneet absoluuttisen tarkoilta, mikä aiheutti aluksi pientä päänvaivaa. Myöskään kaikkia muotoja emme saaneet ajettua kuten ne oli piirretty. Viikolla tullut ohut lumipeite helpotti sopivasti suunnistusta, muuten olisikin moni paikka ollut todella vaikeasti sovellettavissa.

Periaatteessa koko kilpailu olisi voinut olla yhtä jaksoa, mutta kymmenen viidentoista minuutin välein laitetut JATit antoivat mukavan hengähdyshetken puoleksi minuutiksi. Ennakko-AT asemia JAT:n jälkeen jäimme kaipaamaan, nyt sai pahemmin yrittämättäkin ajaa mittari plussalla jakson loppupuolelle asti. Toisaalta, mukavampaa on eteneminen kun ei tarvitse ennakoita varoa.

Jostain löytyi kesällä hukassa ollut tarkkuus eikä nopeuskaan ollut kovin huono. Kilpailusta oltiin ajettu kaksi tuntia ja virhepisteitä oli kertynyt vasta satakunta. Viimeisellä jaksolla tuli pientä haparointia, yksi RT-asema jäi käymättä ja yhden lenkin onnistumattomuus aiheutti viitisen minuutin myöhän.

Siirtymällä maaliin oli hieman epävarma olo viimeisen jakson haparoinnin vuoksi. Kisa tuntui kuitenkin mahtavalta, rata oli upeasti suunniteltu ja kelin vuoksi ajourat olivat sopivan liukkaita.

Kilpailu oli intensiivinen paketti tarkkaa suunnistusta ja nopeaa etenemistä. Emit-AT-asemien ansiosta miehitys oli saatu minimiin: vain kolme JRT asemaa jakoi lisää karttoja pitkin kilpailua. JRT-asemat antoivat myös uuden lähtöajan; tämä oli erittäin hyvin toiminut ratkaisu, joka hajotti syntyneet jonot. Maaliin päästyämme syöksyin tarkastamaan ensin tulosnarulta miten muut olivat pärjänneet. A-luokan pisteet vaikuttivat varsin kovilta siihen nähden miltä meistä kilpailun aikana tuntui. Reittien tarkistuksessa totesin yhden puuttuvan eikä ihanneajastakaan oltu jääty kuin reilu kymmenminuuttinen. Mukana lähti kolme kovaa Jyväskylän autosuunnistajaparia, mutta vähitellen alkoi tuntua siltä, että tänään pärjättiin hyvin.

Ja luokkavoittohan sieltä tuli, pitkästä aikaa. Lohjalaismenestystä täydensivät puhtaalla reittisuorituksella mutta reilusti meitä hitaampana toiseksi sijoittunut pari Talvio/Lahtinen ja A-luokassa neljänneksi kartturoinut Jarkko Heino. Komeat takkapuutelineet mukanamme poistuimme kilpailukeskuksesta kohti Lohjaa.


Kuusankosken yöajo SM-sarjan päätös Vekarajärvellä 2003-10-18

Tavoite kauden alussa oli SM-sarjan 10 parhaan joukkoon. Talvella Laihialla ajetun neljännen sijan jälkeen tavoite tuntui helpolta, mutta Kontiolahden 17. ja etenkin Vaasan 33. sija tekivät tilanteen vaikeaksi. Sarjassa sija 14. ennen viimeistä osakilpailua aiheutti sen, että nyt oli edessä pakko-onnistuminen. Ratamestariryhmään kuuluvan Aimo Haikosen laatimat koukerot ovat aina maittaneet. Viikonloppuun mahtui perjantai-iltana yösuunnistusharjoitus ja sunnuntaina oli edessä rastimaili ja Hiidenkiertäjien seuranmestaruuspikamatkat. Sangen suunnistuspainotteinen viikonloppu, siis.

Kilpailun kaksi ensimmäistä jaksoa ajettiin Selänpään lentokentän ympärillä valoisassa. Sopivasti pientä ja suurta, nopeudet tuntuivat olevan hieman alakanttiin, joten aavistimme väli-AT:ta, joka sitten hyppäsi silmille erään mutkan takaa. Vajaan parinkymmenen sekunnin ennakosta tuli kolmenkymmenen sekunnin painolasti, mutta kolmella puuttuvalla RT-asemalla tuli puolen tunnin myöhää vastaava lasti virhepisteitä.

Kartat istuivat hienosti maastoon ja eteneminen oli vaivatonta. Hämärä laskeutui ajaessamme takaisin kohti lähtöpaikkaa kolmannelle jaksolle. Peruskarttasuunnistus, iso lenkki ja AT:lle, nyt myöhässä. Nopeuspyynti oli kiristynyt.

Neljännellä jaksolla pähkäiltiin erittäin harvoin arvokilpailussa nähtyä reitinmäärittelytapaa kolme eli hevosenkenkiä. Hevosenkenkäajelut ovat hyvin tehtyinä aina olleet allekirjoittaneen mielestä lajin suola; nytkin jakson saldona porukan nopein ja reittivirheetön suoritus.

Tauolla todettiin useiden juuri ennen meitä lähteneen puuttuvan porukasta ja sieltähän heitä tuli tauolle perässämme. Etenemisvauhtimme vaikutti enemmän kuin hyvältä.

Tauon jälkeen ajettiin erittäin pienipiirteisiä jaksoja pienillä metsäpoluilla. Kaikki paikat pyörittiin perusteellisesti läpi tarkoilla kartoilla. Vaikeusaste oli kova, monet kiinnisaamistamme autoista olivat olleet reitillä jopa tunnin meitä kauemmin. Viimeinen jakso pyörittiin juuri maalin lähistöllä; alueella ajettiin ensimmäistä kertaa (pitkään aikaan heitti joku).

Tuloslaskentaan kilpailukorttimme juuttui pitkäksi aikaa; vaikka maaliin tultiin parinkymmenen ensimmäisen joukossa, saimme tulokset narulle vasta kolmanneksi viimeisenä, puolisentoista tuntia maaliintulon jälkeen. Yleiskilpailun (ja M-luokan) 8. sija oli ihan kohtuullinen, eikä kärkeenkään jäänyt ihan hirveitä. SM-sarjassa lopputulos kymmenes on paras SM-sijoitus kautta aikojen, joten ei voi olla täysin tyytymätön.


XVI Syyskoukerot Heinolassa 2003-10-11

Poppoo Teamin ja Vääksyn UA:n lopetettua AS-tapahtumien järjestämisen oli keskelle(kin) Etelä-Suomea jäänyt iso aukko hienoja autosuunnistusalueita käyttämättömäksi. PSAS otti vastaan haasteen ja päätti tarjota autosuunnistajille upean kisan pitkään ajamattomana olleille alueille.

Kisaan startattiin Vierumäen Aavehallilta. Lyhyt siirtymä mittarintarkastusmatkoineen ja sitten pieniä sorakuoppia hätäisesti raapaisten. Kakkosjakso ajettiin valtavalla tukkikentällä ja edelleen hätäisesti raapaisten. Kolmas jakso starttasi Asikkala-Jukolan kylän eteläpuolella pienipiirteiseen metsäautotiehässäkkään jossa pyörittiin pitkään ja hartaasti kaikki polut läpi. Neljäs jakso ajettiin Jukolan kylänä toimineen lentokentän ympärillä. Puoliväliin asti homma toimi hienosti, mutta sitten töksähti. Ei osattu hahmottaa kartan polkuja kerralla, lähes kaikille asemille piti ottaa uusiksi. Hämärän laskiessa JAT:lle saavuttaessa tuli syvä helpotuksen huokaus. Ja heti ensimmäinen asema JAT:n jälkeen jäi pois. Ja seuraavaan sorakuoppaan jäi sitten jakson toinen asema.

Kakkosjakson saha-alue toimi temmellyskenttänä seuraavalla jaksolla. Aluksi peruskartalla mitalla ja kiintopisteillä (ja JRT:n jälkeen ensimmäinen asema hukattiin). Nyt alue pyörittiin perusteellisesti läpi. Pimeässä jotkut tukinpäät oli vaikea havaita ja jakson loppupuolella hiukan yhtä siirrettiinkin… Taukoa ennen raapaistiin vielä useamman hehtaarin kokoista sorakuoppaa kevyesti. Nolla-auto pyöri alueella, josta päättelimme alueelle tullaan uudestaan jossain vaiheessa tauon jälkeen.

Tauon jälkeen rullattiin yksi moottoriurheilustadion ja palattiin taukoa edeltäneeseen sorakuoppaan, jossa ajettiin kilpailun viimeinen jakso. Tauko oli siis kilpailussa reilusti ehtoopuolella. Maaliin saavuttiin reilun puoli tuntia tauon päättymisestä. Jokaiselle osallistujalle luovutettiin männyntaimi, jonka luvattiin hyvällä hoidolla olevan poimittavissa jo 60 vuoden kuluttua. Hieno ajatus, mutta mistä kasvupaikka mokomalle? No, talvehtikoon vaikka keittiön pöydällä kukkaruukussa.


Vaasan Rannikkoajo Jurvassa 27.9.2003

Jurvassa on ratkottu arvokilpailutehtäviä ennenkin, jopa PM-tasolla. Syystä tai toisesta, paikasta ei juuri positiivisia muistoja ole jäänyt. PM-kilpailu jäi aikoinaan kesken kytkimen alkaessa luistaa, erään kansallisen kilpailun jäljiltä jouduttiin kotimatka keskeyttämään Jurvan keskustaan vaihdelaatikon rikkoonnuttua.

SM-sarjassa on takana sijoitukset 4. ja 17. joten jäljellä olevissa osakilpailuissa olisi onnistuttava, jotta sarjasijoitus ei ihan hirveäksi menisi.

Ensimmäiseksi säikäytti ajomääräys, jonka mukaan JRT:t jakavat karttoja ja peitteitä. Nitojaa ei ollut mukana, joten teippirullasta piti silputa palasia "vanhaan hyvään malliin" kojelauta ja turvakaari täyteen. Niin, eipä niitä tarvittu, koska JRT:t eivät jakaneet mitään peitteitä - reittiviiva oli karttoihin painettu...

Kilpailu alkoi mittiksellä, jota seurasi nopea sorakuoppapyöritys. Ennakko-AT:n pelossa madeltiin hiljaa ensimmäinen kilometri, mutta sitten ajateltiin, että kyllä se AT olisi jo tullut, antaa mennä. Mitta käännökseen oli hiukan pielessä, onneksi, sillä AT oli oikeassa käännöksessä ja me ajoimme siitä parisenkymmentä metriä ohi. Kun sitten AT-auto nähtiin huomattiin mittavirhe ja ajettiin AT:lle nollilla.

Kolmas jakso oli harjoitusajoista tutulla tyylillä tehty teollisuusaluepyöritys Kauhavan pohjoispuolella. Ennakkoa koko ajan varoen madeltiin hallien ympärillä. Ei tämä oikein SM-tasolle sopivalta tunnu, mutta kai tällaistakin pitää olla. Jakson kruunasi väärin laskettu ihanneaika, jota järjestäjä ei ollut halukas korjaamaan vapaaehtoisesti. Vaikka joillekin kilpailijoille jäi tapauksesta paha maku suuhun, ei voi syyttää kuin itseään: virheen olisi voinut korjauttaa tekemällä vastalauseen. Sääntökirjasta löytyy myös ohjeet vastalauseen tekoa varten.

Hämärä alkoi verhota maisemaa kun ajettiin viimeistä taukoa edeltävää pusikoitunutta vanhaa soranottoaluetta.

Tauon jälkeen ei enää toiminut mikään: ei mitat, ei muodot eikä kiintopisteetkään. Jaksolta saldona koko porukan toiseksi huonoin suoritus. Tämän jälkeen 1:20.000 kartalla pieni silmukka siirtymällä JRT:lle. Silmukka ei meille tuottanut vaikeuksia, mutta monelle muulle kyllä. AT olisi tässä ollut paikallaan, jos missä. Edellämme lähtenyt pari seikkaili vielä alueella meidän jo poistuessa isoa tietä kohti JRT-asemaa. Tätä silmukkaa lukuun ottamatta tauon jälkeinen puolitoistatuntinen oli AS-lähihistorian synkin. JRT:ltä saatiin jakson kartat, jotka viitisen minuuttia toimivat hyvin. Sitten tuli totaalinen putoaminen: taka mulle, sata suoraan, polusta yli ja heti ysi mulle. Ei, vastaan tulee kaksi autoa, onkohan oikein? Kokeillaan seuraavaa: taka mulle, sata suoraan, jep, polku, polusta yli ja ysi mulle… ei… mistä tultiin? Autoja oli paljon ja polkuja myös. Jotain oli kokeiltava, valittiin yksi tie joka vei meidät kauas oikeasta ratkaisusta. Löytyi AT, siis reitillä ollaan, mutta ei tietoa missä. Lähdetään toiseen suuntaan (löytyi ampumarata). Ei, jälkiä on niin vähän ettei täällä ajeta. Missä on linja, iso tie tai JRT? Ajetaan siitä AT:sta ohi ja kokeillaan sieltä. JAT? Ei vielä, kyllä tämä pitää ratkaista muuta kautta. Kohta päästiinkin takaisin sinne, mistä 15 minuuttia aiemmin jouduttiin hukkaan. Se ensimmäinen yritys taka-mulle olisi ollut oikein. No, jatketaan. Parin minuutin päästä uusi tipahdus kartalta ja mistä tultiin? Ei ole totta! Viimein löydettiin reitin jatko, mutta väli-AT:llakaan emme suotta pysähtyneet, koska myöhää oli jo yli puoli tuntia (mittarissa 2100 ja "omiin nimiin" oltiin ajettu aika pätkä).

Nelisenkymmentä minuuttia myöhiä ja koko porukan huonoin suoritus, ei ihan normaalia. Kisan pisteistä 80% napattiin tämän tauon jälkeisen puolentoista tunnin aikana. Vielä näkyi jonkun auton valot pusikossa, varmaan "purkuauto".

Viimeinen jakso sujui vauhdilla. Aluksi odoteltiin ennakko-AT-asemaa, jota ei ollut, tuli vasta jakson lopulla väli-AT. Erityisen typerää AT-asemien sijoittelua minun mielestäni. Jaksolle lähdetään AT:lta tai JRT:ltä, väli-AT:lla tulisi kontrolloida vain siirtymäpitoisilla jaksoilla ihanneajan noudattamista eikä pahassa pyörityksessä pari minuuttia ennen jakson loppua.

Kisan 33. sija oli jotain aivan muuta mitä täältä tultiin hakemaan. Kotimatkalla pohdittiin mikä meni pieleen. Yksittäistä syytä ei keksitty, mutta hivenen epävarma olo kilpailun alkupuolella löi pahasti silmien väliin loppupuolella. No, tästä noustaan vielä…


Suntin suunnistus Lopella 20.9.2003

Kuiva keli, alkusyksyä. Aurinko paistoi ja hiekkatiet pölisivät. Matkalla kisapaikalle arvuuteltiin mihin tässä vielä päästään...

Starttia ennen jouduttiin tekemään huoltoa. Viikolla oltiin vaihdettu vaihteistoöljyt, mutta nyt totesimme tyhjennystulpan vuotavan pohjapanssarin päälle. Tip-tap-tip-tap-tipe-tipe-tip-tap... hetkinen, eihän vielä ole joulu...

Lopen Nesteellä oli työvuorossa omistaja itse ja hän oli heti juonessa mukana - auto montulle ja öljyt pois. Uusi tiiviste ja uudet öljyt sisään - toimii! Eipä ihan joka huoltoasemalla onnistuisi tänäpäivänä, suuret kiitokset hallin lainasta!

Startista pari kilometriä ja ensimmäinen RT: kartasta puuttui käytössä oleva tie ja reitti kulki tien oikealla puolella olleen hallin pihan kautta. Ollaanpa tarkkoina! Matka jatkui kohti etelää. Pelkistetyt kartat ja vanhoja pohjia. Peräti kaksi palauttavaa MRT-asemaa ennen varsinaista pilaa, joka oli kivaa pusikoiden kiertoa hyvillä kartoilla ja tarkalla viivalla.

Kakkosjaksolle ajettiin siirtymää, jossa 1:20.000 kartalla kartan tie ei mukamas sopinut maastoon. Pari turhaa tarkastuskierrosta mutta juuri ja juuri ajoissa JRT:lle. Suunnistusosuus olikin peltopila; siis niinkuin talvella, mutta lumivallien sijaan oli uran reunoilla korkea heinikko. Tiesimme, että tälle alueelle tullaan takaisin, koska paikalla pyöri B-luokkalaisia toista kierrostaan.

Kolmosjakso oli sikäli kummallinen, ettemme löytäneet ainoatakaan RT-asemaa. Kartta ja viiva toimivat edelleen loistavasti. Ja takaisin heinäpeltoon.

Tällä kerralla saimme JRT:ltä 1:5.000 mittakaavaiset kartat, joilla eteneminen oli suorastaan törkeän hauskaa. Tarkastusasemia riitti alun kolmatta korttia jakson päättävää JAT:a ennen seisoi leima-asemalla edellämme ajanut Subaru-pari ilmeisesti lunttia tyhjentämässä.

Tauko vietettiin samalla pellolla. Oli kiva seurata A-luokan suorituksia. Sitten siirtymää Lopen suuntaan. Pieni pihapiiri, jossa yritimme lenkin kiertoa väärään suuntaan ja siitä parin kymmenen sekunnin myöhät JAT:lle. Lopella oli tankkausmahdollisuus huoltopaikallamme ja sitten kivoja pikkuteitä kohti pohjoista. Upea "pikataival" ennen Saukkolan EK:ta, mutta lähtö-AT olisi tehnyt terää. Taisi olla etupainoinen kisa, tuumin ennen tauolla (kartat saatiin jostin syystä ennen taukoa). Enpä enempää väärässä olisi voinut olla. Se mikä kartalla näytti simppeliltä suunnistukselta olikin varsinainen loppuhuipennus. Suunnistus oli 1:20.000 kartalla helpontuntuista ja edellä lähteneitä ajettiin kiinni urakalla. Sitten yhdellä kartalla rapsahti: neljä peräkkäin pois. Se siitä sitten. Mutta upea kisa kaikin puolin. Hieno harjoitus ensi viikon SM-kisaa ajatellen.


PM-viikonloppu Ruotsissa 12.-13.9.

Tanskassa vietetty viikko latasi akkuja mukavasti ja lähtökohdat kilpailulle olivat hyvät. Majoituksemme isolla leirintäalueella mökkikylässä Uppsalassa, josta kilpailupaikalle oli matkaa lähes viisikymmentä kilometriä. Viikonlopusta oli tulossa rankka, sillä paluumatkalle olimme lähdössä heti kilpailun jälkeen sunnuntaiaamuna.

Perjantaipäivä oli aurinkoinen ja lähdimme kävelylenkille Uppsalan halki kulkevan joen varteen. Kävimme bongaamassa upeita lyijylasitöitä Uppsalan tuomiokirkossa jossa kymmenet ihmiset jonottivat päästäkseen kirjoittamaan viikolla murhatun Anna Lindhin muistokirjaan. Jono eteni kuitenkin niin hitaasti, että päätimme jättää muistokirjoituksen väliin.

Illalla siirryttiin kilpailukeskukseen, jonka lähistöllä ajettiin yksi jakson Ruotsin SM-kisassa 2001. Tällä kerralla kisa alkoi siirtymällä jonnekin…

Perjantaikisa tuntui vaikealta ja sijoitus 13. ei tyydyttänyt. Lauantaiksi jäi paljon parannettavaa.

Alkuyö kului analysoidessa kilpailussa tehtyjä virheitä

Lauantaiaamuna alkoi Ruotsin SM-kisassa tuhoutuneiden (mutta tähän asti toimineiden) antureiden vaihto. Molemmat anturit olivat totaalisen p***ana. Oli suorastaan ihme, että Norjan PM:ssä ei ollut mitään ongelmaa. Auto saatiin iskuun hyvissä ajoin ja ystävällismielisen Jyväskyläläispalomiehen avustuksella saatiin tarkistettua mittarin kerroin. Valmiina illan koitokseen!

Lähes kaksisataa kilometriselle reitille startattiin valoisassa. Ja kisa alkoi pitkällä siirtymällä jättisuurelle sorakuopalle (jossa ajettiin pimeässä vuonna 2001). Kymmenkunta minuuttia 1:2.000 kartoilla määrittelyä tuntui tosi pahalta. Perässämme lähtenyt Söndergaardin veljespari syyhkäisi ohitsemme jakson puolivälin tuntumassa vetäen valtavaa pölypilveä perässään. Seuraamaan ei lähdetty vaan ajettiin omaa suoritusta. Eipä silti, ei Daihatsusta ole Imprezan vauhtiin, etenkään siinä pölyssä.

Kakkosjakso ja vähän toisenlaista menoa: peltouria ja moottorirata. Tämäkin alue oli hämärästi tuttu, mutta hidas määrittely ei täsmännyt auton vauhtiin: kolme puuttuvaa asemaa. Yksi selvisi heti jakson jälkeen: O ja V olivat menneet sekaisin. Kaksi muuta eivät selvinneet, tehdyt virheet jäivät maailman kymmenen selviämättömän mysteerin joukkoon.

Kolmannella jaksolla huristeltiin "yleisö-EK:lla" lähellä tanskalaisten majoitusta. Tanskalaiset olivat päiväkävelyllään löytäneet runsaasti RT-kilpiä… Tällä jaksolla aikaa tuhraantui I-aseman jälkeisen "vaihtopisteen" sovittamisessa maastoon.

Lähes kolmekymmentä kilometriä pitkä siirtymä ydinvoimala-alueelle, jossa kilpailun ratkaisut tehtiin. Puuduttavan siirtymän aikana pimeys valtasi maat. Siirtymän jälkeen ajettiin raapaisu hallien ympäri, isoja parkkipaikkoja ja sitten tauolle.

Tauon jälkeen kilpailusta oli jäljellä kolme jaksoa, joilla ajettiin vauhdikkaasti vanhoja tiepohjia kohti kilpailukeskusta. Yksi vanhapohja jäi löytymättä, joten saldo puuttuvien asemien määrässä nousi neljään. Se on tällaisessa kisassa paljon. Sijoitus 12. ei ole kokonaan huono, mutta Ruotsissa piti olla eväitä parempaan. PM-sarjassa sijoitus 12. osui sopivasti kauden alussa asetettuun tavoitteeseen olla viidentoista parhaan joukossa.

PM-sarja on muuten nykyisin täysin tanskalaisten ja suomalaisten heiniä: paras ruotsalaispari löytyy vasta sijalta 7. ja norjalaispari sijoilta 45 (kuskit) ja 44. (kartturit). No, eipä norjalaisia ole aikoihin maansa rajojen ulkopuolella AS-kisoissa nähtykään.


PM-viikonloppu Norjassa 29.-30.8.2003

Norjassa autosuunnistus on melko lailla hiipunut: kilpailuja on vuosittain alle kymmenen ja lähtijöitä kilpailuun löytyy harvoin enempää kuin kymmenen. Poikkeuksen muodostavat PM-kilpailut, joissa lähtijöitä on viitisenkymmentä, suurin osa Suomesta, Tanskasta ja Ruotsista. Tämän vuoden PM-kilpailu ja sen harjoituskilpailu ajettiin samaa kilpailukeskusta, Letohallenia käyttäen. Hotellin hinta hirvitti, joten majoituksen otimme tutulta Sanngrundin leirintäalueelta 30 km päästä.

Romeriksprikken -03 29.8.2003

Perjantai-iltana lähdettiin matkaan klo 20:38 iltahämärässä. Ensimmäinen jakso oli vajaan kahdeksan kilometrin siirtymä ensimmäiseen varsinaiseen koitokseen. 1:50.000 suunnistuskartta vuodelta 1973 ei sisällä ihan viimeisintä informaatiota maastosta. Ja niin jakso 2 alkoi:
0,03 vei rf er um (30 metrin kohdalla tie suoraan ei ole kartalla) ja sitten kaksi sivullista ohjeita, lähinnä karttaan merkitsemättömillä teillä. Olisi tietysti jonkin verran auttanut, jos olisi tiennyt mitkä tiet maastossa ovat kartalla, eikä kaikkia kartan teitä edes maastossa erottanut. 12 minuutin jaksolla oltiin toista tuntia ja asemia jäi löytymättä seitsemän (7). Olipa aloitus.

Toinen jakso ajettiin samalla alueella, mutta nyt saatiin myös ajantasainen erikoispiirros mittakaavassa 1:5.000. Kymmenen minuutin jaksolla tuli neljä minuuttia myöhää ja siitäkin osa TK:lla: EMIT-asemalle oli edessämme pysähtynyt suomalaispari, jolle asemamies antoi norjankielisiä ohjeita, päästämättä meitä leimaamaan EMIT-korttia, prkl… Kohteliaasti tilaa pyydettyämme sitä myös saatiin, mutta olimme jo myöhässä siirtymällä seuraavalle jaksolle. Tietysti meillekin piti tulla kertomaan viimeisimmät ohjeet… norjaksi.

Neljäs jakso oli siirtymä TK:lle, josta alkoi seuraava merkitsemättömien teiden etsintä. Jakson EMIT-laitteisto oli niin lähellä asema-autoa, että kuljettajan piti käydä juosten leimaamassa muiden jonottaessa pääsyä TK-asemalle. Itse jakso muistutti kakkosjaksoa, paitsi että ohjeita oli puoli sivullista enemmän. Jakson lopulla ote herpaantui ja vierekkäisillä urilla olleista miehittämättömistä TK-asemista valittiin väärä. Tällä kertaa se tarkoitti kahta puuttuvaa RT-asemaa ja puuttuvaa AT-asemaa sekä tietysti saapuminen ennakossa tähän AT:lle ja runsaasti myöhässä seuraavalle, n. 4.000 pisteen virhe!

Nyt alkoi kartanlukijan tuskastuminen näkyä: luurit lähtivät pois päästä ja tuumaustauko tarvittiin ennen kuin homma jatkui. Siirtymä seuraavaan kartanjakopisteeseen, ja yllätys-yllätys: puolitoista sivullista ajo-ohjeita merkitsemättömillä teillä.

Siirtymä maaliin ja harras toive siitä, että lauantainen koitos olisi edes vähän helpompi. Maaliin saavuttiin hieman ennen yhtä yöllä ja sitten "kotiin" nukkumaan: seuraava kilpailu alkaisi klo 14.

Mistbjerglöpet-03 30.8.2003

Edellisen päivän kauhut vielä kummittelivat mielessä kun starttasimme reitille Letohallenilta klo 14:06. Tällä kerralla pääkarttaa ei saatukaan, vaan A4-kokoisia mustavalkoisia kopioita ajomääräyksen liitteenä. Alku vaikutti helpolta, hallien kiertoa (merkitsemättömillä teillä) eikä juuri muuta. Kakkosjaksolla lähdettiin ajamaan vauhdikkaita metsäteitä ja poimittiin muutama OK:kin. Vanha tien pohjat ja merkitsemättömät tiet menivät hetkeksi sekaisin, mutta reitti löytyi vauhdilla ja eteneminen oli joutuisaa. Kolmas ja neljäs jakso ajettiin upealla ampumarata-alueella, jolla oli kokoa ainakin pari neliökilometriä. Armeijan alueesta lienee ollut kyse, sillä karttatekstit olivat torpedoista vetypommiin ja dumdumluodeista lumipalloon.

Jakso 5 oli viimeinen ennen taukoa ja meille se oli paras. 1:20.000 vanha kartta ja sopivan harvat määritteet tekivät etenemisestä joutuisaa, ja vaikka yksi lenkki piti ottaa uusiksi (ettei tukittaisi muiden tietä), oli suoritus koko joukon nopein. Tauolla sijoitus parhaana suomalaisparina kolmas ei ollut ollenkaan huono.

Tauolta alkaneeseen kuutosjaksoon kaatui hyvä suoritus: kisan aloittanut hallin kierto uudestaan, mutta ei tahtonut oikea reitti löytyä millään. Kolme puuttuvaa asemaa ja melkein kymmenen minuuttia myöhää antoi niin paljon tasoitusta muille, että mitalisijat luisuivat käsistämme. Pohjoisesta tuli etelä ja idästä länsi, nyt piti ryhdistäytyä.

Seitsemännellä jaksolla sitten törmättiin perinorjalaiseen ongelmaan. Kun reitille kysytän lupia, joku aina unohtuu. Kaveri pysäytti meidät pian TK:lta lähdettyämme ja ilmoitti vihaisesti, että täällä ei saa ajaa. No, minkäs voit, pahoittelimme tilannetta ja poistuimme paikalta varovaisesti ajaen pihan kautta (jossa oli myös asema!). Neljäsataa ja takavasen … ja traktori sekä lisää "iloista" väkeä. No, mennään takakautta. Muuten jakso meni puhtaasti, aikaakin vain viiden minuutin paikkeilla yli ihanteen. Mutta jälkeemme lähteneitä ei jaksolle enää oltu päästetty vaan heidät ohjattiin ohi seuraavalle TK:lle jossa oli valtava ruuhka. Asemamiehistä ei pysynyt tilanteen tasalla emmekä olleet saada lähtöaikaa. Kun sitten viimein pääsimme jatkamaan (15 minuutin tauko), oli hiukan ylikierroksia kabiinissa ja ensimmäinen uumärkket meni pieleen. Vauhdikas jakso jolta jatkettiin armeijan tutulle ampuma-alueelle.

Kaksi viimeistä jaksoa oli lähes suomalaista autosuunnistusta. Ajomääräyksessä oli "peiteviiva", johon liittyi 5-6 ajo-ohjetta, jolla viiva ajettiin päästä päähän. Pari kertaa yritettiin lähteä väärästä päästä liikkeelle, mutta aika pian saatiin nämä jaksot pois päiväjärjestyksestä. Viimeisellä jaksolla tuli pimeys mutta ei sekään varsinaisesti haitannut. Enemmän haittaisi erään suomalaisparin kirkas takasumuvalo…

Maalissa oltiin hyvissä ajoin ennen kymmentä, mutta palkintojen jako oli vasta kello yhden jälkeen. Kuudes sija oli kartturille uusi ennätys Norjasta, PM-sarjassa sijoitus on nyt kuudes. Parin viikon tauko ennen Ruotsin PM-kilpailua vietetään osittain Tanskassa; Fynin saarella ajetaan Tanskan joukkuemestaruudesta kilpailussa, johon otetaan myös yksittäisstarttaajia.


Ruåtsinmestaruuksia ratkomassa 23.8.2003

Skepptuna Pokalen, Skepptunan kylässä Märstan kunnassa hiukan Tukholman pohjoispuolella.

Hyvinkää perui Hiljasen pojan ajonsa, joten avautui yllättävä mahdollisuus harjoitella ruotsalaista autosuunnistusta. Niinpä lauantaiaamuna varhain lähdimme valumaan kohti Turun Viking Linen terminaalia. Tavoitteenamme oli hakea paikkaa Ruotsinmestaruuskilpailun yleiskilpailun puolivälistä ja B-luokan kärjestä. Lähtöluettelon mukaan lähtijöitä oli lisäksemme vain 29 paria ja meidät oli laitettu lähtemään toisena, ennen hämärän tuloa klo 20:02.

Amorella saapui Tukholmaan aikataulusta hiukan edellä klo 19:45, joten totesimme ehtivämme ajoissa. Matkaa taivallettavana kilpailupaikalle oli n. 70 km, josta suurin osa moottoritietä. Aurinko helotti pilvien lomasta, mutta taivaalla näkyi runsaasti synkkiä pilviä juuri siellä suunnalla mihin olimme matkalla. Sade alkoikin kun saimme tiekirjan käteen lähtöautolta.

Lyhyt siirtymä vei meidät Skepptunan moottoriradan reunaan. Edellämme lähtenyt C-luokan ottelija lähti riehakkaasti TK-asemalta kun saavuimme paikalle. TK:lta lähdettiin pienen peltopilan kautta moottoriradan kiertäneelle pikkutielle, jolta poimittiin muutama OK, sitten moottorirataa ja sen parkkipaikkaa ympäri muutama kierros. 1:2.000 kartta tuntui istuvan huonosti (lähinnä mittakaavan vuoksi) ja määritepisteitä oli paljon. Numerot asemakilvissä kuitenkin täsmäsivät kilpailukortin kanssa, joten ei varsinaisia ongelmia ollut. Jakson päättäneellä TK:lla olimme ensimmäinen kilpailijapari. Edellämme lähtenyttä autoa emme kilpailussa enää bonganneet eikä heti perässäkään tullut ketään, joten aikalailla yksilösuoritus oli ajomme.

Toinen O-sträcka (suunnistusjakso) pienen siirtymän jälkeen oli nopeavauhtisempi ja etenevämpi. Jakso sisälsi runsaasti vanhoja karttoja, mutta mittakaava oli mukava 1:10.000 tai 1:5.000 koko jakson ajan. Muutama OK piti varpaillaan, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä ollut tälläkään jaksolla. Sade taukosi ja alkoi olla hämärää.

Kolmas siirtymä kolmannen O-sträckan alkuun olikin sitten tapaus sinänsä. Tiekirjassa oli vain muutama risteys, joiden kautta piti ajaa, mutta maastossa oli useita risteyksiä, joista piti päätellä mikä on "päätie". Kyseessä oli soratie, joka kiersi Arlandan lentokenttää. Muutamasta risteyksestä arvoimme oikein, ja TK tuli juuri kuuden ja puolen kilometrin päästä (helpotuksen huokaus). Aikaa jäi alun toista minuuttia. Myös itse suunnistusjakso oli todellinen jekku: A3-kokoinen 1:2.000 kartta, heinäpeltoon ajettu lenkki ja runsaasti OK-asemia. Lähimmät olivat n. viiden metrin välein ja todella huonosti autoon näkyviä. Hirven kanssa päästiin jakson puolivälissä lähituntumaan, mutta onneksi selvisimme säikähdyksellä. Pari turhaa peruutusta ja kerran piti kääntyä takaisinkin ennen kuin jakso saatiin kunnialla läpi. Jarruista tuli alkoi teho kadota, mutta kuitenkin ne tuntuivat jotenkin toimivan. Päätettiin pudottaa "hieman" vauhtia.

Neljäs siirtymä oli pituudeltaan toistakymmentä kilometriä. Suunnistusjaksolla ajettiin 1:5.000 ja 1:10.000 kartoilla mukavasti edennyttä jaksoa hyvä tovi, ennen kuin vanhan tien totesimme hävinneen johonkin sorakasojen väliin. Pari kertaa vauhtia ja jo alkoivat asemat sopia. Lopussa taas 1:2.000 erikoispiirroksia (jossa olisi tuo aiempi vanhan tien jekkukin paljastunut, jos sitä ei muutoin oltaisi keksitty) runsaine määritteineen.

Taas siirtymä, viisi kilometriä takaisin lähtöön päin. Viides O-sträcka ajettiin pääosin 1:15.000 kartoilla, jotka ovat aina olleet hieman hankalia niiden vähäisen käytön vuoksi. OK-asemia ei oltu säästelty eikä miehitettyjä asemia. Sade oli taas alkanut, joten niitä asemamiehiä, jotka eivät olleet autossa sisällä kävi hieman sääliksi. Miehitettyjä asemia antamassa kilpailukorttiin merkintöjä oli tällä jaksolla kaikkiaan kymmenkunta, joten oikomaan ei tosiaankaan päässyt.

Tästä lyhyt siirtymä edelleen lähtöön päin ja sitten alkoi vaikeus: sade yltyi ja yksi vanhan tien pohja jäi aluksi löytymättä. Jarruissa oleva vika paheni, käsijarru pysäytti paremmin. Hieman toista kilometriä takaisin etsimään vanhaa tietä ja löytyihän sekin lopulta, juuri sieltä, missä kuljettaja sen totesi jo ensimmäisellä kerralla nähtyään ("tien ylikin pääsee…"). 1:10.000 ja 1:5.000 mittakaavat vaihtelivat ja vanhoja teitä ajettiin läpi peltojen. Pian oltiin alun moottoriradalla, jossa lenkit pyörittiin kuten ensimmäiselläkin kierroksella mutta käytiin myös pelloissa, joissa ei oltu ajettu ensimmäisellä kierroksella. Pieni pätkä soratietä ja viimeiset maalaistalon pihat ennen kuin päästiin jakson päättäneelle TK:lle reilun puolen tuntia jakson ihanneajasta myöhässä. Siirtymä Skepptuna Bygdegårdille tuloslaskentaan ja jäimme odottelemaan muita maaliin tulijoita.

Parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen alkoi maaliin saapua autoja. Sade lakkasi pian ja päästiin tutkimaan jarruvikaa: "vääränmalliset" suojalevyt olivat luiskahtaneet jarrukengän ja -levyn väliin.

Palkintojenjako alkoi jo ennen kahta aamuyöllä, pokaalit parhaasta B-luokan suorituksesta (Ruotsissa emme ole luokiteltuja, joten meidät hyväksytään B-luokkaan) matkasivat kanssamme sunnuntaiaamuna lähteneellä laivalla Turkuun. Kilpailun voittoon ajoi suomalaista sukujuurta omaava Aki Järvinen Ulf Sundqvistin käskemänä. Me jäimme heille vaivaiset 50 minuuttia, joten pientä parannettavaa jäi ensi kerraksi.


XIV Kontio-AS SM 28.6.2003

Kontiolahdella ei olla koskaan helppoa AS-kisaa ajettu. Nyt otettiin tavoitteeksi tarkka eteneminen ja sitä kautta hyvä sijoitus. Joopa joo, tarkka eteneminen tässä autokunnassa: kumpikaan ei pidä hissun-kissuttelusta eikä varsinkaan takaisin palaamisesta. Kontiolahti onkin kartturille muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta (hyvin toimii parisen vuotta sitten palkinnoksi saatu Toyota-seinäkello tallilla vieläkin) ollut "Akilleen kantapää". Tosin, sellainen on ollut myös Laihia, josta alkuvuodesta irtosi SM 4. sijoitus, nyt pitäisi saada myös Kontiolahden taika rikki.

Käännetty lähtöjärjestys, "hitaammat" edessä ja "nopeammat" takana ja vaikea kilpailu: luvassa ruuhkia tai taukoja loppupään lähtijöille. Jakso 1 näytti mitä tuleman pitää: 1:50.000 kartoilla siirtymänoloista taipaletta loikotellessamme piti kolme RT-asemaa osata hakea jo ennen mittarintarkistusmatkaa ja JRT-asemaa... JRT oli Kontiolahden linjoilla hiukan erikoisessa paikassa: päätieltä käännyttiin kapealle polulle. Mahtoi ihmetyttää muita tienkäyttäjiä. Ensimmäinen jakso kulki kohtuullisesti "turhalle" (=kirjoittajan mielestä turhalle) väli-AT:lle asti, sitten alkoi hiukan tökkiä. Onneksi vain hiukan, kaikki RT-asemat löydettiin kohtuullisessa ajassa. Edellämme lähtenyt sini-keltainen Mazda odotteli seuraavalle jaksolle lähtöä ja totesimme alun neljän minuutin lähtövälin olevan tallella. Hyvä niin, ainakaan ruuhkia ei taida tulla.

Kakkosjakso alkoi syheröllä 1:10.000 kartalla, pitkällä pistevälillä. Ennakko-AT-asemaa ei odotuksestamme huolimatta ollut, tässäpä olisi ollut oivallinen paikka ottaa hieman ennakoita. Jaksolle piti jättää yksi RT, eikä jakso ajallisestikaan sujunut.

Sitten pieni korjaus, kiitoksia, Kontiolahti, selvityksistä ja anteeksi virheellinen, provosoiva kommentointini. Näin kirjoitin:
Ratamestarin näkemys jakson viimeisestä RT-asemasta ei ollut meidän mielestämme oikein: RT78 otettiin mukaan vain, koska ylimääräinen ei rankaise, reitillä se ei meidän mielestämme ollut. Harmi, että tällaisessa paikassa ratkaistiin myös kilpailun voitto (lajia suvereenisti hallinnut pari Saloniemi/Pietiläinen jätti tämän RT:n ottamatta, sen sijaan kilpailun voittaja tiesi, että ylimääräinen ei rankaise).

RT78 oli ihan eri paikassa kuin raporttia tehdessäni muistin. Tietysti se kuului ensimmäisellä kierroksella ja löysimme sen peruuttamalla. Hyvin kätketty ja rehellinen asema. Ihan sopiva paikka SM-kärjen ratkaisuille!
Jakson lopulla kivikkoiset tieurat rankaisivat yhtä kuuman ryhmän paria: tukivarsi sanoi sopimuksen irti ja Bitter/Salonen siirtyi jalkapatikkaan. 15-tuumaisia pyöriä ja Golfia oli kyllä välillä ikävä. Mistähän muuten johtuu, että liukas keli suistaa auton tieltä ja huonot tieurat rikkovat autot. Minusta ratin ja penkin välilläkin tapahtuu jotain muuta kuin vain kyydissä istumista...

35 minuutin tauko laski kierroksia, kymmenen minuutin lähtövälit (JAT toimi "hieman" omituisesti) tekivät ajosta yksilösuorituksen (siitä minä tykkäsin!). Kolmas jakso tahkottiin samaa kangasta kuin ensimmäinenkin. Jakson alussa karttaan piirrettyä S-mutkaa emme saaneet maastoon sopimaan, joten sahattiin hetki edestakaisin tien oikeaa ja vasenta puolta "nuohoten" josko jossain olisi asema. Eipä ollut ja paikalta poistuttiin päät sauhuten. Kaksi puuttuvaa asemaa heti tuon "karttavirheen" jälkeen. Skitsin nuolilla merkittyjä paikkoja ei ainakaan ajettu tarpeeksi tarkkaan. Meistä tie kulki suoraan, mutta ratamestarilta ei ainakaan 13.7. mennessä ole tullut vastausta kyselyyni. Ehkä joku muukin etsi tuota mutkaa maastosta ja osaa kertoa arvasinko RT99 ja 00:n paikat oikein. Kiitoksia, Kontiolahti, tähänkin tuli selvyys. RT:t jäivät muualle kuin olin arvellut. Mutta se S-mutka ei ole minusta noin jyrkkä kuin se kartassa on esitetty.

S-mutka, jota ei ollutkaan

Kolmosjakso päättyi samaan outoon polkuhässäkkään, jota emme edelleenkään saaneet sopimaan maastoon. Aikaa paloi, mutta reitit löytyivät. RT78 ei vieläkään kuulunut, mutta ylimääräinen ei edelleenkään rankaise... viiva tuntui kulkevan samaa polkua RT78:n eteläpuolitse, mutta malliratkaisussa tällä kertaa ei 78:aa ollut.Eli sotkin tämän RT:n josta jo edellä esitin anteeksipyyntöni.

Löysä siirtymä Jumaltenrantaan (sis. 15 minuutin tauon). Nyt odotti ennakko-AT sisääntulotiellä puskan takana näkymättömissä. Siirtymällä liian nopeasti kulkeneita pareja rangaistiin ennakkopisteillä ja onnistuipa yksi Starlet tulemaan siihen tulosluettelon perusteella myöhässäkin... Ennakossa kulkeminen ei kuulu meidän tapoihimme, joten nollilla jatkettiin. Sangen miellyttävänoloiset kankaat ja löysähkön tuntuinen aikataulu saivat odottamaan toista AT:ta. Hiukan löysättiin vauhtia… ja sitten taas kummallinen risteyshässäkkä ennen pistettä 25. Oikeaa ajouraa arvottiin toista minuuttia, ja kerran vielä uusiksi. Reitit nolla, ajasta toista minuuttia myöhää. Niin, sitä toista ennakko-AT-asemaa ei sitten tullutkaan. Tauolle… (kolmas tässä kisassa).

Sama kangas uusiksi tauon jälkeen. Pyynti oli edelleen löysähkö ja jaksolle lähdettiin JRT:ltä, joten päätimme ottaa riskin: ei tule AT-asemaa. Riski kannatti: RT nollilla ja ajat myös! Viitisen minuuttia taukoa JAT:lta ja menoksi. Jakso alkoi ennakko-AT:lla, johon ajoimme nollilla. AT:n jälkeen hukkui jyvä jäädäkseen hukuksiin: puuttuva RT ja aikaa paloi risteyksiä arpoessa. Pyynti oli edelleenkin löysä, joten alle minuutin myöhä oli pienempi kuin miltä se tuntui.

Siirtymä lentokentän pahoihin koukeroihin sisälsi lyhyen raapaisun Välikankaan moottoriurheilukeskuksen pysäköintialueella. Lenkkiin oli sijoitettu kaksi RT-asemaa, joista löysimme vain toisen. Joku kartan kasa jäi maastosta löytymättä, ehkä siinä oli se RT34. Mittakaava taisi olla hivenen sinnepäin, ainakaan mihinkään emme saaneet mittaa sopimaan. No, mitat ovat apukeinoja totesimme ja jatkoimme eteenpäin.

JRT4 antoi yhden kartan (ja peitteen), jolla kiemurreltiin 1:5.000 kartalla läpi sokkeloisen polkuviidakon. Nyt näimme kilpailussa ensimmäistä kertaa enemmän kuin yhden toisen auton samassa "kuvassa", autokilpailuhan tästä vielä tulee kilpailun ehtoopuolella! Sokkelo tuntui menevän hyvin, vaan kaksi RT-asemaa jäi löytymättä. Ajallisesti oltiin vielä suht' hyvin mukana.

JRT5 jakoikin sitten seitsemän karttaa ja peitettä. Ja tietysti niitit loppuivat ensimmäistä nitoessa. Kuski alkoi repiä teipinpalasia kuin "ennen vanhaan", pian jakson peitteet (kaksi tässä vaiheessa) olikin kiinnitetty karttoihin ja matka jatkui. Niittien loppuminenkohan mieltä kaihersi, pian oltiin väärässä paikassa ja piti palata takaisinpäin. Punavalkoinen Mazda saapui paikalle ja kartanlukeminen muuttui kuittauskomennoiksi: jep - jep - jep - puun toiselta puolelta - ei asemaa - jep - joo - ei takimmaiseen, edestä - jep - jep - jep - nyt sinne taakse mistä ne ajoi äsken - joo ... jakson kolmea viimeistä karttaa (49, 50, 51) luettaessa sitten piti erehtyä mittakaavasta: 1:5.000 luki kartoissa ja ajomääräyksessä vaan yritettiin sitkeästi 1:10.000. Mazda katosi horisonttiin ja me ihmettelimme koko ajan reilusti vajaaksi jääviä mittoja. Ihme että vain yksi asema jäi tuosta lopusta...

Vaan mitä sitten tapahtui? JRT jakoi seitsemän karttaa ja peitettä, nyt niistä oltiin käytetty kaksi. Karttapöydällä oli jäljellä kolme, kaksi on siis jossain. Kyllä ne kartat löytyy, jatketaan nyt… Lyhyt siirtymä, jonka aikana kartturi kävi pikaisesti autoa läpi, ei löydy, ei. Kyllä niitä tarpeeksi saatiin, koitti kartturi valehdella kuskille; seitsemän karttaa ja seitsemän peitettä, kuka nyt niin pitkälle jaksaisi laskea kun on kiire eteenpäin. JRT-paikasta ajettiin ohi, purettu oli. Mitäs nyt tehdään? Jatketaan niin kauan kuin on karttoja, sitten sovelletaan. Polkuja ja metsänreunoja etsittiin pelkistetyillä kartoilla ja jouduttiin sellaiselle uralle jota ei oltu tarkoitettu ajettavaksi. Eikä siitä oikein meinannut läpikään päästä totesivat Varjoset edessämme. Autoimme kaverit eteenpäin ja käänsimme autoa… ja seuraava potilas oli tässä sokeaan valli-kuoppa -yhdistelmään päättyvällä vikauralla. Saimme Subaruparin vakuuttuneeksi siitä, että tämä ura ei ole oikea ja pääsimme jatkamaan. Nyt alkoi reittiä olla jäljellä vähän… Yksi sokkelo vielä ja sitten seis. Miehistö autosta ulos ja etsimään. Löytyikö kartat? Ainakin reitti päästiin ajamaan JAT:lle asti. Nyt se loppui, onneksi. Alkoi "siirtymä" maaliin.

1:50.000 kartalla tiukka pyynti ja pientä kikkailua peiteviivan kanssa. RT16 jäi käymättä. Isolta tieltä taitoimme oikealle puolelle tien, pyöreästi vasempaan kääntäen. Sitten kun mitta ei tullut täyteen piti ajaa tien yli. Ison tien kuvittelimme punaisen viivan kohdalle, vihreällä kuvittelemamme ajoreitti. RT16 jäi löytymättä. Tietysti, koska kuvittelemamme ajoreitti oli kuin olikin, hieman yllättäen ;-), väärin. Kulmalan Juusolle kiitokset selityksestä, ratkaisu asemalletulosta kommentteineen löytyy täältä.

Kuviteltu tilanne

Tällä "siirtymällä" maaliin tapasimme poliisinkin. Onneksi meillä ei ollut ihan kauhea kiire, eikä nopeusrajoitusten uhmaaminen muutenkaan kuulu autosuunnistuksen luonteeseen, tai ei ainakaan pitäisi. Jakson päässä olleeseen maaliin saavuimme juuri ihanneajalla.

Reittien tarkastus paljasti karun totuuden: jalat palautettiin maanpinnalle jo toista kertaa tällä kaudella. Sijoitus 17. ei ollut ihan se, mitä Joensuusta lähdettiin hakemaan. No, kesätauolla on aikaa miettiä mikä meni pieleen - seuraava AS-kilpailu on vasta elokuun 23., vaikka kyllähän sitä ennenkin jo päästään lajista nauttimaan harjoitusajoissa. Ehkäpä takaisin Kontiolahdelle elokuun 3.?


Yötön yö AL-Oulu-sprint 6.6.2003

"Viimeinen mahdollisuus" (ennen seuraavaa … SM-osakilpailua)

Alkuvuodesta näytti hienolta viikonlopulta; Yötön yö ja Eikan polku, samana viikonloppuna ja vielä oli sunnuntaiksi tarjolla harjoitusajo Raumalla. Vaasalaiset olivat päättäneet järjestää aluekilpailun Eikan Polun päivänä ja sitä piti tosissaan harkita; olihan kartturille 1999 ajettu Eikan Polku yksi hauskimmista AS-tapahtumista kautta aikojen. Toisessa vaakakupissa painoi kuitenkin lauantai-illan siirtymä Raumalle; Kemistä 660 km tai Vaasasta 240 km. Hmm, valitaan Kemi, kuskilta puuttuu tuo elämysmatka (kts. jutut 1999)… ;-)

Huhtikuun lopulla alkoi kantautua huhuja Eikan terveydentilan huonontumisesta ja kilpailun mahdollisesta peruuttamisesta. Soitto Ouluun vahvisti asian: Eikan Polkua ei ajeta. Harmi, mutta onneksi Vaasa on tullut tilalle.

AS-kesäkauden avajaisviikonloppuna kuului ikäviä uutisia myös Rauman suunnalta. Sunnuntain harjoitusajolle ei ole tekijöitä. Ei auttanut edes pyyntö ajattaa Kanali Helme -ajo toiseen suuntaan… No, kotiin päästäisiin sitten suoraan Vaasasta…

Viikonloppua varten piti sitten vähän säätää työtehtäviä: kuskin iltavuoro piti vaihtaa lyhyeksi aamuvuoroksi, kartturilla työmatkaa Pietariin piti lyhentää päivällä, jotta ehtisi Ouluun ilman lentokonetta. Ja sitten kolmas huono uutinen (no, tietysti: ei kahta ilman kolmatta): Vaasa peruuttaa kisansa, koska vain kuusitoista on ilmoittautunut. Oulu sen sijaan järjestää omansa; ilmoittautuneita siellä on kaikkiaan kahdeksan (8).

Perjantaiaamuna vaihdettiin pikaiset kuulumiset puhelimitse ja sovittiin lähdöstä: puolilta päivin kartturin takapihalla. Sähköpostilaatikkoon kopsahti 15 minuuttia ennen matolaatikon sulkemista viestiä Oulun kilpailun sihteeriltä… ei kai vaan…

"Yötön yö kisasta pyysivät ilmoittamaan, että kisan pituus on noin 70 minuuttia ja osa siitä ajasta on siirtymiä. Haluamme tämän asian tiedoksenne, sillä teillä on tuota matkaa tänne Ouluun. Joten ymmärrämme, jos haluatte toimittaa perumisilmoituksen meille." No ei kai tuo pituus meitä haittaa… nyt on vaan pakko päästä AS-poluille, muuten tulee liian kovia vieroitusoireita. Onhan sitä hullumpiakin temppuja tullut tehdyksi kuin tunnin kisaan lähtö 630 km päähän. Kovasti vaan tuppaa silti palaamaan mieleen se lentävä lausahdus Pusulan cup-kisaa 1998 aurattaessa eräältä paikalliselta autourheilun ystävältä, joka pellon laidalla seuraili kahden perälanalla varustetun traktorin seikkailua lumessa: "Työ ette poijjaat taija olla ihan täyel järel". Pienenä puolustuksena mainittakoon, että ennen Kontio-SM kisaa ei ole muita kisoja, joissa pääsisi autolla suunnistusta harjoittelemaan. Jukolan viestiä ei lasketa, vaikka autosuunnistajia sielläkin on aina bongailtu.

Lähtönumerolla 13 ainoana MA-luokan osallistujaparina startattiin Yötön yö-sprinttiin klo 21:48 (kartoissa tosin luki AL-Oulu Sprint). Lohjan kaunis auringonpaiste ja helteinen kesäkeli oli vaihtunut Oulun sateiseksi syysillaksi (siis: syys-illaksi, ei syy-sillaksi). Ajomääräyksen perusteella tulossa oli kaksi pyöritysaluetta: aluksi siirtymä 16 minuuttia, sitten kaksi neljän minuutin jaksoa, 18 minuutin siirtymä ja kolme seitsemän minuutin jaksoa ja lopuksi kymmenen minuutin siirtymä maaliin.

Hannu "Sora" Soramäen koukeroita kierreltiin aluksi vuoden 2005 asuntomessujen jo (samalla viikolla) alkaneella rakennustyömaalla Nallikarin leirintäalueen lähinaapurissa. Jep, samainen paikka hieman enemmän pusikoituneena aiheutti runsaasti päänvaivaa 2002 SM-kisassa. Vanhat saharakennukset oli purettu pois ja pusikoita oltiin raivattu runsaasti, se pahin osa oltiin jo lanattu ihan sileäksi. Alueella ajettiin nyt kilpaa autosuunnistusta viimeistä kertaa (nyyh). Kaksi jaksoa, kummassakin yksi pisteväli ja neljän minuutin ihanneaika.

Ensimmäisellä kierroksella kartanluvussa syntyi ylimääräinen pähkinä pilkkuviivasta, joksi hahmottui entinen pusikon reuna eikä ratamestarin tarkoittama polku. Muutaman minuutin pusikkoseikkailun jälkeen lamppu syttyi kartturin pääkopassa ja solmu aukesi. Viisi minuuttia myöhää, huhhuh.

Jatilta kiepsautettiin auton toiselle puolelle JRT:lle ja sama uusiksi. Ylimääräisen pähkinän aiheutti tällä kertaa nitoja, joka ei mairittelusta huolimatta suostunut antamaan niittiä peitepiirroksen paikallaan pitelemiseksi. Nyt karttamerkit olivat selviä, joten etenemisen pitäisi sujua suht vikkelästi. Vaan jotain pientä piti taas tarkistaa, kolme minuuttia tuli tälläkin kierroksella takkiin.

Hietasaaren satamalle jätettiin nyt AS-jäähyväiset ikiajoiksi (snif), kyynel silmäkulmassa alkoi siirtymä kohti Iinatin moottorirataa. Myös Iinatin tulevaisuudesta ollaan oltu huolissaan, asutus tulee yhä lähemmäksi ja upeimmat AS-pusikot on jo peitetty täytemaalla.

Siirtymällä JRT:lle oli aikaa selvittää nitojaa vaivannut käyttämättömyydestä johtunut jumittuminen. JRT:llä hyttysparven keskellä oli asemamiehenä tuttu naama; KouAUK:n M-tason kartanlukija piti seuraa kilpailun ratamestarille. "Työmatkalla olin, ja autollista kuljettajaa kyselin vaan asemalle jouduin…". Oulusta ei tosiaan ole löytynyt, yrityksistä huolimatta, autollista keikkakuskia innokkaille karttureille vuoden 1999 jälkeen.

Iinatti toimi tällä kertaa temmellyskenttänä kolmelle jaksolle. Kunkin jakson logiikka oli sama: JRT:ltä sisään oikeanpuoleista uraa käyttäen, sitten aidattua rataa kiertävän vallin päälle, vallin päältä alas aidan viereen, motokrossiradalle, jokkisradalle motokrossiradan autolle sopivia hyppyreitä käyttäen, kartingradan katsomoon ja takaisin sisääntuloväylällä olleelle JAT:lle. Yksi jakso oli yksi pisteväli. Jostain syystä Oulussa ollaan ihastuttu ylimääräisten apukirjainten käyttöön, niin nytkin. Jokaisella jaksolla oli merkitty A, B, C ja D, yhdellä jaksolla myös E ajettaviin lenkkeihin, mutta näillä kirjaimilla ei muutettu muutoinkin lyhintä reittiä.

Seitsemän minuuttia oli näille jaksoille sopiva ihanneaika, johon olisi pitänyt joka kerralla päästä. Ensimmäisellä kierroksella ihmeteltiin alueen muuttumista ja pientä kartoitusajoa tuli kahden ylimääräisen minuutin verran, toinen kierros olikin nollasuoritus ja viimeisellä lenkillä tuli turha parikymmensekuntinen (vaan eipä jäänyt RT-asemia).

Kisa oli nyt ohi ja siirryttiin Maikkulan Nesteelle tarkistamaan tuloksia. Reitit nolla, mutta aikaa kului liikaa. Kaikki luokat ajoivat saman reitin samalla pyynnillä, joten luokkien väliset tulokset ovat keskenään vertailukelpoisia. "Yleiskilpailussa" edellemme livahti B-luokassa kilpaileva pari Jarmo Puhakka-Pauli Häll, joka kenties paikallistuntemuksen avittamana selvitti koukerot meitä kolmisen minuuttia nopeammin. "Luokkavoitosta" ainoana osallistujana tuli yksi nousupiste.

Kisasta poistuimme majapaikallemme Pohjan Kievariin puolen yön aikaan. Kirjoituspöydällä ajettiin kisa läpi ja sitten harmiteltiin lauantain kisan peruuntumista. Kotimatkalle lähdettiin sateisesta Oulusta aamuyhdeksältä, pilviseksi muuttuneeseen Lohjaan saavuttiin viiden maissa. Kilometrejä tarttui matkamittariin reilusti alle 1500, siis ihan kohtuullisesti 29 suunnistusminuuttia kohti…

Kontiolahti, olemme valmiina koitokseenne…


Suomen AS-PM viikonloppu 23.-24.5.2003

23.5. UFAK-lenkki, Lieto

Kotvanen on jo kulunut aikaa siitä, kun viimeksi Liedossa kurvailtiin AS-koukeroita muuten kuin harjoitusajon merkeissä. Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että kisa olisi ollut jotenkin helppo loikottelu tai raapaisu "sinne päin", ei tosiaankaan.

Sää oli alkukesämäiseen tyyliin, kumma kyllä, aurinkoinen ja lämmintä oli toistakymmentä astetta. Mittis ajettiin ennen kisaa, joten nopeasti päästään asiaan. Ajomääräys lupasi parituntista kisaa, joten päivänvalolla pitäisi päästä reitti läpi. M-luokassa ilmoittautuneita oli kahdeksan paria, joiden lisäksi yksi matti-myöhänenkin hyväksyttiin mukaan. Kelpo osallistujajoukko, kaiken kaikkiaan.

Startattiin Liedon Shelliltä kohti vanhaa kaatopaikkaa. Kisan juoni paljastui pian: RT-asemia oli vilisemällä ja kartoissa runsaasti kiintopisteitä, pyynti tiukanoloinen. Muutama hätäilemällä tehty johtopäätös aiheutti reittivirheen, oikeastaan kaksi, mutta toinen osattiin "paikata" (ylimääräinen ei rankaise). Kartan kirkkaanpunainen väri ei sävyltään ollut paras mahdollinen lukea, eikä (paikoitellen) harmaa reittiviivakaan hirveästi miellyttänyt, mutta reitti, se tuntui jo ensimmäisellä jaksolla aivan upealta - siitä on aikaa, kun näin vaikeaa on ollut näin "rehellisillä" kartoilla.

Kakkosjakson pieni pihapila sisälsi sekin runsaasti jäyniä, tarkka piti olla. "Siirtymällä" kolmannelle jaksolle piti vielä osata poimia vanha tiepohja… Kolmas jakso oli lyhyt pihapila, johon lähdettiin JRT:ltä. Lyhyt "siirtymä" kisan ratkaisualueelle Yliskulmaan sisälsi taas vanhan tiepohjan.

Nelosjakso oli tiukka sekä pyyntien että suunnistuksen kannalta. Suunnistuksen osalta vaikeusastetta nosti se, että lähes joka käännöksessä oli kaksi RT-asemaa, joista piti osata valita oikea. Kolme väärää valintaa edesauttoi sijoituksen putoamista kummasti. Jaksolle tultiin sisään AT:n kautta ja jaksolla oli väli-AT, joka ajettiin kahdesti. Pelkkä tarkkuus ja hierominen ei auttanut, piti olla myös nopea. Nyt ei oltu kumpiakaan: jo jaksolle sisään tulo 1:20.000 kartalla teetti pari turhaa tarkistusta, kun ei mitta oikein käännöksissä tahtonut sopia, ja tämä näkyy kyllä AT-tuloksessa. Pienenä kuriositeettina muuten mainittakoon, että mikäli AT:lle tulo olisi samalla uusi lähtöaika, olisi sijoituksemme kilpailussa ollut yhtä pykälää korkeampi…

Viidennelle jaksolle lähdettiin jälleen JRT:ltä. Miellyttävästi pusikoitunut, vanha kivimurskaamoalue tuli meille hämärän rajamailla. Aurinko oli painumassa mailleen kun analysoitiin pusikoiden reunoja ja ajettiin ristiin-rastiin pensaita kiertäen. Hyvin tuntui istuvan kartta maastoon, mutta kaksi puuttuvaa tuli lisää. Näistä toinen ei kuitenkaan ollut reitillä, väitän ma, edelleen.

Viimeinen "pila" LSK:n pihalla oli olevinaan harmiton, mutta jekkuja riitti paikattavaksi asti (ylimääräinen ei rankaise vieläkään). Tästä "siirtymä" maaliin: kaksi asemaa vielä maaliauton tuntumassa, ensin tien oikealta puolelta, U-käännös tien yli ja taas asema. Sitten maaliin. "Ei taida tuloslaskennassa olla helppoa tänä iltana" -arvio osoittautui olevan aika lähellä totuutta.

Rankka mutta rehellinen ja tiukka kisa toi kolmannen sijan mukana kaksi nousupistettä. Kartturilla vuoden saldo on nyt uusi ennätys M-luokassa, joskus B:ssä on tullut kerättyä enemmän. Miten mahtaa käydä, rikkoontuuko yli kymmenen vuotta vanha ennätys tänä vuonna?

24.5. II Helkama Lumimies-AS, Forssa

UFAK-lenkiltä singottiin kotikautta Forssaan, jossa ajettiin Suomen PM-osakilpailu. Kaikkiaan paikalle oli saapunut toista sataa autosuunnistusparia, joista Ruotsista ja Tanskasta kummastakin 15 autokuntaa. Suomalaisia PM-luokassa oli kaikkiaan kuusitoista. Perjantain tapaan keli oli aurinkoinen ja lämmintä oli toistakymmentä astetta. Ajomääräys lupasi kisan pituudeksi neljä tuntia.

Kisan alussa ajettiin 1:50.000 kartalla mittis ja tässä kuulemma ensimmäiset joutuivat harhaan. Kyllä siirtymilläkin saa karttaa lukea! Jakson varsinainen jäynä oli säästetty loppuun: pieni kierros sorakuopassa, josta tuli hiukan myöhää, sitten kurotaan aika kiinni ennen JAT-asemaa - jonne piti löytää vanhan pohjan kautta. Ei ongelmia, vaikka saatiinkin pari pistettä myöhää. Kartan oranssi väri oli tuntui kohtuullisen hyvältä ja viivan musta oli helppo erottaa kartoista. Tussilla piirretty viiva oli kuitenkin painotalossa tai kopioitaessa joutunut paikoitellen hiukan sivuun kohdistuksiltaan, ei kuitenkaan niin paljoa, että se lukemista olisi haitannut. Kolmosjakson kartassa myös kiintopisteenä ollut rajalinja oli muuttunut keltaiseksi väriltään.

Jakso kaksi ajettiin maatalousoppilaitoksen pihapiirissä. Varsin helponoloista suunnistusta vaikeutti jonkin verran reitillä "toisinpäin" olleet, jonkun muun luokan reitin RT-asemat sekä ulkomaalaiset osallistujat, joista osa tuntui liikkuvan erittäin hitaasti. Kaksi väli-AT:ta nollilla ja alun toista minuuttia myöhää JAT:lla. Tähän tuli sitten kilpailun ensimmäinen tauko: B-cupin ei haluttu sekoittuvan PM-luokan kanssa ja JAT antoi uuden lähtöajan kolmentoista minuutin päähän.

Kolmosjakso alkoi pitkällä (ja varsinkin loppupuolella puuduttavantuntuisella) siirtymällä vanhalle lentokentälle. Siirtymän päätteeksi nyppylän takaa yllättäen tullut AT-asema ei ollut meille yllätys, joten nolla virhepistettä tästä. Pieni huomio AT-autona olleesta pakettiautosta: katto näkyi turhan hyvissä ajoin… Sisääntulossa piti 1:50.000 kartalla osata taittaa oikeaan ennen vaihtopistettä (pieni peruutus) ja sitten 1:10.000 kartalla huomaamatonta linjaa ysi-oikea. Eipä tuo jälkimmäinen osunut, asemalle kuulemma löysi "vahingossa" vain muutama pari. Tämä puuttui myös PM-luokan voittajaparilta. Sitten pientä hapuilua muinaisella AS-kartalla ennen kuin jyvä löytyi. Muutama turha tarkastus ja kartoitusreissu toi ylimääräistä AT-saldoon, mutta asemia ei hukkunut kuin tuo yksi. Suunnistusosuuden alussa meidät kiinni ajanut Søndergaardin veljesparikin saatiin karistetuksi kannoilta ennen jakson loppua.

Lyhyt siirtymä, näppärää AS-kangasmaastoa mukavine urineen, pieni sahan kierto ja JAT. Lyhyt siirtymä (tietysti vanhan pohjan kautta) pikkuiseen sorakuoppaan, jossa joskus on oltu "liian näppäriä" (peruutettiin ja ajettiin viereiselle uralle hutijälki kun nähtiin oikealla uralla ollut asema - joo, siellä oli silloin toinenkin RT…). Viitos-JAT:ia hoiteli ratamestari itee. "Ihan hauskaa on ollut, kiitoksia kysymästä"

Tauko Loukun TB:llä oli viimevuotisen Lumimies-AS:n lähtöpaikka. Tauolta jatkettiin valtatie kakkosta Forssaan, jossa odotti JRT uusine karttoineen. "JRT jakaa 6 kpl karttoja 30 sek ennen lähtöaikaasi = JAT 5:n antama + 40 min 30 sek". Eli uusi lähtöaika on JAT 5 + 40:30, paperit saadaan 30 sekuntia ennen joka on JAT 5 + 40:00. Selvä peli, muttei ollut: JRT antoi paperit, kun mittarissamme oli 60, siis onko syötetty jotain väärin vai toimiiko asema väärin? Näyttääkö jonkun kello perunoita? Ajettiin jakso läpi ja tultiin JAT:n eteen, mittarissa oli minuutin verran aikaa. Ilmoitettuun jakson pituuteen nähden pitäisi mennä saman tien JAT:lle. Missä vika? Ehkä meillä oli se 30 sekunnin virhe mittarissa kun JRT:ltä lähdettiin. Päätimme luottaa siihen, että virhe oli meidän, joten JAT:lle ajoimme mittarin näyttäessä n. 30 ja tämä antoi 195 virhepistettä ennakosta. Kaksi sijaa lopputuloksissa, hohhoi.

Jakso seitsemän: teollisuushalleja ympäri Forssan eteläpuolella. Tarkkana sai olla, mutta kartat olivat rehellisiä ja reitit myös. Nyt RT-asemia tuntui olevan paljon runsaammin kuin kisan alkupuolella. Muutenkin kisa muuttui luonteeltaan, jekkuja ja jäyniä ei ollut, eteneminen oli joutuisaa ja ihanneajat täysin saavutettavissa. Sama tahti tuntui jatkuvan kahdeksannella jaksolla sahalla, mutta tänne piti jättää yksi RT. Rakennuksen kulmasta ohi 40 metriä, lautapinojen taakse. Kartalla ei pinoja näkynyt joten mentiin edestä ja 600p.

Sitten tiukka 20-minuuttinen Parman pihalla. Tällä jaksolla aiheutti ison ongelman kartan ja peiteviivan yhteensopimattomuus: 1:10.000 kartalla viiva vei tien yli, vajaan puoli milliä, mutta kuitenkin. Tien yli pääsi ja tien vasenta puolta pystyi jopa ajamaan (tiellä olleen leiman ohi). Monille tuli kuitenkin yllätyksenä se, että kun oli komento "tien yli ja ysi oikea" kuljettaja oli pudottamassa autoa tässä kohdassa olleeseen toista metriä syvään rotkoon, joka alkoi alle kymmenessä metrissä. Tähän keskeytti ainakin Audi-pari Vilenius-Euren ja M-luokan kansallisessa Lahtiset kävivät tutustumassa pudotukseen Subarullaan (häviten kolmossijan kolmella sekunnilla - kohtalon ivaa, kun olivat olleet kiinni reilun kymmenen minuuttia). Mekö? Kyllähän mekin siinä rotkon reunalla käytiin, mutta onneksi Daihatsun jarrut pitivät (sekä renkaat ja edellisen viikonlopun jälkeen korjattu kytkin), päästiin jatkamaan omin avuin…

Lyhyt siirtymä Jokioisiin, jossa pyörittiin mukavia pieniä AS-poluja ennen paluuta takaisin Forssaan. Viimeiselle jaksolle piti vielä jättää RT; kartan kasa hahmotettiin maastossa väärään paikkaan (maastossa kasoja oli kaksi). Helppo olisi ollut korjata (koska ylimääräinen ei rankaise), mutta eipä osattu. Joku muu kyllä osasi (vihje: löytyy selaamalla PM-luokan kärkipään AT-pisteitä viimeisellä JAT:lla). Liekö Sunnuntaisarjan viimeisen osakilpailun tekeminen vienyt voimat, miehistö ei tänä viikonloppuna erityisemmin loistanut. Seitsemäs sija ei ollut ihan sitä, mitä Forssasta tultiin hakemaan, mutta yhtä nousupistettä siitäkin tarjottiin. PM-sarjassa ollaan nyt sijalla 12.

AS-kesä näyttää hiljaiselta paria poikkeusta lukuunottamatta. Kesän päätapahtuma on tietysti 28.6. ajettava Kontio-AS-SM. Sitä ennen voidaan vielä harjoitella 3.6. Kanta-Hämeen AS-sarjassa Turengissa (jää työesteiden vuoksi väliin); Oulusta ja Vaasasta löytyy aluekisat 6.6. ja 7.6. Sinne siis…


AS-kesäkauden avausviikonloppu Rauma-Kokemäki 17.-18.5.2003

Tuskin Tanskan reissusta oltiin toivuttu kun pakattiin jälleen autoa seuraavaa kisaviikonloppua varten...

17.5. I Kanali Helme ajo, Rauman UA

Suomen AS-kesäkauden avaus oli viimein, pitkän odotuksen jälkeen ovella. Oltiinhan edellisenä viikonloppuna käyty karttatehtäviä ratkomassa Tanskanmaalla, joten ihan kylmiltään ei tarvinnut reitille lähteä. Lähtöluettelon mukaan reitille on luokassamme lähdössä vain kolme muuta AS-paria. Liekö PM-kisaviikonloput tämän viikonlopun molemmin puolin verottaneet väkeä.

Emit-kisa ja oma emit-kortti ties missä... Hiidenkiertäjille kiitos kortin lainasta.

Keli oli keväisen sateinen ja koleahko, kun otettiin Hutsu alas trailerilta Pitkäjärven vapaa-ajankeskuksessa Kokemäellä. Lähtöpaikalle ST1 Kiiturille Eurajoelle oli matkaa nelisenkymmentä kilometriä. Mittis ajettiin ennen kisaa, joten yritettiin olla ajoissa paikalla. Reitille ampaisimme M:n toisena autona.

Reitti alkoi kevyellä siirtymällä suurelle soranottoalueelle. Odotettua ennakko-AT:ta ei ollut. Outoa sikäli, että kyseessä oli Emit-kisa. Kartta osoittautui lupauksien mukaiseksi; kiintopisteet olivat suorastaan hämmästyttävällä tarkkuudella paikallaan, joskin paikoitellen hieman heikosti luettavissa. Jaksolla kuultu sivuääni vetolaitteiston suunnalta pelästytti miehistön ja luistava kytkin sai kartturin hetkeksi luovuttamaan pelin. Auto tuntui kuitenkin liikkuvan, joten matka jatkui, mutta varovasti. Karttoja ei pitäisi heittää suutuspäissään lattialle heti ensimmäisten vastoinkäymisten kohdalla, eihän. Nyt ei olisi tarvinnut ottaa leimaa uudestaan jos olisi karttoja luettu eikä paiskottu ympäri autoa... Ei sentään tullut jaksomyöhät täyteen, nippa-nappa näkyy AT-tuloksissa.

Jaksot 2 ja 3 ajettiin Olkiluodon voimala-alueella. Voimalaitosten lisäksi aitojen sisäpuolelta löytyy muutama varsin makea AS-paikka, joissa pyörittiin inhimillisellä nopeuspyynnillä pari kierrosta. Kakkos-jatilla siirryimme M-luokan keulaan. Varovainen etenemisvauhtimme ilmeisesti edesauttoi reitillä pysymistä: peruutteluita tuli hämmästyttävän vähän (mutta yksi reittivirhe, joka maksoi kisan voiton).

Jakso neljä päättyi pieneen teollisuuslaitokseen Olkiluodossa, ja tästä jatkettiin siirtymällä kohti moottorirataa. Aika-ajon päätyttyä pysähdyttiin muutamiksi minuuteiksi odottamaan ihanneaikaa ennen kuin jatkettiin matkaa. Hyvä näin, muutamaa mutkaa myöhemmin tuli eteen miehitetty AT… Edelleen kartat olivat fantastisen tarkkoja, joten eteneminen sujui helposti. Moottoriradalta jatkettiin teollisuushallipyörityksen kautta raviradalle, jossa kiintopisteinä oli keppejä, ja niitä keppejä oli paljon.

Raviradan päätteeksi saatiin vielä yksi karttasivu, jossa oli viimeisen pilan reitti. Iso soranottoalue odottaa... Mutta miksi JRT oli täällä siirtymän alkupäässä? Ehkä siellä vielä on toinenkin miehitetty AT. No tottahan toki. Itse jakso oli vallan mainio. Runsaskiintopisteinen kartta oli erittäin helppo lukea. Auton tekninen ongelma kiusasi, muttei niin paljoa, etteikö välillä voinut vähän kokeilla kulkua. Vajaan kahden minuutin myöhillä JAT:lle ja sitten oli jäljellä vain pitkä siirtymä maaliin.

Kisa ajettiin kokonaisuudessaan päivänvalossa ja helpoilla kartoilla sekä inhimillisillä pyynneillä. Kahden tunnin aikana syntyivät erot eikä yhtään tämän pidempää kisaa olisi tähän väliin kaivattu. Toisella sijalla saatiin taas nousupiste, joten kausi jatkui positiivisissa merkeissä myös kotimaassa.

Tuloslaskennassa oli harvinaisen hyvät palvelut, olihan paikka jäähallin kahviossa. Tuloksia odotellessa sai seurata juniorikiekkoa aitiopaikalta ja nauttia virvokkeista. Illalla oli tulossa vielä "juhlapäivällinen" sekä "Mamia-games". Jälkimmäisestä lisää toisaalla.

Ilta jatkui saunoen, ja taisipa joku häippästä tanssilavallekin. Aamulla oli seuraava startti jo klo 10 jälkeen, joten myöhään ei kannattanut olla liikkeellä. Puolilta öin taisi tulla hiljaisuus matalaan majaamme.

18.5. XII Kutunkierros, Kiikoisten AS

Ratamestarina häärinyt Ari Uotila oli jälleen uhrannut runsaasti vapaa-aikaansa autosuunnistajien palvelemiseksi. Ajomääräys tarjosi kolmen ja puolen tunnin pituista kapinaa. Kisassa oli tarjolla jotain uutta ja ihmeellistäkin, nimittäin ensimmäistä kertaa AS-kilpailussa kokeiltiin suunnistus-RT-asemaa. Muissa pohjoismaissahan tuo on jokapäiväistä makiaa, mutta Suomessa harvinaista herkkua. Siirtymät saavat aivan uutta potkua kun joutuu analysoimaan tarkemmin maastokohtia oikean SRT-aseman löytämiseksi. Harjoitusajoissa asiaa on jo kokeiltu mm. Jyväskylässä ja Lohjalla.

Pienenä peikkona kisaan lähdölle oli edellisessä kisassa esiinmarssin tehnyt tekninen vika. Subarua ei kuitenkaan huvittanut lähteä Lohjalta hakemaan yöllä... Kokeillaan kuinka pitkälle päästään, mennään varovasti.

Kisa aloitettiin kevyellä siirtymällä ja mittarintarkastusmatkalla. Lähdöstä saatiin kartat kahteen jaksoon, joten papereita oli hyvää aikaa tutkia etukäteen mittarintarkastusmatkan päässä ihanneaikaa odoteltaessa. Ensimmäisen mutkan takaa sitten löytyi ensimmäinen miehitetty AT-asema, joka oli niin hyvissä ajoin näkyvissä, etten uskonut kenenkään siihen ennakossa ajavan. Jaksot 1 ja 2 ajettiinkin sitten upeilla kankailla, joissa oli pientä ja suurta ajouraa, nopeaa kaarretta ja tiukkaa syheröä. Kakkosjakson puolivälissä tuli yllätys: kuoppaan johtava tie oli suljettu puomilla. Jäljistä päätelleen se oli tapahtunut ihan hetkeä aikaisemmin. Tiekatkohan siitä piti ottaa; mutta miten tiekatkossa toimitaan? Aikaa edellisestä tiekatkosta jossain Salon seudulla ajetussa kisassa on kulunut lähes kymmenen vuotta. Hmm, pisteväli muutetaan aika-ajoksi ja valitaan suoritusajaksi seuraavaan pisteeseen, johon kilpailukartoilla päästään, 11, 21 tai 31 minuuttia. Just niin se menee! Vai oliko se sittenkin niin, että paikassa jossa tiekatko otetaan siirrytään aika-ajolle ja siihen tuo 11, 21 tai 31 minuuttia... Valittiin väärin tuo jälkimmäinen (eli jatkettiin pari minuuttia myöhässä, ensimmäinen ratkaisu olisi taas tuottanut oikeamman tuloksen). Onneksi kartoilla oli helppo määrittää miten löydetään seuraavaan pisteeseen. Järjestäjä päästi tiekatkon(kin) ottaneet pinteestä muuttamalla JAT-aseman RT-asemaksi.

Edellämme lähtenyt Golf-pari Sinisalo-Sihvo ei näemmä halunnut jättää kisasta Pätkääkään ajamatta (hih, sisäpiirivitsi syntyi ihan itsestään), vaan oli ajanut reitin vastakarvaan puomin toiselle puolelle ja huristeli nyt tulla pisteeseen viivan suunnasta. Lähdimme Golfin perään, ja jo toisessa käännöksessä jostain ihmeellisestä syystä jätin kirjoittamatta RT-aseman tunnuksen korttiin. RT-asemasta mentiin perä perää Golfin kanssa, ja taatusti asemakilpi nähtiin.

Jakson päätyttyä siirryttiin Harjavaltaan, josta saatiin lisää karttoja. Kevyt siirtymäluontoinen jakso ajettiin huimissa suppamaisemissa. Muodoilla ja mitoilla otettavia, rehellisiä asemia löytyi kourallinen. Nopeuspyynnit olivat linkuttavalle autollemmekin löysän oloiset, JAT tuntui hätävarjelun liioittelulta tässä vaiheessa, AT olisi ehkä sopinut paikkaan paremmin.

Nelosjaksolla alkoivat SRT:t. Ojia tienmutkista etsittiin ja löydettiin myös. Jokainen SRT oli saanut seurakseen toisen, B-luokan aseman, mutta mitta ja tienmuoto osuivat aina suoraan sille oikealle. Joillakin edellä ajaneilla oli kyllä ollut vaikeuksia kääntymisjäljistä päätellen. Jotkut tekivät radikaalin ratkaisun ja kirjoittivat korttiin molemmat vaihtoehdot (eli kaikki näkemänsä, koska ylimääräinen ei rankaise). Minusta SRT pelastaisi monta pitkäpiimäistä siirtymää, jos sitä näin voitaisiin käyttää myös tulevaisuudessa. Mutta ylimääräisenkin merkinnän tulisi jotenkin rangaista, muuten homman idea on pilalla. Olisiko mahdotonta ottaa käyttöön Ruotsissa numeroimattomilla kilvillä ajettavissa kisoissa käytössä oleva systeemi, jossa ylimääräinen SRT rankaisee vain siinä tapauksessa, että on otettu vaihtoehtoisessa tilanteessa molemmat?

SRT-asemien päätyttyä alkoi vanhojen tiepohjien metsästys. JRT ja uusi kartta. Edessä oli pitkulainen ja pitkä sorakuoppa löysällä pyynnillä (erittäin tarkalla kartalla) ja taas JRT. Siirtymää, yksi SRT ja taas siirtymää. Pieni tauko, jota ei pidetty, ja taas siirtymää. Muuttuipas kumman kevyeksi tuon reippaan alun jälkeen. Siirtymillä oli aikaa tutkia viimeisten jaksojen kartat. Taas miehitetty AT, josta saatiin jostain syystä ennakkopisteitä. Jotain oli siis mennyt ajanlaskennassa hiukan pieleen. Näppärä krossiratapila sopivasti pelkistetyn kartan kanssa oli mukavaa vaihtelua muutoin niin täydellisten karttojen kanssa askarteluun. Lyhyen oloiselta rykäisyltä tuntui ennen viimeisen suunnistusjakson isoa sorakuoppaa.

Sorakuoppaan mentiin EMIT-AT:n kautta, joten sinne lähdettiin kaikki samalta viivalta. Kartta oli edellisten tapaan fantastisen tarkka, joten eteneminen oli sopivan vauhdikasta ja sujui järjestäjän antamalla nopeudella mainiosti. Viimeinen pisteväli ennen JAT:ia oli 1:20.000 kartalla, ja siinä kohtaa olin ratamestarin kanssa ensimmäistä kertaa eri mieltä siitä, mistä reitti kulkee. Turha tarkistus tuotti toista minuuttia myöhiä muutoin nollilla ajetulle jaksolle. Kotiin päästyäni kopiokoneella tehty suurennos paljasti epäilyni oikeaksi: JAT:lle tuleva viiva on piirretty tolpan "väärälle" puolelle paikkaan, josta autolla läpi ajettavaa uraa emme yrityksestä huolimatta löytäneet.

Siinä meni kivasti kolme ja puoli tuntia, tuntui kuin ei olisi edes ehtinyt sanoa pöö. Tunnelma kisan jälkeen oli leppoisa, voimia olisi ollut jäljellä vaikka toiseen mokomaan. Auto toimi kuten ennen kisaakin, normaalissa ajossa normaalisti ja epätasaisella hiukankin revittäessä sai kytkimen luistamaan ja/tai jonkun voimansiirrossa murisemaan pahaenteisesti. Toinen sija (taas) varmisti kolmannen sijan kokonaiskilpailussa... ;-). Tulokset tulivat hivenen verkkaisella vauhdilla, mutta ei mitenkään sietämättömän hitaasti. Kisapaikalla saimme vielä nauttia runsaan ja maittavan lounaan ennen kuin lähdimme hymyssä suin kotimatkalle. Kotiin päästiin lähtemään palkintojen jaosta jo puoli viiden maissa. Vielä jäi sunnuntai-illaksi aikaa kotiaskareille. Kiitoksia kaikille mukana olleille kilpakumppaneille ja heidän huoltojoukoilleen sekä ennen kaikkea järjestäjille. Lisää tällaisia viikonloppuja!


AS-PM-viikonloppu Tanskassa 9.-11.5.

Kaksi autoa (=hutsu ja Subaru) lähtivät kuljettajineen ja kartanlukijoineen Lohjalta valumaan kohti Turkua torstai-iltana puoli seitsemän nurkilla. Satamassa meitä odotti Vikingin Gabriella. Huomentakumoroonia olisi odotettavissa Tukholmassa puoli kuudelta aamulla, siis kevyttä huilimista oli menomatka. Ruotsin läpi piti ajaa Göteborgiin alle kuudessa tunnissa (matkaa 480 km), joten turhia taukoja ei ollut tarkoitus pitää eikä pidetty. Tukeva aamiainen laivalla auttoi kevyesti jaksamaan seuraavalle lautalle asti.

Stenan pikakiituri starttasi Göteborgista klo 12:45. Matkan kesto arveltiin pariksi tunniksi, joksi se sitten osoittautuikin. Tanskaan saavuttiin siis hiukan ennen kolmea iltapäivällä ja majapaikalle oli matkaa parin tunnin rupeama. Kun lähtöaikamme illan kisaan on 18:59 ja majapaikalta on sinne matkaa vajaa viisikymmentä kilometriä, totesimme aikataulun olevan kohtuullinen.

Majoitus Agger Havn Feriecenter. Nerokasta, netistä ei löydy karttaa paikalle, mutta maantiekartassa näyttää olevan Agger, sen täytyy siis olla siellä. Niin kuin olikin. Rivitaloaluetta muistuttava kompleksi, jossa oli kuuden hengen kaksikerroksisia asuntoja toista sataa. Vastaanotossa ei ollut ketään, ja näytti olevan jonkin sortin paikallinen juhla alkamassa, puvuista ja puheensorinasta päätellen. Ovikelloa soittamalla saatiin virkailija paikalle, asia esitettiin englanniksi ja vastaus tuli sujuvalla saksan ja tanskan sekoituksella. No, avain saatiin ainakin, kämpille…

Suurin osa muista suomalaisista oli tullut paikalle jo aikaisemmin. Trailerikuljetuksella saapuneet kisapyörät pyöritettiin autolle ja… yksi pyörä tyhjänä. Se oli sitten varapyörä, toivottavasti muut ovat OK. Pyörien vaihdosta oli vajaa tunti aikaa lähtöön. Eipä paljoa ehditty rentoutua. Emännykset ottivat vara-auton ja lähtivät varmistamaan, että singahdamme reitille.

Tanskassa AS-PM puitteet hoidetaan arvokisatyyliin. Lähtöpaikka oli Struerin keskustassa pääsponsorin, Vestjysk Bankin edustalla. Ensimmäisen auton lähetti (tai ainakin piti lähettää) reitille klo 18 kaupungin varapormestari, mutta tätä tapahtumaa(kaan) emme olleet todistamassa. Jokainen lähtijä kuulutettiin matkaan.

Kisan maksimimyöhä oli 240 minuuttia. Paikallisille kyseessä oli Tanskan mestaruusosakilpailu ja ulkomaalaiset osallistuivat paikallisen B-luokan (02) reitille. Ihan tarpeeksi oli tekemistä siinäkin. Alku oli helpon tuntuista teollisuusaluepyörimistä, sitten pihoja myötä- ja vastapäivään Aspin ja Linden kylissä ennen siirtymistä kisan ratkaisualueelle; metsikköön nimeltä Kloster Plantage. Meille kisan virheistä tuli yli puolet kisan viimeiseltä jaksolta (209); heti sen jälkeen kun huomasin ottaa aurinkolasit pois päästä (aurinko oli mennyt mailleen jo kymmenisen minuuttia aiemmin). Neljän tunnin raadannan tuloksena 13. sija 23 lähteneen joukossa oli lievästi pettymys, mutta onhan päivä vielä huomennakin…

Tanskassa malliratkaisun saa maalista, joten pauhattiin suoraan kisan jälkeen kämpille tutkimaan tehtyjä töppäyksiä. Ja niitähän riitti analysoitavaksi…

Lauantaiaamu aukeni synkkänä ja sateisena. Pihalle meno paljasti vielä lisäyllätyksen: auton pyöristä kahdesta puuttui ilmaa renkaan alapuolelta. Kello yhdentoista ajajakokous taitaa jäädä haaveeksi, samoin pormestarin vastaanotto klo 11:30. Lähdettiin etsimään avoinna olevaa rengaskauppaa. Matkalla Fredrikshavnista kämpille oltiin tultu yhdestä ohi 10 km ennen majapaikkaa, oliskohan tuo auki… eipä. Sitten huoltoasemalle, siihen oli vain pari kilometriä. Ilmaa löytyy ja rengaskonekin olisi, mutta kassaneiti ei suostunut meitä halliin päästämään, eikä soittamaan korjaajalle. Neuvoi kyllä jatkamaan parisen kymmentä kilometriä kohti Thiestediä. Sieltä "saattaa löytyä joku, joka pystyy auttamaan". Thiestediin tultaessa löytyi kaksi kauppaa, jossa myytiin mm. autoja ja niihin renkaita. Molemmat: Lø: lukket. Sitten löytyi huoltoasema, jossa oli iso korjaamohalli ja takapihalla lupaavasti autonromuja. "Huoltoaseman" ovi oli auki, mutta pystyimme vain toteamaan paikan olevan solarium. Bensapumput olivat automaatteja, sorry.

Takaisin kämpille (40 km)? Ei kai muukaan auta. Matkalla osui vielä silmiin halli, jossa joku teki autolle ruostesuojausta. Kysytääs vielä tuolta... Selitys ruotsiksi ja vastaus saatiin selvällä tanskan kielellä. Vapaa käännös: "Juu, sellainen paikka löytyy, missä lauantaina nuo renkaat saa korjattua: jatkatte tuonne; kahdesta liikenneympyrästä suoraan, sitten toisista liikennevaloista oikealle ja vasemmalle puolelle jää paikka, jossa on aina joku". Tusen tak ja matkaan.

Rundkørsel... suoraan ja toinen... vielä suoraan, valoista suoraan ja sitten oikealle. Hei, täällähän on ajettu joskus Bil-O:ta! Rengasliike: lukket. Autoliike: lukket. Ei täällä mitään ole, mutta käydääs tuolta rekkavarikolta kysymässä, siellä näkyy olevan joku. "Joo tänne vaan, homma hoituu!"

Antiikin ajalta (kaverin määritelmä) kotoisin olevilla laitteilla saatiin kolmesta pyörästä rengas pois vanteelta. Kahdessa oli sisäkumi rikki ja yhdessä oli joku viiltohaava. Tunnissa renkaat oli korjattu kohtuullista korvausta vastaan. Kämpille syömään, pyörät alle ja kisaan.

Hurup, lähtöaika klo 15:00. Kisaohje: max. myöhä 300 minuuttia ja maksimi pituus 11 tuntia. Meidän pitää siis ilmoittautua maalissa viimeistään kello 2:00 yöllä. Luvassa oli 34 A4 sivua karttatehtäviä ja kas vain, yksi vartin taukokin! OTK (JAT)-kartasta mitattuna linnuntietä OTK:lta toiselle pituutta oli 80 kilometriä. Siis pelkkä JAT-kierros tuottaa toista sataa kilometriä.

Aurinko porotti jo pilvettömältä taivaalta kun aloimme taittamaan taivalta (hih). Pari pientä pihaa oli täynnä ennen ja jälkeen lähteneitä autoja. Hmm, tuntuupa simppeliltä perjantain viimeiseen jaksoon verrattuna. Reipasta etenemistä ja seuraavaan pihaan. Taas paljon autoja. Kaikki urat ajettiin kyllä perusteellisesti läpi. Ensimmäiselle OTK:lle tuli kahdeksan minuuttia myöhiä, ei paha. Mutta kisan synkin hetki osui tälle jaksolle: kaksi vierekkäistä pihaa pyörittiin väärin: minuutin sisällä kolme puuttuvaa ja yksi ylimääräinen = 85 vp (kymmenesosa koko saldosta).

Taas siirtymä, toinen suunnistusjakso oli ensimmäinen metsälenkki. "Pientä" hapuiluahan siinä oli, mutta löytyihän se OTK:kin. Metsät ovat Tanskassa pahoja, koska niissä kulkee ristiin-rastiin, tasaisin välein hoitoteitä, jotka ovat identtisiä keskenään.

Kolmannelle suunnistusjaksolle siirryttiin pitkin Tanskan "länsiväylää" Atlantin rannikolla komeiden dyynien halki kohti pohjoiskoillista (NNO). Tämä kolmas jakso olikin sitten kisan pahin, ainakin meille. Alku ei luvannut hyvää: lähtö vanhalle tienpohjalle löytyi liiankin helposti - oikea reitti kulkikin tässä kohtaa pitkin uutta tietä (hoksattiinpas!). Sitten siirryttiin vanhalle pohjalle, josta ikivanhoilla, väärennetyillä karttaotteilla ajeltiin sahan pihaan. Jo kolmannella yrittämällä tulo oli pakko uskoa oikeaksi. Kompassista olisi ollut apua. Saha ja sitä seurannut metsäalue kaatoivat meidän mahdollisuudet palkintosijoituksiin: 8p + 7y + 59 min = 329vp. Tauko oli paikallaan, oltiin ajettu jo yli neljä tuntia. Jakson vaikeus kaiversi kartturia, joten tauko kului autossa istuen ja vain yksi ajatus mielessä: "tästä vielä noustaan!"

Tauon jälkeinen jakso Skinnerupissa oli alkukisaan verrattuna leppoisa sunnuntaiajelu. Toki piti kaksi tuplavirhettä (25+10) tehdä, mutta ajallisesti onnistuimme hyvin: HTK (AT):lla neljä minuuttia ja OTK nollilla. Niin, tähän OTK:lle oikeastaan tyrkytettiin ennakoita, piti osata laskea tuloaika oikein (HTK + 6 min).

Ja taas metsään! Vandet Plantagessa alkoi tulla hämärää (aurinkolasit pois päästä) ja eteneminen takkusi hieman (vaihteeksi). Vain yksi puuttuva, mutta kolme ylimääräistä, ajat parikymmentä minuuttia.

Pitkä siirtymä viimeiselle suunnistusjaksolle toi pimeyden tullessaan. Jaksolle lähdettiin klo 21:39 huimalla tsempillä… ja jo toinen asema piti hutiloida pois. Tällä jaksolla piti tehdä runsaasti salapoliisityötä vanhan 1:50.000 kartan ja skitsien avulla. Mallikuva on sivusta kaksi, ruudut 1-12.

Tehtävä

Ei ollut helppoa metsässä, jossa ajourat olivat kanervikon peitossa. Kartan kiintopisteenä olleet ojat eivät ilman hakuvaloa erottuneet ollenkaan, eikä karttojen risteyksiäkään aina maastossa erottanut. Edellisen kartan malliratkaisu suomalaisen paremmin ymmärtämässä muodossa on alla:

Ratkaisu

Stenberg Klitplantage oli paikan nimi. Meille se toi neljä puuttuvaa, kolme ylimääräistä ja 43 minuuttia aikaa yli ihanteen. Alkoi siirtymä maaliin.

155 minuuttia tuli käytettyä tuosta reservinä olleesta 300:sta. Ei muuta hätää kuin että riittäisi "löpö" maaliin asti. Varakannussa on vielä vitonen, lohdutti kuljettaja. Linnuntietä maaliin oli matkaa 17 km, tuloaika 23:24. Tunnin verran odottelimme tulosliuskaa ja sitten päätimme lähteä kämpille huilaamaan. Väsymys voitti ja tieto siitä, että aamulla on aikainen herätys. Fredrikshavnissa pitää olla klo 10 ja ajoaika on kaksi tuntia. Herätys 6:30, auton pakkaus ja aamupala, sitten liikkeelle. Tulokset kisasta kuulimme ruotsalaiselta kollegaltamme Stenalla: seitsemäs. Kartturille sija oli uusi ennätys Tanskassa ja jäi vain yhden sijan kaikkien aikojen parhaasta PM-kisassa kartturina saavutetusta sijoituksesta ulkomailla (2002 Ruotsissa). Edeltä löytyi vain yksi ruotsalaispari, kisan ulkomaalaisten luokassa suomalaiset valtasivat viisi kärkisijaa!

Aikataulu toimi hyvin. Göteborgista Tukholmaan ei ollut mikään kiire, iltalautta lähti Turkuun vasta iltakahdeksalta. Maanantaiaamuna oltiin Suomessa ja paluu arkeen alkoi.