AS-kisatarinoita 2007

Aloitussivulle . Omituista höpinää . Vieraskirja

Näitä tarinoita kirjoitteleepi "eräs autosuunnistaja". Aloitussivulta löytyy linkki mm. yhteystietoihini.

Viimeksi päivitetty 2008-02-01 - Loppukauden tarina-arkun luvatut päivitykset

Sisällysluettelo:

Jos tekee mieli kommentoida, jätä viestiä vieraskirjaani.

Pitkämön pyöritys 2007-08-11

Autosuunnistuksen pitkä kesätauko päättyi vihdoin. Kauhajoki kutsui helteisenä lauantaipäivänä ja niinpä postijuna starttasi jälleen matkaan. Mukana oli edellisviikonlopun seikkailukisan Tampereen suunnan palkintolaatikko, tarkoitus oli kuljettaa mahdollisimman monta palkintopussia perille. Hiiltomiesten joukkueiden palkintojen nouto oltiin sovittu Lahdesjärven ABC:lle, mutta mukana oli myös yksi harrastesarjan arvontapalkinto. Läppärin GPRS-yhteys oli liian takkuinen 020202:lle ja Tampereen omat karttasivut vaativat Javaympäristön jota ei ollut matolaatikkooni asennettuna. Yksi pussi jäi sitten kyytiin, ehkä paluumatkalla saadaan sekin jakeluun. Keltaisten sivujen kautta sain kartan näkyviin.

Nummijärven Salakari oli kilpailukeskus, keskellä ei-mitään. Huoltoasemia ei lähimaillakaan. 77 km ja 3,5 tuntia, eipä ainakaan mistään vauhdikkaasta kapinasta ole kysymys. Edellisvuoden Pitkämö jäi päällekkäisyyksien vuoksi väliin, kuulimme kilpailusta vain, että se ajettiin pimeässä ja märässä, se oli pitkähkö ja vaikea. No, nyt on sitten kuiva, kuuma ja valoisa.

Parkanon Shell arpoutui kanakorin nokkimispaikaksi. Odotimme annoksia miltei puoli tuntia ja sitten olikin jo kiire. Kymmenen minuuttia jäi aikaa hoitaa muodollisuudet eli auto pois trailerilta, ilmoittautuminen, katsastus, kilpailukello kilpailuaikaan ja nopeuspyynnit laskimeen. Jaoimme tehtävät ja ehdimme, hmm, juuri ja juuri. Enpä ihan vähään aikaan ollutkaan hakenut kilpailukeskuksesta karttoja...

Lähes pilvettömältä taivaalta porotti aurinko lähtöajallamme 15:34 ja reitille päästiin M-luokan piikissä. Ja heti luulot pois. 1:5.000 kartalla, autolla pääsi ajamaan juurikin ihan mistä vaan ja määritteet olivat hevosenkenkiä. Eipä ihan kaikki lähtenyt sujumaan eli uusiksi otettiin kerta jos toinenkin. Löysimme takapiikistä hyvän ja tarkan aseman, joka nosti hiukan mielialaa. Perässämme lähtenyt Viitala-Heikkilä puikkasi ohitsemme arpoessamme mistä pääsee pisteeseen 1. Kartan polku oli kyllä aika ala-arvoisen heikosti piirretty tässä kohtaa, joten pensaiden välissä ollutta RT:tä emme voineet olla merkkaamatta korttiin - ja tunnus sattui olemaan samannumeroinen kuin edellinen tarkka takapiikki. Huonosti valittu numerotunnus, tästä sen kaikki ottavat ylimääräiseksi, takapiikkiä välttämättä kaikki eivät löydä. JAT 1:lle tultiin taas ryhmän kärjessä mutta takana oli jo ruuhkaa. Ei ihan normaali suoritus meiltä, laitettaisko vaikka kiireisen lähtöhässäkän piikkiin?

Tien yli pellon reunaan ja "seuraa kilvitystä". Ei tullut opaskilpiä ekassa vaihtoehdossa mutta kartasta seuraamalla pystyi kyllä valitsemaan oikean uran. Kilvitys päättyy - kilpeä ei tullut mutta MRT tuli: viiva meni aivan kiinni taloon. Miehitettyä hoitaneella kaverilla ei ollut kynää, joka olisi jättänyt korttiimme jäljen, joten lainasin omaani... mutten jättänyt sitä. Siirtymä pohjoiseen päin ja mittarintarkastusmatka. Siirtymän päässä oli aikaa vaikka kuinka. Pidimme pientä taukoa vajaan kymmenen minuuttia kun Rofa sanoi että tällaisten siirtymien päässä olevan JAT:ien pitäisi olla ennakkovapaita. No just niinhän tuossa ajomääräyksessä lukee! Ärräpäiden saattelemana takaisin liikenteeseen.

Pari pientä helppoa lenkkiä ja sitten 1:10.000 kartalla kilpi pois. Risteyskolmio, johon meno ei osunut silmään joten pienen peruutuksen kautta ysikymppi oikeaan. Sitten vasen ja tien yli samalla linjalla (vähän väistettiin kasaa oikealle) tien yli. Joo, se kasa olisi pitänyt jättää oikealle puolelle, sitten olisi osunut RT53. Vannomaan emme mene, mutta viivalla se RT ei ollut. Ohut paikka joka tapauksessa. No, virhe tehtiin ja siitä sakot. Sitten opeteltiin sääntöjä. Pyynti oli isolle tielle huonosti sopiva 40 km/h, joten pelkäsimme miehitettyä AT-asemaa ja matelimme tien tukkona. 1:200.000 kartta ja viiva poikkesi isolta tieltä vanhalle pohjalle. RT asemaa ei saa olla, minusta vain ennakkoa tarkkailevia AT-asemia. Haimme reitin vanhalle pohjalle hiukan takakautta; lähtö kyllä nähtiin, mutta mitta ei minusta ollut vielä täysi. Toisessa päässä peli oli selvä ja takaisin. Viitala-Heikkilä tuli isoa tietä vastaamme, eivätpä hekään ole löytäneet vanhalle pohjalle. Ja miehitetty asema oli liikennetarkkailu. Maastoon oli laitettu STOP-merkki. Tosiaan, säännöt taitavat antaa myös liikennetarkkailun mahdollisuuden siirtymillä! Minuutti myöhässä AT:lle Viitala-Heikkilän perässä ja pieni, paha, pusikoitunut sorakuoppa. Ensimmäinen käännös ei osunut edessämme ajaneilta joten pujahdimme jälleen etuautoksi. Jonkin verran tuli RT-asemia vastaamme "selkä edellä", aavistimme tänne tultavan uudestaan ja JAT-kartta vahvisti asian.

Viides jakso oli vaihteeksi pusikon kiertoa, pitsinnypläystä ja tarkkaa sellaista. RT-asemia oli paljon, ehkä joku saa tänään kortit täyteen! JAT 5 ja tauolle. Onpa kova kisa, ihan pienillä reittivirheillä ei tästä taida selvitä. Reitit ratkaisee tänään, ollaanpa tarkkoina!

Neljä A4-sivua karttoja on luettu, seitsemän on tulossa lisää. JRT antoi kartat kilpailijan itsensä merkitsemän ajan perusteella. Nokkelimmat saivat (turhalta tuntuneen) tauon lyhyemmäksi huijaamalla JAT-aikansa oikeaa aikaisemmaksi. Tuloslaskennassa tällaisessa tapauksessa pitää ehdottomasti käyttää JRT:n käyttämää oikeaa kellonaikaa, emit-leimauksiin tässä tapauksessa ei voi eikä saa luottaa.

Kartat saatiin 30 sekuntia ennen lähtöaikaa mutta korttia pantattiin lähtöaikaan asti. Ihan ok idea, liekö joku hätäinen jo nostanut kytkintä kartat saatuaan? Toisaalta, ruuhkassa JAT:lle ajaneet joutuivat kärsimään kun yhtäaikaa ei karttoja kaikille saatu saatika tasapuolisesti 30 sekuntia ennen lähtöaikaa. JRT:n tulisi kyllä vähintään palauttaa lähtöajat kahden minuutin väleiksi, ruuhkissa ei ole kiva ajaa.

Liikkeelle, mitta 800 m ja käännös vasempaan kiinni vesistössä. Ei näy vettä uran vieressä, kilven selkämykset kyllä. Satakunta metriä sitten oli joku kuivahko lammikko muisteli Rofa. Peruuta, tuosta tullaan pois! Nyt oli kahdella 1:20.000 kartalla mitat vähän mitä sattuu, lieneekö vahingossa skaalautuneet vai onko mittariimme tullut joku vika? Jakso päättyi ennen kuin se oli alkanutkaan. Tulo JAT 6:lle tosin oli "vähän" turhan jyrkäksi piirretty, joten tarkistaahan tuo paikka piti. Pari rundia ympäri pusikoissa ja taas JAT. No onhan nyt kisan jaksot merkillisesti pilkottu, juuri kun on pääsevinään vauhtiin tulee minuutin tauko (jota ihan kaikki eivät näemmä meidän tapaan pitäneet, miehitettyä AT:ta odottelimme koko ajan - turhaan, niitä ei ollut).

Jaksolla kahdeksan tuli noutaja. Isossa vesilätäkössä tähän asti luotettavasti pelannut Daihatsu päätti lakata käymästä. Varoituskolmio esiin ja konepelti ylös. CRC:tä sytytysjärjestelmään ja yritys josko lähtisi käyntiin. Ei, odotellaan vielä. Kolme autokuntaa porhalsi ohi, kaikkia kiinnosti mikä meille tuli. "Lähdetään kunhan pirssi starttaa", huikkasin ja jatkettiin yrityksiä. Parkissa oltiin vain vajaa neljä minuuttia, mutta se tuntui tosi pitkältä ajalta. Ja kuin taikaiskusta järjestäjä oli juuri tähän päättänyt virittää JAT:n sijasta väli-AT:n. Hieno juttu, nyt tuli juuri reilusta kolmesta minuutista kuusi, hiljainen kiroaminen, miksi sitten AT juuri tähän? AT:n jälkeen oli taas ihan lähellä JAT, josta taas minuutti taukoa. Tauosta toiseen on näköjään pelin henki.

Helppoja kuvia ajettiin, tuntui kuin tauon jälkeen kisa olisi muuttunut harjoitusajoksi, ratamestari lienee vaihtunut. JAT 9:n jälkeen hyvä asema, tien yli ja tien vasemmalla puolella pari sataa metriä. Edessämme ajaneet Menna ja Varjonen jättivät sen taatusti käymättä, mutta perässämme Golf seurasi meitä kuin hai laivaa. Muutama ihan kelpo jekku ja löysällä pyynnillä JAT:t 10, 11 ja 12. Taukoa sai pitää ennen ja jälkeen jokaisen JAT:n.

Jakso 13 oli vaihteeksi vähän vaativampi ja pääsimme puikahtamaan paikallemme porukan keulaan. Hevosenkengillä pikkutarkkaa pusikkoa ristiin rastiin ja JAT 13 reilun minuutin myöhillä. Eikö tästä loppuhuipennusta tulekaan?

Jakso 14 oli oikeastaan katastrofi pyynnin suhteen. Hevosenkengät ja hienosti pelkistetty, tarkka ja siisti kartta, mutta pyynnissä oli reilu viisi minuuttia ilmaa. Ja yksi lenkki oli vailla tarkastusasemaa, vaikka sinne eivät varmasti kaikki ihan suoraan osanneet. Tultuamme lähelle JAT:ia päätimme vielä ajaa pari lisärundia ja tarkistaa sen nelos-hevosenkengän. Ei ollut kontrollia. Palattuamme JAT:lle oli vielä minuutin verran aikaa. Ryhmä oli kahta autoa lukuun ottamatta kasassa; yksi oli hiukan jäänyt ja yksi oli päättänyt ottaa meiltä piikkipaikan reippaiden ennakkojen kera.

Isolle tielle ja jälleen naurettava 40 km/h pyynti 80 km/h tiellä. Tämä aiheuttaa oikeasti liikenneturvallisuusriskin kun kilpailijat matelevat muun liikenteen seassa traktorin vauhtia. Ei hyvä, miksei voisi olla aika-ajolla tai sitten pyynti nopeusrajoituksen mukaan? Siirtymää ja pari 1:50.000 silmukkaa isoja uria pitkin. Aikaa minuuttitolkulla ekstraa, joten otettiin viimeinen todella teräväksi piirretyn takapiikin sisältänyt lenkki uudestaan. Ei se ihan noin tiukka ole maastossa, joten tutkittiin josko jossain pusikossa olisi tarkastusasema. Vielä jäi reilu viisi minuuttia aikaa odottaa viimeiselle jaksolle ajoa.

JAT 14 päätti siirtymän ja sitten se kilpailukeskuksen vieressä ollut ensimmäisen jakson metsikkö uudestaan. Pyyntinä tauon jälkeiseen tyyliin naurettavan pieni 20 km/h. Onneksi maali oli sentään ennakkovapaa joten ei tarvinnut enää maali-AT:ta ennen pitää taukoa. Melkein minuutin olimme jo tässä kohtaa ennakossa. Hamstereilla loppuivat varmasti tänään kortit kesken, meillä oli tilaa vielä kuudelle merkinnälle.

Tuloslaskenta oli ripeä, reittivirheitä ei porukka juuri tehnyt eikä tarkistuksessa mennyt kauaa. Myös ajat oli nopeasti laskettu, emit-tuloslaskentajärjestelmä osoitti ylivertaisuutensa. Kun miehitettyjä asemia ei ollut ei tarvinnut syöttää kuin liikennetarkkailun pisteet ja puuttuvat reitit.

Iltakahdeksalta olivat tulokset jo selvillä. Auton hyytyminen yhdessä sorakasan taakse alussa hukatun kilven kanssa ja ensimmäisen jakson tahmea eteneminen pudottivat meidät kakkospaikalle. Koivistot olivat Starletillaan melkein viisitoista minuuttia meitä nopeampia. Onnittelut voittajille ja kiitokset järjestäjälle. Monipuolinen kisa oli meidän makuun aivan liian etupainotteinen, pyynnit suureksi osaksi liian löysiä ja JAT:t katkaisivat jakson liian usein. Mutta kartat olivat ensiluokkaisia, lähes kaikki RT-asemat olivat rehellisiä ja reitti oli hauskasti suunniteltu. Tiet ja urat olivat hyvässä kunnossa (vaikka välillä kivien kolahtelu pohjapanssaria vasten tuntui kurjalta) eivätkä ne pölisseet juuri yhtään. Hyvillä mielin pääsimme kotimatkalle jo puoli yhdeksältä. Lielahden Nesteellä pidettiin lyhyt tauko ja pudotettiin se viimeinen Lohjanjärven Yöseikkailukisan palkintopussi pois kyydistä. Kotona ollaan sitten yhden maissa yöllä. Mikäs on ajellessa kun on lämmin ja pouta. Lämpömittarit Tampereella näyttävät vielä puoli yhdeltätoista 22 asteen lämpötiloja.

Salon Syysajot, Salo, 2007-08-18

Ihan vähään aikaan ei Salossa olla kisaa ajettu, harkkareita kylläkin. Ratamestari Eero on kyllä kisanteossa ollut mukana forssalaisten hyvässä opissa. Internetissä tosin oli luettavana tietoa, että ratamestarin tietokoneesta olisi tullut sininen savu pois kisaa edeltävänä iltana. Reitti oli ilmeisesti ollut jo pitkään valmiina, jotain raporttia oli jäsentenvälisistä autosuunnistuskisoistakin loppukesästä. Kisassa oli 19 jaksoa, uusien sääntöjen mukaan elektronista ajanottoa käytettäessä JRT-asemia ei saa käyttää vaan kartat tulee jakaa ennakkovapaalta JAT-asemalta. Loistava oivallus, jonka soisi tulevan käyttöön myös manuaaliasemilla toteutetuissa kisoissa. Ensi vuodeksi JRT-asemat pois kokonaan, kiitos.

Kisan erikoisuus oli mallikartoilla ajo, ts. joissakin kartoissa oli valmiiksi merkattu mistä asemia löytyy. Tekevälle sattuu, onneksi ihan oikeillakin kartoilla saatiin ajaa. Yliyrittäminen teki etenemisestä vaikeaa. Päällimmäisenä mieleen jäi automaattinen portti, joka oli kiinni kunnes oli ajettu tarpeeksi lähelle. Paljon asemia jäi meiltä käymättä joten kotimatkalla oli hiukan hiljaista. Mutta tästä noustaa vielä, sano.

Tervakosken lenkki 2007-08-24

Pitkästä aikaa kisa Tervakoskella!

Alkuviikosta luvattiin sateita, mutta niin vaan aurinko tuli päivällä esiin yöllä Etelä-Suomessa riehuneiden rajujen ukkossateiden jälkeen. Forssaan iltapäivällä saavuttiin lähes helteisessä kesäsäässä. Pikainen kirjautuminen Rantasipiin ja sitten takaisin baanalle. Letka ruotsalaisia ampaisi vanaveteemme hotellin pihalta poistuessamme. Valitsimme kantatie 54:n huolimatta Genimapin suosituksesta koukata Hämeenlinnan kautta. Puuhamaahan saavuimme hyvissä ajoin, siitä mittikselle kohti lähtöpaikkaa Linnatuulen huoltoasemaa ja reitille startattiin 18:46.

Kisasta jäi päällimmäisenä mieleen 1:200.000 mittakaavaiseksi väitetty siirtymäkartta, jonka todellinen skaala oli 1:800.000. Tervakoskelta tuttuun tapaan viiva oli moniin tämänvuotisiin kisoihin nähden viitteellinen ja monesta tarkastusasemasta jäi jälkitarkastuksessa vähän huono maku suuhun. Ajamista kyllä oli koko rahalla, joten sikäli keikka kannatti. Ja lähtöpaikan ilmoitustaululla oli todellinen helmi, kuva kommentteineen tulee joskus jos muistan sen tänne ripustaa.

NEZ Rantasipi Forssa AS 2007-08-25

Forssassa ajetaan autosuunnistusta niin monta kertaa vuodessa, että sieltä ei taida uusia alueita löytyä. Vanhatkin alueet on kartoitettu niin viimeisen päälle, että varsinaisesti mitään uutta emme Forssasta lähde hakemaan. Julkisten asemien sijaintikartta kyllä paljasti sitten pienen yllätyksen: kilpailun loppuhuipennus ajetaankin Räyskälän lentokentän huoltoteillä. Argh, se on aina ollut allekirjoittaneelle jos ei nyt ihan täysi niin ainakin puolinainen katastrofi.

Kisan isoin juttu oli Söndergaardien autorikko perjantaisessa harjoituksessa. Vara-auto löytyi järjestäjiltä: Justy. Söndegaardien pakkautuminen pikkukoppiin herätti hilpeyttä, Jan kun ei tunnetusti ole niitä pienempiä kavereita. Harald kertoi isoimman ongelman olleen vaihdekepin käyttö. Justyä kun ei ole leveydellä pilattu...

Kilpailu alkoi erikoisilla koukeroilla heti raviradan pysäköintipaikalla. Ensimmäiset asemat näki kun seurasi liikkeelle lähteneitä. Lyhyt siirtymä ja kaatopaikan huoltoteille. MRT vanhalla tiellä, kuulema oli kaksikin MRT-asemaa, joista toinen oli B-luokalle. Helpot koukerot ja JAT nollilla.

Siirtymä Forssan eteläpuolelle maankaatopaikalle. Perinteisesti miehitetty AT kuittasi liian innokkaille vähän lisäpisteitä, ei kuitenkaan meille. Suht' mallikkaasti sujui pyöritys, mitä nyt torvea sai soitella hitaasti madelleille tanskalaisautoille. Kapeilla urilla ohittaminen oli paikoitellen lähes mahdotonta. Jokunen sekunti tuli myöhää ohitusten takia.

Kolmas jakso alkoi niin ikään miehitetyltä AT:lta. Palanutkankaan sorakuopassa pyörähdettiin hätäisesti pari silmukkaa. Yksi RT oli alueelta poistettu hieman tulkinnallisen kartoituksen vuoksi. Tunti oltiin ajettu ja oli tauko. Hiukan väärässä paikassa jos minulta kysytään. Tuskin kellään oli oikeasti tarvetta tankata saati että kahvihammasta olisi kolottanut.

Tuttuja nurkkia nuohottiin nyt kun reitti vei kohti Lopen kisoista tuttua Räyskälän lentokenttää. Matkan varrella närkkäistiin lyhyesti tuttuja metsäautoteitä matkan varrella ja pyörittiin ihan kelpo pyörityskin vanhalla lentokentällä. Räyskälän menon JRT:llä oli kauhu noussut kurkkuun vaikka iloiselta yritin näyttääkin. Nyt on sentään valoisaa, ehkä se hiukan helpottaa kartanlukemista.

Ja liikkeelle. Ensin pienimuotoinen piperrys motokrossiradan urilla. Ratamestari on selkeästi vaihtunut ja vaikeusaste muuttunut alun harjoitusajosta pari pykälää "oikeaan" suuntaan. Krossiradan urat avautuivat aika mukavasti ja tunnelma kohosi. Kenttää kierrettiin ja tultiin toisen krossiradan ympäristöön. Nyt se katastrofi sitten koitti. Kartasta oli pelkistetty jotain pikku juttuja kuten päätie. Metsikön mökki ei millään sopinut koukeroon ja uudestaan piti ottaa kerran jos toisenkin. Umpisolmu aukeni vasta vastakarvaan ajamalla. Otimme viivan toisesta päästä kiinni ja aloimme pyöriä väärään suuntaan saadaksemme jotain tolkkua. Ja sitten uudestaan, oikein päin. Yksi asema jäi käymättä: krossiradan kaikkia polkuja ei ollutkaan kartassa. Jatko oli melko selvä, joten pahin harmitus haihtui jo ennen JAT:lle tuloa. Aikaa kyllä paloi tuhottomasti. Helpon alun vuoksi kilpailussa on pienet pisteet, tiesimme kyllä menettäneemme pelin. Mutta yritetään silti.

Räyskälän toinen jakso. Pelkistetty kartoitustyyli jatkui, paikallistuntemus olisi ollut avuksi. Ratamestari itse hoiti väli-AT:ta, johon JAT:lta lähdettäessä ei ihan hirveästi saanut ennakkoa kelattua. Me aavistimme jekun ja nollilla AT:lle. Loppujakso meni miten meni, ei ihan kauhea kaaos mutta vaikeaa - ja paljon hitaampaa - kuin mihin olimme tottuneet. Onneksi oli vielä valoisaa.

Räyskälän kolmas ajettiin samoilla urilla kuin ensimmäinenkin. Motokrossirata meni melko mallikkaasti, sitten unohtui mittarin nollaus ja alkoi arpajaiset, mistä mennään vasempaan? Kolmas kerta sanoi toden. Kaadetaan tuokin moka samaan katastrofiin mitä Räyskälä on allekirjoittaneelle aina ollut. Viimeinen JAT ja siirtymä kohti Rantasipiä. Ei ollut ihan hyvä fiilis, tämä teki NEZ-sarjan mitalitavoitteestamme kertaluokkaa vaikeamman. Mikäs siinä, haasteet kyllä kelpaavat.

Simpsiön sekootus, Lapua, 2007-09-01

Lapuan UA julkaisi kutsun viime tipassa pari viikkoa ennen kisapäivää. Viimeistä edellisenä ilmoittautumispäivänä oli listalla 11 paria, joten näytti vähän siltä kuin osanottajakadon vuoksi kilpailua ei tulekaan. Viimeisenä päivänä tuli 16 paria lisää, joten kokonaisosanottajamäärä nousi kohtuulliseen 27:ään. 7 kpl MA-, 7 kpl B- ja 13 kpl C-luokan paria - ja kisa pidetään.

Haapakosken NS-talo on "vaihteeksi" kilpailukeskuksena. Kesä on taittunut syksyksi ja Lapissa on saatu "nauttia" jo ensilumestakin. Auringon paistaessa on vielä lämmin, mutta pilvisinä hetkinä on kyllä aika kalsaa. Aurinko paistoi kirkkaasti startatessamme reitille 19:04. Alkuun mittarintarkastusmatka ja helpohko MRT heti mittarintarkastusmarkan päässä, edellämme lähteneet olivat juuri poistumassa asemalta, joten jatkoimme kahden auton letkassa. Sitten reilu viitisen minuuttia taukoa JRT 1:llä. Kilpailussa oli käytössä emit, joten JRT asemia ei olisi viimeisten sääntömuutosten mukaan saanut olla vaan kartat olisi pitänyt jakaa ennakkovapaa JAT. Ennakkovapaata JAT-asemaa pitäisi käyttää reilusti ja meistä koko JAT voisi aina olla ennakkovapaa, unohdetaan jo JRT:t.

Pieni tuttu pusikko helpoilla koukeroilla, JAT-asemalle nippa-nappa nollilla, paitsi että edellä mennyt Subarupari päätti pitää taukoa auto emit-leimasimen viereen pysäytettynä, kuljettaja oli auton ulkopuolella takaluukkua availemassa ja tulipa kaverille kiire kun kevyesti äänimerkillä ilmoitettiin että vinkki-vihi, me haluttaisiin myös päästä emit-leimasimelle ja mielellään heti.

Siirtymää kohti pohjoista, mentiin peräkanaa ja ennakko-AT emitillä. Parikymmentä sekuntia on näemmä eromme, ja äkkiä olikin ero kurottu kiinni. Risteyksestä 70 metriä ja etuvasen, ei toiminut vaan piti jatkaa vielä pari kymmentä metriä. Kuittasimme edellämme lähteneet heidän peruutellessaan "oikean" mitan kohdalta "väärältä" uralta pois. Hankalahko pyöritys, jossa kartta oli tarkka ja sopivasti pelkistetty, tarkastusasemat harvassa mutta erinomaisesti asemoituna ja sijoitettuna. Eteneminen oli parin kartoituslenkin jälkeen juohevaa ja kominuutin verran myöhässä JAT:lle.

Kolmas jakso oli edelleen siirtymäluonteinen ja aikaa oli runsaasti. Heti kakkos-JAT:lla tien poskessa oli Mitsubishi-pari takaluukku auki. Siirtymän päässä olleille koukeroille he tulivat perässämme mutta JAT:lla oli aikaa odotella. Sitten JRT:lle odottamaan uusia karttoja. Jonossa saimme seurata kolmen kilpailijan startit joten ensimmäisen pari käännöstä oli tarkkaan tiedossa. Kahden minuutin lähtöväleillä liikkeelle, pitkähkö jakso. Onneksi oli vielä valoisaa, tänne on joskus syyspimeän aikaan hukuttu ja oikein tosissaan. Mitsubishi saatiin liipasimelle jakson alkupuoliskolla ja sitten kahden kuljettajan kansoittama Suzuki bongattiin "vähän" reitin ulkopuolella. Jäljet edessämme vähenivät, enää vain paikalliset Hangasmaa-Pajala sekä Laihian Rosendal-Ketola kirjoittavat meille missä pitäisi ajaa.

Ilta alkoi hämärtyä siirtyessämme Kauhavan pohjoispuolelle. Kauhavan tunnistaa muuten Finn-Power-kylteistä. Niitä nähtiin matkallamme n+1 kpl. JAT5 päätti siirtymän, taukoa taas reilu viisiminuuttinen. JRT:lle ja uudet kartat, nyt oli todella hieno jakso sorakuoppa-alueella. Pusikoiden väleissä puikkelehdittiin melko perusteellisesti, ei jäänyt kauhean montaa väliä ajamatta. Yksi risteys meni väärin; "perstuntumalla" maastossa ollut tie ei tuntunut oikealta vaan valittiin seuraava, jota ajettiin väärään ilmansuuntaan reilu 50 metriä. Uralla oli iso kivi joka kopsahti ikävästi auton pohjassa, joten hyppäsin autosta ulos varmistamaan uralta poisperuutuksen. Hukkaan kuluin minuutti jos toinenkin. Loppupuolella saatiin kuitenkin liipasimelle Golf ja heittämällä ohi. Eipä tosiaan taida olla aitoa autourheilua tämä AS kun ohittaminen on näin helppoa.

Siirtymä, tankkaustauko ja sitten olikin jo pimeää. JRT jälleen ja pientä pitsinnypläystä hyvä tovi, nyt tuli jo reilusti myöhääkin. Ja yksi pusikko ajettiin väärältä puolelta eli aikasakkoa 10 minuuttia. Siirtymää kohti Lapuaa, ja moottoriradalle. Paikallistuntemus näemmä alkoi tuntua, Golf meni meistä heittämällä ohi arpoessamme mistä pitäisi oikeastaan ajaa. Pimeässä oltiin muutenkin vähän normaalia enemmän hukassa. Jakso oli hyvä mutta niukasti kilvitetty. Pari turhaa tarkistusta tehtiin kun ei uskottu ettei ole tarkastusasemaa. Parisen minuuttia myöhässä ja pieni siirtymä edelleen kohti Lapuaa. Kolme tuntia oltiin ajettu kun tultiin loppuhuipennukseen. No, ei se mikään loppuhuipennus ollut, taukoa edeltänyt jakso oli kisan komein. Aukea pieni sorakuoppa, kisan huonoin kartta, joka sekin oli ihan kelpoinen laadultaan. Ei ennakko-AT:ta (!) ja aika-ajo, joten eikun ennakossa sisään. Kuviorajat tuntuivat hiukan hämäriltä mutta ajoreitti oli pääosin ajettavissa niin kuin se oli piirretty. Tarkastusasemia oli edelleen niukasti ja pari hyvää paikkaa oli jätetty ilman tarkastusasemaa. Aikaa oli runsaasti ja JAT:lla odottelimme vuoroamme kiltisti. Sitten siirtymä maaliin.

Maalia ennen odotimme tarkastusasemaa viimeisessä käännöksessä; kaikkihan tietävät että NS-talon viereisen mutkan pääsee tekemään tien vasemmalla puolella... mutta ei ollut. Melkein kaksi tyhjää korttia, taisi jäädä paljon asemia. No ei, vain yksi puuttuva, ei paha. Paitsi että Lapuan pojat olivat löytäneet kaikki kontrollit. Sadan pisteen ero keulaan varmistui aika pian ja palkinnot saatiin melko ripeästi. Voi ei, pokaalit. "Sääasema" sen sijaan kelpasi kyllä vaikka lämpömittareita on vähän nurkat pullollaan.

Skjärgårdslöpet 8.9.2007

Norjan NEZ toteutuu tänä vuonna, jipii - not. Kristiansandin NAF on järjestelyvastuussa, aivan kuten kolme vuotta sitten Evjemoenissa. Tällä kerralla keskuspisteenä on Brandsvoll, kyläpahanen Kristiansandista NV. Matkaa kotoa pyöreät 1250 kilometriä (yhteen suuntaan), josta tosin lautalla neljäsosa.

Torstai-iltana lähdettiin matkaan Turusta Viking Linen tutulla Isabellalla. Laivalla ei törmätty muihin suomalaisiin, ihmekö tuo, vain viisi autokuntaa lisäksemme on lähdössä matkalle.

Tukholmassa oli aamuvarhaisella aurinkoista, sitten pieniä sateita ja Norjassa taas aurinkoista. TomTom hoiti navigoinnin, joten allekirjoittanut oli lähinnä matkatavaraa kyydissä. Majapaikkaa ei ollut varattu ja perjataikisaa ei (NEZ-sääntöjen vastaisesti) ole, mihinkään ei siis ollut kiire. Askimin kohdalla on E18 uudistunut, TomTom oli aivan hätää kärsimässä. Rundellista lähdettiin saadun ohjeen mukaisesti ja suunta oli kyllä lähdössä oikein, mutta sitten kurvattiin uudelle tielle tasan takaisin sinnepäin mistä oltiin tulossa. Onneksi kaistojen väliin koverrettu oja oli kovin pieni ja saimme tehtyä u-käännöksen. E18:lla oli pieni ruuhkanpoikanen (puoli tuntia madellen ja pysähdellen) siltatyömaalla ja pian sen jälkeen kurvattiinkin pikkutielle. Gjemmenkorsel forbjuden eli kurvattiin autoliikkeen pihaan ja ihmeteltiin myytäviä pirssejä, sitten jatkettiin matkaa. Ison tien tietulliasema jäi niukasti oikealle puolellemme, säästettiin 25 kruunua.

Yöpaussimme pidimme kun matkaa oli jäljellä vajaa satanen. Pan Garden mainosti majapaikkaa tienvarrella keskellä ei-mitään ja kävimme tsekkaamassa olisko ruokaa ja huoneita. Molemmat löytyivät norjalaisittain kohtuuhintaan (kallista oli silti, varsinkin aamupala). Iltaohjelmassa valloitimme vuorenhuipun läheisen Åmlin kylän viereltä, kiipesimme upeissa maisemissa 430 metriin merenpinnasta lähdön ollessa 180 m.o.h. Upeat oli näkymät! Palattuamme alas meidät pysäytti suomea puhuva kaveri, jonka kanssa rupattelimme tovin. Norjassa on hintataso karkaamassa käsistä, taitavalle automekaanikolle kuulemma maksetaan Oslossa n. 50.000 NOK (n. 6.000 euroa) kuukaudessa eikä tarvitse osata kieltä. Hmm, pitäiskö harkita?

Aamupalalta (85 NOK, leipä, juusto, pekoni, tee ja jugurtti) lähdimme ajelemaan kohti kisakeskusta, jonka olin käsittänyt olevan joku kunnantalo. Kylään saavuimme ja sieltä poistuimme noin minuutissa eli se "kunnantalo" oli ilmeisesti isoin rakennus. Jep, NAF:n lippuhan siellä oli salossa. Järjestäjä saapui pian jälkeemme avaamaan "kioskia". Paistattelimme ulkona päivää, aurinko porotti lämpimästi vaikka tuulikin melko tavalla. Vähitellen alkoi lähtöpaikalle kerääntyä väkeä - myös norjalaisia. Paikallisia oli ilmoittautunut "peräti" kolme paria, joista kaksi paikkakunnalta ja Tollehaug.

Kilpailua edeltäneessä ohjaajakokouksessa kerrottiin mitä tuleman pitää: helppo "kellokisa", jossa on muutama jekku. "Parhaat osaavat ne kyllä ja voittajan pisteet ovat luokkaa 100" väitti kilpailun ratamestari. No, tunnettuahan on, että helpon kisankin kilpailijat tekevät itse vaikeaksi.

Ilmoittauduttaessa annettiin kaksi 1:50.000 karttaa, värikopioita tuoreesta paruskartasta, vierekkäisiltä alueilta. Ajomääritteessä, joka saatiin n. kaksi minuuttia ennen lähtöaikaa, oli kahdeksan sivua. Ja matkaan.

Ensimmäinen jakso oli helppo peruskarttasiirtymä, TK vaani aika odotetusti pikkutielle kääntymisen jälkeen vajaan viisi minuuttia startista. Ensimmäinen kontrolli haettiin määritteillä pienestä yksityistielenkistä, sitten OK kunnanrajalta ja taas pikkutielle ja odotetusti TK2. OK sähkölinjalta oli vaikeasti havaittava ja TK3:lla otettiin sitten vähän myöhiä. Kontrolli oli kyllä tasan linjan keskellä ja ihan laillisesti sijoitettu vaikka ajoimme siitä ensin kaksi kertaa ohi - eteenpäin ja taaksepäin.... TK3:lla asemamiehenä oli ensimmäisenä reitille lähtenyt Johannesen-Tollehaug (!).

Neljännellä jaksolla ajettiin ensimmäinen skitsi ja karttaanmerkitsemätöntä tietä naurettavan pienellä pyynnillä - ja odotetusti TK4, jota hoiti toisena reitille lähtenyt kilpailijapari. Jopas nyt on mielenkiintoista asemahenkilökuntaa... Pitkä jono odotteli lähtöaikaa, joten viimeistään tässä oli aikaa määritellä karttoihin loput määritteet.

OK ja skitsi, karttaanmerkitsemätöntä tietä (samaa kuin nelosjaksolla), peruskartalle ja jyrkän ylämäen päällä seuraava TK. Täällä asemahenkilökuntana oli kolmantena reitille lähtenyt norjalaispari. Hmm, seuraavalla asemalla on sitten tanskalaisia? Kysäisin kaverilta jotta jatkatteko tästä sitten viimeisen auton jälkeen ja vastaus oli että kyllä. Tulipa selvyys asemamiesten toimintaperiaatteesta: ratamestari toimi AT:na kilpailijan tullessa ja antoi tuloajan, sitten pelit seis ja kaikki kilpailijat läpi AT:na, sitten itselle lähtöaika kaksi minuuttia viimeisen perään ja takaisin baanalle. Toimisi muuten varmaan harjoitusajoissa Suomassakin.

Kuudes jakso oli hiukan edellisiä pidempi ajelu, jossa oli kaksi OK:ta. Ja seitsemäs jakso samaa kauraa. Nyt oltiin tuuditettu kilpailijat sopivaan horrokseen, joten oli aika kilpailun suunnistuksellisimpaan asemaan. Määrite käski tien oikealle puolelle karttaanmerkitsemättömälle uralle, jossa näkyi RT selvästi. Sitten etuviistona takaisin isolle tielle - väärin. Määrite käski kärrypolulle eli ennen isoa tietä ysikymppi vasempaan ja tietä ysikymppi oikeaan. Vetävää karttaanmerkitsmätöntä ajettaessa kilpi jäi ajosuunnassa vasemmalle puolelle.

Yhdeksäs jakso järjesti ylimääräistä hupia laskimenkäyttäjille: "vaihtopisteitä" oli parisadan metrin välein ja nopeus vaihtui 43-42-43-44-45-49. Vielä OK "ojan" kohdalta (maastossa oja oli nähtävissä vain tien vasemmalla puolella) ja TK, josta saatiin uusi ajomääräys. Yksisivuinen ajomääräys alkoi sanoilla "påbegynt avsnitt i kjöreordre 1 kjöres ferdig" eli "ajossa oleva määrite ajomääräyksessä 1 ajetaan loppuun". NEZ-sääntöjen vastaisesti tekstistä ei ollut englanninkielistä versiota eikä asemamiehistö osannut selittää kysyttäessä. Osa yrittikin ajaa koko vanhan ajomääräyksen loppuun asti (sitä oli vielä reilu sivu jäljellä) ja joutui täydellisesti hukkaan, osa nikotteli hetken. Nokkelimmat selvisivät tästä vajaan kilometrin loppuhuipennuksesta ihanneajassa, seuraava TK oli nimittäin maali. TK:ta edelsi pihatien läpiajo, jossa ajettiin suoraan päin aurinkoa ja monelta (mm. Söndergaardit) jäi kontrolli näkemättä. Meille tuli pakit eli perruutukset kun jotain vilahti silmäkulmassa...

Maaliin tultiin taukoineen kaksi ja puoli tuntia lähdöstä. Tuloslaskenta oli harvinaisen takkuinen asemamäärä huomioiden (10 AT:ta ja 22 RT:tä) eikä väliaikatuloksia saatu. Osa asiassa oli varmasti se, että reitillä kerätyt kortit tulivat tarkastettavaksi vasta lähes kaikkien kilpailijoiden jo saavuttua maaliin... Tulosluettelo ripustettiin ilmoitustaululle lopulta lähes tunnin ennen luvattua palkintojenjakoaikaa 21:00. No, tuo tulosluettelo oli aivan jotain muuta mikä lopulta hyväksyttiin.

Tulosluettelon versio 3 oli lopulta kaikista oikein ja palkinnot päästiin jakamaan varttia vaille yhdeksältä. Siitä sitten TomTomin opastamana kohti lauttarantaa, tyyliin mennään niin pitkälle kuin jaksetaan ja etsitään sitten majoitus. Vuorokausi oli jo vaihtunut eikä lautta enää kulkenut, joten annoin navigaattorille käskyn opastaa meidät lähimpään hotelliin. Ei ihan luksusta mutta liki, nytpä vasta tuli kalliiksi. Aamupala oli sitten huippulaatuinen ja myös silmänruokaa oli runsaasti. Oltiin purjehdusklubin hotellissa merenrannassa ja ilmeisesti oli joku nuorten naisten purjehduskisa joko tulossa tai menossa.

Eipä aikaakaan kun oltiin jo Ruotsin puolella ja pian Tukholmassa. Turun-laiva on telakalla, joten Hesaan oltiin nyt menossa. Sen verran tiukaksi meni paluu, että suoraan laivaan lippuluukulta... Kotiinpaluuta viivästytti vielä Katajanokalla valtavat jonot, poliisi ohjasi liikennettä muttei mahtanut mitään ylisuurelle automäärälle. Kuulema joku mielenosoitus ja valtiovierailu, jotka eivät liity toisiinsa mutta ovat samana päivänä samassa kylässä. On ehkä tuollaisille puitteille "hiukka liikaa". Tunti meni jonossa seistessä ja vaihtoehtoreittiä ykköstielle etsiessä. Onneksi oli matkassa mukana TomTom...

Guttstasnurren NEZ-päätös Ruotsin Kolsvassa 5.-6.10.

Tähänkin olin luvannut muutaman rivin kirjoittaa, oli menneeksi...

Kisaa oli alettu tekemään jo edellisenä vuonna. Tarkoitus oli luoda kaksipäiväinen tapahtuma, josta taatusti jää jokaiselle muistoja. Kuinka ollakaan, pääpukari Stefan Annala oli kisaa tehdessään riitautunut paikallisen lajiryhmän kanssa ja kaksipäiväisyys katosi aika pian kutsusta. Kilpailupäivä perjantai ei sekään ollut ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukainen. Kilpailua kun ei edeltänyt harjoituskilpailu. Myös kansalliset luokat katosivat kutsusta poiketen ja ruotsalaiset söivät NEZ-mitalin toisiltaan. Mutta eipä mennä asioiden edelle.

Kilpailun edellä oli mahdollista käydä ajamassa pieni lenkki, jossa mukavasti palautui mieleen paikallinen reitinmäärittelytapa. Punakilpisillä ajaville tuo ratkaisu oli huonompi juttu, autolla kun ei kilpailun ulkopuolella saa laillisesti tuollaista harjoittelulenkkiä ajaa.

Ohjaajakokous pidettiin illan hämärryttyä. Kilpailu on "vanha kunnon, perinteinen ruotsalainen autosuunnistuskilpailu". Kilvet tulevat numerojärjestyksessä, ensin ajetaan kolme pitkää jaksoa Kolsvan pohjoispuolella, sitten pidetään tauko puolilta öin ja jatketaan Arbogaan Kolsvan eteläpuolelle, viime vuoden NEZ-esikilpailusta tutuille alueille.

Ensimmäinen jakso oli siirtymä pelikentälle. Ja 1:50.000 kartoilla liikkeelle. Vnhoja pohjia oli runsaasti, osalle ei pitänyt mennä (emmekä me menneetkään kun ei ollut määritettä). Vastaan tuli jokunen edellä lähteneistämme punaiset valot päällä. Mustan Subarun kanssa päästiin ottamaan oikein tosissaan mittaa: Subarukuski ei ollut huomannut kun tulimme imuun ja sitten OK-asemalta lähdettiin polkemaan yhtä aikaa, me vasemmalla kaistalla... Hermoja koiteltiin kun tultiin TK:lle. Yksi määrite oli ihan tien päässä lähellä TK-asemaa ja yksi kontrolli vielä puuttuu. Olisko se ollut jo aikaisemmin? Ihan oikein osui aavistus, TK:lle lähes neljä minuuttia "hyviä". Jatkuiskohan yhtä helposti?

Helppous katosi. Tuli "uusia" mittakaavoja, vanhoja teitä poimittiin samalta tieltä mutta eri kohdista. Nyt tuli selvyys miksi niin paljon jälkiä meni tien sivuun vaikkei ollut määritettä lähimainkaan. Sitten pihaan ja huikea pyöritys. Kyläläiset olivat pistäneet juhlat pystyyn ja nuotiokin nähtiin. Katsojat olivat täysillä mukana, siellä täällä sinne tänne poukkoilevia autoja pikkutiet (ja peltoon tehdy tiet) pullollaan. Vaikeutta oli runsaasti ja myöhää rapisi. Onneksi kilvet olivat numerojärjestyksessä, sen verran monta kertaa sai ottaa takaisin.

Ja sama jatkui. Vaikeutta oli enemmän kuin tarpeeksi. Tauko tuli tarpeeseen.

Siirtymällä vaihdettiin lauantain puolelle. Ja heti alkuun luu kurkkuun 1:50.000 pyörityksellä. Oli hiukan epävarmaa saako miehitetyn aseman läpi ajaa "myötäkarvaan". Vastakarvaan ajaminen tarkoittaa hylkäystä joten varmuuden vuoksi etsimme vaihtoehtoisen uran. Löysimme aseman, mutta yksi puuttui välistä, siispä takaisin. Eieiei, ei tuo kilpi vielä kuulunut reittiin, se piti kiertää takakautta. Hyvä ja tuttu jekku, johon mentiin taas ja huolella. Aikaa paloi.

Liipasimelle saatiin erään konkariparin Golf, jonka kanssa teimme tovin yhteistyötä. Yksi tarkastusasema jäi oikeasti käymättä kun määritin pisteen väärään risteykseen. Tietysti korjaus maksoi vähintään kymmenen minuuttia, eli olisi pitänyt jättää asema hakematta. Mutta kun ei sitä siinä vaiheessa tiedä kun yksi välistä puuttuu. Golf tuli vastaamme, nyt he menevät kyllä menojaan...

Toiseksi viimeinen jakso oli kilpailun ensimmäinen varsinainen "snurraus" 1:2.000 kartalla. Startti meni pieleen kun tiekirjalla en tarkistanut mihin ilmansuuntaan auton keula näyttää ja olin kartalla tasan 180 astetta väärin päin. Kaikki tuntui tulevan enemmän tai vähemmän "silmille", polkuviidakossa ei varsinaisesti päässyt eksymään mutta kesti pitkään ennen kuin opin ottamaan oikean rytmin (tähän asti määritteiden väli oli ollut enemmänkin satoja kuin kymmeniä metrejä, nyt yks kaks olikin kyse muutamista metreistä). Tuttu Golf pyöri jälleen jaloissamme (ja me sen jaloissa).

Viimeiselle jaksolle starttasimme kahden minuutin välein Golf edellä ja me perässä. Nyt alkoi taas kulkea "vanhaan" malliin, Golf oli pian kiinni ajettu. Sitten "kevyt" virhe kartoissa, me paikkaamaan ja Golf meni menojaan. Löysimme kyllä uran, jota olisi pitänyt ajaa (ei kukaan ollut ajanut joten emme mekään sitä ajaneet) ja oli siinä risteyksessä määritekin muttei tietenkään asemaa. Hanaa! Golfin takavalot saatiin kohta näkyviin ja tuntui, että menee ihan hyvin. Yksi risteys meni Golf-parilta pitkäksi ja pääsimme jälleen edelle. Loppujakso meni taas ihan mallikkaasti ja sitten takaisin kilpailukeskukseen.

Aivan törkeän paljon käytimme aikaa ja lopputulos oli aika kaukana osaamisestamme. NEZ-sarjassa sitten tehtiin vääryyttä ja mielivaltaa. Toiseksi paras suomalaispari diskattiin "epäurheilijamaisen käytöksen vuoksi" ja sarjan ulkopuolinen ruotsalaispari vei mitalin parhaalta sarjaa kiertäneeltä ruotsalaisparissa voittamalla paikallisten luokan hieman epäilyttävällä (ja myös sääntöjenvastaisella) tavalla.

Stefan Annala siis hoiti "tyylikkäästi" poistumisensa lajin parista. Toinen huippu päätti poistua kauden jälkeen hiljaa takavasemmalle jäätyään Stefanin jääräpäisyyden (ja tanskalaisten äänekkyyden) ansiosta ilman NEZ-mitalia.

Lauantaina sitten pääjoukko suunnisti kalliilla ylityksellä takaisin koto-Suomeen (tai lauttarantaan odottamaan aamulauttaa), me jäimme paikalle huristelemaan paikallista aluekilpailua. Vähän harjoitusajotyylinen lähes parituntinen ajelu täysin uusilla urilla oli maittava lauantai-illan koitos. Kauden pääkohdista on jäljellä lähinnä Eckerörundan, jota ajatellen tämä oli suorastaan loistava harjoitus.

Höstrundan 2007-11-10

Kisattomuus alkoi painaa mieltä, joten internettiin naapurimaiden kisakalentereja surffailemaan. Hmm, Tierpissä reilun sadan kilometrin päässä Tukholmasta olisi näpsäkkä kapina, Höstrundan. Eikun lauttalippuja varaamaan. Kisa alkaa 16:30, joten Hesan lautta tuntui paremmalta vaihtoehdolta, ei tarvitse ihan kukonlaulun aikaan nousta aamupalalle.

Perjantai-iltapäivänä sitten startattiin Lohjalta puoli neljän jälkeen kohti Helsinkiä. Ykköstie oli ruuhkaisen oloinen, joten Kehä II:ta Länsiväylälle, joka oli ihan yhtä ruuhkainen - molempiin suuntiin. Vuosaaren sillalla jono pysähteli ja mateli siihen malliin, että alkoi jo hiukan hirvittää, tunnin päästä lähtee lautta ja Katajannokalle on vielä matkaa... Viimeisenä autona (!) kuitenkin pääsimme juuri ja juuri ajoissa Gabriellan uumeniin, joten seikkailu jatkui varsin positiivisissa tunnelmissa.

Aamupalan jälkeen kuulutus kertoi Tukholmassa olevan pilvistä ja lämpötila miinus kaksi astetta. Hutsun alla on kyllä M+S-renkaat mutta eivät mitkään huippuluokan talvikelipyörät. Pitäiskö kääntyä hakemaan talvigummeja... Lautalta ulos ajaessamme totesimme ainakin sen pilvisyyden olevan potaskaa, kirkas auringon paiste saatteli meidät sataman ulosajotielle. Eikä jäätäkään ollut näkyvissä, vesilammikot olivat sulia. Poliisit mittailivat alkometreillään autoilijoiden ajokykyä lauantaiaamuiseen tapaansa ja kohtapa olimmekin matkalla pohjoiseen.

E4-tiellä alkoi tulla vastaan joitakin igluja. Pellot olivat lumesta valkoisina ja tienpenkat auratun näköiset. Yöllä on tainnut olla reipasta lumisadetta. Tankkaustauko pidettiin ensimmäisellä huoltoasemalla jolle E4:ltä oli opasteet. Bensan hinta 12,29 vaikuttaisi Suomea halvemmalta, 1,33 oli halvin matkan varrella silmään osunut noteeraus. Navigaattori alkoi kiukutella kun ajoimme uutta moottoritietä kohti Tierpiä, pitäisi kai päivittää kartat... Uppsalassa piipahdimme rahaa nostamassa ja sitten jatkoimme kohti pohjoista. Vanhalla E4-tiellä oli edelleen E4-opasteet ja pienen tovin kurvailimmekin navigaattorille kelpaavia uria, sitten tuli E4-moottoritien opasteet ja taas saimme kuulla kunniamme: "tee u-käännös jos mahdollista" ja "kahdeksankymmenen metrin jälkeen käänny oikealle/vasemmalle". Ja höpö-höpö. Parin tunnin päästä lauttasatamasta lähdöstämme olimme Tierpissä ja sitten pienelle välipalalle.

Lähtöpaikka Ersta on Tierpistä reilun pari kilometriä pohjoiseen. Kylä on niin pieni, ettei sitä navigaattori tunne, joten "varmuuden vuoksi" tankkasimme Statoililla Tierpissä ennen kuin jatkoimme matkaa. Ja lähtöpaikalle saavuimme reipas kaksi ja puoli tuntia ennen lähtöaikaamme 16:30. Koska meillä on kiire paluulauttaan (rannassa pitäisi olla viimeistään 20:00, lautta lähtee 20:10) saimme kunnian startata ensimmäisenä autona reitille. Perässä onkin sitten kunnon kirittäjiä: Lannermo-Andersson, Lindholmit ja Hellanderit! Lunta on maassa reilu viisi senttiä, siispä syksyn ensimmäinen talvikisa on alkamassa!

Aikakortti ja kilpailukortti paljastivat, että kilvet tulevat numerojärjestyksessä, suunnistusosuudet ovat tunti kymmenen ja siirtymät puoli tuntia päälle.

TK 1 antoi aikakortin mukana i-beskedin eli "S-ajo-ohjeen". Ensimmäinen karttanippu tipahti syliin ja intensiivinen tutkiminen alkoi. Helpon näköistä, OK-asemia on aika paljon ja jokunen pieni pyörityskin. Ja liikkeelle. Ekat kontrollit osuivat hyvin ja helposti, tunnelma kohosi. Ainoa vaikeus oli liukkaus, mutta eipä meillä ollut ihan niin kiire, että olisi tarvinnut riskeerata jotain. Erään metsärännin jälkeen mitta meni pitkäksi mutta tielle löydettiin ja jatkettiin, Rofa kyllä tarjosi että olis siitä mitan kohdaltakin päässyt, mutta katsotaan edestäpäin... ja kilpi puuttuu välistä. Paikko ei meille mitään maksanut, sen verran hyvin oltiin tultu. TK reilusti nollilla. Ja sitten lyhyt siirtymä.

Kakkosjakson alku oli murheellinen. Vanha kartta ja heti OK, 900 metriä ja määrite junarata. Maastossa silta 600 metrissä, ei tämä ole oikea paikka, jatketaan. Ei löydy OK, käännetään ympäri ja yritetään uudestaan. Ei löydy, vielä kerran, pitäisikö meidän olla jollain muulla tiellä, pääseekö tuolta tien suuntaiseksi, ei, entäs tuolta, ei. No, sitten vaan jatketaan. Kilpi pois eli kymmenen minuuttia sakkoa etsimiseen kuluneen viiden minuutin lisäksi. Onneksi ei ole tärkeä kisa. Pari takana tullutta eli perässämme lähteneet SM-mitalistit menivät ohitsemme mutta matka jatkui. Helpohkoa pyörittelyä helpoilla kartoilla. Kymmenisen minuuttia myöhää TK:lla, puolet siitä ekan OK:n hakemisesta.

Kolmas jakso oli kymmenen minuutin snurraus vanhan lentokentän päädyssä. Muutama minuutti myöhiä TK:lla ja tunnelma katossa. Neljännen jakson aloittavalta TK:lta ei vielä ollut kukaan lähtenyt eli aika hyvin taisi mennä. Tai sitten TK panttasi ekan lähtöä jostain syystä.

Neljäs suunnistusjakso oli kisan viimeinen. Aluksi snurraus isossa sorakuopassa, kulki kohtuuhyvin paria hakemista lukuun ottamatta. Jakso päättyi vanhaan lentokoneiden varikkoalueeseen, jossa ajettiin helpot koukerot. Ja sitten siirtymä maaliin.

Kello oli vartin yli kuusi, joten katsoimme parhaaksi vaihtaa nopeasti pari sanaa järjestäjän kuin myös Ulfin kanssa. Se kontrolli mitä emme löytäneet oli hyvin piilossa ja juuri siinä mistä sitä olimme etsineet. Hieno kisa ja hyvä harjoitus Ahvenanmaan Eckerörundania ajatellen. Loppuviikolla satanut lumi teki suorituksesta nautittavan. Ja sitten kotimatkalle, 135 kilometriä ja lautalle, jonka startti on 20:10... onneksi toveri svenssonit eivät tunne talvinopeusrajoituksia...