AS-kisatarinoita 2006


Aloitussivulle . Omituista höpinää . Alkukausi 2006 . Loppukausi 2006 Vieraskirja

Näitä tarinoita kirjoitteleepi "eräs autosuunnistaja". Aloitussivulta löytyy linkki mm. yhteystietoihini.

Viimeksi päivitetty 2006-11-05 - NEZ Tanska

Tässä tiedostossa on vain viimeisin päivitys eli tarinaa NEZ päätöksestä Tanskasta 3.-4.11.

Alkukausi löytyy täältä ja loppukausi täältä, Eestin reissut täältä. Kommentteja voit jätellä vaikkapa vieraskirjaan.


Tanskan NEZ-viikonloppu 3.-4.11.

Tanskan NEZ-osakilpailuviikonlopun ajankohta marraskuun alussa on poikkeuksellinen. Alkukesään "kuuluva" tapahtuma siirtyi loppusyksyyn kun tanskalaiset arpoivat järjestäjää päävastuullisen vetäydyttyä alueiden lähdettyä alta. Nyt varsinkin NEZ-keitos tuntui oikein tammitynnyrissä kypsytetyltä.

Suomessa oli lähtiessämme jo useita senttejä lunta maassa ja Ruotsikin on jo saanut oman osansa lumimyräköistä. Tanskassa talvesta muistuttavat lähinnä lumipintaiset pellot varjoisilla alueilla. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta Ruotsin läpi ajaessamme eikä keli huonontunut Tanskassakaan. Majapaikallemme Vestbirkin leirintäalueelle saavuimme neljän nurkilla iltapäivällä, matkamittarissa oli 950 km. Aikaa majoittumiseen oli kohtuullisesti, mutta kassien purusta lähdettiin saman tien tankkaus- ja lähtöpaikan etsintään. Oli jostain jäänyt sellainen mielikuva, että kilpailukeskus olisi Ikast MK:n kerhohuoneella ja se on Norlundbanan luona Ikastin eteläpuolella, lähtöluettelossa ei ollut tietoa lähtöpaikasta, ehkä se oli kutsussa. Kutsun saisi netistä, mutta kannettavan GPRS ei suostunut yrityksistä huolimatta kytkeytymään verkkoon. Tiedossa oli, että lähtöpaikalla ei ole tankkausmahdollisuutta, joten Ikastin keskustaan ensin tankkaamaan.

Norlundbana löytyi helposti. Suomalaisista Golf-pari Kaipainen-Jouhki oli matkalla saanut vian kytkimeen, joten heitä odotti kilpailun sijasta iltapuhde Söndergaardin autotallilla. Tuhat kilometriä on vähän pitkänpuoleinen matka korjaamoon. Osallistujamäärä hiukan ihmetytti, suomalaisia on ilmoittautunut "normaali" kaksitoista autokuntaa, ruotsalaisia vain viisi. Tanskalaisia on mukana parikymmentä, mikä on normaali määrä, NEZ-kisaan heistä on tulossa vain seitsemän. Positiivisena yllätyksenä Tollehaugkin uskaltautui pitkästä aikaa leikkiin mukaan Norjasta.

Fredagslöbet oli nimeltään Jan Söndergaardin laatima perjantai-illan kilpailu. Meillä oli koko porukan viimeinen lähtöaika, joten juoksentelin lähtökilven läheisyydessä harjoittelemassa pimeäkuvausta ennen kuin tuli kiire kilpurin sisään konttorin kuntoonlaittoon. Ja juuri kun sain karttapöydän paikalleen, turvavyön kiinni ja karttavalon päälle tuli Rofa ajomääräyksen kera. Sitten vain pikainen tarkistus, että kaikki sivut ovat mukana ja liikkeelle. Kello oli 19:48.

Radalle ei tälläkään kerralla päästy, mutta nyt pyörittiin pari kierrosta parkkipaikan maavallien ympärillä. Viisitonniset kartat, joilla ajettiin pisteestä toiseen numerojärjestyksessä olivat helppoa kauraa. Sitten siirtymäluonteista ajelua 1:25.000 peruskartoilla. Ensimmäinen ORK-asema etsinnässä, hakuvalo päälle ja -plink- karttavalo, puhallin ja hakuvalo pimenivät. Konepelti ylös ja sulakkeen vaihtoon. Aikaa on, ollaan pari minuuttia ennakossa. Pyynti oli itse asiassa niin pieni, että vaikutti varmalta ennakko-AT ennen jakson viimeistä sivua. Näin ei kuitenkaan ollut. OTK:lle saapuessa oli tärkeää, että oli laskenut saapumisajan oikein.

Kakkosjakso sitten olikin hiukan vaativampi. Nyt oli kartta jaettu tanskalaistyylisesti sarjakuvaksi, halleja pyörittiin ympäri pieni tovi. Kartoituksiin ja peruskartalle siirtymisineen paloi aikaa ja kilpiä hukkui. Ensimmäisestä ajettiin läpi näkemättä sitä. Ihan tehtävien tasalla ei oltu. Kysyin nimittäin että eikö ollut kilpeä, johon kuski vastasi en ainakaan nähnyt. Ajetaan hallin ympäri uudestaan olisi ollut oikea reaktio, mutta jatkaa piti. Väärä urakin näkyi eikä siinäkään ollut asemaa, joten kommentilla "mitä me sitten tässä aikaa poltetaan, ei kun eteenpäin" jatkettiin. Helpontuntuista oli, joten ihmetytti kovasti mitä on Söndis mahtanut miettiä kisaa tehdessään. Kerrankin perjantaiharjoitus on sellainen, että siitä tulee hyvälle mielelle. Vaan piti jättää toinenkin kilpi pois: ura oli kiinni rakennuksessa ja oltiin irti. Jopa asemakilven selkämys nähtiin loppumitan paikkaa hakiessa, ei vaan välähtänyt, että sen pihan kautta olisi pitänyt ajaa eikä tietä.

Kolmannen jakson alussa askarrutti paikka, jossa lyhin tie oli poikki sillan kohdalta. Kolme vaihtoehtoa olivat mitaten n. millin sisällä toisistaan, joten nyt mietitytti miten silta karttamerkkinä suhtautuu ajettavaan tiehen. Karttamerkki ei ilmeisesti katkaise tietä, mutta karttateksti katkaisee, mikäli tie sen alla ei ole yhtenäinen. No, kilpiä ei missään ollut eli kukaan ei tässä reittivirhettä voinut tehdä. Tulstrup jakson alkupäässä oli myös ihmetystä herättänyt peltopoukkaisu. Tolpparivejä oli maastossa ainakin neljä, kartassa yksi. Kilpi oli näistä kolmessa. Armotonta pohdintaa ja väärä kilpi mukaan. Kartan suorakaide hämäsi, se ei oikein tuntunut sopivan mihinkään (sovelsimme siihen korkeuskäyrää), avain oli pensaslinja, jonka perusteella kauimmainen reitti oli oikein, vaikkakin sen alkupäässä oli kilvitetty kasan kierto ja toisessa päässä mitta ei täsmännyt käännöksessä seuraavaan karttaan - niin, ja siitä kilvityksen alkupään käännöksestä olisi pitänyt pystyä ajamaan vielä suoraankin (pensaita). Tää on niin tanskalaista…

Ja heti perään erittäin hieno jekku rajalinjojen kanssa. Sinänsä selkeä 1:10.000 karttapari oli luettavissa ihan oikeinkin, mutta tulipa päätettyä viidentoista minuutin edestä väärin. Jälkimmäisen kartan pykälä ei kierrä tiellä olevaa kilpeä pois vaan on ennen kartalle tuloa. Ja tämä piti vielä tarkistaa palaamalla puoli kilometriä takaisin seuraavalta ORK-asemalta. Jäi vähän kaivelemaan. Tarkistuksessa mikän ei muuttunut, onneksi ei sitten tarkistuksessa tien vasemmalta puolelta tyrkkykilpi kelvannut viideksi lisäpisteeksi. Loppuosa jaksosta oli taas ajelu, mutta alkupään tarkistukset ja tolppalinjan arvonta tuottivat neljä minuuttia myöhää TK:lle.

Nelosjaksolla oli sitten tanskalaistyyppistä tie poikki -systeemiä. Jo yhdeksältä illalla olivat paikalliset asukkaat kypsyneet ohikiitäviin kilpureihin, onpas omituista. Kilvet saatiin kyytiin ja hyvä niin, tienvarren kädet puuhkassa seisovat ihmiset ja tien "katkaisseet" keskelle tietä pysäköidyt säväyttivät vaihteeksi. TK:lle ajaessa sai taas varoa ennakoita.

Viides jakso oli siirtymä loppuhuipennukseen. TK antoi uudet kartat, jotka osoittautuivat peltopilaksi. Kilpailijapareja helpotettiin (niinkö?) sillä, että kilvet oli numeroitu. Kahteen isoon peltoon ja pariin pienempään oli ajettu autolla uria, jotka oli kartoitettu. Idea oli suomalaistyyppinen ja määrittely ruotsalaistyyppinen. Ihanneajaltaan kahdenkymmenen minuutin jakso oli kuitenkin ylipaha sen vuoksi, että ajourat olivat erittäin rapaiset ja huonot ajaa. Jakso olisi varmasti ollut nautittava, mikäli olisi ollut pakkasta tai jos ei olisi ollut niin märkää. Nyt kuitenkin autoja oli kiinni siellä sun täällä, onneksi järjestäjä oli järjestänyt pelloille myös apuväkeä vetämään kiinnijääneitä irti. Apuja saimme mekin, piti yrittää typerää oikaisua. Neljäkymmentä minuuttia rypemistä ei maittanut meille kummallekaan, loppuhuipennus oli meistä enemmänkin grande katastrof kuin ajateltu grande finale. Numeroidut kilvet saivat yrittämään oikaisuja, jotka kostautuivat kiinnijäämisenä. Toisaalta kyllä paljastivat, jos oli hypännyt yli määritteistä. Puolivälissä toista isoa peltoa puuttui neljä välistä. Ohhoh, hyppäsinpä monesta määritteestä yli. Tuosta jatketaan, jes tultiin kilvelle ja ... enää puuttui kaksi ;-)

Ja sitten pois. Ajouran nimi oli tuttuakin tutumpi, tosin tanskankieliseksi käännettynä j-kirjain on saanut hakea uuden paikan: Söbjergveijen. Onko Rofa jo noin usein käynyt täällä, että on saanut oikein oman tiensäkin?

Norlundbanalle oli matkaa linnuntietä kymmenisen kilometriä ja se tuntui pitkältä matkalta kun oli pyöränvanteet täynnä mömmöä ja 70 km/h:ssa iski ravistusrajoitin päälle. Leikki loppui tuloslaskentaan saapumiseen kello 22:23. Ja saman tien "kotimatkalle", malliratkaisuhan saadaan tanskassa omaksi kun luovutetaan kilpailukortit. Neljä puuttuvaa ja yksi ylimääräinen, ajasta 37 minuuttia. Ei ainakaan tällä reissulla satu perjantain kirousta, joka on ollut riesanamme tämän kauden NEZ-viikonlopuissa.

OK Bredballe löbet 4.11.

Lauantai alkoi kirkkaassa auringonpaisteessa. Ohjaajakokous oli määritetty alkavaksi käsittämättömän aikaisin, eli 11:20, kun kilpailussa ensimmäiset lähtivät reitille klo 14:00. Emme tosiaankaan vaivautuneet sadan kilometrin huviajelulle kuuntelemaan kuinka "ajetaan sitten rauhallisesti siellä" vaan jäimme kämpille rentoutumaan. Paitsi että auton rapakuorrutus piti poistaa ja eilispäivän sähkövika pitää selvittää. Päätettiin vetää uusi kaapeli sisäpuhaltimelle suoraan akulta kun etsinnöistä huolimatta ei löytynyt viallista eristettä mistään käytössä olevista puhaltimen johdoista, mutta sulakkeita paloi testatessa. 20A sulake tuntui riittävän, olisko sitten puhaltimen moottorin käämeissä jotain pientä. Puhallin kuitenkin alkoi toimia normaalisti eli sitten vain starttia odottamaan lähtöpaikan tilavalle pysäköintipaikalle ja kahvioon. Jostain kumman syystä Tanskassa on perinne etsiä paikkakunnan pienin huoltoasema pihoineen lähtöpaikaksi jollei jostain löydy kokonaista toria mihin saa lähtörampin kasattua. Söndergaardin Jan moikkasi kun tultiin paikalle: tässä olisi teidän neljännet palkinnot perjantain kisasta. Vautsi, että tuollaisellakin sähläyksellä pääsee palkinnoille!

Starttimme oli klo 15:18, edelleen paistoi aurinko. Nyt kyllä harmitti että aurinkolasit jäi ottamatta mukaan. Lyhyt siirtymä teollisuusalueelle ja reittikirja kyytiin. Ja pelin henki on sitten seuraavanlainen: kilpiä kierretään pois ja kaikki tiensivut mihin suinkin pääsee ajetaan. Aloitettiin pitkällä kuviolla, joka oli helpohko kunhan pääsi liikkeelle. Aina kun karttaan oli piirretty jotain muutakin kuin tie piti poiketa tien suuntaiseksi tien sivuun jommallekummalle puolelle. Reunakivistä ja karttatien muodoista välittämättä. Yksi määrite tuli poimittua ison tien väärälle puolelle heti jakson alkuvaiheissa ja takanamme lähteneitä pääsi kuittaamaan meitä. Ja sitten yksi vanhan tien pohja jäi ajamatta kun piti turhan innokkaasti painaa trippi nollille ison tien risteyksessä: matka olisi paljastanut paikan jollei trippimittari olisi näyttänyt nollaa. Vähän paikka askarrutti, päätiessä piti olla taitto risteyksen kohdalla ja siinä oli erittäin loivaa kaarrosta, mutta siitä vaan, uutta tietä. Pihassa vanha maatalon isäntä vilkutti ohi ajaessamme ja sitten väli-AT:lle. ORK:n metsästys (väärä kyytiin), tielle ja talojen sekä pihatien etsintää, edestakaisin pieni tovi ja sitten löytyi (väärä ratkaisu), ja sitten teollisuuspila. Kolme lyhyttä jaksoa samalle TK:lle. Alueelle tulo meni totaalisen pieleen, yksi puuttuva ja kaksi ylimääräistä. Muuten jaksot sujuivat suht mallikkaasti, vain yksi tuplavirhe ja muutama hassu minuuttia aikaa. Kolmas jakso meni jopa nollilla!

Pientä siirtymänluontoista juttua, liikennevaloista 825 metriä ja kartalle, tietysti tanskalaistyypinen ysikymppi vasen, pihatien kautta vanhalle tielle ja meille kävi jälleen päätie ihan mainiosti. Sitten alettiin pyöriä ihmisten pihoissa eikä sille pyörimiselle näyttänyt tulevan loppua. Gammelsole nimisessä kylässä pyörittiin pari inhimillistä kierrosta ja sitten loppui TK:lle ajomääräyksen viimeinen sivu. Päätä alkoi kivistää, joten luvattu kymmenen minuutin tauko (jossa kahden minuutin lähtövälit palautettiin) tuli viimeisen päälle tarpeeseen. Olo oli aika heikko, näkökentässä alkoi reunoilla himmentyä kuin olisi tunnelinäköä tulossa. Veikkasin erittäin kevyen lounaan ja siitä aiheutuneen energiavajeen syyksi, joten järjestäjän alussa antamasta eväspussista hotkaisin suolapalat ja pari kourallista karamelliä sekä puolet kokiksesta ja pistin silmät kiinni. Jomotus hellitti hiukan, mutta olo oli edelleen hontelo.

Taukomme oli vajaat viisitoista minuuttia ja Rolf sai uuden ajomääräyksen kymmentä yli viideltä. Alkoi olla hämärää. Määritin heti ensimmäisen pisteen väärin: se oli hevosenkenkä eikä pallo. Siis ei suorinta tietä vaan avoimesta suunnasta. Tietysti suorimman reitin kilven tunnus piti kirjoittaa suoraan korttiin ja virheenkin huomasin vasta parinsadan metrin päässä. Ei kun takaisin, ei hyvältä vaikuta. Ja reitti vei kiistatta takaisin siihen Gammelsolen kylään. Nyt pyörittiin varmaankin kylän kaikki ajokelpoiset urat läpi. Autoja oli pirusti (ainakin kolme muuta meidän lisäksemme ;-)). Syvä helpotuksen huokaus pääsi ilmoille kun lähdettiin kylästä lopullisesti pois. Ehkä kyläläiset huokasivat myös… ORK-pätkä, poimittiin kolmesta kolmiosta tunnus ja niistä kaksi "tuplavirhettä". Miten tuon kartan saa väärennettyä noin perusteellisesti että tällaiseen halpaan mennään joka kerta? Jakso päättyi lopulta kilpailun johtajan kotipihalle (kartassa ainakin väitettiin, että "her bor löbsleder").Mutta vielä on tusinan verran sivuja jäljellä. Olo oli hivenen parantunut tauon eväshetken ansiosta. Matkanteko ei ollut enää tuskaa, vaikka ratamestari parhaansa mukaan sitä yritti. Täytetyt kilpailukortit muuten kerättiin täällä pois tuloksien laskemista varten.

Pitkä jakso, jossa kierrettiin halleja, peltoja, metsää, varastoalue. Matkan varrella oli todella monipuolisesti kaikkea. Kilpiä oli paljon ja monet niistä puhtaasti tyrkyllä. Vaihtoehtoja riitti mutta ei hirveästi jääty perustelemaan päätöksiä ottaa tai jättää asematunnus: jos reitti osui niin se otettiin, muuten ei. Hahhaa, ratamestari oli suurimmalta osalta paljon fiksumpi. Tuplavirheitä kolisi saavutusten sampoon.

Pari jaksoa oli vielä jäljellä kun yhdessä sorakuopassa tuli pyörökuormaaja pysäyttämään meidät. Ei täällä saa ajaa. Kuka on järjestäjä. Jos ette heti lähde täältä pois kutsun poliisit. Täällä on kaksi kaveria minun lisäkseni töissä eikä me voida tehdä mitään kun pitää varoa autoja (kello oli jotain iltayhdeksän tienoilla). Paikka oli kovasti pieni eikä tehnyt mieli käydä isommalle uhoamaan joten poistuimme vähin äänin ja viisi määritettä jäi väliin. Kävi ilmi, että vain yksi leima-asema olisi tullut kyseisestä kohdasta mukaan, lisäksi kuopan pohjalla oli kaksi "tyrkkykylttiä". Jostain syystä kaveri sitten ilmeisesti sai tarpeekseen pullistelusta, joten me taisimme lopulta olla ainoat, joita hän kiusasi. Satuttiinpas taas paikalle sopivasti. Ja sitten hiukan jännitysmomentin lisäännyttyä tuli määritettyä oikea vasemmaksi ja taas reitti pois. Oikeastaan kaksi, toinen jäi kun poistuttiin kuoppaan johtaneelta tieltä. Ja sitten TK:lle.

Sorakuopissa jatkettiin seuraavakin jakso, kuitenkaan tuota osuutta, missä pyörökuormaajan kuskin kanssa keskusteltiin, ei oltu käytetty. Jekut tuntuivat vaihteeksi helpoilta ja sitä ne olivatkin. Vain yksi ylimääräinen ja kuusi minuuttia aikaa ja loppuhuipennuksen kimppuun.

Eipä ollut varsinaisesti mikään huipennus tämäkään loppu. Suhteellisen helpot koukerot ja yksi mainio jekku jolla taas ajatettiin ison tien yli - niukasti (ei osattu). Sitten pari hallinkiertoa ja SK, maali. Kilpailukortit kerättiin taas ja sitten alkoi parinkymmenen kilometrin siirtymä. Siirtymä pikkuteillä ja suunnistaa sai edelleen. Satatonninen kartta, joka ajettiin lähes kuin oli ratamestari suunnitellut. Tuloslaskentapaikalla oli jo surullinen tuloksemme kun sinne viimein saavuimme vähän iltayhdeksän jälkeen. Ei ihan tuhatta pistettä kuitenkaan, reilu puolitoista tuntia myöhässä ihanneajasta, 39 puuttuvaa ja 33 ylimääräistä. Ulkomaalaisten luokasta ei ollut vielä muita saapunut, mutta Ojanperän ja Rouskun tulos oli jo taululla: kevyt kolmen sadan pisteen keula. Ostimme ateriakortit, söimme noutopöydästä haalistuneita herkkuja ja poistuimme mökillemme häpeämään. Puolilta öin olin jo unten mailla joidenkin vielä selvitellessä koukeroita keski-Jyllantilaisissa pikkukylissä.

Ja paluupäivän aamu valkeni sateisena. Vettä saatiin koko Tanskan läpiajomatkan ajan ja se huuhteli auton alustan lisäksi murheet mielestä. Tanskassa ei Saunalahden GPRS pelittänyt, joten jäin ilman nettiä lähes koko viikonlopuksi (voi-voi), onneksi tilanne korjaantui saavuttuamme Helsingborgiin. NEZ-kilpailun tuloksia ei netistä vielä löydy, joten edelleen olemme epätietoisuudessa tuloksestamme. Seuraavat haasteet eli Syyskoukerot ovat kuitenkin jo kirkkaina mielessä.