AS-kisatarinoita 1999


Aloitussivulle . Omituista höpinää

VIII Kutunkierros-SM 20.2.1999, Kiikoinen

Kauden ensimmäinen SM-osakilpailu ja kartturilla pohjalla kolme päivää 39 asteen kuumeessa. Keli oli pöppöröinen: tiuhaa lumisadetta ja muutama aste pakkasta.

Lähtöpaikalle tultiin myöhässä sairauden ja siitä johtuneen auton korjauksen myöhästymisen vuoksi. Auton "valmistuttua" soitettiin kilpailutoimistoon ja todettiin tilanne: olemme aikaisintaan lähtöajalla lähtöpaikalla. Saimme kilpailun johtajalta luvan käydä katsastuksessa ennen ilmoittautumista. Katsastus tapahtui lähtöajalla, kilpailupaperit saatiin kahdeksan minuuttia lähtöajan jälkeen.

Pahin skenaario ensimmäisestä jaksosta: aika-ajolla lyhyt jakso, ennakko-AT ja JAT. Onneksi ei ollut ennakko-AT:ta, muutoin aavistus osui oikeaan...

Varsinaisesti kilpailu alkoi Kokemäellä, jossa ajettiin kilpailusta puolet. Ensimmäiset pistevälit pyörittiin teollisuuslaitosten ympärillä. Kartat olivat pelkistettyjä, mutta suunnistus hyvien kiintopisteiden avulla oli helppoa. Seuraavaksi mentiin metsään: pienehkössä, metsittyneessä sorakuopassa ajettiin JRT:ltä saatujen uusien karttojen kanssa monta kierrosta. Paikka oli täynnä autoja ja samoja asemakilpiä haettiin tai kierrettiin uudelleen ja uudelleen.

Neljäs jakso ajettiin ilmeisesti vanhalla raviradalla, jonka pysäköintialueelle oltiin aurattu iso risteyshässäkkä. Nyt alkoivat pelkistetyt kartat purra: RT94 jäi löytymättä vasemmalle kaartavan uran jälkeisessä käännöksessä. Kiintopisteenä ollut tolppa olikin liian vähän oikealla puolellamme ennen käännöstä. JATin jälkeen palattiin raapaisemaan samaa aluetta, joka oltiin jo edellisellä jaksolla koluttu loppuun. Tätä seuranneessa sorakuopassa alkoi ihmetyttää aina vain pelkistetymmillä kartoilla ajaminen. Iso kuoppa, paljon uria, mutta kartassa kiintopisteinä vain lumen alla olleet pinot, joita oli hieman hankalahko erottaa lumikasoista. Ruotsalainen parivaljakko oli ilmeisesti kadottanut jotain: Opel seisoi keskellä oikeaa ajouraa ja kaksi miestä rymysi lumessa auton edessä ja takana taskulamput kourissa.

Aloitimme matkamme kohti Kiikoista. Matkan varrella kävimme pyörähtämässä pitkulaisessa sorakuopassa, johon lumisateen vuoksi oli muodostunut vain käytettävä ajoura. Tämä kilpailun kuudes jakso ei varmastikaan aiheuttanut vaikeuksia kenellekään.

Kiikoisissa kilpailun luonne hiukan muuttui: kartoituksessa pelkistetty tyyli jatkui, mutta nyt tuli paljon vauhdikkaita siirtymäluonteisia pistevälejä (jaksot seitsemän ja kahdeksan). Lumisateen tilalle oli tullut pientä tihkusadetta, joka teki kelistä varsin luistavan. Kahdeksannen jakson jälkeen lähdettiin kilpailun "loppuhuipennukseen". Jaksolla yhdeksän ajettiin peltoaurauksia, joissa oli pääasiassa vain samansuuntaisia uria. Kartassa ei ajouria ollutja ne kaikki lähtivät risteyksestä viuhkana. Virheen saattoi huomata jossain vaiheessa, mutta ei välttämättä; kaikki urat olivat samanmuotoisia. Jos arpoi väärän uran ei korjaaminen ollut mahdollista, sillä risteyksiä ei ollut paitsi sitten pellon toisessa päässä. Pitkiin peruutuksiin ei ruvettu, koska pellolla oli muitakin kilpailijoita, joiden suoritusta ei lähdetty häiritsemään. Kartat olivat, paitsi puutteellisia myös aika paljon "rumempia" kuin aloitusjaksojen kartat. Eipä ihme, että kartantekijän nimikirjaimet oli kartoista jätetty pois. Syvä, kunnioitusta osoittava kumarrus kaikille niille kilpailijoille, joille täällä eteneminen onnistui sujuvasti. Meiltä jäi RT pois, virheen totesimme paikalla viimeistä kertaa ollessamme.

Jakso kymmenen sujui vauhdikkaasti: karttoihin merkityt urat oli helpohko valita maastosta. Pelloilla pyörittiin sopiva määrä kierroksia ja hommassa oli vaihteeksi menemisen maku. RT, joka oli 1:20.000 kartalla ajettavassa ladon läpiajossa ennen JAT:a, jäi näkemättä liiallisen vauhdin vuoksi. Kuuleman mukaan asemakilvet oli sijoitettu siten, että ladosta ulos ajettaessa kilvet näki kun katsoi tiukasti oikeaan ja vasempaan. Meillä ei siihen ollut aikaa...

Jakso 11 ja peltoauraukset jatkuivat. Iso pelto täynnä risteysviuhkoja ja suoria uria. Kun viuhkojen poluista puuttuu moni ja samoin kiintopisteinä olevista kivistä, ei etenemistämme voi parhaalla tahdollakaan sanoa vauhdikkaaksi. Tilannetta ei helpottanut se, että pellon ensimmäiselle osalle palattiin takaisin ja samanmuotoisia kuvioita ajettiin samoissa risteyksissä, jolloin ei edes jäljistä voinut päätellä mikä ura pitäisi valita vaikka tiesikin mihin suuntaan pitäisi lähteä. Näissä arpajaisissa pääpalkintona oli mahdollisuus jatkaa eteenpäin kun viiva toimi vielä myöhemmin, toinen palkinto oli peruuttaa viimeisestä käännöksestä kymmenen metriä asemalle, lohdutuspalkintoja ei ollut: palaa takaisin lähtöruutuun. Pistevälin 79-80 leima-asema jäi käymättä kun ei enää haluttu ottaa uusiksi.

Jakso 12 tarkoitti paluuta edellisen jakson pellolle uusilla kartoilla. Uudet kartat olivat samannäköisiä kuin vanhatkin ja jo ensimmäisellä kierroksella iski hillitön halu päästä paikalta pois. Ilmeisesti minuutin lähtövälit aiheuttivat letkojen syntymistä. Ohittaminen oli vaikeaa, paitsi risteysarpajaisissa, jos sattui valitsemaan oikean uran tai, meidän tapauksessamme, jos jätti tarkistuksen tekemättä. Suureksi ihmetykseksi pellolle jäi vain kaksi RT asemaa, joista toinen sitten ilmeisen muotovirheen vuoksi poistettiin.

Kuljettajalle tuli hommassa hiki, niinkuin pitikin. Kartturin sairaudesta johtunut epäskarppi olo teki kilpailustamme vähemmän nautittavan. 31. sija oli jotain aivan muuta kuin mitä kilpailusta lähdettiin hakemaan, mutta kokemusta rikkaampana poistuimme paikalta koteihimme huilaamaan. Hyvä uutinen kilpailusta saatiin kotimatkalla: edellisen vuoden epäonnisin AS-pari Sjöberg-Rousku voitti turnajaiset. SM-taistelussa siirrytään nyt epäinhimillisen pitkälle puolen vuoden tauolle.


17. Sasti ST 27.2.1999, Petäjävesi

Testikilpailu, vaihteeksi. Kari S. jäi Jääralliviikonlopuksi toimitsijatehtäviin Kaakkois-Suomeen, kuljettajaksi tuli Tenho Helin. Tavoitteena olivat tietysti mitalipaikat. Lunta oli riittävästi, keli muuttama aste pakkasen puolella, mukavan kuulas talvisää. Odotettavissa oli vauhdikkaita pätkiä ja tarkkaakin tarkempaa suunnistusta. Aikaisemmat talvikisat Jyväskylän suunnalla ovat opettaneet nöyriksi ainakin mitä kartanlukemiseen tulee.

Kilpailu alkoi nopeaksi tehdyllä pienellä ja pitkulaisella pellolla, jossa ajettiin pitkää suuntaa edestakaisin. Samaan jaksoon sisältyi toinen, pienehkö pelto, jossa pyörittiin muutama kierros myötäpäivään. Alku oli lupaava: näitä karttojahan pystyy lukemaan ihan normaalisti. Toinen jakso olikin sitten enemmän rallia: kartan mittakaavat vaihtelivat 1:10.000-1:50.000 ja eteneminen oli muutaman rakennuksen kiertoa lukuunottamatta varsin suoraviivaista. Jakson lopun nopeuspyynnit 50 km/h ja 55 km/h pitivät huolen siitä, että ennakossa ei paljoa ajettu.

Kolmannella jaksolla uusiutui Riihimäellä ensiesiintymisensä tehnyt vaiva: auto pysähtyi röykytyksessä totaaliseen pimentymiseen: vain kartanlukuvalo ja ST-Pilotin punaiset ledit jäivät palamaan. Konepellin alta ei vikaa löytynyt. Totesimme virtalukon takana liittimen olevan löysällä. Löysä liitin oli aiheuttanut kipinöintiä, lämpenemistä ja muovin sulamista, joten liitintä ei niin vain paikalleen takaisin painettukaan. Vian paikallistamiseen ja korjaamiseen kului aikaa alun kolmattakymmenettä minuuttia, eli se siitä sijoittumistoiveesta.

Tauolla kiinnitettiin virtalukon ja ohjauspylvään suojamuovit takaisin paikoilleen. Kilpailu jatkui peltoaurauksin. Erimuotoiset pellot ja hyvät kartat olivat mukavia ajaa, vaikka kilpailemisen hohto olikin teknisen murheen vuoksi kadonnut. Joillakin (kynnös) pelloilla epätasaisuus haittasi etenemistä, mutta onneksi näitä perunapeltoja oli melko vähän.

Viimeisellä jaksolla otettiin sitten luulot pois. Vanha jokkisrata lähiympäristöineen on koluttu moneen kertaan, mutta siellä on aina tullut vastaan jotain uutta. Kartat olivat ihan riittävän hyviä suunnistukseen, mutta ajourat olivat liian puuroisia peruuttamiseen tai auton kääntämiseen. Jakson alussa Tammien auto oli pysähtynyt pensaan keskellä kulkeneeseen ajouraan siten, että ainoa järkevä vaihtoehto jatkaa tilanteesta oli ajaa ylimääräinen puolen kilometrin lenkki. Tämä todettiin heti kääntämis- ja peruuttamisyritystä seuranneen kiinnijäämisen jälkeen. Tilanteesta jatkettiin vajaa kymmenen minuuttia myöhässä ja tietenkin jaksolla tuli vielä pari salaista väli-AT:ta. Ainakin virhepisteitä ropisi...

Kilpailun viimeisellä jaksolla ajettiin maalia kohti siirtymän oloisesti 1:50.000 mittakaavaisilla kartoilla. Viimeisellä pistevälillä ollut miehitetty RT-asema jäi löytymättä, sen sijaan otimme B-luokalle kuuluneen aseman (eipä se tässä runsaasti AT-pisteitä tuoneessa koitoksessa haitannut eikä sijoitukseen vaikuttanut). Jostain syystä ei tuntunut asialliselta mennä kello 22 korvilla rivitalon pihaan tien oikealle puolelle (siis jos se asema oli siellä mitä kuljettaja ehdotti...)

Salaisen AT:n sijoittelusta ja käytöstä tuli mieleen asia, josta ennen on ainakin puhuttu ja joskus jopa Pirkanmaalla kokeiltu. Salaisen AT:n pitäisi aina nollata aikapisteet (uusi lähtöaika = tuloaika), jotta varsinkin pitkän jakson alussa syystä tai toisesta myöhiä saaneet kilpailijat eivät tarpeettomasti kärsisi kumuloituvista AT-pisteistä. Tästä olisi myös se hyöty, että kilpailijat eivät saisi etua ennakossa ajamisesta. Jakson pituus -käsite ei joidenkin henkilöiden käsityksestä huolimatta muuttuisi mihinkään - jaksoon käytetty ajoaikahan olisi edelleen lähtöajan ja JAT:lle tuloajan välinen erotus.


Pakkaspyöritys Oulu 20.3.1999

Ei pakkasta vaan pari astetta lämmintä. Lumen sulamisen ja maaston pehmenemisen takia muutama pisteväli peruttu... Parin tunnin kisa, MA:n kilpailupareja lähtöluettelossa kolme. Tosin Kokkonen jäi taas Jyväskylä-Oulu välille.

Alussa mentiin sahaa ja teollisuushallia ympäri vauhdilla. Kakkosjakson jälkeen ajettiin aika-ajolla ensin tosi tiukka pisteväli ja sitten tosi löysä pisteväli, jota seurasi ennakko AT hallin kulman takana... ennakot kotiin (miten onnistuikin AT yllättämään näin housut nilkoissa). Kilpailun ainoa reittivirhe tehtiin samalla jaksolla pian AT:n jälkeen. RT asema sijaitsi talon kulmassa kartalla, jossa piha oli mustaa ja talo valkoista. Reitillä seisoi pysäköityjä ajoneuvoja siten, että muodolla ei asemaa haettu vaan kiintopisteillä. Paikka oli "ihan selvä" joka toiselle B-luokkalaiselle, MA:lle asema ei kelvannut.

Kisan paras jakso ajettiin tauon (ja toisen ennakko-AT:n) jälkeen kauppakeskuksen pihalla. Itse rakennusta ei kartalla näkynyt, mutta muuten kartta oli pilkuntarkka. Jakso ajettiin sopivalla pyynnillä tiukassa nelipyöräluisussa. Ihmetystä herätti se, miksi piti isolla tiellä ajaa vajaa kilometrin pätkä ennen JATia 20 km/h nopeuspyynnillä.

Viimeisen jakson 1:200.000 siirtymä GT kartalla ei sisältänyt ihan kaikkia teitä ja Iinatin moottoriradan JRT:lle tuli ainakin alemman luokan pareille runsaasti myöhiä. Meille lisälenkin pituudeksi tuli vajaa puolitoista kilometriä ja saavuimme JRT:lle juuri ihanneajalla (papereiden jakoaika + 30 sekuntia...). Itse suunnistusosuus jaksosta oli helppo, lähinnä varottiin ennakoita.

Kilpailun ihanneajoissa oli jotain pientä heittoa ST-pilotilla ajettuihin verraten, tosin tulosluettelon kakkosversioon oli aika-ajo-osuuksien ihanneaikavirheet korjattu. Vaikka tuloslaskennassa tietokoneen käyttäjät eivät aparaattiansa saaneet tottelemaan, saatiin tuloksien ensimmäinen versio lasketuksi kohtuullisen ripeästi ja palkintojen jaon jälkeen ajettiin yölinjalla Oulu-Jyväskylä-Lpr/Lohja. Ihmeteltiin luokituspisteen hintaa ja päätettiin ottaa kesällä uusiksi.


Tanskan PM-viikonloppu 6., 7. ja 8.5.1999 Varde

Jos ovat Oulun siirtymät "etelän" miehille pitkiä niin samaa voi sanoa Tanskastakin. Tänä vuonna PM-viikonloppuun oltiin liitetty torstai-illan harjoituskilpailu, joka sekin veti puoleensa kolmattakymmenettä ulkomaalaisparia. Koska Tanskalainen autosuunnistus on enemmänkin arvaussuunnistusta ja pinnankestävyyttä koettelevaa teimme ryhmäpäätöksen torstaikilpailusta: kuljettaja saapuu Tanskaan vasta perjantaiksi ja kartturi lähtee opettamaan ensi kertaa Tanskaan lähtevää Jukka Lahtista.

Torstain kisa olikin helppo. Vajaa kolme tuntia kului reitillä ja tuloksena U-luokan kuudes sija. Höh, näin helppoako tämä olikin?

Perjantaina kuljettajana oli oikea kuljettaja ja kilpailussa oli huomattavasti enemmän kilpailun maku. Maaliin saavuttiin nelisen tuntia lähdön jälkeen. Koska itse PM-mestari Søndergaard oli laatinut reitin luulimme kisan oleva ihan PM-tasoisen, niinkuin se itseasiassa olikin, tosin ei mitään tämänvuotiseen PM-kilpailuun verrattuna.

Lauantain kilpailutapahtuma alkoi Tanskalaiseen tyyliin varapormestarin vastaanotolla Varden kaupungintalolla. Tätä seuranneen lounaan jälkeen arvottiin käytettäväksi autoksi enempi siviilimallinen Golf, jossa tuntui olevan jokseenkin rauhallisempi tunnelma. Jarrurumpuun kiinnitettiin tulomatkalla irronnut magneetti ja siirrettiin ST-Pilot Subarusta Golfiin. Tanskaa vaivannut kaunis ja kuiva sää muuttui pilviseksi ja tihkusateiseksi ennen kilpailun lähtöpaikalle saapumista.

Lähtörampilta alas ajettaessa pohjapanssari raapaisi asfalttiin pahaenteisesti. 200 metriä tiekirjamääritteillä ja ... hukassa. Jossain 1:50.000 kartalla keskellä Vardea, mutta ilmansuunta oli kelin vuoksi hukassa. Selvitys kesti parisenkymmentä minuuttia.

Ensimmäisellä jaksolla ajettiin aika paljon asfaltilla; P-alueita ja sen sellaista. Jakson keskivaiheilla tutustuttiin sorapohjiin armeijan alueilla. Vajaa kahden tunnin jaksolla saatiin aikaa kulumaan nelisen tuntia...

Toinen osa kilpailusta ajettiin "umpimetsässä" armeijan alueella. Tämän osuuden piti olla noin tunnin pituinen, mutta nelisen tuntia siihenkin hurahti. Aurinkokin ehti hiukan näyttäytymään ennen laskemistaan.

Tauko vietettiin jo pimeässä. Kolmannelle jaksolle löytäminen tuotti jo hiukan päänvaivaa kun tiekirjamääritteet eivät meinanneet osua, mutta löydettiinpä JRT lopulta. Parisen tuntia tahkottiin ja sitten katosivat langat kartturin käsistä totaalisesti. Kun ei reitti löydy niin se ei löydy, pois maastosta ja maaliin. Ehkä ensivuonna sitten onnistuu paremmin, eihän näin suurta seikkailua voi väliinkään jättää.

Perjantaiharjoituksen jälkeen J. Lahtinen heitti kysymyksen: Onko näissä kartoissa mitään oikealla paikallaan? Jaa-a, siihen kun osaisi joku vastata.


Yötön Yö, Oulu 11.6.1999

Helle hellii, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta lämpimästi vielä lähtöajalla 21.08...

Oulussa kartat ovat pitkän aikaa olleet aivan huippuluokkaa ja odotukset olivat korkealla. Hannu Soramäki oli tällä kertaa kilpailemassa, lisäksi vastusta löytyi entisistä Suomenmestareista Riku B ja Stefan Å, jotka olivat ratamestarikouluttajina sopivalla suunnalla. MA-luokassa olikin lähdössä "peräti" kahdeksan paria.

Kartturin saatua ensimmäiset kartat räpyläänsä kuului riemunkiljahdus - piirrosten laatu oli odotettu: todella siistit paperit, pientä venymistä peitteissä mutta sehän on ihan normaalia. 1:50.000 kartalla ajettiin mittis ja siirryttiin Oulu itäpuolelle upeisiin kangasmaastoihin. Ensimmäinen jakso ajettiin pienipiirteisessä sorakuoppa-alueessa. Hyvin tuntui Golf sopivan, mutta pahimpia röykkyjä varottiin hiukan normaalia enemmän. Ensimmäinen reitille pysähtynyt ajoneuvo nähtiin täällä.

Lyhyt siirtymä armeijan alueelle, jossa asemakilpiä oli tosi paljon ja lähes aina parittain. Jakson lopussa ohitettiin seuraava reitille pysähtynyt auto. Tämän jakson viimeinen RT jäi löytymättä, otettiin kortin viimeiseen ruutuun viimeisen RT:n "pari".

Kolmas jakso alkoi siirtymällä "tutulle" alueelle eläinten hautausmaan ympärille Oulun kaakkoispuolelle. Suunnistusosuudella asemakilpiä oli joka puolella, piti vain valita oikea. Kartoista oli häivytetty polkuja ja eteneminen muuttui aiempaa tahmaisemmaksi. Korteissa oli jaksolle varattu 17 merkintää, joista yhden söi JRT, toisen väli-AT. Ylimääräisiä tuli kaksi kappaletta, yksi liikaa: viimeinen asema jäi pois.

Iinatin moottoriradalla oli osa jaksosta peruutettu. Sunnuntaina ajettavan jokamieskilpailun vuoksi ei rata-alueelle ollut tällä kerralla mitään asiaa. Ympäristössä kyllä riitti AS-väelle tahkottavaa: kymmenen minuutin ajoajasta tuli 11 minuuttia myöhää...

Runsaskilpisestä kisasta kertyi runsaasti pisteitä ja kovat nopeuspyynnit (reitin vaikeuteen suhteutettuna) aiheuttivat jo A-luokalle kokonaismyöhästymisrajojen ylittymisiä. Tulosluettelossa nähtiin kohtuullisen selvä tasoero M- ja A-luokan välillä: M: 3000-5500; A 6500+. Ehkä A-luokka olisi ansainnut omat palkintonsa, nyt M kahmi komeat pokaalit itselleen (MA-luokassa palkittiin kolme parasta).

Jaksokohtainen kilpailukortti on ollut käytössä nyt muutaman vuoden ja tähän asti olemme pitäneet sitä toiseksi parhaana ratkaisuna selvittää kuka pareista osaa tarkimmin löytää reitin (paras ratkaisu olisi tietysti se, mitä valtaosa harrastajatuttavistammekin haluaa, eli että ylimääräinen rankaisee vaikkapa 600 pisteellä). Jaksokohtainen kortti on kuitenkin reitin laatijalle tavallista työläämpi ja niinpä siitä ollaan saatu nauttia lähinnä Oulussa ajetuissa kilpailuissa. Nyt kuitenkin "omat koirat purivat" kenties pahastikin ja se antoi taas kipinän hiukan mussuttaa... Ylimääräisille merkinnöille oli kilpailun ensimmäisellä kolmella jaksolla varattu tilaa 48 merkinnälle kaikkiaan 51 ruutua joka kyllä on aivan liian vähän (suhteutettuna tavallisiin kilpailukortteihin 4 korttia, joissa 3-4 tyhjää ruutua tilaa lopussa). Sääntöjen mukaan asia oli ihan OK, mutta tässäkään kohtaa sääntöjen ei pitäisi olla ainoa asia, jota pilkulleen noudatetaan. Ehkä järjestäjän kontrolli oli pettänyt, mene ja tiedä. Runsaskilpisessä kisassa ylimääräisiä tulee matkaan aina, nyt rangaistiin niitä(kin), jotka olivat tarkkoja. Ehkä säännöissä tulisi sittenkin olla maininta siitä, mikä tila pitää ylimääräisille merkinnöille olla varattuna, esim. 1 tyhjä jokaista alkavaa viittä RT/leimamerkintää kohti voisi olla sopiva.

Hahaa, mutta Oulussa ajettavan kisan väliin jättäminen tulevaisuudessa tuntuu aina vain epätodennäköisemmältä...


Eikan Polku, Kemi 12.6.1999

Taustatiedot: olimme luotettavina pitämiltämme tahoilta saaneet kuulla, että Eikan Polku ei ole varsinainen kilpailu vaan enemmänkin AS-tapahtuma tai autosuunnistusseikkailu. Lähtöpaikalla odotellessamme lähtöaikaamme kuulimme oululaisilta harrastajilta huimia juttuja edellisistä Eikan Poluista. Parhaana pidimme juttua eräästä kilpailijaparista, joka oli jotensakin eri mieltä jostakin RT-aseman sijoittelusta ja ilmoitti Eikalle, että nyt lähdetään kilpiä katsomaan, johon Eikka rauhallisesti totesi jotta mennään vaan, kilvet on tuolla mun auton takakontissa pihalla (tehokas purku!)

Eikka (Eino Lappalainen) on vanhankansan ST-mies, joka ajoi ensimmäisen autosuunnistuskilpailunsa v. -58 eikä ollut silloinkaan mikään poikanen. Kemissä hän on se koossapitävä voima, joka edelleen saa tällaisen tapahtuman organisoitua.

Ennen lähtöä sovimme, että sääntökirja jäi Ouluun... Riku B totesi, että kyllä me etelässä murehditaan ihan vääristä asioista kilpailujen yhteydessä, kun kilpailukarttoja kopioitiin lähtöpaikan sivuhuoneessa vielä ensimmäisen kilpailijan "alkuperäisellä" lähtöajalla 18.01... Mikäs sitä oli pihalla istuskella Simon linja-autoasemalla, aurinko heloitti lämpöisesti kirkkaalta taivaalta ja lämmintä oli reilusti yli 20°C.

Kaikki kartat saatiin lähtöpaikalta ja peitteitä nitoessa alkoi hämmästely:

Eikka oli kai itse piirtänyt koko reitin. Vaikka viiva aluksi näytti olevan "sinne päin" oli kuitenkin itse reitti hyvinkin selkeästi suunniteltu. Päätimme noudattaa alussa saamaamme yleisohjetta "kannattaa ottaa kaikki asemat jotka näkee".


Pistevälillä 1-2 reitin katkaisi traktori ja takaisin isolle tielle...
Pisteväliä 2-3 ajettiin kolmella eri kartalla: 3a, 3b ja 3c.

Ensimmäinen AT oli pistevälillä 2-3 kartalla 3c. Mies pysäytti meidät kädenheilautuksella ja ilmoitti että tämä on AT vaikkei kilpeä olekaan, ootteko jo kiertäneet kaikki lenkit?. Tässä vielä pähkäiltiin traktorin vuoksi suunnittelemaamme tiekatkoa ja todettiin, että ollaan minuutin verran ennakossa. Ilmoitettiin että yksi kierros vielä puuttuu ja tultiin minuutin päästä AT:lle uudestaan. "Mä annan teille sen ekan tuloajan ettei turhaan rankase se eka pysähdys tässä..." -kommentti herätti hilpeyttä. No joo, näinhän sen oikeasti olisi pitänytkin olla...

Seuraava tiesulku oli rakennettu pistevälin 4-5 toisella osalla kartalla 5b. Nyrpeän näköisiä katselijoita oli reitin molemmin puolin autoa käännettäessä. Jatkolle haettiin toista kautta. Hyvä että haettiin, löytyi nimittäin toinen kilvetön AT. Tältä saatiin tuloaika 20.05.50. Kysyttiin, että mitä sun kello näyttää, kun me saatiin reilu minuutin aikaisempi aika pysähdykselle.

Hahaa, ja matka jatkui. Ensimmäinen jakso (69 minuuttia) päättyi 15 minuutin taukoon. JAT antoi tuloajan ja ilmoitti suullisesti ajan (20.25.00) ja "sekunnit saattaa heittää muttei paljon" sekä "tästä saatte sitten jatkaa kello kakskymmentä neljäkymmentä".

GT:llä siirryttiin Kemiä kohti. Pistevälillä 9-10 (1:200.000 ja 1:20.000) haettiin hiukan risteyksiä, mutta hienosti löytyi kartanvaihtopiste K:kin lopulta. P11-12 oli reitillä talonsa edessä papiljottipäinen "täti" hieromassa nyrkkiä. Oltiin tässä kohdassa suunnilleen kahdeskymmenes ja toiseksi viimeinen auto reitillä. Toisella kierroksella mentiin talosta n. 50 metrin päästä ohi 90° eri suuntaan ja silloin hän näytti olevan puhelimessa. No, yksi auto vielä menee ohi ja sitten hiljenee, ihmeellinen on voima puhelimen...

P15-16 1:5.000 erikoispiirroksella oli MRT unohtunut laittaa maastoon, tai olikohan joskus tuolla kartalla aikaisemmin käytetty palauttavaa asemaa ja nyt unohdettu, että kartan tie ei ole se maastossa oleva vetävä tie. Kakkosjakson loppu (reilu neljäkymmentä viimeistä minuuttia seitsemästäkymmenestä) ajettiin hienoa sorakangasta suht koht vauhdikkaasti, peruskarttoja ja erikoispiirroksia sopivasti vaihdellen. Asutusta ei ollut eikä sitten myöskään tiesulkuja... RT/AT oli huima: kolmea RT merkintää kohti löytyi yksi AT.

Kolmas jakso alkoi samalla kankaalla. Pistevälillä 25-26 oli A-B lenkkihässäkkä, josta sisempi A-lenkki saatiin maastoon sovellettua, mutta B-lenkistä löytyi molemmista päistä 60 metriä välin (kartasta mitattuna n. 50 m) oltua umpimetsää... Tästä jatkettiin Kemin keskustaa kohti, ja asutuksen myötä seuraava tiesulkukin löytyi pisteväliltä 28-29. Viimeinen käännös ennen tiesulkua: RT tunnus 86 oli käännetty toisinpäin ja isoja betonilohkareita oli raahattu reitintukkeeksi. Barrikadin enteenä tiellä käveli keski-ikäinen mies vastaan mutisten ilmeisesti voimasanoja itsekseen. Lähitalon pihalla lapset ilkkuivat iloisina kun käännettiin autoa takaisinpäin...

Viimeisen jakson viimeinen suunnistusosuus ajettiin erikoispiirroksella, jonka mittakaava oli "n. 1:5.000". Yksi lenkeistä oli jäänyt hiukan kartan ulkopuolelle. Matkat eivät tosiaankaan oikein täsmänneet, mutta kiintopisteet olivat kiistattomat ja muodot sovellettavissa. Eikka itse hoiti hyttysparven keskellä viimeistä AT-asemaa, joka antoi ohjeet maalin löytämiseksi (kopio 1:20.000 peruskartasta: "ollaan nyt suunnilleen tossa ja maali on tuossa suunnassa tota tietä eteenpäin siinä huoltoasemalla missä oli paussi...")

Seikkailu kesti kolme ja puoli tuntia ja siinä ajassa kyllä riitti ihmettelemistä. Jos nyt hakemalla haluaa hakea jotain negatiivista niin tuo reilu 700 km kotimatka kyllä rassaa niin paljon, ettei ihan joka vuosi taida viitsiä lähteä.

Yhdessäkään kisassa ei muuten ole tauolla näkynyt niin iloisia kilpailijoita kuin täällä.

EIKKA RULES!!!


49. Pohjois-Päijänteen ajo 20.11.1999, Jyväskylä

"Syksyn" ensimmäinen talvikilpailu. Keli oli kevyesti luminen ja muutama aste pakkasta. Subarun vanteella olleita Black Rocketin talvipyöriä oli tarkoitus kokeilla Golfissa ensimmäistä kertaa. Lähtöpaikka Jyväskylän pohjoispuolella oli kyllä tuttu kartturille, mutta ihan viime vuosina ei täälläpäin olla kisoja ajettu.

Kilpailun alkupuoliskon kartat saatiin kaikki lähdöstä. Ensisilmäyksellä tarkasteltuna kartat olivat luettavuudeltaan huippuluokkaa ja todella siistin oloisia, tästä kisasta kartturi taitaa tykätä kuin , hmm, hullu puurosta?! Heti lähdöstä alkaneella 1:50.000 peruskartalla ajetulla mittiksellä totesimme kaiken mittaukseen liittyvän olevan tarkasti paikallaan: jopa liikenneympyröiden muoto ja paikka tuntui olevan tarkasti kohdallaan. Kun vielä mittiksen pituus täsmäsi muutaman metrin tarkkuudella omaan mittariin, olivat kaikki ainekset huippusuoritukseen olemassa.

Ensimmäinen "pila" alkoi teollisuusalueella 1:20.000 mittakaavaisella kartalla. Vanha tiepohja lähti hivenen ennen "seuraa kilvitystä" taulua ja niinpä yritettiin ajaa viivaa pitkin. Puomi oli kuitenkin tien tukkona ja todettiin kilvityksen alkumerkin sijainneen pari metriä liian myöhään… Jäljistä päätellen puomilla oli käynyt muitakin ja edellämme lähtenyt parikin tuli vastaan hiukan ennen pakollista U-käännöstä. Puolisen kilometriä kertyi hutilenkille mittaa ja matka jatkui viitoitusta seuraten kartan ulkopuolella, joskin sijainti oli helppo määrittää kartalle palattaessa.

Jyväskyläläiseen tapaan RT-asemista pääosa vaikutti todella tarkoilta ja päätettiin edetä hiukan normaalia varovaisemmin, jotta kaikki asemat varmemmin löytyisivät. Kakkosjaksolla, heti väli-AT:n jälkeen tapahtui sitten pieni ja merkityksellinen asia nimeltään kytkinvaijerin katkeaminen (clutchimusstringulus interruptus). Matkaa yritettiin jatkaa ajo- ja kartanlukutyylejä dynaamisesti muutellen ja vaihdellen, pitäen mielessä muun muassa kaksinkertaisen jonoajon MM-suurmestarin, Mikko Kengäntekijän kyky vaihtaa ajolinjoja kesken kisan. JAT2:lta lähdettäessä mietittiin edessä olevan koitoksen pituutta ja peilattiin sitä punaisten liikennevalojen aiheuttamaan pysähdykseen: ei ole syytä jatkaa. Vaikka teknisiä ongelmia onkin jonkin verran ollut tälläkin kaudella ennenkin tuli tästä ensimmäinen keskeytys. Vaan mitäpä sitä ei tilastojen vuoksi tekisi…