AS-kisatarinoita alkukausi 2008

Aloitussivulle . Omituista höpinää . Edellinen kausi 2007 . Loppukausi 2008 . Viimeisin 2008 . Vieraskirja Näitä tarinoita kirjoitteleepi "eräs autosuunnistaja". Aloitussivulta löytyy linkki mm. yhteystietoihini. Sisällysluettelo: Pohjanmaan ABC! AS-sprintsarja Laihian AS-sprint 1.2. Pohjanmaan ABC! AS-sprintsarja Lakian ajo AS-sprint 1 2.2. Pohjanmaan ABC! AS-sprintsarja Lakian ajo AS-sprint 2 2.2. Kyrön ajo 9.2. TA-RengAS II, 29.3. Armonlaakson ajo 24.5. TA-RengAS I, 31.5. Eikan polku 5.7. Yötön Yö 5.7. Laihian AS-sprint 1.2. Pikkupakkasia on pidellyt ja lunta on tullut juuri sen verran että maa on kauttaaltaan valkoinen... Heh, Oskariraportin alku sopii tähänkin! Talvi ei siis ole vieläkään alkanut kunnolla, vaikka hiihtäjät ja laskijat ovat joitakin kisoja päässeet jo käymäänkin (ja eräskin nimeltä mainitsematon vaakku on hoitanut Suomelle uudestaan vähemmän myönteistä julkisuutta doping-viritystensä ansiosta). Lunta on kyllä pitkin "talvea" tuprutellut, sade on vain aina muuttunut vedeksi ennen seuraavaa aamua. Nytkin on lähes koko viikon ollut Lohjan seuduilla nollakeliä. Talven huomaa lähinnä parkkipaikkojen nurkkiin kasatuista lumikasoista. Pilkkimiehet manailevat kun Lohjanjärvessä ei ole jäätä kuin aivan pienimmissä pohjukoissa. Vedenpinta järvessä on ennätyskorkealla, ei nyt kuitenkaan ole tarvetta ruveta mitään patoa rakentamaan. Ruotsista päin on tulossa lumimyräkkä, säätiedot lupaavat nollakeliä ja kovaa tuulta (öh, kulkeekohan ilmaston mukana myös posti- ja pankkiryöstöt, joista länsinaapurimme on tullut kuuluisaksi). Lauantaiksi on Pohjanmaalle luvassa plussakeliä. Ei hyvä. Osanottajamäärä jäi pieneksi, mutta yllättäen ei "vasta-alkajien" C- ja B-luokissa vaan ammattilaisten M- ja A-luokissa. Lisenssipakko näemmä koskikin koviten konkareihin? Luulisi kolmen osakilpailun sarjan oikeasti kiinnostavan harrastajia nähtyä enemmän, etenkin näin pitkän tauon jälkeen. Edes Ruotsin ja Eestin foorumeihin laitetut mainokset eivät saaneet väkeä liikkeelle. Länsinaapuristamme on kyllä tulossa yksi autokunta tuttuja Suomen kävijöitä B-luokkaan. No, sentään liki kuuteenkymmeneen päästään lähtijämäärässä. Lohjalla lumisade alkoi aamuvarhaisella. "Junamme" lähti kohti lakeutta puoli yhdeltätoista, Taina ja Joona loikkasivat mukaan kyytiin. Säätiedot lupailivat huonoa ajokeliä, mutta ei se nyt ihan siltä vaikuta. Lumihiutaleet kyllä siirtyivät vauhdilla paikasta toiseen vaakatasossa, mutta hiutaleet olivat lähinnä pientä höytyvää. Näkyvyyttäkin oli miltei puoli kilometriä. Viitisen tuntia olisi reittikarttaohjelman mukaan normaalikelillä ajoaikamme majapaikallemme Isokyrön Kalliojärven leirintäalueelle, mikäli emme pitäisi pysähdyksiä. Ensimmäinen stoppi sitten tuli jo Vihdissä puolen tunnin ajon jälkeen: vanhan kakkostien risteyksen jälkeisen sillan nurkilla oli tapahtunut liikenneonnettomuus ja tie oli hetken kokonaan poikki. Taukoa kesti meidän kohdalla kahdeksan minuuttia ja matka jatkui. Lunta tuli hiljakseltaan, välillä vähän runsaammin, välillä runsaasti vähemmän. Toinen stoppi tuli Tampereen ohitustiellä, pysähdyimme "räjäytykseen" pariksi minuutiksi. Keli oli edelleen normaali talvikeli, ei edes lumipyry tuntunut mitenkään erikoiselta. Itse asiassa Tampereen jälkeen ei lunta tullut lainkaan pitkään toviin. Klo 14:40 saavuimme Pohjanmaalle Jalasjärvelle. Jupii! Sen verran näyttää olevan lunta maassa että jalanjälki jää. Ja kiva, pilvipoutainen sää on edelleen. Tauko! Lounastauko Jalasjärvellä, varustetäydennys Seinäjoella. Varttia yli viideltä saavuimme majapaikalle, joka on hivenen muuttunut sitten viimeisen käyntimme (2004). Lunta ei ole satanut yhtään ja pellotkin ovat autosuunnistajan silmin katsottuna ikävän tummat. Valkoista väriä on vähän mausteeksi. Illalla ollaan fiksumpia kun olemme reitin läpi ajaneet. Vaasan ABC:lle kurvatessamme oli pitkästä aikaa mukavan jännittynyt olo. Lämpömittari näytti kahta plussaa kun ampaisimme reitille M-luokan neljäntenä autona kello 20:16. Siirtymä GT-kartan oloisella kartalla, jonka mittakaavan totesimme jälleen olevan jotain muuta kuin väitetty 1:200.000. Kartan kahdeksaa kilometriä vastasi maastossa seitsemän. Ei anneta nyt tämän häiritä vaan telmitään nyt kerrankin kuin varsat kesälaitumella. Siirtymän loppuvaiheessa oli ihan tavallista suunnistusta tovi 1:20.000 maastokartalla. Mitta risteykseen ei ottanut osuakseen, melkein sata metriä jäi mitasta puutumaan. Vaihtoehtoa ei ollut joten siitä sitten ja edessä näkyi mutkaan pysäköity traktori. Traktorin pääsi kiertämään eli sen takaa löytyi kilpailun ensimmäinen RT ja sitten ensimmäiselle JAT:lle. Tuloaika, jonka saimme korttiimme ei täsmännyt siihen jolla asemalle ajoimme, mutta kun JAT oli ennakkovapaa emme antaneet sen häiritä. Saimme korttiin sen ajan, milloin annoimme kortin asemamiehelle. Uusi lähtöaika 20:40 ja neljä A4 sivua uusia karttoja, pääosin 1:10.000 mittakaavassa ja suurimmaksi osaksi peltoaurauksilla. Vau! Kartat olivat ihan siistejä, vaikka viimeistelyä ei ihan viimeisen päälle oltu tehty, mm. vaihtopisteiden numerointi olisi voinut olla hiukan selkeämpi. Ajomääräyskin oli aika pientä pränttiä mutta hei, suurennuslasi on keksitty (ei me sitä oltais edes tarvittu...) Kisa alkoi "kaunokirjoituksella"; auraukseen oli kirjoitettu nätillä käsialalla "Laihia". Ihan jokaista lenkkiä ei tarvinnut ajaa, lunta oli juuri sen verran, että uran erotti - ja tarkastusasemat myös. Vauhtia sai pidettyä ihan mukavasti. Väli-AT ei paljon meitä säikäyttänyt, suunnilleen nollilla oltiin. Edellämme lähtenyt Starlet-pari saatiin liipasimelle ja pitkä tovi tehtiin yhteistyötä, kunnes saatiin vielä heidänkin edellään lähtenyt Audi kiinni. Kolmen letkassa kurvailtiin ekan pilan viimeiset koukerot. Audi siirtyi sivuun ja kuljettaja tuli autosta ulos. Tekninen vika, kenties. Kolmas jakso alkoi siitä mihin toinen jäi. Tiukkoja koukeroita kymppitonnisilla kartoilla. Letka kasvoi jälleen yhdellä kun ajettiin M-luokan auraajana lähtenyt Golf-pari kiinni. Kolmen letkassa sitten kurvailtiin koko loppukisa, välit palauttavia asemia ei kisassa ollut. Neljäs jakso oli lyhyt välipala hallien ympärillä. Viidennen jakson loppuhuipennus aloitettiin kilpailunjohtajan kotipihalta. Mukavat koukerot ja lähes jokainen kisassa ajettu pelto vielä kerran uudestaan. Ihanneajaltaan tunti ja kolme varttia täyttä asiaa teki tehtävänsä. Takki oli melkoisen tyhjä. Siirtymällä maaliin saimme vaihteeksi johtoauton tehtävän. Yksi risteys jäi lukematta muttei käännytty takaisin, koska GT-kartan (ja "paikallistuntemuksen") mukaan vanhaakin tietä pääsee kohti Vaasaa. Golf-pari seurasi aika pitkälle perässämme, Starlet teki aika hätäisesti U-käännöksen. Vaasan ABC:llä oltiin sitten muutama minuutti iltakymmenen jälkeen. Tuloslaskenta tuntui takkuiselta, olihan kuitenkin emit-kisasta kyse. C-luokan tulokset tulivat narulle ja sitten tökkäisi. No, eipä ollut MA-luokkien mallikarttojakaan vielä nähtävissä saapuessamme kilpailutoimistoon. Tunnin norkoiltuamme tulivat tulokset: piikkipaikka ja aika selvällä erolla. Hieno avaus kauteen, vaikka osallistujamäärä olikin lievä pettymys. Tulokset. Kotiin päin Kalliojärvelle ajellessamme alkoi tulla lunta. Isoja höytyviä. Pari senttiä oli lunta maassa kun aamulla heräilimme ja sitten alkoi valmistautuminen lauantain koitoksiin. Lakian ajot-sprint 1 Yön lumisade oli hävinnyt, pari astetta plussalla on keli. Lapuan ABC:ltä aloitettiin urakka M-luokan kuudentena autona klo 13:20. Heti tiukka pyöritys tutun metallifirman hallin ympärillä ihan lähtöpaikan lähellä. Paljon oli muuttunut sitten viime näkemän ja tuntui kuin vaihtoehtoja olisi ollut aiempaa vähemmän. Perusteellisesti pyörittiin hyllyjä ja pukkeja ympäri (välillä piti hiukan varoa putkenpäitä), edellämme lähtenyt punainen Audi saatiin liipasimelle - ja heittämällä ohi. Seitsemän minuutin jaksolla myöhää tuli lähes kaksi minuuttia. Tämäntyyppinen autosuunnistus ei varsinaisesti kuulu meidän suosikeihin, mutta tämäkin pitää osata. Siirtymä, mittis ja seuraavalle karttoja jakavalle ennakkovapaalle JAT:lle. Mittarintarkastusmatkan päässä Audi kuittasi meidät jättämällä mittarin kalibroinnin tarkistamisen tekemättä, mutta ennen JAT:ia he "päästivät" meidät takaisin oikealle paikallemme heidän edellään lähteneen RAV4:n perään. Ehheh. Kolmas jakso olikin mehevä yhdistelmä pikkutarkkaa nypläystä ja vauhdinpitoa. Aloitettiin pikkutarkalla motokrossiratakieputuksella ja sitten nostettiin vauhtia valtavassa sorakuopassa, tai pikemminkin louhoksessa. Lunta oli juuri sen verran, että jäljistä näki mihin ei kannata mennä. Yksi kuljetin taisi puuttua maastosta muttemme antaneet sen häiritä. Puolen kilometrin "siirtymä" kuopan toiseen päähän ja sitten takaisin kuoppaan huikeasta pudotuksesta! Hanaa, ja kohtapuolin tupsahdimmekin JAT3:lle, josta vielä ei ollut ehtinyt lähteä RAV4:llä kurvaillut pari. Neljäs jakso oli siirtymä ennakkovapaalle JAT:lle, josta saatiin seuraavat kartat. Lapuan UA:n jokkisradalla kurvailtiin muutama hauska rundi ja JAT:lle ajoimme peräkanaa RAV4-parin kanssa. Seuraava jakso alkoi saman tien suunnistuksella. "Sääntöjen vastaisesti" emit-JAT oli ilman lisäaikaa joten saman tien sai lähtä liikkeelle. Toyota veti sivuun ja lähdimme vetämään letkaa. Pienikokoisia pitsinnypläyspeltoja tulossa. Ja sitten ennenkokematon erikoistilanne. Peltoon olimme tekemässä käännöstä kun punaisella volkkarilla kurvaillut mummopari (ei mukana kilpailussa) päätti tehdä u-käännöstä juuri siinä liittymässä josta peltoon piti ajaa (ja tulla pois). Autonkäsittelytaidot eivät kuskilla riittäneet suorittamaan käännöstä loppuun asti vaan siihen jässähti volkkari peltoon vievälle liukkaalle uralle mukavasti eteemme poikittain. Etupyörät sutivat ja päät kääntyilivät kuin papukaijoilla. Hantti päätti tulla autosta ulos, joten me teiden ritarit tuuppasimme ojan ja volkkarin taakse jääneen kapean kannaksen yli peltoon räyhäämään. Ruotsissa touhumme olisi varmaan mennyt epäurheilijamaisen käytöksen piikkiin. Justiinsa sen parikymmentä sekuntia myöhää saimme JAT:lle, mutta jäipä sitten yksi RT:kin käymättä. Oli ilmeisen hyvä RT, sillä M-luokasta sen löysi vain yksi autokunta. Seitsemäs jakso oli sadan metrin siirtymä JAT7:lle, joka jakoi kilpailun viimeiset kartat. Viimeisen päälle väärä paikka JAT:lle, sillä nopeusajolla ajettiin seuraavalla pistevälillä junaradan yli. Entä jos juna olisikin tullut? No, junaa ei tullut ja aloimme kieputtelun pienessä metsittyneessä peltopläntissä. Ihan kivasti tuntui kulkevan mutta niin vaan piti taas jättää yksi tarkka RT käymättä. Itse asiassa, paikalle oli houkutukseksi viritetty C-luokan RT 34, josta piti ajaa vierestä ohi. Kilpeä ei näkynyt, joten emme lähteneet kilpeä vasemmalta puolelta kiertämäänkään vaan kuittasin RT34:n korttiin näin todeten: kun ei muitakaan asemia näy (samaan ratkaisuun kanssamme päätyi M-luokan enemmistö). Oikaisu säästi ainakin puolitoista sekuntia - ja joka sekunti lasketaan. Viistonnisia peltoja pyörittiin hyvä tovi. Kuvaajia roikkui puista ja seisoi pellolla, mahtoi olla isokin paikallinen tapahtuma. No, se pellolla seissyt kuvaaja kuului allekirjoittaneen tiimiin eli C, M ja A-luokan osanottajista saattaa jossain välissä tupsahtaa kuvia näkyviin. Pitkän jakson puolivälin jälkeen saimme edellämme lähteneen mustanpuhuvan Imprezan näköpiiriin, mutta Daihatsun voima (ja kartturin taidot) eivät riittäneet ohitukseen. Vielä. Yksi 1:10.000 skaalalla ajettu peltosiirtymä ja vielä pari kieputusta viistonnisilla, Subarun komentaja ajatti yhden liittymän pitkäksi ja ohi. Viimeinen kilpi oli vain pari metriä ennen viimeistä JAT:ia kivasti kantoihin piilotettuna. Viimeinen jakso ei sisältänyt jekkuja, se oli vain siirtymä maaliin. Olipa mahtavan monipuolinen kapina, aivan toisenlainen kuin eilinen Laihian vauhtikisa. Tuloslaskennassa sitten ihmeteltiin väärin syötettyjä aikoja. Järjestäjä laskeskeli systemaattisesti väärillä ajoilla tuloksia ja taisi suuttua kun kävin erään kollegan kanssa kertomassa että lähtöleimausta miehitetyllä JAT-asemalla ei pidä käyttää lähtöaikana sellaisenaan eikä varsinkaan tuloaikana. Jos miehitetty JAT merkitsee lähtöajan kilpailukorttiin, se on lähtöaika eikä leimausaika, joka useista syistä riippuen voi olla useita sekunteja pielessä. Miehitetyllä asemalla ei emit-kapulaa tarvitsisi olla ollenkaan. Perustelu, että tällöinhän emitin etu menetetään kuulosti täysin päättömältä. Yksikin miehittämätön AT tai JAT-asema helpottaa tuloslaskijan työtä tuntuvasti. Emme jääneet paikalle kinaamaan, jätimme juupas-eipäs väittelyn siitä enemmän pitäville ja poistuimme Kalliojärvelle päivälliselle ja hetkeksi huilaamaan. Epäviralliset tulokset. Ilma muuttui kosteaksi ja vettä alkoi tihkuttaa kun palailimme kilpailukeskukseen. Minkähänlainen raparalli illan koitoksesta vielä tulee? Lakian ajot sprint 2 Tulokset iltapäivän sprittiin oli saatu vahvistettua, tuloksena toinen sija. Sarjassa vahvistimme vähintään kakkospaikan, Viitala-Heikkilällä on vielä mahdollisuus viedä sarjavoitto voittamalla tai sijoittumalla vähintään kakkospaikalle jolloin meidän pitäisi jäädä kolmatta sijaa huonommaksi illan kilpailussa. Paljon on siis vielä pelissä. Lähtöajallamme 18:44 starttasimme M-luokan kolmentena autona reitille. Siirtymällä ensimmäiseen kartanjakopisteeseen ajettiin samalla mittarintarkistusmatka. Kisa alkoi Kauhavan puolella jokkisradalla. Auts, tärvelimme mahdollisuutemme heti kisan alussa. Kolme puuttuvaa asemaa (liki ettei ollut neljä). "Tyhjän päällä ajo" ei ole ihan vahvoimpia puoliamme ja niin taas pari karttakepposta iski kuin puolitoista volttia. 03 oli tuttu jättö, tuosta paikasta on jäänyt reitti käymättä ainakin pari kertaa aikaisemminkin. Tilanteen kruunasi se, että se näytettiin myöhäisemmällä kierroksella. Radan toimitsijakopit oli jätetty kartasta pois ja toinen kilpi pois. Olimme jo menossa oikein kun umärket-koppien etupuolella nähty leima-asema imaisi. Olisihan se sähkölinja pitänyt huomata, taisi leima-aseman toinen LEIMA-kyltti olla juuri sähkötolpassa... tosin, eipä se sähkölnjakaan ihan kokonaan kartassa ollut. Sitten "arpajaiset" eli vierekkäisillä urilla kilvet. Otin ensin sen, joka tuntui oikeammalta ja varmuuden vuoksi sen toisenkin (joka olisi ollut oikein). Tuohon tultiin kohta uudestaan. Kartta tuntui olevan tässä kohdassa itä-länsisuunnassa about 1:3.000, sen verran omituiselta tuntuivat koukerot. Viiva meni samalla tavalla kuin ensimmäisellä kierroksella ja nyt tein päätöksen jättää sen huonommin sopivan kokonaan pois ja siitä puuttuva. Hohhoi. Siirtymä jälleen ja tuttuun lepikkoiseen vanhaan sorakuoppaan. Aika nopeasti saimme edellämme lähteneen punaisen Audin kiinni. Perässä rullattiin lähes koko jakso, kunnes ihan lopussa Audi lipsahti yhden käännöksen pitkäksi - ohi, ja kilpi pois. Parinkymmenen metrin päässä piti sitten koukata vielä pikku pussukka, johon oli ensimmäisenä lähtenyt Toyota-pari perustanut leirin. Tai, ainakin siltä tuntui. Ehkä ravissa ei mennyt vaihde päälle tai jotain, kilpien välissä seisoneen härpelin perässä jöpötettiin ainakin viisi minuuttia (tai ehkä sittenkin viisi sekuntia) ennen kuin saatiin Daihatsun konepellille lumiryöppy - taisivat yrittää hiljentää meitin äänimerkkiä... Toyota-miehet laskivat meidät ohiseen ja aloimme lakaista reittiä. JAT4 oli vain sadan metrin päässä. Siirtymä ja JAT5:ltä seuraavat kartat kyytiin. Hassunhauska ihan pienistä viivanpaloista koostunut alkuosa sisälsi alkuun postimerkkipeltopilan ja sitten pyörittiin pihapiiriä ympäri-ämpäri. Loppuosa jaksoa oli huikean makoisa hevosenkengillä toteutettu pisteväli, joka oli pilattu todella nuukalla kilvityksellä. Isossa pellossa ajettiin pitkä reitti, mutta koko pellolla oli vain kaksi kilpeä. Pelto olisi ollut mielenkiintoisempi jos olisi ollut ajo-ohje: etsi täältä kaksi asemaa ja huristele jatille... Viimeinen jakso oli pitkä. Aloitettiin tutulla lammikkoalueella. Kontrolleja oli runsaanpuoleisesti vaikka ei nyt ihan joka käännöksessä sentään. Alueeseen oli mukavasti liitetty (uusi?) valtava peltohässäkkä, joka oli tarkasti kartoitettu. Viiva istui mainiosti ja aika mukavasti kulki vaikka röykkyistä olikin. Yksi lenkki lipsahti kahteen kertaan kun jäimme käännöksessä sarkaojan väärälle puolelle. Tarkastusasemia oli jälleen aivan liian vähän. Jokuhan voi vahingossa jättää jonkun noista monista lenkeistä kiertämättä. Aha, niin kävi meillekin. Kisan viimeinen kilpi oli lenkissä jota emme kiertäneet lainkaan. Mikähän psykologinen juttu tuossa oikein oli, lenkin jätti usea MAB-luokan pari käymättä. Ja miten järjestäjä osasikin laittaa kilven juuri tuohon lenkkiin eikä johonkin muuhun noista useista samanlaisista. Oikestaan hyvä näin, sillä tämän kilven jätti käymättä myös sarjassa pahin uhkaajamme, joka jäi kisassa ja sarjassa kolmenneksi tuon puuttuvan ansiosta. Viisi puuttuvaa ja viimeinen sija. Vähän laskujohteinen viikonloppu. Sarjapisteet menivät sikäli mukavasti ristiin, että sarjavoitto saavutettiin niukasti. Palkintojenjaossa harmistus muuttui iloksi kun palkintona oli vain tyhjiä kuppeja. Sarjapalkinnot sen sijaan olivat upeita, hienot muistolevyt ja S-ryhmän lahjakortteja lähes niin paljon, että reissun majoitukset ja kisabensat saadaan niillä kuitattua ja matkakassaa rasittamaan jäävät vain tulo- ja kotimatkan löpöt sekä ruuat. Kalliojärven suuntaan kurvaillessamme pohdimme mikä oikeasti meni tässä viimeisessä kisassa pieleen. Ehkä odotimme sprint-tyyliin helppoja ja täydellisiä karttoja mutta saimmekin yllätykseksemme analysoitavaksi "normaalin" autosuunnistuksen pelkistettyjä kuvia. Summa summarum, mahtava viikonloppu, jota ei edes harvinaisen vähäluminen talvi haitannut. Sarjassa ajoimme kolme erityyppistä autosuunnistuskilpailua, joista meidän suosikkimme oli kisoista vauhdikkain ja eniten sprint-tyyppinen eli perjantai-illan koitos (tietysti sijoituskin vaikutti), josta palkinnoksi saimme tyhjän kupin lisäksi myös tavarapalkinnon (vedenkeitin). Toivottavasti tästä syntyisi nyt Pohjanmaalle jonkinlainen perinne, tuolla etelämmässä kun sprint-sarja kuoli yhdeksänvuotiaana sää- ja järjestäjäongelmiin. Kotimatkalle lähdimme sunnuntaiaamuna kymmenen jälkeen. Yöllä oli satanut viitisen senttiä lunta ja säätietojen mukaan saamme taas ajaa lumimyräkässä ja kelinkin piti olla vaikea. Tuulta kyllä oli, mutta emme olleet tuntiakaan ajaneet kun lumisade loppui. Pilvipoutainen sää alkoi saatella matkaamme ja aurinkokin näkyi, aluksi ohuen pilven läpi ja puolenpäivän aikaan jo kirkkaasti mollottaen. Taitaa olla talvi tulossa. Raparallia ja oikeusmurha - Kyrön ajo 2008-02-09 Eipä tullut talvi, plussalla on ollut Lohjan seudulla koko viikon. Lauantaiaamuna lämpömittari näytti +6 astetta, lunta on maassa useita senttejä. Lähdimme matkaan klo 15:00, matkustajaksi kiipesi mukaan myös yhden jälki-ilmoittautuneen parin kartturi. Kohta Salosta päästyämme alkoi vesisade. Ja ensimmäinen kina alkoi etsiessämme oikeaa reittiä Kumilan koululle. Mr. Do:ta lähes koko tulomatkan hakattuani olin tietysti enemmän perillä sijainnistamme, joten kuljettaja teki turhan u-käännöksen pienen sanailun jälkeen. Kun viimein päästiin yhteisymmärrykseen käytettävästä reitistä sade loppui ja sumu alkoi tihentyä. Mitähän ilta vielä tuokaan tullessaan? Lähdimme reitille 17:42 kolmantena autona. Ensin lyhyehkö siirtymä, joka sisälsi mittarintarkistusmatkan. Sitten JRT:lle kahden Audin perään odottamaan ensimmäisen pyörityksen karttoja. Ja menoksi. Pitkä siivu pellonreunaa, oli kuhmuraista ja märkää. Käännös vasempaan ja alkoi lähes off-roadilta tuntuva tieosuus. Ehkä oli hiukan hyvääkin tuuria mukana, emme jääneet kiinni. Viimeisellä pistevälillä päästiin mukavaan peltoränniin, paitsi että nyt oli niin pahaksi mennyt ura että kiinnijäämiseltä pelasti kuljettajan oivallus siirtyä uran viereen. Perässämme lähtenyttä Starlet-paria kävi todella sääliksi. Kuin myös järjestäjää: kartat tuntuivat suorastaan ensiluokkaisilta. Mieleen taitaa jäädä kuitenkin vain pehmeillä urilla ajettu raparalli. JAT:lle tulimme kohtuuhyvin, mittari näytti kymmenisen sekuntia miinusta. Täytyy kuitenkin muistaa, että kierrokset tapissa pyörät sutivat varmaankin puolen kilometriä ylimääräistä. Siirtymä ja taas jonoon Audien perään odottamaan lähtöaikaa JRT 2:lle. Hmm, nyt taitaa olla minuutin lähtövälit, mittarissa on 180 eikä kukaan vielä liiku. 120 eikä vieläkään, oliskos nyt syytä käydä kyselemässä mikä mättää? Joo, ensimmäisenä jonossa olevalla on lähtöaika pari minuuttia meidän jälkeen. Kapeassa rännissä on paha lähteä muuttamaan autojen järjestystä, siispä JRT antaa uuden lähtöajan kaikille. Ja menoksi. Pihapiirin rakennuksia ympäri, aika hyviä asemia tuntui olevan runsaasti. Paikoin oli kyllä ajoura todella pahassa kunnossa, kyllä nyt ovat autot kovilla. JAT-miehen kanssa tuli vaihdettua pari sanaa, oli kuulemma ihan mukavaa kun ei ole pakkasta. Kolmas jakso ja jälleen JRT:ltä uudet kartat. Tällä kerralla peräti kolme sivua. Mahtava peltopila, valitettavasti kuitenkin jälleen aika pahassa kunnossa olivat peltoon auratut urat. Jakson pelasti se, että pellolle oli laitettu keppejä kiintopisteiksi. Yksi RT jäi takaviistokäännöksessä käymättä muttei huvittanut tehdä tarkistuskierrosta kun yksi RT kuitenkin löydettiin (jos olisimme tarkistaneet, tuolla välillä ei olisi ollut toista asemaa, kun taas emme tarkistaneet -> tietysti siellä oli toinenkin). Asemia kyllä löytyi ihan kiitettävästi ja yksi väli-AT:kin. Edessämme lähtenyt Audi oli stopannut ja kaverukset tekivät lähtöä apostolinkyydillä. Jotenkin tuo alkaa tuntua epätodelliselta, monestiko tuo kartanlukija on keskeyttänyt 2000-luvulla? JAT3 ja pieni siirtymä seuraavan jakson kartanjakopisteeseen. JRT antoi suullisen ohjeen: jakso peruutettu, ajakaa suoraan JAT:lle. Sääli, mukaan saadut kartat olivat aika mukavan näköiset. Viides jakso alkoi jälleen JRT:ltä saaduilla uusilla kartoilla. Harjoitusajotyyppinen pyöritys kymppitonnin kartoilla ei tuntunut oikein sujuvan ja toinen kilpi ojan vierestä pois. Hyvin sotki siimoitus kartanluvun. Ja sitten ansitulle tauolle, joka vietettiin Nesteen huoltoasemalla. Varttitunnin aikana paikalle kerääntyi yllättävän vähän autoja. Keskeyttäneitä M-luokassa on varmuudella jo kaksi. Järjestäjän edustaja kertoi ajaneensa koko illan sinne tänne ja tonne auttamaan kiinnijääneitä. Ja uudet kartat mukana jatkolle. Hevosenkenkäajelu oli ihan hauska välipala, helppo mutta miellyttävä. Eikä ollut vaarana kiinnijäänti. JAT:n edessä vietimme pienen ylimääräisen tauon. Pari jaksoa olisi vielä jäljellä. Taas JRT ja pikkunäppärä teollisuuspila. Ihan kiva muttei meidän suosikki. Yksi MRT oli makoisasti sijoitettu hallin sisään ja piti ajaa lähes hallin perälle asti ennen kuin tarkastusasemakilvet näkyivät. Sitten hyökkäsikin asemahenkilö antamaan merkintää kilpailukorttiin. Valitettavasti MRT oli helppo vaistota, sillä viivaan oli lisätty ylimääräinen vaihtopiste, ensimmäinen tässä kisassa. Pieni siirtymänpoikanen jälleen ja sahan pihalle pyörimään. Pitkähkö jakso oli typistynyt hiukan kun osa viivasta oli viitoitettu pois kokonaan. Viitoituksen loppumiskilpi aiheutti pientä mietintää, aika pikaisesti ymmärsin (Rofan autettua), että jatketaan vasta seuraavalla pistevälillä. Taas yksi MRT, jäi muuten ottamatta ekalla kierroksella. Hmm, mitkäs kilvet tuon jälkeen tulikaan otettua, paikataan! JAT ja viimeinen jakso. Siirtymällä maaliin oli yksi RT pikkutiellä paikassa, jonka pääsi ajamaan pellon kauttakin. Pitihän molemmat vaihtoehdot tietysti tarkistaa ja aika ikävältä tuntui ajaa se pellon puolella kulkenut B-luokan ura. Kyrön ajon upea reitti meni säiden takia pilalle. Joitakin jaksoja oli yritetty pitää hengissä huonoin tuloksin, työntö- ja vetotalkoilta ei tainnut moni välttyä. Ratamestari oli tehnyt huikean työn ja M-luokassa ilta oli loppujen lopuksi ihan miellyttävä vaikka autoa kävi sääliksi. Kahdella puuttuvalla jäimme neljänneksi. Keskeyttäneiden määrä oli huikea, kymmenestä M-luokassa lähteneestä neljä jäi reitille. Tuloslaskennassa nähtiin sellainen episodi, jonka olisi mieluusti jättänyt näkemättä. Järjestäjä tyrkytti väkisin 600 virhepistettä B-luokan moraalisille voittajille. JAT-henkilö (ei siis kilpailija) oli jättänyt tyhjän rivin kilpailukorttiin. Tuomaristo teki päätöksen, josta en voi sanoa kuin että HÄVETKÄÄ. Kilpailun tuomariston näkemys säännöistä ei ole sääntöjen hengen, eikä edes niiden kirjaimen mukainen. Vaaditte autosuunnistusjunioreita tekemään vastalauseita ja vetoomuksia, vaikka tuon olisi nopeasti voinut kuitata urheilullisesti asemamiehen virheeksi. Ei, päteä piti ja vaadittiin vastalause, jotta asiaa edes käsitellään. Eikä siinä vielä kaikki, vielä piti osoittaa että kirjoitettu sääntö tulkitaan tässä kisassa ihan omalla tavalla. Tuomariston tekemän "oikeusmurhan" vuoksi B-luokan tulosta ei voitu hyväksyä ja palkintojenjakoa odottanut parhaimmisto joutui poistumaan paikalta tyhjin käsin. Mikä ihme siinä on, että autosuunnistuksessa järjestäjän pienetkin virheet pitää väkisin yrittää kaataa kilpailijan niskaan? Jokunen vuosi sitten Oulun SM-kilpailun jälkeen sääntöihin nyplättiin täysin järjetön pykälä, jonka mukaan JRT:n unohtama merkintä rankaisee kilpailijaa 600 virhepisteellä. Nyt on varmaan odotettavissa pikamuutos sääntöihin että kilpailijan tai järjestäjän jättämä tyhjä rivi kilpailukortissa rankaisee kilpailijaa 600 virhepisteellä. En tiedä olenko vähemmistössä mielipiteineni, mutta autosuunnistuksen pitäisi olla herrasmiesmäinen laji, jossa urheilullisuus ja taidot ratkaisevat enemmän kuin kunnianhimo, porsaanreikien tunteminen ja tuuri. Autosuunnistuksen ei pitäisi olla arvaussuunnistusta, pitsinnypläystä, kaunokirjoituskilpailua tai sääntökikkailuun ja vastalauseisiin perustuvaa puuhastelua. Sympatiani ovat täysin tuomariston heittopussiksi joutuneen kilpailijaparin puolella ja jos heidän tehtäväksi määrätylle vetoomukselle jostain syystä käy niin, että kirjoitettu sääntö ei päde, on siitä tehtävä johtopäätöksiä. SM Soranajo 2008-02-23 Autoliiton Oulun osasto on ollut ainakin parinkymmenen vuoden aikana aktiivisin autosuunnistusajojen järjestäjä. SM-paremmuudesta on kilpailtu parin-kolmen vuoden välein. Tämän lisäksi kaudessa on ajatettu reilu puolenkymmentä harjoitusajoa ja muutama pienempi alue- (nyk. kansallinen) kilpailu. Pohjoismaiden tai NEZ-alueen mestaruussarjan osakilpailua lajiryhmä ei leikkimielisistä vaatimuksista huolimatta ole seuralle myöntänyt. 1990-luvun alkupuolella Oulun kisat saattoivat kestää lähes puoli vuorokautta. Omakohtaiset kokemukset ovat kuitenkin jääneet mieleen aika paljon lyhyempinä kapinoina. Viimekesäisessä Soranajossa kurvailtiin siirtymien lisäksi vajaa tunti, eikä siitäkään ihan hirveästi ole aikaa kun Oulussa käytiin ajamassa 4+4+7+7+7 minuutin aluekilpailu. No, olihan siinä kisassa lisäksi reilu puolen tuntia siirtymää, mutta... Toinen Oulun kirous on keskeytys tekniseen vikaan. Kahdesti lähimenneisyydessä on SM-kisa jäänyt kesken ja vähän kauempaa lähihistoriasta löytyy myös vesiletkun halkeamiseen päättynyt kansallinen. Edellisestä AL-Oulun järjestämästä SM-kisasta tuli yhteisen uramme ensimmäinen mitalisijoitus arvokilpailussa, jos kohta siitä kilpailusta jäi mieleen lähinnä autosuunnistuksen "tuomarien kosto" -sarjan aloitusfanfaari kun järjestäjän lievästä töppäyksestä eli unohduksesta langetettiin kilpailijalle 600 vp ja hölmöys kruunattiin sorvaamalla tapahtumasta oikein pykälä sääntöihin. Talvi on ollut se mikä se on ollut. Lohjalla ei ollut lunta lainkaan lähtöä tehdessämme. Nollakeli ja kirkas auringonnousu saattelivat meitä matkaan aamukahdeksalta. Edellisellä kerralla tähän suuntaan kulkiessamme jouduimme hetkiseksi pysähtymään kun raskaan ajoneuvon säiliötä nostettiin tien sivuun valtatiellä 25. Eikä nytkään kulunut kuin puoli tuntia ja saatiin nähdä erinomaisen kauhistuttavan kutkuttava jännitysnäytelmä erään saksalaismerkkisen henkilöauton kurvailtua ensin meidän ohitsemme ja sitten edellämme ajaneen ohitse, lopulta epäonnistuneen henkilöauton ja rekan muodostaman jonon ohitusyrityksen jäljiltä tien vasemmalle puolelle kallioleikkauksen viereen polkuanturat ylöspäin päätyen. Erikoistilanteesta selvittiin säikähdyksellä ja peltivaurioilla, kurkkuun hypännyt sydänparkakin palasi paikalleen kuljettajan kömpiessä ylösalaisin olleesta ajokistaan ulos avaamani takaoven kautta. "Tapahtuipa kaikki pirun äkkiä" oli epäonnisen kuljettajapoloisen kommentti. Toisen paikalle pysähtyneen soitettua virkavallan paikalle jatkoimme matkaa. Pihtiputaalle asti jatkoimme yhtä soittoa, sitten tankattiin vetoauto. Ajatuksena oli popsaista samalla pikaisesti jotain lämmintä ruokaakin - nähtyämme ruokailijoiden määrän päätimme kärvistellä vielä jonkin matkaa. Pulkkilan ABC:n noutopöydästä sitten käytiin näykkäisemässä lasagnet ja salaatit, tällä kertaa ei tarvinnut jättää vetoautoa tänne... Majapaikallemme aina ah niin askeettiseen Pohjan Kievariin saavumme varttia vaille viideltä. Aika sopiva aikataulu, hetken hengähdys ja menoksi. Aurinko tuikki viime säteitään iltaan tummenevaan kun saavuimme lähtöpaikalle Ouluntullin Nesteelle. Vielä olisi puolisen tuntia lähtöön aikaa. Lunta on vajaa kymmenen senttiä, pakkasta kympin paikkeilla. 18:08 lähdimme liikkeelle neljäntenä autona. Mittarintarkistus siirtymällä kohti etelää. Kisan ajanotto oli hoidettu emit-laitteilla, joten ennakkovapaa miehitetty JAT jakoi ensimmäisen pyörityksen kartat. Ja millaiset kartat! Kymppitonnin mittakaava, polkuja tuhka tiheään vierivieressä ja puolet puuttuu kartasta. Vähän pientä oli, koko ajan sai kuski kieputtaa ruoria edestakaisin. Huhhuh, onneksi jäljet antoivat vähän osviittaa mihin pitäisi kurvailla. Ei paha alku muttei kyllä oikein fiiliksiä nostattavakaan. Asemakilpiä oli kyllä runsaanpuoleisesti, selvisi miksi kilpailukortteja jaettiin peräti 15 kappaletta. Lyhyenläntä siirtymä ja taas ennakkovapaalta JAT:lta uusi kartta. Samanlaista pientä kieputusta, vaihteeksi viisitonnisella kartalla. JAT ja toinen lyhyt jakso heti putkeen. Kohtuullisesti kulkee. Siirtymä ja uusi ennakkovapaa JAT, jolla koko edellämme lähtenyt ryhmä oli odottamassa lähtöään saapuessamme. Seurasimme kanssakilpailijoiden lähtöä ja aika paljon käyttivät peruutusvaloja. Hmm, aika pahalta näyttää, koitetaan vähän pudottaa nopeutta. Uusi kartta sitten katkaisi kamelin selän. Kymppitonninen nypläyskieputus pyöreissä peltoaurauksissa. Jo toinen käännös ahdisti: oliko edessä pirun monen tien risteys? Tarkistus peruuttamalla, joo, ollaan ihan oikealla uralla. Pikku tovi vielä ja joku alkoi mättää. Tultiin etuviistokäännökseen, jossa joku ei tuntunut istuvan. Ei kun takaisin ja uusiksi. Korjaus meni väärin joten uudestaan takaisin. Toinen korjaus osui edellistä paremmin, mutta nyt tultiin tasan samaan paikkaan kuin ensimmäisellä kierroksella ja tämä tuntui olevan väärä paikka. Koitetaanpa jatkaa, joo, tuntui riittävän oikein menevän ja jäihän siitä sitten kilpi pois. Jakson lopussa ihmetytti että eikö tätä peltoa ole jo kiemurreltu ihan tarpeeksi. Lyhyt luikaus ja suoraan seuraavaan pyöritykseen. Kymppitonnista pikkupiperrystä jälleen. Ei hel***ti eikä täällä missään pääse vauhdin hurmaan? Siksaksiksak. Ympäri ja uudestaan ympäri. Ehkä tästäkin joku tykkää mutta meille alkoi riittää ja pari tuntia olisi vielä jäljellä. Uudet kartat ennakkovapaalta JAT:lta mukaan ja takaisin jo kerran kolutuille urille. Jakso, jossa alussa käytiin vain koukkaamassa yksi risteys otettiin nyt pitkän kaavan mukaan. Tietysti piti hypätä leima-asemalla kartalta viereiselle, lähes samannäköiselle valkoiselle postimerkille, jossa on vähän punaisia viivanpätkiä ja musta siksak-viiva. Tämäkin vielä. Ihmekös että jälkiä oli yks' kaks' pirun vähän, ohitettiin pari pisteväliä ja pari edellä lähtenyttä. Tietysti väärää uraa ja "vaihtopiste", hep, matka jatkuu... eikun väärä ura, otetaan takaisin. Ei meinattu päästä takaisin ja sitten oli ilmansuunnat sekaisin. Kun tajunta palasi edessämme kulkee kahden edellämme lähteneen auton letka. Tullaan pisteeseen 38... ei kai kysyi kuski. Juujuu, aja perässä vaan. Kourallinen käännöksiä mentiin peräkanaa ja sitten alkoi ihmetyttää, onko varmaan ajettu kaikki. No ei. P36-P37 ja P37-P38 on ajamatta. Ei kai sitten muuta kuin sinne pellon päädyssä olleelle leimalle takaisin. Missä se on? Ei aavistustakaan. Epätoivo valtaa alaa. Sähkölinja, missä on sähkölinja? Löytyipäs pienen seikkailun jälkeen. Pientä säästöä saatiin kun ei tarvinnut ihan kokonaan ajaa uudestaan P38-P39:ää. Loppuosa jaksosta sitten sujuikin melko lailla mallikkaasti. Takaisinpäin kohti lähtöä ja taukopaikkaa, mutta ensin vaihteeksi peltopila. Viisitonninen kartta ja vähän aiempaa suurpiirteisempää. Tietysti musteen säästämiseksi puolet pellon urista puuttui kartasta, mutta viistonnisesta sen pystyi suunnilleen arvaamaan. Hiukan paremmalta tuntui tämän jakson jälkeen mutta ei vieläkään hyvältä. Lisää tällaista ja täytyy ihan vakavissaan harkita jotain muuta harrastetta. Pientä siirtymäntapaista peruskarttasuunnistusta, ennalta arvattava miehitetty AT ja sitten parhaalta maistunut jakso. Sorakuopassa ajettiin melkein viisi minuuttia! Pari "hyvää" kilpeä ja vauhtiosuus oli ohi. Siirtymällä tauolle piti vielä etsiä vaihtoehtoista uraa kun ilmeisesti meni mittarin nollaus tien mutkassa olleen polun risteyksessä pieleen. T-risteyksestä pääsi suoraan yli ja mitta oli vajaan 50 metriä vajaa, siispä käytiin kääntymässä tienrakennustyömaalla. Työmaan "t-risteyksessä" oli kelkan jälkiä joten koitetaan... ei, ei tänne ole tarkoitettu ajettavaksi. Takaisin tielle. Tauko vietettiin lähtöpaikalla Ouluntullin Nesteellä. Kaakao ja munkki maistuivat kuljettajan näprätessä seuraavien vaihtopisteiden nopeuksia laskimeen. Tauon päätteeksi käytiin AT:lla ja takaisin sinne mistä homma alkoi. No niin, nyt sitten näprätään nuo alkupään pellot uudestaan. Eli ennakkovapaa JAT ja uusi kartta. Kymppitonni edelleen, pientä nypellystä ja kieputusta. Ei nyt suju niin kuin pitäisi. Loppupäässä jaksoa vierekkäisillä urilla olleista kilvistä tuli väärä mukaan eli puuttuvien saldo oli nyt kaksi. Viiskyttonninen siirtymä, sama kartta kuin kisan alussa mutta nyt käydään tekemässä pieni pussi tien oikealla puolella. Ei näkynyt kilpeä muttei ole aikaa ottaa uudestaankaan. Mahtoiko taas jäädä tarkastusasema käymättä. Pitäiskö jättää tyhjä rivi kun tästä tullaan myöhemmin takaisinpäin, voisi käydä tarkistamassa? Ei onnistu, tulossa on miehitetty asema. Tietysti voisi jättää tyhjän ja kirjoittaa numeron tyhjän ruudun jälkeen ennen kuin annetaan kortti JAT:lle. Eikä, olkoon... Jep, ja olihan siellä asema, oli kuulemma vähän huonosti havaittava ja aika ylhäällä mutta ihan selvä ja uran alkupäässä kun me tarkkailimme tiiviimmin vasta uran loppupäässä. Puuttuvien saldo jo kolme. Ennakkovapaa JAT ja uudet kartat. Viistonninen kieputus, ei paha. Sitten tuttuun katastrofipeltoon kolmatta kertaa. Lähti ihan nätisti liikkeelle mutta karttasivun käännöksessä tapahtui jotain omituista Ysikymppi oikeaan mutta paikka ei näytä siltä mikä sen pitäisi olla. Siispä takaisin mutta mihin? Mistä tultiin peltoon? Paikka löytyi pienen sekoilun jälkeen ja tästä "diagonaalia" läpi koko risteyshässäkän mitta 90 metriä. Tultiin samaan paikkaan, ei hel***ti. Nyt riittää, lähetään menee täältä. Kuski sai ylipuhutuksi vielä yhden yrityksen, sisääntulouralle ja diagonaalia... kolmatta kertaa samaan paikkaan. No, kai tää sitten on oikein, ysi mulle. Joo oli se oikein. Mitä, viisi minuuttia meni hukkaan turhaan hakuun. Kolmatta kertaa samalle JAT:lle, olisko nyt tullut koivun taakse RT-asema kun se nyt vasta pitää ajaa ja kerran on jo kurkattu. Eipä ollut. Ahaa, seuraava pisteväli onkin hevosenkenkää, jipii! Saimme lähes heti kiinni edellisten jakson sekoiluissa ohitse ajaneen Subarun mutta ohi ei pääse. Auto seisoo edessämme ja yrittää vetää sivuun mutta ei ole tilaa ohitukseen. Per***e, eikö tää piina voisi jo loppua. Subaru liikahtaa ja me perässä. Sitten mittarin nollaus taas väärässä kohdassa ja Subarun ohi väärällä uralla. Toisessa päässä virhe selviää ja paikkaamaan. Loppuosa sujui taas lähes mallikkaasti. Siirtymä viimeisen peltopyörityksen kartat jakaneelle ennakkovapaalle JAT:lle. Viistonninen kartta ja perusteelliset kieputukset. En jaksanut laskea montako kertaa otettiin uusiksi tai monestiko joku eksynyt sielu vaelsi vastaamme silloin kun kerrankin olimme oikeassa paikassa. Viimeinen pisteväli oli hevosenkenkää, raskasta oli eikä tiheä auraus helpottanut tilannetta. Työvoitto, JAT:lle saavuttuamme oli takki ihan tyhjä. Tähänkin JAT:lle tuloon jäi muka asema, höpöhöpö... Siirtymä maaliin oli vain... siirtymä maaliin. Kisa oli jotain aivan muuta kuin odotimme. Tuloslaskentapaikan löytämiseen tarvittiin hotellin henkilökunnan apua. Neuvotteluhuoneessa ei sitten ollutkaan yhtään mitään muuta kuin odotus. Ei mallikortteja eikä -karttoja. No, olihan siellä narulla yhden keskeyttäneen kortit sekä ensimmäisenä maaliin tulleen tulokset. Tuloksensaaneen korteista saimme tarkistettua omat korttimme. Puuttuu viisi ja aikaa paloi ihan hirmiästi. Puolen tuntia odottelimme malliratkaisun tuloa, mutta kun ei mitään tapahtunut (paitsi kilpailijoita tuli maaliin ja tuloksia tipahteli narulle) päätimme palata majapaikallemme. Morjens ja nähdään taas. Viikon päästä suunniteltu Pakkaspyöritysreissu jätetään kyllä nyt ihan suosiolla väliin. Olin suunnitellut junalla tehtävää viikonloppureissua ja kuskikeikkaa viikon päästä, kartturi oli löytynyt ja autokin oli luvassa lainaan, mutta en ole ollenkaan innostunut parin tunnin autonkäsittelyjaksosta. Sitä paitsi kisaan on ilmoittautunut vain kaksi autokuntaa joten aika nihkeältä näyttää koko kisan syntyminen. Äkkiseltään voisi kuvitella, että luvattu koko viikon kestävä lumimyräkkäkään ei isommin innosta järjestäjiä. Illansuussa oli Pohjan Kievarissa tanssit. Esiintymässä oli myös kansanhasardimies Mikko Alatalo, jota diggailin joskus 30 vuotta sitten ennen kuin tutustuin oikeaan musiikkiin. Respassa katsottiin jättitelkkarista uusintana suurpuikkaa ja Markus Sandellin uran parasta maailmancup-suoritusta tähän mennessä. Ehkä Palanderin puuttuminen porukasta muuttaa muiden motivaatiota ja sitä kautta suoritukset parantuvat. Onnea Make! Olikohan reissun huipentuma kun Alatalo kävi moikkaamassa telkkarin tuijottajia keikkansa jälkeen (äänten keruuta?), "ei taida Leino pärjätä, mitenkäs Sandell?" Sunnuntaiaamuna herättyämme kävimme kiinnittämässä yöllä trailerille ajamamme ajokin kirpakassa -14 asteen pakkassäässä kirkkaan aamuauringon paisteessa. Aamupalan jälkeen kotimatka alkoi auringon paistaessa mutta jo parin tunnin päästä alkoi lumisade. Tätäkö se sitten on koko loppumatka? Jyväskylän kohdalla keli oli jo suorastaan surkea. Tiellä oli lunta varmaan kymmenen senttiä ja pyrytti reippaasti. Tuulilasinpyyhkijöihin takertui lunta joka sulettuaan jäätyi ja heikensi kuljettajan kohdalla näkyvyyttä ulos. Ihme kyllä, pelkääjän paikan lasinpyyhkijä pelitti ihan normaalisti. Liikennevaloissa nähtiin ensimmäinen mälli, ei tosin tapahtumaa mutta tilanne oli vielä päällä. Peltiruttua, ei vakavampaa. Pahemmalta sen sijaan näytti Himoksen kohdalla; toinen pelitilanteessa kärsineistä härpeleistä oli taatusti lunastuskunnossa. Ambulanssi oli jo paikalla ja lisää virkavaltaa tuli vastaan sinivalot vilkkuen. Jämsästä Padasjoelle käännyttyämme oli jo suorastaan rauhallista. Sade väheni ja liikennemäärä suorastaan romahti. Lämpötila alkoi hiljalleen nousta, ajoura alkoi olla märkä jo ennen Hämeenlinnaa. Tampereen moottoritiellä keli vaikutti jo keväiseltä. Lunta on juuri nimeksi. Valtatielle 25 saapuessamme arvuuttelimme josko menomatkalla näkemämme erikoistilanteen peliväline on jo siirretty pois. Olihan se, ja hiukan matkaa eteenpäin oli uusi erikoistilanne. Kahteentörmäyksessä oli ollut mukana metsän eläin, ketsupista ja tuulilasin säröilystä sekä karvapeitteestä päätellen. Paikalla oli jo useita auttajia, joten jatkoimme matkaa. Virkavaltaa tuli jälleen vastaan muutaman minuutin kuluttua. Lumimyräkästä huolimatta kotikadulle saavuimme vähän ennen viittä. Pilvipoutaa ja pari astetta plussalla. Tienpenkoissa oli vielä vähän lunta muistona aamuisesta lumimyräkästä joka kuuleman mukaan muuttui vesisateeksi enne puoltapäivää. Vaivaiset viisi kisaa kattanut talvikausi on ohi. Ei ihan positiivisissa tunnelmissa ole kausi 2008 lähtenyt käyntiin mutta tästä noustaan vielä. Nyt on reilu kuukausi aikaa tehdä huoltoa kalustolle ja jatketaan tästä Forssan TA-RengAS-sarjan avauksesta maaliskuun lopussa. TA RengAS II 2008-03-29, Forssa Pitkä on taasen ollut tauko kisailusta. Väliin mahtuu parin opintoviikon tutkimusretki autosuunnistussääntöjen kiehtovaan (not) maailmaan ja myöskin Kyröstä kimmonneen vetoomuksen urheilullinen ratkaisu. Autosuunnistuksen säännöt kirjailin paria haamulukijaa apunani käyttäen Kyrön kisan jälkeen uusiksi ja maaliskuun alussa lähetin ne lajiryhmälle ihmeteltäväksi. Koska sieltä suunnasta ei kuulunut mitään päätin Matin julkaistua omansa laittaa minäkin sääntöehdotuspakettini nettiin. Ajatuksenani oli yksinkertaistaa määritelmiä, järjestää asiat loogiseen järjestykseen ja poistaa päällekkäisyydet sekä tietysti esittää jotain uutta ja omituista. Matilla oli aika pitkälti sama mielessä, eli noista saanee lajiryhmäkin hyvän työkalun ensi vuoden sääntöjen laadintaan. Tosin, Forssan kisan lähtöpaikalla pikaisesti pari sanaa asioista päättävän tahon kanssa vaihdettuani mietin hiljaa itsekseni että miksiköhän vaivauduin. Jos ihan oikeasti on huolenaiheita siinä, että SRT-asemien käyttämisen vapauttaminen aiheuttaa vain onnettomuuksia eikä "tarkastusasema" terminä tarkoita sekä aikatarkastusasemaa että reittitarkastusasemaa, taitaa olla parempi jatkan vain kisojen tahkoamista ja omituista höpinää. Eli Forssaan. Talvi tuli Etelä-Suomeen vasta maaliskuussa. Forssalaissarjan avausosakilpailu TA-RengAS I siirtyi kaksi kertaa ja on nyt kalenterissa samannimisenä sarjan päätöskilpailuna. Pääsiäisviikonloppuna saatiin pakkasta ja lunta enemmän kuin koko talvena yhteensä, eli alkoi jo hirvittää josko sarjan toinenkin osakilpailu siirtyy johonkin. Ei hätää, kertoivat järjestäjät. Nyt on valittu niin hyvät pohjat, että kilpailu päästään varmasti ajamaan. Öh, muistanko väärin vai eikä näin ollut sanottu sarjan ensimmäisestäkin kilpailusta? Kisaa on ollut tekemässä yksi Suomen nuorimmista ellei nuorin kartanlukijoista. Varmasti tuore ote näkyy myös reitillä. M:ssä on ilmoittautuneita täysi kymppi, ihan kohtuullisesti siis. Kaikkiaan ilmoittautuneita oli 69, suorastaan hyvä määrä. Ajanotto oli Forssassa tuttuun tyyliin hoidettu emit-kalustolla. Lohjalta tehtiin lähtöä iltapäivällä kolmen nurkilla. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, tienpinnan lämpötila näytti +17 asteen lukemaa ja ilman lämpötilakin oli seitsemän astetta plussalla. Saapa nähdä tuleeko raparallia, lunta on kuluneella viikolla tupruttanut enemmän kuin koko muuna talvena yhteensä. Onneksi yöt ovat kuitenkin olleet hyvän matkaa pakkasen puolella. Kaukjärven tutulta Nesteeltä lähdimme matkaan 17:26 auringon porotellessa vielä kirkkaasti. Mittarintarkastuksella aloitettiin. Pieni kiepautus maatalon rakennusten ympärillä, lyhyehkö siirtymä ja toisen maatalon pihapiiriin - sinne ja takaisin. Miehitetty väli-AT otti ennakkopisteet pois liian innokkailta (lähes kaikki ämmät taisi narahtaa, meilläkin mittarin mukaan parikymppiä plussaa mittarissa...). Vähän kuraiselta tuntuvat urat muttei mitään läpipääsemätöntä kuitenkaan. JAT nollilla (tuloslaskenta väitti meidän ja monien muiden olleen ennakossa). Kakkosjakso oli lyhyehkö siirtymä uusia karttoja hakemaan. Makea keksintö matkalla: tieltä piti poiketa pieni nikama ison tien oikealle puolelle. Selvästi tielle näkyvä RT houkutteli jättämään uran käymättä (eikä me sinne mentykään kun oli joku nollaus pielessä ja käsky kävi liian myöhään), sitten toinen RT käännöksen jälkeen ennen tielle tuloa. Heh, sekin näkyi isolle tielle (onneksi). Kolmas jakso ja taas uuteen pihapiiriin. Nyt oli jo vähän pahempiakin uria. Pyynti oli inhimillisen pieni, ihan ok ettei synny pahoja uria. Toista miehitettyä ennakko-AT:ta pelättiin ja sitten jakson lopussa sählättiin mäennousuränni. Ohoh, nyt kolisi jo aika pahasti auton alla, miten mahtaa käydä A-luokan viimeisten kaksivetoisten? Neljäs jakso ja edelleen uutta. Kartoissa on kyllä vuosilukuna myös '04, joten epäilemättä täälläkin on joskus rullattu, ei kuitenkaan muistunut allekirjoittaneelle mitenkään mieleen. Ihan ok jekkuja, helppoa mutta miellyttävää suunnistusta. Juki kuvasi kilvanajoa kerrankin vähän vauhdikkaammassa paikassa. Jakson päätteeksi piti palata ensimmäiselle karttanipulle - Forssassa jatkuu tällainen keinotekoinen kartanluvun vaikeutus ripottelemalla karttaotteet eri sivuille. Arvaapa oliko nippu jo heitetty takapenkille? Äkkiähän tuo takaa löytyi ja matka jatkui. Jälleen ennakkovapaa JAT (aivan sikaloistava keksintö, jonka soisi tulevan pakolliseksi myös "normaaleissa" kisoissa) ja uudet kartat. Vau, heppakenkää! Oranssi Subaru näytti edellämme miten alku pitää kurvailla, vähän vaikeaa näytti olevan ja oli alkuun meilläkin. Hahmotusvaikeutta oli lähinnä siinä mikä milloinkin oli tie tai joku muu, mikä? Ei kuitenkaan ihan Eestinkartta-hankalaa, vaihtoehdot täällä olivat vain tie tai kuvioraja. Reitti löytyi kohtuuajassa eikä lumenkaatopaikalle lunta kisan aikana raijannut traktorikaan meitä pahemmin estellyt - ihme sinänsä. Yksi lyhyt polunpätkä kyllä ihmetytti ja selkä edellä vastaan tulleet kilvet. Muuten - todella miellyttävä jakso. Näin sitä hevosenkenkää käytetään! Lyhyt siirtymä ja pieni pihapiiri löysillä kuvioilla. Ihmetystä aiheutti se, että RT asemia oli lähinnä "väärin päin" reitillä. Alemmat luokat lienevät kurvailleet koukerot toiseen suuntaan. Ja sitten tauolle TA Renkaan pihaan. Kisamakkarat kuuluivat hintaan, joten annoin piut-paut dieetille ja nielaisin herkkupötkylän auringonlaskua ja uutta lähtöaikaa odotellessa. "Hiukan" omituinen yksityiskohta tässä tauossa oli siinä, että hypättiin vaihtopisteestä 28 vaihtopisteeseen 29 ja JAT8:sta JAT9:ään ilman mitään määritettä. Normaalisti tämä olisi hoidettu yhdellä JAT:lla ja JRT:llä, mutta sepä ei olekaan enää sääntöjenmukaista. Käytännössä tässä siis oli yksi auto, johon tultaessa saatiin tuloaika ja uusi lähtöaika, sitten 20 minuuttia myöhemmin tultiin auton toiselle puolelle uudelle JAT:lle, josta saatiin vain uusi lähtöaika ja uudet kartat. Käytännössä paikalla oli siis JAT 8, joka oli jostain syystä päätetty monistaa. Kirjallinen reitinmäärittely (piste 28=27 mutta auton toisella puolella) oli ainakin minusta ihan turha - ja mahtoiko olla ihan sääntöjen mukainenkaan. Hölmönhämärässä liikkeelle lähes kaikki loput kartat mukana. Lyhyt rykäisy ja yksi pisteväli kymppitonnisella viivalla autokauppoja ja sen sellaisia ympäri taukopaikan vieressä. Ihan metka viiva ja vipuunhan ajauduimme mekin. Pikkuinen ekstralenkki tuli tehtyä yhden autokaupan pihassa kun "tyhjän päällä" ajauduttiin kymmenkunta astetta väärään ilmansuuntaan - parikymppiä myöhiä. Hiukan nuukasti kilvitetty jakso sisälsi yhden ihan hyvän asemaparin ja toisen, jossa piti arvata. Onneksi ylimääräinen ei rankaise... Ja sitten vauhtijakso lyhyen siirtymän jalkeen. Hepokenkämääritteillä toteutettu tuttu teollisuushallipila. Nyt oli nopeuspyynti kertaluokkaa totuttua kovempi, joten tällä jaksolla näköjään tehtiin erot tähän kisaan. Ei osunut ihan nappiin ja miehitetyn AT:n pelossa aloitimme varovasti - turhaan. Oman värinsä antoi myös vartioliikkeen auto, joka kurvaili alkumatkassa lähes samaa reittiä edessämme? Tämän alueen emit oli näemmä jäänyt tulematta, joten ennakko-AT:ta ei ollut. Ihan messevä jakso sinänsä, mutta kun oltiin taajama-alueella päätimme ottaa iisisti. Pitkillä suorilla olisi taatusti saanut myöhiä enemmänkin kiinni kuin meidän vauhdillamme. Ohops, ja olipa muuten yksi neljä tien risteyskin mistä mentiin läpi puoli huolimattomasti. Onneksi rakennusliikkeen varikolle ei kellään ollut juuri nyt asiaa. Viimeinen kuvio päättyi umpikujaan, henkilöauto oli parkkeerannut juurikin siihen mistä viiva meni eikä etuperin kuorma-auton takaakaan päässyt joten pakit eli perruutukset. Vajaa minuutti myöhää, ei nyt ihan hirveä katastrofi kuitenkaan. Ai tehtiin äskeisellä jaksolla erot? Öhö, sanoisi tuohon Joona-poika. Maankaatopaikka, tuttu ja yhtä mahdoton kuin lähes aina aikaisemmin. Perinteinen miehitetty AT puuttui sisään menosta - ensimmäistä kertaa niistä kisoista mitä olen ollut itse ajamassa. Sisääntulossa oli kuitenkin emit-AT eli ihan OK. Olimme jo hiukan myöhässä kun pensaitten kierto ei ollut mennyt mukamas oikein ja piti ottaa vähän uusiksi. Alku oli tosi takkuinen. Jostain syystä lähdin vaihtopisteestä kurvailemaan väärää, jo ajettua pisteväliä vastakarvaan. Sitten isokovaa kuopan läpi ja mäen päällä vasenta - ja sitten ei tuntunut enää mikään sopivan. Kaksi kilpeä löytyi tekemillämme kolmella kierroksella, pistin ne korttiin siten kuin ne kuvittelin olevan ja vielä varmistukseksi sen ekan uusiksi. Rutosti kului taas aikaa mutta selvittiimpäs reittirikotta. Helpohko alku oli kai tuudittanut vähän turhan verkkaiseen ajatusvirtaan joten vaikeuksia oli enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Huh, henkäisy tuli kun lopulta päästiin alueelta pois. Loppujäähdyttely aloitettiin maankaatopaikan viereisellä teollisuusalueella. Pari RT-asemaa oli matkalla ja erittäin kivantuntuinen palauttava MRT juuri ennen JAT:iä. Paitsi että olihan siinä vaihtopistekin ja yksi RT:kin vielä oikojilta poisjätettäväksi. Siirtymä TVL:n takapihalle ja seuraava "paha" jakso. Koskaan ei ole tämäkään osasto täysin oikein mennyt eikä tämä kerta ollut poikkeus. Alku meni lähes oikein mutta piti ruveta toisella kierroksella arpomaan - ja sitten olikin edellämme koko kisan kurvaillut oranssi Subaru tulossa vastaan samaa kapeaa ränniä. Väärässä olimme me mutta vastaantulija antoi meille tilaa. Kiitoksia siitä. Loppujäähdyttely kurvailtiin TVL:n lähellä tien toisella puolella. Pari ihan hyvää asemaa löytyi ja harmitti kun ei tännekään ollut emit päässyt tulemaan kuittaamaan ennakkopisteitä etuilijoilta. Sitten oli enää maalisiirtymä. Tai siirtymä ja siirtymä, yksi asemahan piti vielä poimia raviradan parkkipaikalta. Koska korteissa oli tilaa ei tarvinnut miettiä kumpi kilpiparin asema pitäisi ottaa mukaan, molemmat vain korttiin ja maaliin. Seitsemän kortillista tuli kerättyä merkintöjä ja matkalla oltiin lähes kolme tuntia. Aivan loistavan kilpailun olivatten forssalaiset saaneet laadituksi hankalaan ajankohtaan. Ripeä tuloslaskenta sai meille tasan tuhat pistettä ja sillä lohkesi ihan riittävän selvä luokkavoitto. Oulussa kolhiintunut itsetunto sai reippaan... laastarin? Palkintona saatu liikuntalaite taisi olla suurin, mitä olen ikuna ilmoissa (as-)kisoista kotiin viemisiksi saanut. Aero Rider (no joo, ei kuitenkaan tuo aerodynaaminen, sähkökäyttöinen polkupyörä, joka maksaa jotain 7.500 euroa) -himpulan kasauksessa menikin sitten rattoisasti seuraava päivä ja Joonakin sai mieluisen lelun laitteen pakkauksesta. Koeajossa laite todettiin toimivaksi ja hauskaksi, joskin hiukan huteraksi. Ohjeissa kyllä kerrottiin että väärinkäyttö kielletty mutta minkäs teet... Kuukauden päästä sitten uudestaan Forssaan sarjan toiseen osakilpailuun, joka tottelee nimeä TA-RengAS III. TA-RengAS III muisteluhetki täytynee järjestää joskus toiste... Ei mennyt ihan putkeen... Armonlaakson ajo, SM-osakilpailu 24.5. Lämmin ja aurinkoinen päivä, odotettavissa pölyinen iltapuhde. Viiden tunnin ihanneaika ja paljon viisitonnisia karttoja. Oulun epäonnistuneen avauksen vuoksi edessä pakko-onnistuminen. Kisaa edeltävällä viikolla kuljettajalle tuli tulehdus käteen, joten etsin varakuskinkin itselleni ja kaivoin Subarun naftaliinista. Rofa sai kuin saikin itsensä ajokuntoon joten odotukset olivat suht korkealla - ihan kuin aurinkokin - kun starttailimme radalle Raision jäähallin nurkalta klo 18:42. Ajelua kohti ensimmäistä pyöritystä tutulla maankaatopaikalla. JRT:llä odoteltiin lähtöaikaamme tovi, ja sitten menoksi. Heppakenkää, jee! Tarkkoja paikkoja oli runsaasti, ihmetytti muutama asema, jota ei kaiken järjen mukaan pitäisi ottaa, mutta kun ei reitin ulkopuolisia asemia saa olla. Tullaankohan tänne uudestaan? Pölyä oli pirusti, neljän minuutin lähtövälit helpotti kummasti. Alue ajettiin lähinnä raapaisten, joten sikäli kummastutti lähes viiden minuutin myöhä. Nopeuspyynti oli näemmä pirullisen kova. Hidasta maantieajelua pitkä tovi, turhan tuntuinen tauko ja lisää matelua pienillä asfalttiteillä. Jälleen JRT ja uudet kartat. Pikkutarkkaa nypläystä tutussa kanervikossa. Taas pari minuuttia myöhässä JAT. Lyhyehkö siirtymä ja tosi koitokseen jälleen JRT:ltä saaduilla uusilla kartoilla. Peräti 20 mukavan pelkistettyä karttaleikettä! "Muutama" uusiksi otto ja yksi puuttuva RT saldona 12 minuutin myöhien kera JAT 3:lla. Ja sitten huikean polkuviidakkoseikkailun päätteeksi jälleen pientä tauontapaista. Kahdeksan ja puoli minuuttia uuteen lähtöaikaan. Hienoa, asemilla pidetään kiinni kahden minuutin lähtöväleistä! Erään kilpakumppanin autoa ihmeteltiin: ilmeisesti joku puu oli yllättänyt taaksepäin edenneen Subaruparin. Oikea arvio, kuulemma aurinko oli suoraan takana eikä yhtään nähnyt. Tuttu juttu, itsekin kuskina kurvaillessani jossain Säkylän takamailla reilut kymmenen vuotta sitten tein Tercelillä täsmälleen saman tempun. Toyotani selvisi paljon vähemmillä vaurioilla, kiitos VPA:n asentaman Saabin takapuskurin (joka taisi siinä autossa olla ainoa hyvä asia). Pientä on ollut eikä karttojen perusteella mitään vauhdikasta ole vielä tulossa. Lyhyehkö siirtymä jälleen ja puskien ympäri pari kierrosta. Alle minuutti myöhiä JAT 4:ltä. Vau! AT ei yllättänyt meitä mutta seuraava RT kylläkin. Nätisti männyn taakse piilotettu asema leveässä risteyksessä. "Vetävä tie" puuttui kartasta. Ihme kyllä, viereisen (väärän) uran RT osui hyvin vaikka karttoja myöhemmin katsellessa se ei mitenkään voi olla mahdollista. Ja JAT5:n jälkeen sitten näytettiin se mikä puuttumaan jäi. Monikohan yritti väärentää 23:sta 27:ää? Huikea metsäurapyöritys, jonka päätteeksi JAT:lla pitkähkö odotus lähtöajalle. Kymmenen minuutin ekstratauko tuntui mukavalta, mutta sitten siirtymä ja löysähkön siirtymän päässä vartin tauko ei enää naurattanut yhtään. Tämähän on pelkkää taukoilua! Vaan mitä sitten tapahtuikaan? JRT:lle jälleen ja uudet kartat mukana eteenpäin. 1:20.000 vanha peruskartta ja tuttu puikkasu tien vasemmalle puolelle. Hmm, ei mulla kyllä oli mitään syytä sinne vanhalle tielle mennä, ajetaan asfalttia ja tullaan takaisin jos ei tie taita pientä vasenta kolmessasadassa. Juuei, edellämme JRT:ltä lähtenyt auto tuli metsäuralta tien vasemmalta puolelta ulos joten U-käännös ja takaisin. Ja sitten oltiinkin myöhässä, varmaan tulee AT. Ja niin tuli, melkein minuutti myöhässä. Ensimmäinen pähkäilytehtävä vähän "normaalimmalla" tavalla. Peruskartalla tehtiin koukero lentokentän muuttuneessa takamaastossa. Ihan hyvin menee, paitsi että laturin hihna alkoi huutaa. Anna kierroksia! Ei auttant, ulina vain paheni. Pari pisteväliä sinniteltiin kunnes totesin, nyt pysähdytään, jakso jatkuu ties kuinka pitkään, täällähän näkyy paljon meitä aikaisemmin lähteneitä. Jos hihna palaa poikki meillä ei kierrä koneessa vesi ja homma on sitten siinä. Konepelti pystyyn ja työkalusalkku leviäksi. Laturin yläkorva oli kokonaan irronnut ja 6 mm kuusioruuvi (joka oli mutterilla varmistettu) puuttui kokonaan. Uutta ruuvia ei meinannut löytyä, onneksi Rofa keksi: "Minkäs kokoisia nuo etulokarin kiinnitysruuvit on!". Sopii! Vartin remppa ja matka jatkui. Ja puolen kilsan päässä JAT. No voi helkkari olihan tuo nähtävissä kartoistakin mutta hermot ei kestäneet vikinää. Jep, vartin tauko. Olisi hyvin aikaa vaikka rempata se laturin yläkiinike? Viimeisenä autona sitten hissuteltiin eteenpäin, pitsinnypläys hölmön hämärässä tuntui ikävältä mutta onnistui kyllä. Jakson ensimmäinen kilpi jäi löytymättä, mutta niin jäi eräältä huippupariltakin, joten se poistettiin? Pieni polkuviidakko ja JAT, sitten takaisin sinne remppapaikalle. Poimitaan ne loput kilvet mitä ei ekalla kierroksella otettu. Taas jäi kilpi käymättä. Mielenkiintoinen, pitkä nypläysjakso ja paljon autoja. Nyt ajetaankin ihan oikeasti monta lenkkiä. Tuttu paikka, mutta sen verran pelkistetyt kartat, että eteneminen oli takkuista ja jäi yksi asema käymättä. Puuttuvien saldo on jo neljä. Ei hyvä, mutta nyt ei enää olla viimeinen auto vaikka miltei vartti tuli myöhää. Purkuauto oli kuitekin aika pian perässämme, ja tipunkeltaisen Audin tullessa JAT:lle laitettiin portti kiinni. Taukoa 12 minuuttia. Siirtymää heppakengällä, jokunen ihan hyväkin jekku ja AT:n paikka - miehistöjä ei tainnut olla tarpeeksi koska AT:ta ei odotuksistamme huolimatta tullut. Kisan mielenkiintoisin osuus kurvailtiin hevosenkengillä tutussa sorakuopassa. Raapaisten isokovaa parin sorakasan ympäri ja se oli siinä. Kello oli jo pitkän matkaa yli puolen yön kun kisan viimeiset kiusaukset kutsuivat. Eli sinne ekaan kuoppaan uudestaan. Heppakengillä siirtymää ja sitten Tanskan kisaa ajatellen erinomainen karttajekku. Ajoimme väärää katkaistun päätien kiertävää karttatietä ja tullessamme isolle tielle takaisin oli tolpassa "seuraa kilvitystä päättyy" -merkki. Jäikö jotain näkemättä? Otetaanko uusiksi? Ei, mennään JRT:lle. Pari kilometriä oli matkaa ja viisi minuuttia aikaa. Sitten JRT:lle asti päästyämme päätin että otetaan sittenkin uusiksi - huomasin mistä olisi pitänyt ajaa. Kolme minuuttia aikaa ja viisi kilometriä, ollaan auttamatta myöhässä mutta kilpi vastaa kymmentä. Oikea ura löytyi mutta siinä ei ollut kilpeä. Mitä hel***tiä? Isoa tietä takaisinpäin, avot, tässähän se seuraa kilvitystä alkaa. Ei kilpeä, hyvä juttu, sitten takaisin JRT:lle. Perässämme ollut tipunkeltainen Audi oli varannut JRT:n asiakaspalvelutiskin, joten otin pari kävelyaskelta saadakseni kartat. Ollaan jo melkein pari minuuttia myöhässä? Kartat sain kuin sainkin, mutta sitten ei ollut tilaa Audin vieressä. Tai oli, mutta tiukaksi meni. Ja kun päästiin ohi oli jo Audin lähtövuoro. Kymmenen sekunnin lähtöväli ja kirkkaan lisäpitkät takalasissa ei kiinnostaneet joten laskimme Audin ohi. Meidän kisa on jo mennyt, ei pilata muiden kisaa. Pölyä oli vielä, alkupäässä lähtenyt ruotsalaisparin bongattiin vielä täällä kurvailemassa? Yksi virhearvio ja yksi kilpi pois, aikaa meni parikymmentä minuuttia yli ihanneajan. Ja siirtymä maaliin. Pikainen reitintarkistus ja vertailu tulosnarulle: ei tarvitse jäädä notkumaan palkintojen jakoon. Lähdetään kotimatkalle. Siipi maassa ja kuskin tulehtunut käsi kipeänä kurvailtiin kohti Lohjaa. Tämän vuoden SM-sarjan menestysmahdollisuudet olivat sitten siinä, nyt on sitten panostettava tiukasti NEZ-sarjaan. Ja koitetaan saada Forssan kevätsarjan kolmannessa vähän hyvitystä edelliseen epäonnistumiseen. TA-RengAS I, Forssa 2008-05-31 Kahdesti siirretty TA-RengAS I päästiin viimein kurvailemaan touko-kesäkuun vaihteessa. Hellettä on pitänyt, kuumaa ja kuivaa on ollut koko alkuviikko eikä koulunpäättäjäisjuhliakaan tarvinnut sateessa viettää. Tähän kisaan startataan nöyrinä, pari edellistä kapinaa on mennyt, jos ei nyt ihan täydellisesti penkin alle niin jotain sinne päin kuitenkin. Aurinko loikotteli kuumasti kun teimme lähtöä reitille varttia yli iltakahdeksalta. Siirtymä ja mittis, matka vei kohti Somuran jokkisrataa. Radalle ei tällä kertaa päästy, järjestäjät olivat viime tipassa päättäneet jättää radan pois reitistä, kohteliaisuussyistä. Lähistöllä majailevan mökkiläisen on kerrottu hermostuneen moottorin pärinään ja paukkeeseen edelliskisan jälkimainingeissa. Radan parkkipaikan pusikot käytiin kyllä kiertelemässä. Rauhallisella nopeuspyynnillä jatkettiin ja jakson loppupäässä pihapiirissä pyörittiin mukavat koukerot. Iloisesti vilkuttavat asukkaat saivat hyvälle mielelle: ei tässä ihan kaikkien mielessä suuria rikollisia olla vaikka välillä siltä tuntuu. Reitti kulki lähtöpaikan ohi ja Loukun pohjoispuolen tuttuja polkuja tallattiin pieni tovi. Alkupäässä pikkutarkat näpräykset ja nopeat pikkutiet vaihtelivat herkullisesti mutta pyynnit olivat ehkä liiankin kohtuullisia ja JAT:lle tullessa sai pitää ja vähän taukoakin. Pienet koukerot linjan alustalla, mahtava pudotus sorakuopan reunalta ja AT. Nopeus jäi vaihtopisteessä vaihtamatta ja mittarissa oli 40 km/h kun olisi pitänyt olla 25. Eli hiukan turhan paljon ennakossa leimaus ja 27 virhepistettä ennakoista. Sitten ennakkovapaa JAT ja vanhalle tutulle lentokentälle uusilla kartoilla. Sisään meno oli hiukan ongelmallinen mutta pian päästiin kiinni rytmiin. Tai no, uusiksi otettiin kyllä aika monta käännöstä - ainakin tähän kisaan nähden homma oli hakusessa hiukan liikaa. Onneksi oli tulossa tauko. Seurojentalolla oli buffetti, josta uupui oikeastaan vain tee. Kahvia kun tulee käytettyä lähinnä kohteliaisuussyistä satunnaisesti. Herkullista itsetehtyä juustosämpylää mutustellessa yksi edellämme lähteneistä totesi autonsa lauenneen. Loppuosa tauosta kului hyttysiä hätistellessä, ja sitten matka jatkui. Miehitetty AT tuntui niin todennäköiseltä, että jatkoimme hyvinkin tarkasti ihanneajalla ja se kannatti. Parin kylmän kontrollin jälkeen näimme tutun Golfin keulan lyhyehkön suoran päässä. Miehitetty AT, nollilla. Olisiko järjestäjä niin inhottava, että olisi virittänyt vielä toisenkin AT:n ennen reilun kilometrin päässä olevaa vaihtopistettä (joo, jälkikäteen viisasteltuna, mitä ne säännöt sanoikaan emit-kisan väli-AT:sta?). Palanutkankaan monttu, ei juurikaan uutta. Tiukahko pyynti mutta helpot reitit. Alkuun vauhdilla kuoppaan sisään, sitten pientä uusiksiottoa. Mainio kilven paikka "paikattiin" mutta ei ollut asemaa. Tällä kertaa aikaa hukkaantui vajaa puoli minuuttia - aika pientä kun vertaa edellisviikonloppuun. Pari mainiolta tuntunutta reittiä löytyi, mutta näin täydellisillä kartoilla niitä ei ämmät jätä käymättä. Sitten ihan uuteen paikkaan. Vanha motokrossirata kakkostien eteläpuolella, ahtaita välejä ja perusteelliset koukerot. AT:lta sisään, ahtaan tieuran päätteeksi leveämpään aukkoon, jossa rengastöitä tekivät Pasi ja Jarkko. Miten mainiosti sattuikaan, he saivat kinnerin kuntoon juuri silloin kun me osuimme samaan kohtaan. Ja nyt tuli paljon ahdasta väliä. Audi ei mahtunut millään ja tiukkaa oli meilläkin. Aikaa paloi kun jouduttiin odottelemaan ajovuoroa. Pasi herrasmiehenä totesi tilanteen mahdottomuuden ja veti sivuun, jotta pääsemme loppujakson vetämään omaa vauhtia. Ihan hirveästi emme ehtineet kerätä aikapisteitä, mutta sitten tuli kiire. Oikea takarengas oli tyhjä. Ristikkoavain kouraan Rofan kurkotellessa tunkkia. Pyörä irti, Rofa antoi varapyörän ja laittoin rikkinäisen kyytiin kun kiersin renkaan muttereita kiinni. Auto alas kun oli kaksi mutteria kiinni ja tunkki paikalleen. Sitten kiersin loput mutterit kiinni ja ristikkoavain takaisin paikalleen. Mittarissa oli -90 kun matka jatkui. Löysä siirtymä, onneksi. Puolentoista minuutin myöhä oli ajettu kiinni ja olimme jopa päässeet edellämme lähteneen Subarun ohi ennen viimeisten karttojen jakopaikkaa. Loppuhuipennuksena tuttuakin tutumpi maankaatopaikka. Vaikeusastetta tähänastiseen kilpailuun nähden oli rutkasti enemmän. Pusikkoihin oli tehty uusia uria ja tarkastusasemia oli runsaasti. Vauhti tuntui hyvältä ja rytmi oli sopiva, melko vauhdikkaasti oli jakso hoidettu pois päiväjärjestyksestä. No, jäihän sitten yksi tarkastusasema käymättä kun ajoimme viereistä uraa Loppuhuipennuksen jälkeen olikin sitten vain siirtymä maaliin - sanonta ei tällä kerralla pitänyt paikkansa. Maankaatopaikan poistuloon oli laadittu nokkela jekku, jonka selvitimme ainoina M-luokassa. Tien oikealla puolella tehtiin pieni "pokkaisu", sitten tien yli ja tien vieressä parikymmentä metriä ennen tielle tuloa. Subarupari edessämme arpoi tien ylitystä mutta ei mennyt. Totesimme yhteen ääneen että ei tuosta pääse, mutta pidin kerrankin pääni ja otettiin takaisin - liian tiukat mutkat eivät Forssan kisassa voi tarkoittaa muuta kuin asemaa. Takaisin päin ajaessa näkyi toisen tarkastusaseman selkä joten sitten siitä tien yli täytyy päästä, yritetään vielä. Ja sieltä se ura löytyi, vaikka hienosti pusikon kätkössä olikin. Sitten ei ollutkaan enää jekkuja ennen maalia. Tuloslaskenta oli tuttuun tapaan nopea. Ykköspaikka oli pitkästä aikaa selvä. Samalla varmistui sarjan voitto ja Etelä-Suomen aluemestaruus sekä M-luokka kaudelle 2009. Sarjapalkintona saatiin kulukorvauksena takaisin lähes osanottomaksut sarjan osakilpailuihin. Kisan palkintona komeat pallogrillit. Ihan lupaavalta vaikutti jälleen, lupaa hyvää Tanskan NEZ-avausta ajatellen. Mutta nöyränä on Tanskaankin lähdettävä: sieltä ei mitään saa ilmaiseksi. Tanskassa oli kivaa, lämmintä ja pölyistä. En lupaa tähän tarinaa reissusta mutta sellaistakin voipi tänne tupsahdella. Eikan polku 5.7. Kesälomat alkamassa, perjantai-iltapäivä kului kuin siivillä, olihan viimeinen työpäivä ennen kolmen viikon "lepoa ja rauhaa". Kaiken hyväksi jokavuotinen potkupallo-ottelu sisältyi iltapäivän ohjelmaan, firman liikuntailtapäivän kunniaksi. Helteessä hiki virtasi eikä yhtään helpottanut kun loikkasin iltapäiväkahvien jälkeen pikku-Daihatsuun ja lähdin köröttelemään kohti Oulun tuttua Radisson SAS -hotellia. Vaihtoehtona oli ottaa lautalta autopaikka ja ajella etelä-Viroon valikkokisaan, mutta etenkin pari todella laadukasta Eikan polkua aiempina vuosina houkutti enemmän, ja olihan tuohon matkaan sidottu viikko Suomussalmessa ja pari päivää Vuokatissa. Lämmintä riitti koko perjantain ja aurinko helotti pilvettömältä taivaalta - joitakin lyhyitä kuuroja lukuun ottamatta. Ajomatkalla oli pari kertaa työnnettävä paita ulos ikkunasta kuivumaan. Jyväskylän eteläpuolella seisoin pitkän tovin liikenneonnettomuuspaikalle syntyneessä jonossa. Mahtoi harmittaa Porsche-tyttöjä, olivatten juuri painaneet tukat putkella ohi kun tuli full-stop. Liki yhdeksän tunnin ajorupeaman päätteeksi sai vielä pujotella oluttuopit ja -pullot kädessä keskellä katua toikkaroivia ihmislapsia ennen kuin pääsi turvallisesti pysäköintiruutuun. Etuvartiossa saapuneet Joona ja Taina näkivät saapumiseni huoneen ikkunasta ja olivat hotellin edustalla jo kun sain kamat kantoon. Heh, olen pitempään harkinnut "maailmassa monta on ihmeellistä asiaa" osastoa tänne omituiseen höpinään. Oulussa huvitutti viime vuonna huomioimani "pysäköinti kielletty" -liikennemerkin lisäkilpi "väärinpysäköinnistä sakotetaan". Noita merkkejä on kylvetty Oulu täyteen. Tällä kerralla uutuutena oli hauskahko ilmoitus eräässä näyteikkunassa. Paree selittelemäti, kuva kertokoon tuhat sanaansa tai olkoon vaiti. Mitä ihm...? Helteinen jakso kesälomastani päättyikin sitten siihen? Eikan polulle ajaessamme oli ilma selvästi perjantaista viileämpää (mittari taisi jossain näyttää +12) ja vettäkin tihutti silloin tällöin. Taina otti ison kameran jalustoineen messiin ja päätti hakeutua autuaammille kuvauspaikoille järjestäjän ansiokkaalla opastuksella ja hienoja kuvia tarttui muistikortille gigan verran, tässä malliksi muutama. Tupasvillan Neste viimevuotiseen tapaan toimitti kilpailukeskuksen virkaa Keminmaalla vanhan Tornio-Kemi -tien varressa. Ihme kyllä paikka ei ole muuttunut sulovilen-tyyppiseksi vaikka tuo pikatie kiertääkin paikan palan matkan päästä. Pikainen sämpylälounas ja sitten asiaan. Jes! Starttimme oli 15:02, MA-luokan seitsemän (!) lähtijän joukon puolivälissä. Suurin osa kisasta ajetaan ajoajalla, joten AT-asemien paikat lienevät sitten nuo nopeusajolla ajettavat välit... Ratamestarin tyyliin kartat oli nidottu siten, että kulmassa oli post-it lappu, jossa kilpailunumero. Allekirjoittaneesta paljon parempi tapa kuin kirjekuori (jota ei koskaan saa auki käsien täristessä jännityksestä). Parit silmukat heti tien toisella puolella (jossa viime vuonna pyöritettiin driftingiä), sitten mittis ja pieni tauko. Nopeusajolla jatkettiin, eli tulossa AT. Ihan oikein osui aavistus, ratamestari itse istui asemalla ja toivotti tervetulleeksi kisaamaan. Sorakuoppia, jipii! Lähes täydellisillä kartoilla suunnistaminen oli pala kakkua ja aikaa oli ruhtinaallisesti. Edellämme lähteneet oli pian kuitattu, mutta... pieni tauko oli pidettävä ennen kuin siirryttiin JAT:lle ja siinähän Subaru huristi omalle paikalleen takaisin. Ajat nolla eikä (vielä) jäänyt reittejäkään käymättä. 40 minuuttia ajettu ja tauko. Mitä ihm? No, Taina ja Joona olivat hakeutuneet kioskille joten poitsun kanssa vedettiin lärviimme munkkipossulimsat. Tauko päättyi JAT2:een ja sitten siirtymä kohti uutta taistelutannerta. Ensimmäistä kertaa ajettiin 2000-luvulla Suomessa sääntöjen nyt sallimalla mittakaavalla 1:25.000 ja se ei tuntunut sopivan edellämme lähteneille, tulivatten nimittäin vastaan. Hauskasti vanhalle tielle toteutettu vaihtopiste ja sitten JRT:lle odottamaan uutta lähtöaikaa. Ja siinähän taas valkoinen Subaru huristeli omalle paikalleen, otti kartat ja ... singahti risteyksestä väärään suuntaan mutta kuittasi nopeasti oikealle uralle. Aika pitkälle näkyi mihin mennään. JRT antoi uudet kartat ja sitten matkaan. Huikea sorakuoppa mukavasti pilkottuna pienempiin karttatilkkuihin. Vaikka vettä tihutti silloin tällöin oli kuopalla huikea pölypilvi. Tuuli aika runsaasti nääs. Edellämme lähtenyt Subaru saatiin pikapuolin liipaisimelle ja ohi. Hauska hevosenkenkäväli (jossa tanskalaistyyppinen psykologinen jekku), sitten isoakovaa kuopan pääteitä huristellen. Kaksi kolmasosaa oltiin jaksosta kurvailtu kun yllättäen tuli nopeusajolla yksi pisteväli. Heh, viisi minuuttia ilmaa ajoissa, pannaas pelit seis, tuolta tulee AT. Sen verran vedetään autolla piiloon ettei muut näe meitä, jospa seuraavatkin tulee ennakossa! Parin minuutin seisomisen jälkeen tuttu pörinä kuului ja siinähän se valkoinen Justy haki oman paikkansa, aivan ajallaan. Ja hetken päästä pari minuuttia jälkeemme lähteneet vetivät nopeusajopätkälle reilussa ennakossa. Heh, kohta saavat näpeilleen... Odottavan aika oli pitkä mutta viimein päästiin jatkamaan. Otin kortin valmiiksi AT:ta varten mutta voi mikä pettymys, AT:ta ei ollutkaan. Olisko sitten vielä niin huono tuuri, että loppujaksolla vedetään myöhässä? No ei sentään, JAT3:n eteen taas minuutiksi seis. C- ja B-luokan ansiosta saimme kelpo tauon, lähes kymmenen minuuttia. Jotenkin alkoi tulla virolainen viivasuunnistus mieleen kun saa koko ajan taukoilla. Nopeusajolla liikkeelle, ehkä nyt tulee AT? Ei, vaan pari mukavaa silmukkaa. Yksi RT oli laitettu "vähän kiikun kaakun" että otetaanko kaksi kertaa kun viiva näyttää toisella kerralla menevän keskeltä numerotaulua, vaan eipä sitä olisi pitänytkään ottaa kuin kerran. JAT 4, edelleen tulos nolla virhepistettä. JAT:lla muuten oli ratamestari itse. Parin kilven kautta JRT:lle, se sama suuri sorakuoppa jossa juuri oltiin. Aijjuu, matkallamme JRT:lle ohitimme erään valkoisen Subarun, joka pöristeli ohitsemme kun ei ollut kiire meillä minnekään. JRT:llä ajettiin sitten suoraan "luukulle" kun oli vajaa minuutti aikaa lähtöön (olikohan tiukin väli tähän asti?). Ja mitämitämitä? Se valkoinen paholainen tuli peräämme ja halusi meidän väistävän. No, ei ole oikein tilaa eikä aikaa, kuskihan sieltä sitten juoksi hakemaan kartat ja lähes peräkkäin ammuimme reitille, joten kuittasimme edelle. Helpon näköistä ja helpon tuntuista mutta niin vaan kilpi jäi käymättä viimeisellä pistevälillä. Sama kilpi oli kaikilta MA:laisilta pois. Perässämme tulleet olivat oikaisseet JAT:lle omalle paikalleen, ihan fiksu veto jos ekalla käynnillä kävi väärän, toisen kierroksen kasan takana tarkistamassa onko reittejä, ei tietenkään. Siistiä peruskarttasuunnistusta ja jälleen sorakuoppapyöritys. Tällä kerralla oltiin huolimattomia ja yksi pehmeännäköinen silmukka ajettiin 25 m liian lyhyenä - toinen kilpi pois. Jakson lopussa jälleen odotusta, tällä kertaa kanssataistelijamme olivat pysyneet edellämme koko jakson. Takaisin taukopaikalle ja sitten JRT:lle. Se ekan jakson isompi krossikuoppa uusiksi. Löysä pyynti jatkui ja taas pieni tauko ennen JAT:ia. Viimeinen jakso alkaa ja ajat vielä oman laskun mukaan nolla. Noinkohan koko kisasta olisi saldona ... no, ei nuolaista ennen kuin tipahtaa. Varmaan tulee vielä väli-AT:kin, tarkasti nyt. Pari hyvää asemapaikkaa ilman asemaa, pyynti löysä ja nopeusajolle. Se on sitten varmaan siinä se AT, ja oli myös. Viimeiset koukerot olivat helppoja mutta varsinkin yhden vaihtopistevälin loppupäässä piti ottaa uusiksi, kyllähän tällaisessa paikassa pitää olla tarkkari, mutta ei tällä kerralla. Maali ja ajat nollilla. Reittitarkastus paljasti sitten että olisi voinut olla tarkempi. Puhtaan pelin sijaan 1200 pistettä oli lopputulos ja se riitti tasan kakkospaikalle. Tuloslaskenta oli hivenen takkuinen, varmaan osittain sen vuoksi, että tuloslaskentapäällikkö eli ratamestari oli hoitamassa reitillä kahta AT-asemaa. Ei muuten, mutta Oulussa ollaan lähdössä reitille ekana ja alkaa tulla kiire. Miksi ihmeessä pitää MA:n lähteä ensin viimeisenä ja sitten ekana? Kilpailun palkintojenjaon höpinässä järjestäjät paljastivat, että ainakin saman verran uutta aluetta vielä löytyy lähistöltä ja jos ei riitä niin mennään rajan toiselle puolelle. Odotettavissa siis Eikan polku 2009? Entäpä jos kaikki neljän edellisen vuoden aikana ajettua Eikkaa yhdistettäisiinkin yhdeksi erikoiskisaksi tai kahdeksi kansalliseksi ja ne uudet alueet olisi loppuhuipennuksena Ruotsin puolella (sikäläisellä reitinmäärittelyllä). NAM! Sadan kilsan päähän Ouluun, Taina ja Joona pudotettiin hotellille. Tarkoitus oli ottaa myös hotellihuoneeseen unohtunut läppäri mukaan omituisia yöhöpinöitä varten, mutta Radissonin hienot hissisysteemit eivät huonekorttiani hyväksyneet (kuulemma uusi järjestelmä takkuaa silloin tällöin), joten kipinkapin takaisin autolle ja kohti Kempelettä. Yötön Yö 5.7. Kemin kisasta kotiuduttiin hotellille klo 21, seuraavan kisan lähtöaika on klo 22:08. Lähes puoli tuntia oli vielä aikaa kun saatiin kinneri katsastettua. Nyt olisi tarjolla erikoinen keitos, opiskelija-ästeessä useita kertoja mitskuille sukkuloineen C-luokassa ajavan parin tekemä ensimmäinen kunnon kisa. Soramäki oli siis kerrankin saanut levätä laakereillaan, mitä nyt vähän olan yli vilkuillut mitä pojat värkkää. Reitinmäärittelytavat sisälsivät niin karttoihin piirrettyjä viivoja, peitteitä, hevosenkenkiä kuin tiekirjankin, sekä kammoksumaamme autonkäsittelyä. Ajomääräys oli suht inhimillinen: joko aika-ajolla tai pyynniksi 25 km/h. Hoh! Koko karttapino heti kouraan: 13 karttaa ja 6 peitettä. Yksi karttapohja oli muuten "turhaan" kahteen kertaan ;-) Emit-kisa eli ei välejä palauttavia miehitettyjä asemia. Kaikilla sama reitti, C:llä eri ajomääräys. Autonkäsittelyssä pitää arvioida etäisyyttä: pysäytys suojatiemerkistä 5 m päähän; lyhin etäisyys autosta mitataan, virhevapaa 5:20:een ja siitä eteenpäin 1 cm = 3 vp. Alle 5 m tai tehtävä suorittamatta 600 vp, joka oli myös maksimi mitä tästä voi saada. Missään ajomääräyksessä ei oltu kerrottu autonkäsittelyn paikkaa, joten sen täytyy olla miehitetty reitti. Ohjeet etu- ja takaperin tavattuani keksin hyvän porsaanreiän jota hyödynsimme surutta. Pitemmittä puheitta reitille. Citymarketin parkkipaikan harjoitteluajotyyppinen jakso. Ei todellakaan vaikeaa, enemmänkin psykologista sodankäyntiä asemakilvillä. Hauskaa muistella omia teekkariaikoja: 05, 07, 08; jäikö 06 käymättä? Sitten isolle tielle, jossa kilpi 11, hevosenkengillä "nokkelasti" mittakaavalaatikolla ja vaihtopistepallukalla katkaistut tiet ja RT:t 21 sekä 31. Välipalana hevosenkenkäajelua ja hauska vanhaura-jekku: viiva meni selvästi uutta tietä mutta vanhalle tielle oli vahva jälki. Ei me sinne mennä sain kuskin uskomaan ja - isolla tiellä oli kuin olikin tarkastusasema, ei 41 vaan 21. Sitten reilu kymmenminuuttinen taukoa (johon koko M-luokka kerääntyi pikku hiljaa). Toni ja Eero totesivat homman olevan hauskaa Kivaa oli myös Arilla ja Hannulla Pieni silmukka, RT51 ja JAT. No ei ainakaan vaikeudella ole pilattu tätä(kään) kisaa. Siirtymällä 1:50.000 kartalla oli yksi tieoikaisu jäänyt ratamestarilla huomioimatta, joten tarkistuslenkki ja nurmettuneen vanhan tien kautta risteykseen - paitsi että oja, sitten takaisin sinne käytössä olevalle tielle. Sattuuhan näitä lipsahduksia kokeneemmillekin ratamestareille ja tuomariston puheenjohtajille. Eläinten hautausmaan ympäri harvinaisen helpot kuviot - peitteellä. Viivat olivat C-luokalle varmasti sopivia, mutta valitettavasti sekä ennakko-AT:n puuttuminen (lähes edesvastuutonta kun kerran on emit-kalusto käytössä) että suoraviivainen pyöritys yhdistettynä löysään pyyntiin eivät oikein mieltä nostattaneet. Myöhää meinasi tulla juuri ennen JAT:ia kun tien muoto ei mukamas ihan istunut maaston tieuraan. Siirtymää jälleen ja nyt kohti armeijan kangasta. Aluksi peruskartalla tarkasti yksi risteys, sitten pelit seis - tulee varmaan se kisan miehitetty AT. Sinänsä siistin näköisessä itse piirretyssä erikoiskartassa oli raju mittavirhe aika pian nopeusajolle siirryttyämme. Etuviistosta oikeaan haaran ohi ja 90 vasen; kartan 30 metriä oli maastossa pikemminkin 10 metriä. Asema ihmetytti mutta kun on vain yksi reitti, kyytiin vaan. Jälkimitta toimi, kumma kyllä, loistavasti. Kartan tulipunainen väri yhdistettynä ohueen, alle 0,2 mm paksuun viivaan ei ollut ihan siitä helpoimmasta päästä lukea. Seuraavalla sivulla peitteellä homma toimi sen sijaan loistavasti. Ja seuraava - mikä lie karttavirhe tai kukkanen ainakin: etuoikean jälkeen piti mennä vallista ylös. Vaan kun vallia ei ollut - takaisin. Oli kartoitettava miten paikka istuu edellisessä käännöksessä maastoon, kumma kyllä kartta oli tässä kohtaa juuttaan pelkistetty, joten kokeillaan tuota viereistä uraa. Nyt löytyi valli, mutta liian suuri. Oltiin alussa ihan oikein, takaisin sinne. Myöhää alkoi olla minuuttikaupalla, onneksi JAT:lle on vielä matkaa. Ja sitten etuviisto metsään, hmm. pääsee lähes mistä vaan, kelpaa taittaa oikealle 90. Äh, otetaan vielä kerran uusiksi... ja sitten ajovalomme näyttivätkin sotilastelttaan, no ei sitten tuonne. Perässämme lähteneet ohittivat meidät mutta saimme paikkamme kun Subaru-pari hiukan epäröi. Ja mitäs sitten tulikaan jos ei väli-AT. Oululainen logiikka on päästää jaksolle tuurilla seilaavat minuuttitolkulla ennakossa, sitten niin tiukka pyynti ettei siihen pääse ja väli-AT. Tietysti, pilotissa reilut 220 miinusta. Ja sitten peruskarttaa, poukkaisu tien oikealta puolelta, tuttu asema kyytiin ja sitten tien vasemmalle puolelle olisi pitänyt osata, tuttu paikka sekin paitsi että käymättä jäi. Isolle tielle tullessamme oli vielä reilu kolme minuuttia myöhää joten hanat kaakkoon. Tuttua pusikkoa kierrettiin sitten "hullun raivolla", pääsimme kohta ohi edellämme ajaneesta Toyotasta. "Ihan turhaan" oli muuten karttapohja 12, sen peite olisi mainiosti käynyt myös karttapohjaan 11... (tätä ei todennäköisesti olisi pitänyt sanoa ;-) ). Lopulta JAT nollilla. Heh, mitähän matelua tämä olisi ollut jos AT:lla olisi ollut vaikka vain vajaa minuutti myöhää... Lähes koko kisaa riivannut karttojen edestakaisin plärääminen koetteli hermoja, muttei annettu sen häiritä. Nyt ajetaan siirtymä kohti sittarin parkkipaikkaa ja sitten parin silmukan kautta JAT. Vaihtopiste nopeusajolle siirtymiseen oli huono, risteyksen jälkeen ei ollut kunnolla tilaa pysähtyä odottamaan ihanneaikaa, joten pöristelimme suoraan jaksolle. Siellä mitään AT:ta ole. Parit silmukat ilman kiertosuuntamerkkejä ja apukirjaimia olivat ihan sääntöjen mukaiset, lyhintä vaihtoehtoa oli vain tasan yksi. Fiksusti kilvitettynä minusta ihan asiallinen jäynä vaikka tiedän toki että tällaisia älypaloja ei saisi autosuunnistuksessa käyttää. Kymmenisen minuuttia taukoa vietettiin parkkipaikan JAT-päässä kuvaussessiossa. Eero, Toni ja Rofa keskustelevat kisasta Toni sen sitten keksi, että tämä jakso olisi pitänyt hoitaa tossutyylillä. Karttapöytä kouraan ja menoksi. Demonstraatio osoitti idean toimivaksi. Isolle tielle, parin kilven kautta vanhan pohjalta MRT (heh, paljon pienempi muoto kuin se aikaisempi missä ei ollut MRT:tä). Sitten huikean sorakuoppa-alueen VIERESTÄ?! ohi, vanhalta tieltä RT ja autonkäsittelyjakson MRT. Positiivista sanottavaa tuosta valitettavasti ole. Ensinnäkin ohjeistus antoi mahdollisuuden mitata auton omalla matkamittarilla ja niin mekin teimme. Keula kiinni merkkiin ja peruutusta, arvio paljonko liikuttiin kun ekan kerran metrilukema muuttui, sitten peruutusta kunnes mittarissa -.994 ja se arviohiukka takaisinpäin. Matkamme 5,19 oli niukasti virhevapaan sisällä. Toisaalta, MRT:llä jo suoritustaan tekevää ei mitenkään piiloteltu vuoroaan odottavalta. Kolmanneksi, ei oltu mitenkään rajattu yritysten määrää, MRT ylimääräisenä ei rankaise. Nyt tehty tulkinta, ensimmäinen merkintä ratkaisee, on varmasti oikeanhenkinen, mutta toisaalta sääntöjen mukaan yleisesti reitit tulkitaan kilpailijalle edullisemmalla tavalla; kysymyksessähän ei ole mikään liikennetarkkailu. Neljänneksi: autonkäsittelystä poistuttaessa vanhan tien tullessa missanneet pääsivät paikkaamaan, tarkkailusta lähdettäessä asia oli täysin vesiselvä ja sitten vaan uudelleen mittauttamaan pysäköintitarkkuutta. Viidenneksi: asiaa pystyi harjoittelemaan ennen kuin ajoi MRT:lle (ajoajassa oli tässäkin kohdassa mahdollista pitää 10 minuutin tauko). Summa summarum, autonkäsittely reitinmäärittelynä tai vastaavana ei edelleenkään autosuunnistukseen kuulu. Tällä kerralla C-luokan voitto petautui paikalliselle parille autonkäsittelyn ansiosta, muissa luokissa onneksi autosuunnistustaidot ratkaisivat. Yksi puuttuva asema oli tästäkin kisasta liikaa, 20 sekunnin (tai 7 cm:n) päähän jäi luokkavoitto. Kaksi kakkospaikkaa ja palkintona Kemistä taskulamppu (Oulussa vain parhaat palkittiin eli kuivin suin kotia kohti). Esa nukkui onnensa ohi mitä Eikan polkuun tuli, mutta vireystila oli huikea Yöttömässä yössä. Juha teki totutusti tarkkaa työtä kartturoidessaan. Kisan jälkeen käytiin tsekkaamassa autonkäsittelyä B- ja C-luokissa. Suojatiemerkki oli pystytetty parkkipaikan reunaan. Tehtävänä oli pysäyttää 5 metrin päähän siitä, kaksi minuuttia aikaa. Onko se nyt siinä? Tarkka mitta rullamitalla... Asemapöytäkirjan virkaa toimitti täysinäisen virvoitusjuomapullon etiketti, paperia kun ei sattunut autosta löytymään. Eipä ainakaan lähde tuulen mukaan... Ei ihan jokaisen euron arvoinen reissu tällä kertaa ainakaan kuskille. Allekirjoittanut jatkoi tuosta Ukkohallaan Kainuun rastiviikolle, jossa vesisateista hauskaa riitti neljälle päivälle eikä välipäivinäkään paljoa auringossa makoiltu. Viimeisenä suunnistuspäivänä sitten keikan kruunuksi pikkukamera katosi joko Ukkohallaan tai Vuokattiin jäähallin pihaan eli Kemin palkintojenjakokuvat ja Oulun kuvat menivät sitten siinä jollei laite jostain ihmeestä ihmisten ilmoille tupsahda. Ja kuten kuvista näkyy, kamera palautui oikealle tai ainakin laillisille omistajilleen. Kainuun rastiviikon järjestäjät eivät olleet ymmärtäneet kysellä löytötavaroita kilpailukeskuksena toimineesta Ukkohallasta. Kamera oli palautunut jo katoamispäivänä Ukkohallan infoon, onneksi tajuttiin itse sitä sieltä kysellä. Löytäjälle olemme ikukiitollisia. Savitaipaleelle olisi sitten tarkoitus lähteä herkuttelemaan mäntykankaista sunnuntaina 27.7. Sitten onkin vähän kovempia koetuksia edessä kun syksyn kisaputki alkaa. Tarina jatkuu täällä