Aloitussivulle . Eestin autosuunnistus . Juttu 2003 . Juttu 2005 . Juttu 2006 . Juttu 2007
päivitetty 2009-01-06
Autosuunnistusta Virossa 2008
Kolmisen vuotta sitten kattojärjestöksi perustettu Rajaajaja on hiukan aktivoitunut: Kaudeksi 2008 saatiin lopputalvesta uutisia neljän osakilpailun mestaruussarjasta. Lyhyellä varoitusajalla ja huonosti Suomen kalenteriin istuvat päivät aiheuttivat enemmän tai vähemmän harmitusta, mutta pääsinpä kuin pääsinkin osallistumaan sarjan avauskisaan normaalin kalenterin haittaamatta. Norjan NEZ-osakilpailun peruuntuminen taas mahdollisti osallistumisen myös sarjan päätöskilpailuun. Valikot jäivät kokematta, harmi.
Kevadsõit 2008-06-01
Tõnu Kraut, vaihteeksi, oli päävastuussa pitkästä aikaa ajetusta viivasuunnistuskilpailusta. Kisapäivä oli poikkeuksellisesti sunnuntai ja lähdöt aamupäivällä, joten Suomesta ei ollut mahdollisuutta lähteä kisaamaan jos mieli lauantaina Forssan TA-sarjan päätöskilpailun ajaa. Yksikään autolautta ei Hesasta Tallinnaan autoa sopivasti lauantain ja sunnuntain välisenä yönä vie. Mut-mutta... Finnair tarjosi "edullisen" vaihtoehdon paikalliskuljettajan tuntevalle. Aamun eka lento olisi Tallinnan lentokentällä aikataulun mukaan 10:25. Eerik sai vikiteltyä kaveriltaan lainaan näppärän maasturin ja tuli kentälle vastaan. Kone oli reilun vartin myöhässä vaikka kone oli lähes tupaten täynnä (about kahdeksan muuta matkustajaa koneessa). Ensimmäiset autot starttailivat reitille kun ajoimme vielä kohti kilpailukeskusta, ensimmäinen auto starttasi klo 11:00. Saimme lähteä kilpailuun toiseksi viimeisenä autona. Niin, ja koska tulin lentämällä en ottanut mukaan karttapöytää (tai muutakaan käsimatkatavaraa mittaa, kynää ja mustekalaa lukuun ottamatta) vaan pyysin Eerikiä hommaamaan "rakennussarjan": pahvilaatikon kansi, teippiä ja kovalevyn pala. Värkkäsin tekeleen vartissa ja vielä jäi puoli tuntia aikaa rupatella niitä-näitä.
Kilpailukeskuksessa oli mallikarttoja ja kuvia ihmeteltäväksi. Tõnu piti meille lyhyen yksityiskoulutuksen (eelinfo puolessa minuutissa) mutta eipä tuossa mitään ihmeellistä ollut. Mittakaavat ovat tutut 1:20.000, 1:25.000 ja 1:30.000. Normaalin viivasuunnistuksen lisänä oli nippu valokuvia, joissa oleva kirjaintunnus oli tarkastusaseman tunnus sekä valikosta tuttuja maastorasteja, joihin ei saa mennä tai edes pääse autolla. Yksi osa reitistä ajetaan tiekirjalla. Kisassa on yksi vartin tauko. Kaikki AT:t ovat salaisia.
Kuvasysteemi kuulosti etukäteen haasteelliselta. Kun reitillä osutaan paikkaan missä kuva täsmää maastoon, merkataan kuvan kirjaintunnus kilpailukorttiin kuten tarkastusasema. Helppoa? Kyllä kai. Kuva voi olla otettuna mihin suuntaan tahansa, siis myös taaksepäin.
Reitille lähdimme siis toiseksi viimeisenä autona 11:36, aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja lämmintä oli riittävästi. Sikäli tässä on kiire, että paluumatkalle otin testiin Vikingin eksperseen. Tämä Rosellan korvannut pika- ja tahmalaivan välimuoto starttaa Tallinnan satamasta 16:30 ja puolta tuntia ennen pitäisi olla selvittelemässä matkalippua. Koska kisa olikin hieman ilmoitettua pidempi (ihanneaika lähes 4 tuntia) se aiheutti taktiikanmuutoksen. Kolmen jälkeen on oltava matkalla Tallinnaan eli myöhiä ei voida ottaa. Ennakot rankaisevat kolminkertaisena, mutta sitäpä en kisan tiimellyksessä muistanut...
Kaikki kisan kartat (7 sivua A4) saatiin lähdössä. Valokuvia "vain" yhdeksän kappaletta (yhdellä sivulla, onneksi), tauolla tulee kuvia pari sivua lisää. Ja matkaan. Kun ei ole tarkkaa trippimittaria autossa pitää tehdä tietty arvio aikataulusta. Mukanani oli taulukko, jossa on 5 km/h välein laskettu 5 sekunnin tarkkuudella saapumisaika 100 m välein. Aika nopeasti keksin, että paras konsti on merkata reittiviivaan minuutin välein tuloaika ja kontrolloida ettei mennä paljon edelle. Tosin, taulukossani ei ollut pyydettyä nopeutta, joka oli ensimmäiselle TK:lle asti 33,7 km/h. Jostain oli jäänyt mieleen virhevapaa mutta sitä ei ole, pois lukien se, että aika otetaan minuutin tarkkuudella. Siispä ensimmäiselle AT:lle puolen minuutin saapumisennakosta 3 virhepistettä.
Kakkosjaksolla tahmailtiin maastorastien kanssa ja tuli myöhää. Kun ei tiedetty onko maastossa vääriäkin tunnuksia juostiin yhtä pitkulaista kuoppaa edestakaisin ennen kuin hyväksyttiin tien varressa ollut tunnus - ja myöhää peräti kolme minuuttia. Yksi valokuva jäi bongaamatta ja jostain olimme saaneet ylimääräisen I:n. AT3:n jälkeen tuli sitten "norjalaistyylinen" tiesulku. Keski-iän jo ylittänyt nainen oli pysäyttänyt edellämme ajaneen ja Eerik kävi selvittämässä tilannetta. Oli naisen miehensä kanssa rakentama yksityistie jonne muilla ei kuulema ole mitään asiaa. Siispä u-käännös ja tientukkeen toiselle puolelle toista kautta, vajaan kymmenen kilsan lenkki (turhaan, tämä osuus jaksosta sekä aikapisteet poistettiin kaikilta tasapuolisuuden nimissä). Ja sitten tauko.
Turhan tauon tarkoituksena oli varmistaa, että kaikki ovat poissa maaston ekalta osuudelta kun sinne mennään lopussa uudestaan. No, olishan sinne muitakin mahtunut kun lähtijöitä ei tämän enempää ollut. Ja sitten tiekirjalle.
Tiekirjan ajoaika oli helppo laskea kun tarkka matka oli tiedossa. Todennäköisesti seuraava AT on ihan tuon tiekirjan lopussa tai heti seuraavan kartan alussa. Myös tiekirjalla oli maasto- ja kuvarasteja, huomautussarjakkeessa maastorastin kohdalla tieto kummalla puolella tietä rasti on, matka sekä vinkkejä tyyliin "THE kuusk". Maasturin trippi oli riittävän hyvä ja tiekirjalla ei ollut vaikeuksia - muuten kuin pölyn vuoksi. Tiekirjaosuuden puolivälissä saatiin pari edellämme lähtenyttä liipasimelle siten, että maastorastilta he aina lähtivät meidän tullessamme siihen. Jakson lopussa rauhoitettiin tilanne parin minuutin tauolla ja jatkettiin ihanneajan tultua täyteen, siinähän sitten AT tuli heti seuraavan käännöksen takaa. Pari kuvaa jäi näkemättä ja myös yhdestä RT:stä ajettiin näkemättä läpi - vaikka olin olevinani varma, että tässä jossain on OLTAVA...
Kuinka ollakaan, tauolla merkkaamani minuutin viivat olivat muuttuneet kahden minuutin viivoiksi. Eli 34,8 km/h pyynnin sijaan jatkettiin nyt 69,6 km/h. Ihme, että aikataulu alkoi tuntua tosi tiukalta. Jaa, kai ne maastorastit vaan... yritin Eerikin ihmeteltyä aikataulun kireyttä. Pari AT:ta sitten otettiin tuolla tuplapyynnillä: neljä ja viisi minuuttia ennakossa: 27 virhepistettä pojjojojoiing.
Pyynti alkoi ihmetyttää myös allekirjoittanutta, homma tuntui paljon mielekkäämmältä kuin mihin olen Viron viivamateluissa tottunut. Ja sitten se paljastui: heh, nää viivathan on kahden minuutin välein... himmataas taas vähän.
Loppupuolella kisaa näytti jo melko varmalta että ehditään maaliin ajoissa tai oikeastaan ehditään Tallinnaan ajoissa joten pidimme aikataulusta tarkasti kiinni. Liiankin tarkasti, maalissa emme tehneet leimausta pihan leimasimella (kun emme leimasinta huomanneet) vaan vein kapulan kilpailukeskukseen. Toimitsija otti paperit eikä tehnyt elettäkään leimatakseen kapulan, joten kysyin eikö maalileimausta olekaan. Juu, on se, tuolla ulkona. Auts, ja kolme turhaa minuuttia tähänkin.
Kello oli jo varttia yli kolmen eli jatkoimme pikaisesti Tallinnaan ja lautalle ehdin ihan sopivasti. Tietysti harmitti ettei ehtinyt reissulla muuta kuin istua autossa, mutta oli kiva käydä kokemassa uudentyyppinen variaatio viivasuunnistuksesta. Mielenkiintoista oli myös päästä purjehtimaan uudella paatilla. Kilpailijansa hirvityksiin (tympeiden asiakas"palvelijoiden" Star ja etenkin Italiassa "niputettu" huippulaaduton Super Star tuli koettua työmatkalla loppukeväästä) nähden Viking Linen experse oli kuin eri planeetalta.
Seuraava as-reissu etelänaapuriin on ilmeisesti vasta marraskuussa. Oulun ja Kemin kisoja en aio jättää väliin vaikka valikkoa Etelä-Virossa olisikin tarjolla. Ja kolmannen osakilpailun aikaan olen itse Suomessa ajettavassa SM-kilpailussa toimitsijana. Tosin, tuon marraskuisenkin reissun päällä on jo norjalaista alkuperää oleva musta pilvi...
Tulokset tulivat sitten nettiin harvinaisen hitaasti. Ennakot söivät palkintopallisijoituksemme ja olisihan ne läpiajetut asemakilvet sekä huomaamatta jääneet valokuvien kohteetkin pitänyt nähdä. Taas on jotain mistä parantaa...
Sügissõit 2008-11-02
Eestiläisen autosuunnistuksen neljästä osakilpailusta koostuva mestaruussarja päättyi kuten alkoi. Viivasuunnistuskilpailu, johon on ympätty maasto- sekä fotopisteitä. Lauantaina purjehdimme Tallinkin tähtialuksella Suomenlahden yli ja majoituimme nykyisin Saltzburg-nimeä kantavaan hotelliin Tallinnan ulkopuolelle. Kilpailukeskukseen Forelli Jõgisoohon on siitä matkaa vajaa kymmenen kilometriä.
Osanottajamäärä on mukavahko 35. Suomesta lisäksemme on tulossa Pasi ja Jarkko.
Ohjaajakokouksessa kerrottiin mitä on tulossa. 45 valokuvaa, parisenkymmentä normaalia tarkastusasemaa ja parisenkymmentä maastopistettä. Valokuvapisteitä oli käytössä myös kauden aloittaneessa kisassa enkä silloin oikein pitänyt niistä. Nyt kuvia on tuplasti enemmän. Maastopisteet on merkattu karttaan keltaisella ympyrällä, niihin on sanallinen vinkki (suomalaiset käännökset saatiin myös!) ja niihin on matkaa autolta max. 100 metriä. Käytettävä keskinopeus on ilmoitettu kilpailukortissa. Ajat otetaan minuutin tarkkuudella sekunnit pois pudottaen. Aikatarkastuspisteet ovat salaisia ja tuloaika on uusi lähtöaika, pois lukien kaksi AT:ta, joissa palautetaan kahden minuutin lähtövälit. Lähtöaikamme on 11:22.
Kartat olivat jälleen huikean tarkkoja nelivärisiä peruskarttoja. Reittiviiva oli piirretty paksulla punaisella viivalla. Maastopisteitä oli noin viiden minuutin ajon välein. Nopeuspyynti oli viivan helppouteen nähden - tuttuun tapaan - kammottavan pieni. Kun maastopisteen parin sadan metrin juoksulenkillä jäi minuutin myöhään se oli ajettu kiinni ennen seuraavaa käännöstä. Maastopisteet hiukan pelastivat kun "tauoilla" oli mielekästä tekemistä.
Neljätuntisessa matelukisassa meiltä jäi 14 fotopistettä näkemättä. Ja ajallisesti emme osanneet laskea järjestäjän tavalla ihanneaikaa: vaikka rullasimme kaikille AT-asemille 10-50 sekuntia myöhässä ihanneajasta (joka sekin oli valmiiksi vähän alakanttiin koska ajonopeudet pyöristimme X-tripin edellyttämiin tasalukuihin pudottamalla desimaalit pois) saimme 21 virhepistettä seitsemästä ennakkominuutista (sentään kolme AKP:tä nollillekin). Lopputulos oli siis odottamattoman huono, vähän kuin koko kausi on ollut muutenkin. Ehkä Viron autosuunnistukset on nyt nähty, valikossa saa pitää vauhtiakin joten niihin voisi vielä into riittää, mutta näillä näkymin voisin sanoa ei kiitos tällaiselle virolaiselle viivasuunnistukselle.
Kuvassa Sugissõit-kilpailun kartat ja valokuvat. Ahdasta oli jälleen pikkukinnerin konttorissa kun viisi A4-kokoista paprua oli koko ajan esillä - karttojen lisäksi.