Aloitussivulle . Omituista höpinää . Alkukausi 2008 . Viimeisin 2008 . Kuvia kaudelta 2008 . Vieraskirja
Näitä tarinoita kirjoitteleepi "eräs autosuunnistaja". Aloitussivulta löytyy linkki mm. yhteystietoihini. Tässä tiedostossa on vain viimeisimmät hengentuotokset, ylävalikon linkeistä löytyy lisää juttuja. Käy toki kirjoittamassa pari riviä vieraskirjaani. Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudestaan!
Sisällysluettelo:
- Hempan ST-ajo harjoitusajo Savitaipaleella 2008-07-27
- 3. Pitkämön pyöritys SM 2008-08-16 Kurikassa
- VII Savitaipaleen Yöajo, 2008-08-23
- Nuukan pojan eksytys Laihialla 2008-10-18
Hempan ST-ajo 27.7. Savitaipaleella
Kaunis kesäsää, reilusti päälle kahdenkymmenen oli lämpötila jo aamu yhdeksältä ja aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta. Mitä sitä muutakaan tällaisena päivänä tekisi kun rullaisi pikkukinnerissä kolme tuntia paikasta L paikkaan S ja sitten siellä pari tuntia pomppuista metsätietä, sitten takaisin S:stä L:ään... Taina lähti mielellään kuskiksi vakikuskin oltua estyneenä kun kuuli että vaihtoehto K oli buukannut itsensä Kotkan meripäivälle ja vaihtoehto J työmatkalle Keski-Eurooppaan. Ja olihan takapenkin kartturillekin sitten linnanmäkityyppistä ohjelmaa koko päiväksi.Matka Savitaipaleelle rullattiin Lahden kautta. Jokunen pilvenhattara nähtiin taivaalla mutta muutoin oli kuuma kuin ryssän helvetissä. Kouvolan Citymarketissa pidettiin jätskitauko ja sitten Heituinlahteen SEO:n pihalle. Joona-poika nukahti jätskin syötyään ja tovin ZZ-Topin tahtiin päätä heiluteltuaan Tuohikotista pikkutielle 377 käännyttyämme, joten lähtöpaikan pihasta etsimme viileää pysäköintiruutua. Ainoan varjopaikan varjopuolena oli se, että blokkasimme isomman auton pääsyn mittarikentän toiselle puolelle, onneksi se isompi auto ei tullut tankkaamaan. Hemppa itse tuli kertomaan lyhyesti kuulumisia. Ei ole mikään kilvanajo vaan "vanhaa kunnon ästeetä". Tarkkana pitää olla, ok, se on ihan normaalia Savitaipaleella. Asemamiehistä oli pulaa, joten siirtyi kahvion terassilta paikallisia värväämään. Paljonko on väkeä tulossa ajamaan? Viisi, arvelin. Kymmenen veikkasi Hemppa.
Lähtöviivalle asti raahautui kaikkiaan viisi paria. Konkareissa meidän lisäksemme Imatralta Huotilaisen Heli ja Mirja sekä Kouvolasta Ari ja Jupe; paikallisväreissä reitin läpi ajamaan lähti Harri Saalasti kartturinaan Ami Haikonen. Ari ja Jupe olivat elämänsä ensimmäisessä yhteisessä harjoitusajossaan (ihmekös tuo, Kymenlaaksossa ei harjoitusajoja olla kymmeneen vuoteen ajettu viimevuotista Savitaipaleen ABC-sarjaa lukuun ottamatta) eli tavoitteet eivät olleet kovin korkealla. Amilla taas oli kiire tuloslaskentaan ja Huotilaisten nopeus ja tarkkuus oltiin jo viime vuonna nähty. Meille oli siis kärkipaikka hopealautasella.
Mukaan ilmoittautui myös yksi ensikertalaispari: Lappeen Riennon suunnistajalupaus Johanna Tuosa oli värvännyt Sara Suikkasen kuskiseen ja päätti lähteä kokeilemaan suunnistamista autolla. Ami opasti jutun juonen, sitten me konkarit annoimme vähän vinkkejä. Ja taktiikkavirhe heti alkuun: lähtöpaikka konkareiden perään piti huolen siitä, että muita ei reitillä näkynyt, kun sitten ei tarkastusasemiakaan kohdalle osunut niin alkoi epäilyttää osaaminen. Johtopäätös - leikki kesken. Ei tainnut tyttö tietää että vain mikkihiiret keskeyttää.
Huotilaisten perään lähdettiin reitille numerolla kaksi, lähtöajalla 15:02. Hissun kissun kulki Toyotansa ja teki vähän vaikeannäköistä käännöstä (väärässä paikassa), joten annoimme pienen varoitusäänimerkin, hei, me ollaan tässä ihan takana. Ja sitten piikkipaikalla jatkoon. Hienoja metsäautoteitä ja hiekkateitä on Savitaipaleella mielettömästi ja sen saimme mekin tuta. Myös vanhoja teitä, yksi mielenkiintoinen "vaihtopisteessä U-käännös" ajatti vanhantien kautta mennen tullen. Neljästä A4-sivusta piti pitkä tovi etsiä pisteväliä 4-5 kunnes oivalsin nelosessa tehtävän u-käännöksen. JAT:lle vievä ura oli täysin selkeä, mutta vetävä ura vei nätisti muualle. Meillä parinkymmenen minuutin tauko, jossa Taina luki pari lukua kirjaa minun sählätessä ulkosalla Joona-pojan kanssa.
Jatkettiin 1:20.000 peruskartalla ja heti asema pois. Muoto ei sinne(päinkään) vienyt, mutta viiva rakennuksen puoliväliin olisi kuulemma paljastanut paikan. Savitaipaleen harjoitusajossa tulos 600 pistettä on tullut viime vuosina perinteeksi eli mitä sitä muuttamaan... Pieni silmukka tien yli vasempaan (eikä kilpiä), sitten ratamestarilta huomaamatta jäänyt vanha tie. Ison kiven jälkeen kaartaa vasenta, vajaa sata metriä ja taitto oikeaan. Ei, takaisin. Tieltä ei päässyt juohevasti etuviistoon vasempaan, joten tutkimme oikeaa puolta. Ari ja Jupe ilmestyivät hakemaan samaa kuin me. Ei, ei noin jyrkkää käännöstä, koitetaan kerran vielä. Kiveltä vasempaan, ysikymppinä joo, kun käännytään heti oikeaan tämä sopii ja tässä se vanha tie on mennyt. Taittaa oikealle ja viljapelto. Tieura näkyi kyllä hyvin, etenkin "väärästä" suunnasta, mutta ajokelvoton tuo oli eikä MRT:tä ollut.
Viljapeltotie...
Viimeisenä reitille lähtenyt Ami porhalsi ohi isoa tietä kuitaten "Hemppa ei näköjään huomannut tuota vanhaa tietä". Myös Huotilaiset kuittasivat meidät, mutta aikataulu näyttää yhtä löysältä kuin alku, joten jatketaan vain matkaa, ei tässä tiekatkoa ole tarvis ottaa kun ollaan vain parisen minuuttia ihanneajasta perässä vaihtopisteessä. Parit hienot lenkit ja mainioita vanhantienpohjia sekä mäntykankaita. Huotilaiset kuitattiin takaviiston käännöksen jälkeen ja Ami vähän matkan päässä olleesta tien vierustasta kilpeä haettaessa. Muutama tyhjä pullo poimittiin matkalla kyytiin (yksi oli pantiton eli turha pysähdys mutta saatiinpa pois luontoa turmelemasta), pari ylimääräistä lenkkiä kierrettiin hiukan epävarmassa käännöksessä. JAT2:lle tullessamme vartin tauko. Mustikoita näkyy olevan, poimittiin pari kourallista. Sitten Taina jatkoi kirjansa kahlaamista, Joona taas hypisteli mustikanvarpuja namipalojen toivossa. Allekirjoittaneelle jäi tapahtumien dokumentointi, kunnes autosta kuului että "tulkaas nyt sisään sieltä niin jatketaan".
Mustikassa ihanneaikaa odottelemassa...
Kolmas jakso vei meitä kohti kilpailukeskusta. Alussa ajettu "Hempan AS-stadion" otettiin raapaisten uudestaan, pari kivaa silmukkaa ja yksi pihan läpiajo (jossa isäntä näytti peukalolla että oikein tultiin), kohta oltiinkin maalin tuntumassa. Pieni ajatusvirhe kävi Tainalla kun kurvasi suoraan maaliauton viereen lähes kymmenen minuutin ennakossa, onneksi maali-kilpi oli vielä ladon nurkassa auton takana eli peruutimme pois. Hemppa kyllä yritti että tulitte jo, mutta eihän me maalikilpeä oltu ohitettu...
Parin tunnin seikkailussa 40 minuuttia taukoa oli kyllä pitkämatkalaiselle vähän liikaa. Muuten kisa oli taattua Savitaipaletta, ei teollisuushallien pyörimistä eikä tolppiakaan vaan eteenpäin tasaista ja vauhdikasta mäntykangasta. Ajat nollilla, yksi puuttuva reitti ja tulos 600 riitti kevyesti voittoon. Toiseksi kurvailleet Kouvolan "ensikertalaiset" Ari ja Jupe jäivät nelisentuhatta pistettä. Miten ihmeessä siellä reitillä pystyi jättämään kahdeksan tarkastusasemaa käymättä?
Kotimatkalla koitimme pitkästä aikaa Porvoon moottoritietä. Rempattu osuus Kouvolasta eteenpäin oli erinomaisen hyväkulkuinen ja matka sujui jopa vielä juohevammin kuin tullessa. Odotuksistamme huolimatta myöskään Hesan ohitukseen valitsemamme Kehä III ei ollut hirveän ruuhkainen. Puoli yhdeksältä illalla palasimme kotiin joten oli vain juniorin iltasatujen aika ja untenmaille. Allekirjoittaneen kesäloma kun loppui ja herätyskello piti taas ruuvata piipittämään aamuherätystä...
Aijjuu, pitäisköhän hoitaa tuo SM-kisan ilmoittautuminen, kait me mennään Kurikkaan kiusaamaan muita vaikkei omalla sijoituksella enää ole sarjan kannalta paljon väliä...
3. Pitkämön pyöritys SM 2008-08-16 Kurikassa
Jyväskylän suurajojen aattona purettu Hutsu sai "hullun hitsarin" kimppunsa ja korrosiovaurioiden paikkaus oli kovassa käynnissä Loebin ja kumppaneiden siirrellessä soraa Keski-Suomen sorateillä.
Kuukauden rempan jäljiltä lähes valmiina... tai no...
Pörrä/happo/Noverox/pörrä/happomaali/kiveniskusuojakäsittelyn jälkeen auto alkoi jo muistuttaa... autoa. Jostain kumman syystä tuli mieleen joku vanha Turhapuroleffa, jossa katsastuksessa todettiin ruosteensuojauksesta että hyvin on ruosteet suojattu... Tuo punainen nappisysteemi on hyväksi todettu tapa pitää kosteaksi talven aikana muuttuvat toppaukset irti pellistä. Lohjan Kumista ja Matosta löytyi paksun pölykerroksen alta neljä pakettia (=kahteen autoon) vuosimallia 1985. "Mihin ihmeeseen te meinaatte tätä käyttää, eihän kukaan tällaista ole ostanut vuosikymmeniin ..."
Tiukka kuukausi oltiin iltaisin ja vähän päivisinkin rakennettu kisa-Hutsua, oli kuitenkin pakko luovuttaa. Vara-auto eli Subaru ajettiin trailerille aamu-kymmeneltä tehdyn päätöksen jälkeen. Ettei vaan tulisi kiire lähtöpaikalle?
Subaru pitkästä aikaa kunniapaikalla
Kisaa edeltävällä viikolla on ollut niin tiukkaa vääntöä tallilla yömyöhään, että univelan kuittaus teki hyvää Kurikkaa kohti kurvaillessa. Ruokatauolla huomattiin, että matkaa on vielä 100 km ja aikaa alle tunti, joten soittelin kilpailutoimistoon ja ilmoitin että tullaan kyllä mutta myöhästytään. Vetoauto ja traileri hylättiin matkanvarrelle ja Subarulla loppumatka. Lähes kymmenminuuttinen myöhässä lähtöpaikalla. Rofa katsastukseen ja allekirjoittanut ilmoittautumaan. Järjestäjä tuli sen verran vastaan, että sain kisapaperikuoren ja emit-kapulan mukaani ja sitten etsimään Rofaa. Katsastusmies odotteli kuoressa olevaa katsastuskorttia, jota ei pikaisella hakemisella silmiin osunut. Siispä reitille.
Tietysti alkuun lyhyt pyöritys ajoajalla ja JAT kymmenisen minuuttia myöhässä. Nyt ollaan normalisoitu tilanne ja tehdään loppuun normaalisuoritus, kuvittelimme. Mukana ollaan!
Mittis ja miehitetylle JAT:lle hakemaan uusia karttoja. Jostain syystä JAT ei merkannut kilpailukorttiimme tuloaikaa edes pyynnöstämme, okei, tulossa siis tällainen kisa. Ja vielä emit-kapulan leimauskin, joopajoo. Tiukka pyöritys, hyvillä kartoilla ja kovalla pyynnillä. Myöhää napsui ja reittejäkin taisi jäädä, pääsimme edellämme lähteneen vanaveteen juuri ennen jakson loppua. Sitten JAT ja samaan paikkaan uudestaan (?!). Sopivan pelkistetty kartta ja saimme vähän apua edellämme ajaneista: ei tietä vaan tien yli. JAT ja huomattiin lämpöjen olevan vähän ylhäällä. Vedetään tiensivuun seuraavalla siirtymällä jos tulee vettä, ja tulihan sitä. Konepelti ylös, vettä saisi laittaa lisää. Autosta löytyi puolen litran tyhjä juomapullo, jonka täytin järven vedellä. No, eipä sinne mennyt kuin pari desiä, ehkä se riittää? Pari Subarua pöristeli ohitsemme "rempan" aikana, vähän kiirusta sitten toiselle miehitetylle JAT:lle odottamaan uusia karttoja.
JAT ei taaskaan antanut tuloaikaa ja kinasi vastaan kun pyysin aikaa korttiin. Ohjeet oli kuulemma selvät, vain lähtöaika merkataan. Mistähän moinen sääntöjenvastainen ohje on mahtanut asemamiehille tulla? Pikkutarkkaa pyöritystä lepikoituneessa soraplaanissa, vaikeaa, vaikeaa. Nyt tarjottiin mahdollisuus isoon oikaisuun, mutta ajettiin nyt kuitenkin koko rahalla. RT asemat olivat jotenkin oudontuntuisesti viritetty, joko ne otetaan kahdesti tai sitten kurvataan ekalla kierroksella aivan vierestä ohi.
JAT:lla tuntui olo kuumeiselta. Kerroin fiiliksestä kuskilleni ja totesin ettei taida tulla tänään kisasta mitään. Mennään nyt kuitenkin reitti läpi kun näin pitkälle on tultu. Enää neljä tuntia jäljellä...
Filmi pätkii tästä eteenpäin huikeasti. Tarkastusasemia tulee joka jaksolla roppakaupalla ja lopulta päästään kilpailukeskukseen, jossa pakollinen tauko kuluu penkissä täristen. Lopulta päästään jatkamaan matkaa.
Positiivista on, että olo ei huonontunut, muuten voimat vähenivät vauhdilla ja tuttu tiukkuus komennoista on kaukana poissa. Kuskikin oli taatusti tyytyväinen ettei loskaa tule koko ajan niskaan... Kilpiä jäi eikä allekirjoittaneen bravuuri "hevosenkenkäajo" sujunut mitenkään. Tiukka lepikoitunut valtava kuoppa, jota Laihian kisoissa joskus kymmenen vuotta sitten kurvailtiin. Huh, enää pari jaksoa... Huh. Jokkisrata. Nyt tuli paha; karttaa oli vinhasti muokattu eikä voimanrippeet riittäneet kaiken analysointiin. Kolme puuttuvaa lisää edellisten neljän lisäksi.
Viimeinen jakso oli mukavasti rakennettu siirtymä kilpailukeskukseen. Punnersin itseni irti penkistä ja kävin tarkistamassa kilpailukortit, sitten lähdimme kotimatkalle. Kotimatkasta jäi mieleen todella vähän ja koko sunnuntaipäivä meni sängynpohjalla. Viikon päästä olisi sitten seuraava koitos, Savitaipaleen mahtavat metsäautotiet kutsuvat. Kai me Daihatsu siihen mennessä saadaan nippuun?
VII Savitaipaleen Yöajo, 2008-08-23
Pitkään on laitettu Hutsua, Pitkämön SM-pyöritykseen "lähes" valmistuneeseen kilpuriin tehtiin vielä lisähommia - ja taas oli liki tulla kiire. Puolilta päivin piti lähteä, yhdeltä viimeistään. No, se viimeistään toteutui, auto oli (pölyisenä) trailerilla varttia vaille, pikainen keittolounas ja matka alkoi. Aika vähäiseksi jäi koeajo mutta eiköhän se siitä?
Maali päälle ja asukkaat sisään oli erään tutun tokaisu todella keskeneräisessä ja viivästyneessä rakennusprojektissa aikoinaan...
Savitaipaleen kisaan on ilmoittautunut ikävän vähän väkeä, M-luokassa ilahduttavat seitsemän, muissa luokissa reilusti vähemmän kuin mihin ollaan totuttu. A-luokassa sentään kahdeksan, mutta C- ja B-luokissa vaivaiset neljä/luokka. Näinköhän bensan korkea hinta alkaa karsimaan osanottajia?
Aurinko paisteli ja parikymppiä plussalla lämmöt kertoi säätutka. Pitkämäki paiskoi keihästä pronssin verran Pekingissä kertoi radio. No nyt ollaan sitten ainakin ajallaan paikalla, todettiin kun otettiin autoa alas trailerilta. Ajoviima ei ollut puhdistanut kaikkia pölyjä auton päältä mutta eiköhän Kaakkois-Suomen pikkuteillä hiontapölykin saa kohta kyytiä?
Viimeiset viritykset tehtiin Savitaipaleen ABC:llä. Tekniikkaosastolla ei ollut tripin jalkanollaimen pika-asennuksessa tarvittavia "sokeripaloja", mutta jyväskyläläiskollega tarjosi helpotuksen. "Mulla on mukana aina työkaluja ja yleisiä varaosia, jos en tarvi itse niin joku aina tarvii"? Kovasti kiitoksia avusta.
Lähtöajallamme 17:22 oli vielä mukavan lämmin ilma ja aurinko paistoi pilvien lomasta lämpimästi. Aika-ajolla reitille, raviradasta aloitettiin. Heti pari kilpeä pois - mm. heti kilpailun ensimmäinen kilpi (väärä valinta vierekkäisistä urista) - vaikka helpolta tuntui. Ja aikaa paloi. Ei kuitenkaan niin paljon kuin parilla edellämme lähteneitä, yksi Corsa kuitattiin ja RAV4 saatiin liipasimelle.
Kakkosjakso jatkui aika-ajolla, joten heti vaan hanat kaakkoon. Mainio risteysaluejippo ja RAV4 oltiin kuitattu. Peruskartalla suunnistettiin paljon ja vauhdit olivat yläkanttiin. Sopii meille mainiosti! Huikea pyöritys vielä ennen JAT:ia. Ja taukoa edelsi vielä Hempan AS-stadioni, jota jokunen viikko sitten käytiin vähän harjoitusajossa raapaisemassa.
Tauko päättyi AT-asemaan. Ja sitten siirtymänoloisella peruskarttasuunnistuksella muutamankin tarkastusaseman kautta uusia karttoja hakemaan. Ja sitten alkoi siksak. Takaviistoja ja ysikymppejä oli enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Myöhää rapisi. Ja juuri JAT:ia ennen löi edellämme ajanut Starlet sivuun, oli kuulemma laskenut jakson pituuden perusteella tuloajan väärin.
Nopeaa ja mukavaa peruskarttasuunnistusta muutaman pyörityksen kautta kohti huikeaa vanhaa lentokenttää. Kaikki urat pyörittiin perusteellisesti ja väli-AT rapsautti hitaasti edenneille vähän lisäpisteitä. Pitkän jakson jälkeen oltiin toisena autona (!) ja sitten oli vartin tauko. Tienvarressa ei ollut mitään buffettia ja jano oli kova. Onneksi auton penkin alta löytyi puolen litran pullo vichyä. Lämmintä mutta teki tehtävänsä.
Aurinko alkoi hiipua ja hämärä teki lisävaikeuden etenemiseen. Edellämme lähtenyt Audi arpoi mihin menisi, joten kuittasimme porukan piikkipaikalle. Pitkä pätkä asfaltilla nopeusrajoitusta vasten ja sitten metsään. AT, pienen sorakuopan läpi ja sitten aloimmekin pyöriä pienten sorakasojen ympärillä. Pirun tiuhassa polkuviidakossa punainen lanka katosi, jatko jäi löytymättä joten otettiin uusiksi. Ja uudestaan. Ja vielä. Ja vielä. Sitten oltiinkin neljän auton letkassa kolmantena autona? Taas huristeltiin perusteellisesti urat läpi. Viimeisellä pistevälillä saimme tarpeeksemme takavinkkeleistä ja kun ei kolme vierekkäistä uraa maastosta ottanut löytyäkseen päätimme oikaista suoraan JAT:lle. Ja kolme kilpeä pois.
Lähtö JAT:lta oli myös tuskainen. Peruskartalla olevat urat eivät ottaneet selvitäkseen. Yksi lenkki oli taatusti väärin, mutta hyväksyimme sen vasta kolmannella yrittämällä. Sitten, ööh, tielle. Eiku, piti tehdä pieni pussukka tien oikealla puolella ennen siirtymää seuraavalle temmellyskentälle. Takasin? Ei mitään. Ja isolle tielle.
Oikaisun ansiosta saimme tehdä omaa suoritusta. Tiedä häntä oliko hyvä juttu vai ei, monesti jälki kanervikossa oli todella heikko. Peruskartan suurennoksilla jatkettiin. Välillä mitta toimi, välillä ei. Kartat eivät tuntuneet siltä, että ne olisivat olleet valmiina pitkään. Joitakin muotoja ja polkuja ei yksinkertaisesti löydetty maastosta, joten alkoi tuntua turhauttavalta. Valitettavasti kartoissa oli myös selkeitä virheitä. Todella kova pyynti aiheutti myöhiä, parasta antia kisassa olivat vauhdikkaat 1:20.000 karttapalat, joilla etsittiin vanhoja tieuria.
Kisa päättyi taukoa edeltäneeseen Hempan AS-stadioniin. Monta uraa jäi ajamatta mutta niin jäi yksi asemakin käymättä. Auringon laskusta eteneminen oli niin takkuista että välittömästi maaliin saavuttua oli mieli, jos ei nyt musta niin tumman harmaa kuitenkin. Kauden vaikein kilpailu tähän mennessä, enkä kyllä hevillä usko yhtä vaikeaa tulevan lähitulevaisuudessa. M-luokan voittajalla yli 10.000 pistettä, A-luokassa yli puolet lähteneistä oli keskeyttänyt kun teimme lähtöä kotiin. Itse asiassa vain yksi A-luokan pari oli saanut tuloksen ja M-luokassa nostettiin juuri jaksomyöhiä tunnilla luokan lähteneistä kun yli neljännes ylitti sääntöjen asettaman 120 minuuttia.
Emme jääneet kisassa ihan viimeiseksi kuitenkaan ja auto toimi mainiosti. Huikea seikkailu painautuu kuitenkin todennäköisesti mieleen vaikka Hanaa! -sarja vähän ikävästi alkoikin. Mitähän mieleen olisi tästä kisasta jäänyt jos alkuperäinen idea tuntia pidemmästä ja klo 19:00 starttaavasta kisasta olisi toteutunut?
Ja viikon päästä Tervakoskelle.
...
Nuukan pojan eksytys Laihia, 2008-10-18
Kop kop, onko siellä ketään? Vähän hiljaista on ollut mitä kirjoitteluun tulee. Inspiraation puutetta ei ole niinkään ollut mutta muut projektit ovat pitäneet sormet erossa näppiksistä muuten kuin pakolliset kuviot, lähinnä LHA-08. Edellisviikon loppupuoli kului työmatkalla Suomenlahden eteläpuolella ja viikonloppuna tuli kokeiltua tossu-valikkoa eli Rogain-kisaa tuolla Etelä-Viron Laanemetsässä. Kahdeksan tunnin tossuttelussa tuli kierreltyä 41 km joka oli reilusti enemmän kuin olin kuvitellut jaksavani. Lenkkeily kun ei kuulu allekirjoittaneen ohjelmaan ellei reitin varrella ole jotain rastintapaisia. Kahden hengen Lohjanjärven Yöseikk -joukkueen varakapteeni Jyrki Kujala jaksoi hienosti tsempata ja lopputulos oli ainakin allekirjoittaneelle mieluisa myös sijoituksen kannalta: sadan parhaan joukossa. Ja pienoinen varoituksen sana Valgan suuntaan matkustaville: välttäkää "Sädehoitolaa", Säde Külalistemajaa - vanhaa neuvostoaikaista hotellia, joka Suomessa olisi jo ajat sitten laitettu käyttökieltoon. Vaikka paikka oli kohtuullisen siisti ja vanhat virkailijat tosissaan yrittivät parhaansa, positiivista sanottavaa paikasta on vaikea keksiä.
Viikon ihmetyksen aihe on "talvinopeusrajoitus", joka tällä kerralla läppäistään jo viikkoja ennen aikaisempaa ajankohtaa, "talvea". Koska huonoa säätä - alkuperäistä perustelua alentaa nopeusrajoitusta talveksi - ei voida oikein käyttää perusteluna on keksitty uusi. Alennetaan rajoituksia sen takia kun öisin on pimeää. Haloo päättäjät, oletteko tulleet ajatelleeksi että autoissa on ajovalot? Katuvalotkin imevät sähköä verkosta kilowattitolkulla valaisten teitä satunnaisia tienkäyttäjiä "palvellen" ja pimeäähän on kyllä jo elokuussa. Kuulemma tienkäyttäjistä enemmistö pitää alennettuja rajoituksia hyvänä asiana. Ketähän tätä nollaperustelua varten on mahdettu haastatella, ainakaan allekirjoittaneen mielipidettä ei ole kysytty. Eikä kyllä kenenkään muunkaan tutun. Ärsyttää, harmittaa ja vähentää lain kunnioitusta. Ehkä jonain päivänä päättäjätkin heräävät todellisuuteen vaikka todennäköisempää on että näin ei tapahdu ja pääteillä ajetaan max 80 km/h rajoituksilla kesät talvet. Mutta lopetetaanpa rönsyily tällä kertaa tähän ja palataan asiaan.
Sateisen alkuviikon jälkeen on ollut vähän kuivempaa ja lauantaipäivä on ollut aurinkoinen, plussalla kymmenen astetta. Aamulla tuli tossuteltua Halikko-viestissä Hiidenkiertäjien avausosuus. Aikataulullisesti tästä piti sitten pompotella Forssaan, josta Rofa nappasi kyytiin. Navigaattorin annettiin sitten kertoa reittimme Laihialle Tampereentie 603:een. Aikaa jäi puolisentoista tuntia, joten käytiin haukkaamassa pientä hiukopalaa Laihian (tutussa) Kotipizzassa. Lähes tunti oli vieläkin lähtöaikaan kun saavuimme kilpailukeskukseen Jakkulan NS-talolle. Herätti vähän ihmetystä, viime tipassa saapuminen on Pohjanmaalla ollut tavaramerkkimme. Vähän lyhyehkö kilpailu olisi tulossa: ihanneaika 142 minuuttia. Mutta eiköhän ne erot tuossakin synny.
Aurinko painui juuri metsänreunan taakse kun starttailimme 18:32 MA-luokan neljäntenä autona. Mittiksellä aloitettiin ja siirryttiin kohti Murhaaston monttua. Edellämme lähteneet tumpeloivat risteystä joten ohitse... Mittiksen päässä ohittamamme Subaru-pari hakeutui takaisin omalle paikalleen. Ennakkovapaa JAT antoi kartat ja menoksi. Aloitetaan rauhallisesti, Murhaaston montut ovat aina olleet pahoja. Jotain pientä oli muodoissa muttei mitään ylitsepääsemätöntä. Hienosti tuntui kulkevan joten nostettiin vähän nopeutta. Subaru oli kohta liipasimella mutta, öhö, hiukan ikävän näköisesti tieltä ulos peruuttaneena. Tattis, tila riitti ohitukseen. Murhaasto oli suorastaan naurettavan helpon tuntuinen moniin aikaisempiin käynteihin verrattuna. Myöhää tuli vain parisen minuuttia.
Lyhyenkö siirtymäntapainen pläjäys ja seuraava osa monttukokonaisuutta. Toisena reitille lähtenyt mustanpuhuva Subaru saatiin liipasimelle ja ohi, no, pientä hapuilua yhdessä etuviistossa ja Subaru haki oman paikkansa. Loppujakso huristeltiin peräkanaa JAT:lle. Vielä kolmas monttujakso johon mennessä piti "hieman" arpoa mitä teitä kuljetaan. Iso tie oli oikea ratkaisu, mutta jotenkin vaihtoehdot houkuttelivat... ja aikaa paloi. Mutta... se musta Subaru saatiin kuitattua.
Siirtymäntapaista loikottelua parin risteyskolmion kautta. Tietysti toinen piti mokata, joten puolisen kilometriä takaisin varmistamaan että siinä ei ollut tarkastusasemaa. Taukokin tuli oikeastaan vähän silmille. Ennakkovapaalle JAT:lle pyrittiin taukoa pitämättä, mutta ei auttanut. B-cupille piti antaa tilaa ja taukoa oli pidettävä reilu kymmenminuuttinen ennen kuin JAT-henkilökunta antoi uusia karttoja.
Harkkarityyppinen pyöritys tutun sahan pihapiirissä. Ensimmäinen reittirikko tuli kompastumalla omaan nokkeluuteen: pusikoiden välistä kulki kaksi uraa, joista jälkimmäinen oli ekalla kierroksella se oikea. Toisella kerralla sitten piti ajaa näiden ohi ja kolmannesta urasta 50 metrin päästä. Siellä mitään kilpeä ole, ajetaan tähän ekaan väliin hutijälki...
Pitkä siirtymä Ilmajoelle, jossa Kurikan SM-kisasta tutut pusikkoiset montut odottivat seikkailijoita. Ennakkovapaa JAT pidätteli jälleen jottei mennä B-luokan sekaan. Tuloajaksi saatiin korttiin aika, jolloin kortti asemalle annettiin. Pienen keskustelun jälkeen saatiin sitten oikea, viitisen minuuttia aikaisempi aika. Ja sitten uusilla kartoilla eteenpäin. Ensimmäisenä MA-luokassa lähteneet Ristikankaat antoivat nätisti tilaa kun räyhäsimme tiemme läpi polkulabyrintin. JAT nelisen minuuttia myöhässä, ihan kohtuullinen tulos. No, tosin yksi tarkastusasema jäi matkan varrella näkemättä, jo toinen eli se siitä kisasta.
Viimeinen suunnistusjakso kurvailtiin jokkisrataa ja ympäristöä. Niin ikään SM-kisoista tutut "karttaväärennökset" tepsivät jälleen. Vähän vaikeasti sopivat muodot mutta eteenpäin päästiin kyllä. Pari kilpeä jäi vielä viimeisellä jaksollakin pois, ei hyvä. B-luokkaa rupesi olemaan edellä ja viimeistä pisteväliä huristeltiin kolmen auton letkassa. Ohittaminen meinasi märissä vettä täynnä olevissa ränneissä olla vaikeaa, mutta pari pussukkaa reitillä ja siitä sitten triplan kärkeen. JAT:lla viitisen minuuttia myöhässä.
Maalisiirtymä 22 km ajettiin GT-kartalla eli siirtymä. Maali ei siis voi rankaista kuin ennakosta. Paitsi että ajomääräyksen mukaan maali ei rankaise ennakostakaan.
Kisa oli kokonaisuudessaan Mikko Heikkilän tekemä. Varsinaisesti matkan varrella ei ollut - odotuksistamme huolimatta - juurikaan uutta näkemystä tuttuihin alueisiin mutta reittiviiva oli ihan riittävän tarkasti paikallaan ja kartat olivat siistejä. Erityiskiitos siitä, että takaviistot käännökset olivat ajettavia.
Tuloslaskenta oli melko ripeä. Paitsi että... JAT-tuloaikoina oli Pohjanmaalta tuttuun tapaan käytetty virheellisesti emit-leimauksen uutta lähtöaikaa, mikä käytännössä tarkoitti sitten sitä, että ennakkovapailla JAT-asemilla oli myöhää tarjolla. EI NÄIN. Kun on miehitetty asema antamassa tulo- ja lähtöaikoja ei siinä emit-leimauksia pidä käyttää. Tai vaikka käytettäisiin, lähtöaikana miehitetyllä asemalla tulee käyttää todellista kellonaikaa (joka tosin on melko tarkasti leimausaika) mutta sitten pitää olla erikseen tuloleimasin.
Paljon puuttuvia asemia. Ei tänään tosiaankaan olla palkittavien joukossa, joten kotimatka aloitettiin ennen iltakymmentä. Pari astetta oli plussalla vielä ja tähtikirkas taivas, upea ajokeli. Välitankkaus Parkanossa Neste Oilin kylmäasemalla vähän ennen puolta yötä: D: 1,179 - 95E: 1,379. Sitten Forssasta hakemaan Subarua. Lohjalle saavuimme pikkutunneilla ravintoloiden tyhjentäessä asiakkaitaan kaduille.
Tarina jatkuu täällä