|
Aloitussivulle . Omituista höpinää Vieraskirja Näitä tarinoita kirjoitteleepi "eräs autosuunnistaja". Aloitussivulta löytyy linkki mm. yhteystietoihini. Viimeksi päivitetty 2007-05-21 - NEZ-sarjan avausTanskan-reissu oli tällä kerralla poikkeuksellinen, tulihan pitkästä aikaa testattua yleisiä kulkuneuvoja. NEZ-sarjan avauksemme onnistui kohtuullisesti vaikka ihan piikkipaikkaa emme saavuttaneetkaan. Jos tekee mieli kommentoida, jätä viestiä vieraskirjaani.
Odsherredsløbet 2007-05-12Helatorstain PRISMA-rastit ja niiden johtotehtävät tekivät loppukevääseen kaaoksen. Televisioitava Huippuliigan osakilpailu osui lähes pahimpaan mahdolliseen saumaan NEZ-sarjan avauskilpailua ajatellen. Perjantai-illan harjoituskilpailua ei ollut mitään sarkaa lähteä kokemaan, koska kilpailukeskuksen rakentaminen alkoi juuri perjantai-iltana; siispä pitkästä aikaa Tanskan-reissu tuli tehtyä sinivalkoisin siivin. Lauantaiaamun lento Finnairilla oli ajallisesti loistava. Odsherredsløbetin kilpailukeskukseen Själlannin saaren länsipuolelle Hørveen pääsi kätevästi junalla (matka-aika Kastrupista n. 2,5 tuntia, kaksi junan vaihtoa). Kun kuljettaja kilpailukeskuksesta sitten löytyi alkoi lounaspaikan metsästys. Edellisvuoden tapaista energian loppumista en tahtonut missään nimessä kokea. Aika rupesi käymään vähiin kun ei lähistöltä löytynyt avoinna olevaa asiallista ruokapaikkaa (pikkukylien pizzerioihin tuli kammo vuosi sitten Ruotsissa). Tanskan maaseudulla ei mäkkäreitä ole kovinkaan tiheässä eikä valtateiden varsilta löydy Suomen tapaan ruokailupaikkoja. Tilannetta ei tippaakaan helpota se, että paikkakuntalaiset syövät iltaisin myöhään eli Restaurant-ketjun syömälät aukeavat yleensä vasta iltaseitsemältä. Viime tipassa löytyi lounaspaikka läheltä viimeistä junanvaihtopaikkaa. Visa ei kelvannut maksuksi mutta eurot kyllä. Kurssi oli kehno mutta saatiin hyvää ruokaa ja se oli tässä kohdassa oleellisinta. Sitten kiiruusti lähtöpaikalle ja vielä oli vartin verran aikaa lähtöön. Konttori kuntoon ja menoksi. Kisa tuntui helponpuoleiselta. Poikkeuksellisesti otettiin monta kertaa uusiksi ja varmistettiin tehdyt reitinvalinnat. Kisa tuntui hyvin perinteiseltä, aikaa paloi mutta juurikaan mikään ei tuntunut tekemättömältä, paitsi tauolle tulo. Tiekirjanuolella hämättiin peltoteiltä isolle tielle tulo ja kuvittelin meidän olevan 180 astetta eri suunnassa kartalla. Missä ihmeessä me oikein nyt ollaan ja missä on se OTK jolta juuri tälle jaksolle kymmenen minuuttia aiemmin lähdettiin? Onneksi sattui pelto-osuudella ohittamamme paikkakuntalainen tulemaan kohdalle näyttämään mitä pitää tehdä, solmu aukeni silmänräpäyksessä. Tauko teki hyvää, mutta 180 asteen kirous jatkui vielä pienen tovin. Metsätieverkostot olivat tällä kerralla inhimillisen kokoisia ja aina sai jostain melko läheltä kiinni. Tarkistuslenkit jäivät inhimillisen mittaisiksi, joten koimme, että niitä kannatti tehdä. Pikkukylässä koluttiin taas perusteellisesti pihat ja parkkipaikat, ja kuinka ollakaan meni ainakin kerran sujuvasti V ja O väärin päin (25 vp). Aikamoisia giljotiinejä muuten nuo tanskalaispihoista tielletulot, auton nokka pitää työntää tielle metrin ennenkuin näkee onko muuta liikennettä ja se muu liikenne sitten suhahtelee ohitse jotain kahdeksaakymppiä - nopeusrajoituksista kun ei keskiverto tanskalaisautoilija lauantai-iltana paljoa perusta. Kilpailukeskukseen kurvailimme vielä valoisan aikaan. Tuloslaskenta sitten kesti ja kesti. Järjestäjällä ei ilmeisesti ollut tietotekniikkaa käytettävissään, tulokset tuotiin kynää ja paperia käyttäen nähtäviksi. Neljän tunnin odotus ei ole ihan tyypillisintä Tanskassa. Lopulta tulokset saatiin hyväksyttyä ja saavutimme kolmannen sijan ulkomaalaisten luokassa. Ei ihan nappiin mutta paljon paremmin kuin viime vuonna. Sitten pariksi tunniksi unten maille, aamujunalla kohti Kastrupia ja Finnairin AY666-lennolla koto-Suomeen. Seuraavat kunnon yöunoset muuten olivat tarjolla vasta PRISMA-rastien jälkeen.
XLII Kuusankosken yöajo 2007-05-05Kouvolalaiset autourheiluseurat ovat yhdistäneet voimansa uudeksi seuraksi, jonka ensimmäinen as-kilpailu ajettiin keliolosuhteiden vuoksi kahdesti ja vielä Viron kilpailun päällekkäisyyden vuoksi kertaalleen siirrettynä toukokuun viidentenä. Lähtöpaikka Kymen paviljonki oli uusi tuttavuus, tai ainakaan en muista siellä aiemmin käyneeni. Aurinkoinen kevätsää saatteli meidät reitille klo 16:40. Hevosenkenkiä peruskartalla ja heti väärin. Puolen kilometrin päässä huomattiin virhe, tuolta takaoikealta meidän pitäisi tulla, joten paikattiin virhe, mutta turhaan - ei tarkastusasemia. Ja sitten MRT:lle kunniakierroksen kautta. Rofa koitti tarjota vetävää sepeliuraa tien oikealla puolella mutta ei, en näe mitään syytä mennä sinne. Paitsi että tuo rakennus on nyt liian kaukana meistä eli taas takaisin. Mihinhän tässä vielä joudutaankaan, kaksi pisteväliä ja kaksi uusiksi ottoa. No, edellämme lähteneet tulivat vastaamme (!) tekemään paikkoa. Ja sitten kuutostietä kohti Lahtea ja ensimmäiseen pyöritykseen, joka oli mukavasti nimetty "Alkupala". AT kuittasi ennakot (ja myöhät joillekin...), "250 pyörii oikeaa, 180 ysi oikea ja linjan kohdata ysi vasen aukeaa linjasta". Ei, menee linjan alla ja tolpan viereen. Takaisin, pääseekö jostain metsän läpi? Ei päässyt, kolmas korjaus, karttavirhe. Jatkuu "ysi vasen tolpan viereen kiinni metsän reunaan 30 ysi oikea", ei onnistu on romua edessä kapealla uralla. Peruutetaanpas taas… "Isoon kasaan kiinni ja kasan edestä ysi oikea kiinni kasaan, 120 ja ysi oikea". Kasa edessä, mennäänkö edestä vai takaa? Ei näy kilpeä edessä, ajetaan siis takaa, ei mitään. Ison kasan takaa löytyi lopulta ensimmäinen RT, ainakin ollaan oikeassa paikassa. Vielä pieni polkuviidakko, jossa ei toiminut muodot, joten parin rundin lisäksi piti tutkia kaikki urat ettei vaan olisi kallisarvoista RT-asemaa jossain. Ja JAT, huh, olipa ikävä alku kisalle. Pari edellä lähtenyttä oli jonossa edellämme eli jollain oli mennyt vielä meitäkin huonommin. Pitkä odotusaika uuteen lähtöaikaan, lienee ollut jonkinlaista ruuhkanpoikasta aikatarkastusasemalla. Isolle tielle ja - joo, yli ja sitten vasen. Edellä lähteneistä tipunkeltainen Audi kääntyi isolle tielle, Subaru teki edellämme oikean reitinvalinnan. Valtatielle tultiinkin sitten viistosti "vanhalta tienpohjalta" Viron tyyliin, oli sentään stop-merkki laitettu ajouralle. Audi teki U-käännöstä valtatiellä virheen todettuaan. Hmm, ei ehkä ihan parhaalla mahdollisella maulla tehty paikka, valtatiellä oli sentään 100 km/h rajoitus... Ja Leirikentän JRT kutsui. Pääruoka -niminen jakso aloitettiin itse piirretyllä viisitonnisella kartalla. Minuutin välein edellämme lähteneet autot näkyivät horisontissa edellämme ja etenimme kohtuullisen ripeästi. Subaru on näemmä kuitannut Audin, koska saimme sen liipasimelle melko pian. Stigulle M-luokka taitaa olla aikamoinen pala haukattavaksi. Sitten kymppitonniselle ja, nam, hevosenkenkiä! Subarun perävalot alkoivat edessä häämöttää ja lisäsimme hiljalleen etenemisvauhtia. Kartta toimi kohtuullisen hyvin ja päivänvalolla oli pienet mittavirheet helppo kuitata. Leirin aukiolla "tänkt vej" oli helpohkosti suoritettu mutta Subaru jäi tutkimaan aluetta tarkemmin. Sitten tehtiinkin omaa suoritusta, muita autoja ei pahemmin näkynyt. Viisitonnisella viivalla hyppäsin kartalta takaisin jo ajetulle viivalle ajamaan vastakarvaan, tosin 100 metriä eri kohdassa. Talon edestä kaartaa oikealle, joo, sitten tolpan takaa takavasen, joo, rakennus oikealla ei ole, mutta on siinä raunio, joo, sitten edessä olevan talon oikeaan takakulmaan kiinni, ei onnistu. Puiden välistä ei mahdu pujottelemaan. Mikäs nyt, tultiin tuolta ja noin ja noin, joo, mä pomppasin väärälle kartalle, sori. Ja matka jatkui. Pitkä hevosenkenkäpisteväli, JAT2 ja tauolle. Nytkö jo, vasta päästiin vauhtiin. Tauko vietettiin Utin Tankkauspisteen takapihalla, ei näin lyhyen ajon jälkeen oikein tehnyt vielä mieli hiukopalaa. Hyvin oli porukka sekoittunut, todettiin. Hevosenkenkäspesialistit olivat ohitelleet edellään lähteneitä, ensimmäisenä tauon JRT:ltä lähti porukan puolivälissä startanneet Teppo ja Jukka. Kymmenen minuutin ero lähtöajassa oli vaihtunut kahteentoista minuuttiin, mietin että hyvin ovat pojat menneet. Toisaalta tiesin kyllä lähtöaikojen taukojen vääristävän eroa, joten emme olleet huolissamme. Tauolta peruskarttasiirtymällä takaisin Leirikentälle. Ajoaikaa oli kolmisen minuuttia liikaa eli tauon jälkeen saatiin pitää vielä lyhyt tauko ennen pyöritystä. "Jälkkäri" -nimisen jakson aloitti ennakko AT johon innokkaimmat nappasivat komeita ennakoita. Me emme menneet halpaan vaan kävimme Laineen Alia moikkaamassa täsmällisesti virhevapaan ajan sisällä. Lyhyenoloinen jakso alkoi viivalla ja sitten hevosenkenkiä. C-luokan viivalta tuntui mutta pikkaisen tiukahko oli pyynti. Vasta jakson loppupuolella saimme kaksi minuuttia edellämme lähteneen oranssin Subarun kiinni ja JAT:lle kurvasimme peräkanaa. JAT3:lta lähtö peruskartalla oli hiukan epävarma, pieni kartoituslenkki ja oikea ura oli selvitetty (ei tietenkään tarkastusasemaa), sitten peruskarttaloikottelua Kouvolassa. Yllättäen edellämme lähtenyt Subaru tuli kohta meitä vastaan. Ehkä JAT:lta lähtö oli jäänyt vaivaamaan? "Ruokaryyppy"-niminen viimeinen jakso oli ajelu muutamalla herkullisella jekulla varustettuna. AT, MRT ja pieni kierros KSAU:n uuden kerhotilan pihalla (ja varastossa!). MRT:n lisäajo-ohje oli hieno oivallus "mikään ajoperuste ei muutu" ja ainakin alemmissa luokissa unohtui suunnistus - ja tarkastusasema pois. Maali ei rankaise ennakosta ja nopeuspyynti 20 km/h, oliskohan härski ennakko-AT juuri ennen maalia? Ei ollut, onneksi, sillä ihanneaika oli väärin laskettu. Nollasuorituksessamme oli pari minuuttia ennakkoa tuloslaskentaliuskan mukaan. Maaliin tultiin muutamaa minuuttia vaille kolmen tunnin kurvailun jälkeen itse piirretyllä karttaskitsillä. Tuloslaskenta oli nopea, vajaan kymmenen minuuttia maaliintulon jälkeen oli tuloksemme narulla. Ylivoimainen kärkipaikka mutta muutama pari puuttuu vielä. Kohta tippuivat tulokset myös jälkeemme maaliin saapuneilta ja seitsemänsadan pisteen keula oli vahvistettu. Jotkut kilpailijat pitivät tiettyjä kisan karttoja huonoina, tässähän jatkettiin suoraan siitä mihin maaliskuun kolmantena päivänä Kiikoisten SM-kisassa jäätiin. Ensimmäinen jakso oli kohtuullisen heikko esitys, mutta tutulla Leirikentällä kartta oli kohtuullisen hyvin paikallaan. Rata oli, kuten Kiikoisissakin, täysin ajettavissa annettujen karttojen kanssa, joten se siitä. Ja Tanskan reissua odottamaan.
Kievarin kierros, Turenki, 2007-02-10Kievarin kirous on perinteisesti kylmä ilma. Nytkin, vaikka talvi on ollut poikkeuksellisen lauha, on pakkasta hyvän matkaa yli kymmenen astetta. Myös lunta on tullut, järjestäjä on joutunut muuttamaan kilpailua kesäkisasta talvikisaksi. Kieltämättä kiehtova ajatus: kesäkisa, johon on lisätty talvisia elementtejä. Kenties vauhdikkaita peltoaurauksia? Emit-ajanottolaitteet olivat käytössä, miehitettyjä asemia on siis odotettavissa yllättävistä paikoista. Tuttu Harvialan koulu toimi jälleen keskuspaikkana. Ja mittarintarkastusmatkalla aloitettiin. AT:n kautta jaksolle sisään pieneen sorakuoppaan. Kartta oli siisti ja kohtuutarkka, pyynti pienehkö. JAT:lla sai odottaa tuloaikaa. Kakkosjakso pörrättiin pienen siirtymän päätteeksi hiukan isommassa kuopassa. Ja tähän kaatui meidän mahdollisuudet kisan palkinnoille. Hiukan epämääräisen tuntuinen lähtö sorakasan takana ja ollaan … jossain, takaisin kasalle. Juu, taisi se äsken mennä ihan oikein koska tämä tuntuu vielä huonommalta vaihtoehdolta. Ja mikä tuo sorakasa on, tai kartan kuvioraja? Arpoo, arpoo, kokeillaan tuolta… ei, uusiksi. Ja sitten hanaa että saadaan myöhä kiinnni, sisääntulon kasan vierestä pitäisi mennä, onko tämä ura, ei, tossa vieressä pitää ajaa muttei näy kilpiä. Ja sitten ison sorakasan takaa tyhjän päällä, jostain kaivinkoneiden luota. Ei näy kilpiä ei tarkoita sitä etteikö kilpiä ole. Sekä sorakasan vieressä olleella uralla että kaivureiden välissä oli asema. Jälkimmäisen suunnistusperuste jäi tosin monelle epäselväksi. Ja kuin pisteeksi i:n päälle pois lähtiessä pikku-pikku pussissa ollut asematunnus nähtiin väärin: 26 ei ollut vaan 36, jonka kakkosen alasakara oli lumen peitossa. Kolme asemaa käymättä on puoli tuntia aikasakkoa eli se siitä kisasta. Onneksi ei itse tiedetty, nyt alkoi nimittäin oikea kilvanajo edellä lähteneiden kanssa. Kolmas jakso oli pitkä sokeritehtaan hallien ympäriajo. Todella helpontuntuinen jakso sisälsi jälleen "tutun" yllätysmomentin. Isolla kentällä olleiden hyllyjen väliin on ennenkin jätetty asemia ja niin jäi nytkin. Kaksi edellämme lähtenyttä saatiin kuitattua ja JAT:lla sai hiukan taas hengähtää ennen tuloaikaa. Ja sitten aina pelottavaan Kalpalinnaan. Jostain syystä en ole saanut tolkkua niistä leirintäalueen P-paikoista mutta nyt istui oikeinkin kiitettävästi. Paitsi että kerran tuli hutiloitua mittaus, 50 metriä liian aikaisin tehtiin käännös ja sitä myöten pieni pätkä uusiksi. Mutta nyt oltiin jo M-luokan ekana autona. Ja viimeistä kierrosta P-paikan tolppia etsiessä joku löi pohjaan oikein tosissaan ja auto ei oikein sen jälkeen kulkenut. Ainakin toinen takarengas on tyhjä totesi kuljettaja. JAT:lle on enää alle puoli kilometriä, koitetaan mennä. Tahmeasti riskillä ja päästiin kuin päästiinkin jakson loppuun asti. Miehitetty JAT manasi liian ylös näyttäviä ajovalojamme, no totta kai valot näyttää ylös kun on rengas tyhjänä. Ei tehnyt mieli keskustella asiasta sen enempää. Uuden lähtöajan saatuamme kiireesti renkaanvaihtoon, ei tällä enää mihinkään pääse. Ja sitten tauolle. Taukopaikka Janakkalan TB oli jo suljettu, joten ilman välipalaa jäätiin. JRT antoi uudet kartat ja nyt alkoi siirtymä kohti Janakkalan eteläpuolen tuttuja peltoja. Siirtymällä sitten tuli uudenlainen tekninen murhe kun X-trippi alkoi laskea sekunteja alaspäin ja trippimittari pysähtyi. Äkkiä, toinen anturi kiinni. Toimii, huh. Tuo on nyt sitten se anturi, mikä ei osaa vähentää matkaa peruutettaessa. Ei taida oleellisesti haitata... Jakso päättyi omituisesti miehitetylle JAT:lle ja sitten JRT. Nyt tulikin iso nippu karttoja, Ja kisan hienoin jakso tutussa polkuviidakossa. Muutama paikka pohditutti hieman ja tarkka asema puun takana jäi käymättä. Puuttuvien RT-asemien saldo oli nyt jo viisi. Loppuosa kisasta oli enemmän tai vähemmän ajelutyyppinen ennen viimeistä jaksoa. Paria kuoppaa käytiin raapaisemassa ja palattiin takaisin Harvialaan. Käännyimme risteyksestä etuoikeaan ja ihmettelin hiukan tien etuvasemmalla ollutta autoa, jonka konepellille oli laitettu matto. Kaikki kartat olivat kyydissä joten siirtymän päässä olleella AT:lla aikaa odotellessa piirsin jäljellä oleviin karttoihin niistä poistetut polut ja lähtösuunnat vaihtopisteisiin. AT:lle tullessa tien vasemmalla puolella olleen auton arvoitus selvisi kun matka jatkui: se oli MRT, joka antoi lisäajo-ohjeen. Tien vasemmalla puolella kulkenutta uraa ei päässyt ajamaan, "palaa takaisin ja käytä isoa tietä". Hassua asiassa oli se, että AT:lla aikaa odotteleva seuraava pari näki MRT:lle tulon. Ja huikea jakso olikin. Upea loppuhuipennus! Jakso ajettiin kunnallistekniikan rakennustyömaalla, eli mitä todennäköisimmin täällä ei enää ajeta autosuunnistusta. Heijastintolpat helpottivat juuri sopivasti suunnistusta ja aikaa paloi kellä enemmän kellä vähemmän. Mekin saimme kilpailun myöhistä lähes puolet täällä. Ja kisa oli ohi, sitten tuloslaskentaan. Pitkään saatiinkin odotella tuloksia, vaikka emit:n piti myös tuloslaskentaa helpottaa. Tällä kerralla ongelma oli kuitenkin inhimillinen: B-cup ajoi arvokilpailua ja heidät laskettiin ensin. Ja siinäpä olikin tutkimista, viimeisen jakson tarkistaminen lienee ollut tuskaa. Viidellä puuttuvalla ja vartin myöhillä ei ollut mitään asiaa kärkipaikoille. Itse asiassa olimme hyvin tyytyväisiä kun emme jääneet viimeiseksi. Koitetaanpa olla vähän huolellisempia ensi viikonloppuna Lapualla.
6. Helkama Lumimies AS 2007-01-13Talvi on ollut oikukas, oikeastaan se ei ole vielä edes alkanut, eikä pelkästään kelien vuoksi. Oma kisamme, joka oli anottu 27.1., joudutaan leudon kelin vuoksi siirtämään tai perumaan. SM-kisa seuraavalta viikonlopulta on siirretty keliolosuhteiden vuoksi. Eikä elämää helpota kattojärjestön neuvostoaikaiselta näyttävä kiukuttelu, joka tuhosi loputkin haaveet edes puoliksi yhtä hienosta AS-talvesta kuin edellinen oli. Käsittämättömin perustein on määrätty toimitsijakielto eräälle elämänsä autourheilulle uhranneelle aktiiviharrastajalle, joka oli sitoutunut kahden talvikilpailun järjestelytoimikuntiin (sanomattakin on selvää, että nuo kisat peruuntuivat). En jaksa ymmärtää miksi harrastajien etujärjestö toimillaan aiheuttaa harrastajille pahaa mieltä, mutta koska en kuulu mihinkään elimiin on minulla lupa julkaista mielipiteitäni ilman pelkoa sanktioista... Kaikki autosuunnistajat tuntevat tapauksen ja taustat, joten ei niistä tässä sen enempää. Helsingin Sanomia myöten on ihmetelty sananvapauteen puuttuvaa kattojärjestön päätöstä, joka lienee arkipäivää "kontrolloiduissa" valtioissa, mutta en olisi uskonut suomalaiseen demokratiaan tällaisen kuuluvan. Näyttää selvästi siltä, että autosuunnistusta (sekä paria muuta pientä lajia) ollaan kitkemässä turhana, tuottamattomana rönsynä pois Suomen autourheilukentästä. Mutta iloitaan niin kauan kuin vielä on kisoja, joita eteläisessä Suomessa aktiivisimmin tarjoaa Forssan seudun urheiluautoilijat. Edes säänhaltijat eivät saaneet järjestäjiä perumaan tai siirtämään kisaansa. Kisaa edeltävällä viikolla on ollut pakkastakin parina päivänä eli ei ihan pelkkää rapakeliä ollut odotettavissa. Kilpailuun on ilmoittautunut hienosti väkeä, peräti 80 paria. M-luokkaankin peräti tusina. Sairastumiset (vaiko SM-kisan siirtyminen) tosin typisti lähteneiden määrän yhdeksään. Nollakeli, lunta ihan hienokseltaan maassa ja pilvipoutainen sää. Forssan keskustan Nesteeltä hölmön hämärässä pari minuuttia yli neljän liikkeelle. Mittis ja kohti Helsinkiä. Sorakuoppapyöritys, jossa heti alkuun vanha tuttu RT (joka ensimmäistä kertaa alueella ajettaessa jäi käymättä). Kohtuullinen määrä kilpiä ja siistit, tarkat kartat, ei ongelmia. Eipä näköjään ainakaan kokonaan olla autosuunnistusta unohdettu pitkän tauon aikana. Kakkostielle ja kohti Forssaa. Paikkakunnan ärsyttävällä tyylillä alhaisella nopeuspyynnillä siirtymää isolla tiellä. Olisko paljon pyydetty aika-ajolle siirtymät ettei tarvitse hannailla muun liikenteen tukkeena kympin alle nopeusrajoitusten. Kartat oli valmiina tutkittavana eli vaihtopisteiden käännökset ja reittivaihtoehdot ehti tutkia hyvin ennen jaksoja. Maankaatopaikalle vei reitti ja makoisat kierrokset kurvailtiin tutuissa pusikoissa. Kolmas jakso oli huikea: siirtymän jälkeen ajettiin pitkä tovi krossiradan ympäristössä. Lumi helpotti suunnistusta ja kohta oltiin saatu edellämme lähteneitä kiinni. Jakson loppupuolella kuitenkin ote herpaantui ja ohittamamme kaksikot porhalsivat ohitsemme. Vaihtopisteestä ammuimme väärästä kohtaa ulos krossiradalta eli otetaas uusiksi. Eikä tietysti tarkastusasemaa eli turha lenkki tuli kierrettyä ja toista minuuttia meni hukkaan. Ja tauolle. Seuraintalo tai joku sellainen, tarjoilut olivat aivan mahtavat: pitsapaloja, pullaa, teetä kahvia ja limua. Kohtuuhintaisen pitsanpalan ja teekupillisen jälkeen alkoikin sitten valmistautuminen kisan loppuosaan. Jatkuisipa edes puoliksi yhtä hyvin niin saadaan kelpo tulos! Edellämme tauolle tullut Audi ei kuljettajansa komennosta käynnistynyt, joten siirryimme jälleen nolla-auton jälkikoiraksi latua avaamaan. Tauon JRT antoi yhden A5-kokoisen kartan, jossa oli kolmen jakson pyöritykset! Hetkinen, millä kartalla meidän oikein piti lähteä tästä eteenpäin? Jäikö jotain saamatta? No ei, tästähän jatketaan vielä pitkä tovi vanhoilla kartoilla. Ja taas oli aikaa tutkia pyöritykset etukäteen. Helpolta näyttää ja tuntuu. Jokioisten saha, helppoa ja nopeaa. Jakson jälkeen siirtymällä palauttava MRT, jonka suunnistusperustetta mietin. Ylimääräinen ei rankaise, joten ei kun kyytiin vain. Sitten lyhyt rykäisy pihapyöritystä ja kisan toinen kartanjakopiste. Taas oli siirtymällä aikaa tutkia tulevan pilan sisältö. Iso sorakuoppa ja kohtuullinen määrä kierroksia. Alussa hiukan alkoi tökkiä, uusiksi piti taas ottaa isompi lenkki ennen kuin oltiin tasan oikean pusikon kierrossa. Eikä jatkokaan ihan mutinoitta mennyt, nolla-auton jälkiä koitettiin seurata, mutta väärä lenkki! Ja taas takaisin. Jakson päättyessä tuli pitkä huokaisu. Yksi vielä. Isolle tielle ja jälleen kohti Forssaa. Viimeinen kieputus oli iso sorakuoppa, jossa ihmetytti kilvettömyys. Tarkkoja paikkoja oli kyllä, mutta ei tarkastusasemia. Yksi vaihtopiste ei tuntunut oikealta, mutta jatkoimme silti eteenpäin. Leima-asema antoi aiheen ihmetellä jäikö johonkin jotain, joten kilpailukorttiin jätin tyhjän rivin. Viimeistä pussia oli ajamassa perässämme tulleet ja väärään suuntaan (eh, siis kyllähän me tehtiin ihan sama "virhe" viisi minuuttia aiemmin kun vaihtopistettä etsittiin). Piti siis tovi odotella että tie aukenee ja saadaan ajettua jakso loppuun. Viimeinen jakso oli pelkkä siirtymä Rantasipiin. Ja sitten odottamaan tuloksia, jotka nopeasti tulivatkin, vaikka miehitettyjä asemia oli paljon. Reitit löytyivät kyllä, mutta ajassa ei oltu ihan kilpailukykyisiä. Viime vuoden NEZ-mestarit päihittivät meidät kuuden minuutin marginaalilla. Kakkostila oli ihan sopiva aloitus kauteen ja osoitti, että edelliskauden lopun ongelmat ovat taakse jäänyttä elämää. Nyt alkaakin sitten toinen tauko, siirtyneet ja peruuntuneet kisat jättävät turhan ison aukon kalenteriin ja kausi jatkuu vasta Turengissa kuukauden kuluttua. Ehkä on sopivasti aikaa hoitaa muita projekteja eteenpäin.
|