Prisma 2006 ratamestariryhmän mietteitä


Viimeksi päivitetty 2006-06-07 - lopullista pakkopullaa...

- katso tästä ennakkotunnelmat


2006-06-07 Finale

PRISMA-rastit 2006 ovat jo taakse jäänyttä elämää, vaikka kisaorganisaatio "joutuu" vielä ahkeroimaan saadakseen kilpailun jälkityöt päätökseen. Tiistaina 30.5. pidettiin samalla kartalla HiKi-rastit, joilla PRISMA:n rastipisteiden kautta oli viritetty neljä eri tasoista uutta rataa. Kaikkiaan 171 kuntoilijaa nautiskeli vaativista rastitehtävistä aurinkoisessa kelissä. Viimeisen osallistujan saavuttua maaliin iltakahdeksan jälkeen alkoi rastipisteiden purku. Jyrki tosin poistui jälleen kesken tapahtuman takavasemmalle eli Lopen suunnalle Kanta-Hämeen autosuunnistussarjan osakilpailuun. PRISMA-rasteista on nyt kulunut pari viikkoa, mitkäs ovat nyt tunnelmat?

    Ratamestariryhmän osalta on jäljellä enää tämä kirjallinen tuotos, joka sinetöi PR06:n ratamestarien infosivut lopullisesti ja samalla päättyy eräs aikakausi allekirjoittaneen suunnistushistoriassa. Kilpailun ylin johto jatkaa vielä omien jälkitöidensä parissa, mahdollisesti vielä viikkoja, mutta suurin osa kisaorganisaatiostamme suuntaa (tai on jo suunnannut) katseensa täysillä jo syyskuussa järjestettäviin 2-ryhmän SM-viestikilpailuihin.

    Maasto on nyt "puhdistettu" lipuista, leimasimista sekä rastiprikoista. Käyttämättömät kartat on poistettu pusseista sekä aseteltu järjestykseen seuramme varastolle, kaiken muun kilpailu- ja harjoitusmateriaalin seuraksi odottelemaan uusia käyttötarkoituksia.

    Nykyinen järjestelmä, jossa ilmoittautumisia vastaanotetaan vain viikkoa ennen kilpailua, asettaa ratamestariryhmän useiden hankalien haasteiden eteen. "Tavallisella rivisuunnistajalla" tuskin on aavistustakaan, joten paljastetaan nyt niitäkin saloja hieman.

    Kartat ja radat painettiin kirjapainossa, yhdelle arkille aseteltiin neljä karttaa ja neljä rataa. Toisin sanoen yhdellä arkilla olevien ratojen osallistujamäärien täytyisi olla mahdollisimman lähellä toisiaan. Haasteelliseksi tämän aiheuttaa se, että yhdistelmät täytyi jättää kirjapainon valmisteltavaksi siinä vaiheessa kun ilmoittautumisia oli saapunut ruhtinaalliset kolme (3) kappaletta (verkkovihkon ehkä ainoa negatiivinen puoli on siinä että yli 99% ilmoittautumisista saapuu viimeisenä mahdollisena päivänä). Kekseliäänä kaverina allekirjoittanut oli tietoinen siitä kuinka vakiintunut PRISMA-rastien osallistujamäärä on olleet viime vuosina, joten ei kun kaivelemaan arkistoja. Se vie tietysti aikaa ja virhemarginaali on siinäkin olemassa, puhumattakaan laskuvirheistä, joita saattaa sattua jopa minulle. Kaikkien edellä mainittujen tekijöiden summana yhden arkin, johon siis sijoitettiin neljä rataa, osallistujia ilmoittautui kolmelle radalle parikymmentä ja viimeiselle lähes 90 kilpailijaa. Tästä syystä kolmea ensiksi mainittua rataa jouduttiin painamaan kutakin 70 ylimääräistä. Eihän kyseessä taaskaan ole iso asia, mutta olisihan ne 210 karttaa voinut ottaa seuramme varastoon ns. puhtaina karttoina.

    Toivottavasti tämä "tilitys" hieman avaa käsityksiä ratamestarityöskentelyn haasteellisuudesta, sillä tämä äsken mainittu erikoistilanne on vain yksi vaikeasti hallittavissa olevista tehtävistä, vaikka kieltämättä on katsottava peiliin ja todettava että vieläkin olisi voinut asioita tehdä huolellisemmin sekä valmistella niitä aikaisemmin. Kisat on siis pidetty ja tehtyjä ratkaisuja ei enää tekemättömiksi millään saa…mutta tiedän että Hiidenkiertäjien laaja kisaorganisaatio kykenee ottamaan oppia saaduista palautteista ja järjestämään entistä parempia kilpailuja. Esimerkiksi jo syyskuussa on SM-viesti, jonka valmistelut ovat olleet erinomaisissa käsissä ja alkoivat samaan aikaan PRISMA-rastien valmisteluiden kanssa.

    Nyt on aika sulkea Prisma-rastien 2006 käsittely ratamestariryhmän osalta. Ennen sitä haluaisin kuitenkin kiittää niitä lukuisia ratamestariryhmän työskentelyyn tavalla tai toisella osallistuneita Hikiläisiä, sekä ihan erityiskiitos lasten radoista vastanneille Timolle ja Klasulle, jotka pääratamestarin mielestä tekivät rohkeita ratkaisuja ja juoksuttivat pienimmät lapset kilpailukeskuksessa. Ainakin allekirjoittanut näki sen erinomaisena vaihteluna ja uskoakseni yleisörastit olivat myös lasten sekä heidän vanhempiensa mieleen.

    Kaikki päättyy aikanaan ja tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee, joten nyt on aika kääntää viimeinen sivu lopullisesti.

    Ratamestariryhmän puolesta

    Jyrki Kujala

Seuraavien PRISMA-rastienkin järjestelytoimikunta on jo aloittanut työnsä. Helatorstai 2007-05-17 tulee jälleen tarjoamaan "uusia" elämyksiä upealla alueella, jossa suunnistuskilpailuja ei ihan muutamaan vuoteen olla käyty. Kilpailukeskusta ei saada ihan yhtä tiiviiksi kuin tämänkertaisessa tapahtumassa, mutta puitteet ovat kuitenkin jälleen hienot.


2006-05-28 Ohi on!

PRISMA-rastien jälkeen on nyt nukuttu yön yli ja normaali arki on jälleen palannut kisaorganisaation jäsenille. Toki vielä on pidettävänä HiKi-rastit tiistaina 30.5. (neljä uutta rataa + RR!), jonka jälkeen poistamme maastosta kaikki rastit sekä leimasimet. Mutta jos leikkisästi asian esittää niin pahin on jo ohi. Nyt hyvä hetki analysoida tapahtuneita kun ne ovat vielä tuoreessa muistissa, eli kuinka tähän on jälleen päästy. Jyrki, näppis on jälleen käytössäsi.

    Prisma-rastit on iso tapahtuma ja sen onnistuminen vuodesta toiseen on mahdollista ainoastaan suuren sekä kokeneen talkooväen osaamisesta, jonka mukana itsekin olen kasvanut niihin saappaisiin, joita minulle tarjottiin jo puolitoista vuotta takaperin. Vastaanotin pääratamestarin tehtävät hoitaakseni kunnianosoituksena (onhan seurassamme lukuisia huippuluokan ratamestareita) ja olin hieman ylpeäkin itsestäni kun minulle tarjottiin mahdollisuutta toimia rataryhmän vetäjänä; sainhan jopa vaikuttaa kilpailumaastoonkin. Valitettavasti pitkän projektin aikana eivät kaikki asiat suju kuitenkaan aivan niin kuin itse haluasi tai olisi toivonut... Omalla kohdallani oli alkuun tietynlaiset suunnitelmat sekä motiivit, mutta kohtalo kuitenkin puuttui pelin, sekoitti pakan ja jakoi kortit uudelleen. Eteeni aseteltiin odottamattomia ongelmia ja minun oli pysähdyttävä miettimään tulevaisuuttani ja hetken jopa ajattelin, ettei minusta taida olla pääratamestariksi. En varmaan enää jaksaisi sitä painetta, jonka jokainen ratamestari joutuu kokemaan; motiivini olivat muuttuneet eikä suunnistus enää ollutkaan elämäni tärkeimpiä asioita. Mutta jotenkin sitä ei halunnut antaa periksi ja myöntää omaa heikkouttaan, vaan paremminkin ajattelin että: Mikki Hiiret antaa periksi! Ja niin on taas yksi kokonainen vuosi vierähtänyt sekä kaukainen PRISMA-rastit 2006 on todellakin taakse jäänyttä elämää, ainakin kilpailijoille. Järjestäjät vielä pohtivat asioita jotka ovat mahdollisesti epäonnistuneet tai mitä olisi pitänyt tehdä toisin jotta voisimme palvella vieläkin paremmin kilpailijoitamme.

    Vaikka kaikkiin mahdollisiin erikoistilanteisiin on varautunut sekä tottunut vuosien varrella, silti pienikin yllätys aiheuttaa ainakin aluksi melkoisia epätietoisuuden tuntemuksia, eikä kilpailun seuraaminen ratamestarina ole niitä kaikkein rentouttavimpia tapoja viettää helatorstaita. Pahimman "kylmän" hetken koin 15 minuuttia yli 11, kun ensimmäiset kilpailijat olivat jo olleet tovin matkalla. Maastoutunut valvojamme Raul, tarkkaavaisen haukankatseen omaavana, osui kuin noiduttuna eräälle rastille ja soitti minulle tiedustellakseen, mikäs ihmeen rasti tällainen 149 on tässä heti lähdön lähellä, eikä hänen dokumenteissaan ole mitään tietoa sellaisesta pisteestä. Silloin allekirjoittaneen ISOpyörä sutaisi pari kierrosta tyhjää ja kaikenlainen tietoliikenne kovalevyn sekä prosessorin välillä oli hetken aikaa täysin pysähdyksissä, muistit täyttyi ja koko järjestelmä oli kaatumaisillaan. Sydän pysähtyneenä, ensimmäinen ajatus oli se että: NoNiin, nyt on tehty jokin aivan JÄRJETTÖMÄN ISO moka, jota ei tietenkään enää pysty paikkaamaan muuta kuin pakenemalla liukkaasti takavasemmalle ja muuttamalla mahdollisimman kauas joka ainoasta paikasta! Muutaman sekunnin panikoinnin jälkeen tietoliikenneyhteys kovalevylle palasi lähes satumaisesti ja sain kaiveltua muistini syövereistä erään keskustelun Laitisen Ramin kanssa. Hän kertoi rakentavansa yhden rastipisteen pelkästään kuntosuunnistajia varten paikkaan, jonka Ilmarisen veljekset olivat yhdessä Ramin kanssa pähkäilleet. Olin antanut hyväksyntäni pisteelle, eikä siinä vielä kaikki. Olin antanut jopa tämän koodin kyseiselle pisteelle, mutta en kuitenkaan "sotkenut" sitä pistettä PRISMA-rastien tiedostoihin ja suurin virheeni oli jättää valvoja tämän asian ulkopuolelle. Well, asiahan ei ole iso, (Turun palo oli iso asia) mutta yksi häiriötekijä joka aiheutti verenpaineen kohoamista allekirjoittaneelle.

    Toinen erikoistilanne aiheutui itselleni kun kilpailua oli käyty n. 40 minuuttia. Olin maastossa noin kilometrin verran lähdöstä pohjoiseen kun minua vastaan juoksi pieninumeroinen kilpailija, jonka periaatteessa olisi pitänyt olla jo maalissa. Kuin salamanlailla kaivelin arkistoistani valiosarjan radan ja yritin kuumeisesti miettiä sitä kuinka kyseinen kilpailija siellä seikkaili? Se jäi nyt kuitenkin yhdeksi niistä harvoista, selittämättömistä asioista, joita maapallollamme tapahtuu. Mutta jälleen tilanne jossa ratamestari joutui tarkoin harkitsemaan, että uskaltaakohan tästä enää kilpailukeskukseen mennäkään.

    Kaikesta huolimatta kilpailut sujuivat mukavasti ja saimme runsaasti positiivista palautetta, kiitoksia siitä, se kieltämättä lämmittää mieltä mukavasti.

    Toki saimme risujakin ja olen pahoillani muutamien kilpailijoiden kohtalosta jossa kaksi vierekkäistä rastia olivat koodiltaan 60 sekä 90 ja lisäksi 59 sekä 95 osuivat vierekkäin. Emme tietenkään tahallamme tehneet moista kepposta kilpailijoille ja pyydänkin tässä ja nyt anteeksi kilpailijoilta jotka olivat epähuomiossa leimanneet väärin kyseisillä rasteilla. Olen pahoillani ja lupaan varmistaa tulevaisuudessa vielä nuokin asiat paremmin. Kuinka tämä oli päässyt tapahtumaan? Viime kesänä merkkasimme rastipisteitä ihan numerojärjestyksessä, jolloin nämä koodit olivat sopivan kaukana toisistaan. Talven aikana teimme lopulliset ratasuunnitelmat ja meille jäi maastoon puolitoista tusinaa käyttämättömäksi osoittautunutta pistettä, jolloin prikat poistettiin, mm. 60 ja 95. Lopullisen onnettoman yhteensattuman aiheutti seuramme emit-kalusto, joka on jo sitä ikäluokkaa etteivät kaikki leimasimet ole enää ehjiä, lisäksi välistä puuttuu joitakin koodeja. Kaikkien työmäärän helpottamiseksi pyrimme viimeiseen asti olla numeroimatta uusiksi emit-kapuloita. Siispä kilpailua edeltävänä viikonloppuna juuri ennen kun lähdimme viemään rasteja ja leimasimia maastoon, inventoimme kaluston ja korvasimme rikkinäiset tai puuttuvat leimasimet ehjillä. Vaihdoimme kaikkien ratamestarioppaiden ohjeiden vastaisesti olemassa olevien pisteiden koodeja uusilla. Tällöin kävi niinkin onnettomasti että 60 lipsahti 90:n viereen ja vielä 95 jollain ihmeen kaupalla rastin 59 viereen. Harmittelemme asiaa, mutta valitettavasti emme enää voi korjata tuota. Tuumimme, että lotossakin olisi ollut paremmat mahdollisuudet, mutta se ei tietenkään helpota niiden muutamien kilpailijoita mieltä jotka joutuivat kärsimään MINUN huolimattomuudesta. Se ei varsinkaan ollut tulostoimiston porukan syytä (vaikka sinnekin rataryhmän jäsen soluttautui kilpailun ajaksi). Toivon omalta osaltani, ihan sydämeni pohjasta, että nämä kyseiset kilpailijat eivät tuomitsi koko Hiidenkiertäjien kisaorganisaatiota minun töppäyksestäni. Kilpailun valvojallekin haluan antaa synninpäästön sillä tein itse sen päätöksen koodien vaihtamisesta ja jätin valvojankin asian ulkopuolelle, eli minä, Jyrki Kujala, olen YKSIN vastuussa näistä onnettomista yhteensattumista. Maanantaisessa koejuoksussa tämä asia rastien 60 ja 90 osalta tuli esiin erään tarkkaavaisen koejuoksijamme osalta, mutta edelleen tein yksin ratkaisun siitä, että emme ryhdy toimenpiteisiin, perusteena se että rastimääritteet olisivat menneet uusiksi, enkä halunnut ottaa sitä riskiä, että tekisimme vielä jonkin isomman virheen. Kävimme toki tussilla töhertämässä viivat niiden numeroiden alle, epäselvyyksien välttämiseksi, mutta se valitettavasti riittänyt ja vahinkoa tapahtui. Jos nyt voisin elää sen hetken uudelleen niin ehdottomasti kävisin vaihtamassa toisen rastipisteen koodin, mutta sitä mahdollisuutta minulle ei enää anneta, joten minun ja kyseisten kilpailijoiden on vain elettävä sen vahingon kanssa, sekä toimittava seuraavassa "elämässä", sanoisinko kokeneemmin.

Vakavia loukkaantumisia ei ratamestariryhmän tietoon tullut. Se on kuitenkin tärkeä asia, joka aina painaa ratamestarin mieltä suunnitelmia tehdessään, vaikka suunnistajat ovatkin erittäin ketteriä ja varovaista joukkoa eivätkä ole loukkaantumisalttiita. Suru-uutinen saatiin kuitenkin maalin tuntuman kumparerastin juurelta: kuusen oksien alla ollut linnunpesä, josta edes rasteja paikalleen laitettaessa ei oltu tehty minkäänlaista havaintoa, oli jäänyt suunnistajien jalkoihin eikä paikalle hälytetty rataryhmän edustaja voinut kuin todeta pahimman tapahtuneen.

Yleisesti ottaen kilpailuistamme jäi erittäin positiivinen ja hyvä mieli, vaikka pääratamestari joutuikin poistumaan aikaisin iltapäivällä, erään toisen hänelle läheisen lajin kilpailumatkalle Naantaliin suuri osa tuloslaskentaporukkaa vanavedessään.

Ratamestariryhmä
Jyrki Kujala
Ismo Kauranen
Timo Hietaoja
Klaus Vänttinen
Jouni Nurminen
Kari Mamia


2006-05-28 Kuvia kisapäivältä

Helatorstain aamu 25.5. valkeni aurinkoisena ja tuulisena. Kilpailukeskus näytti vielä kovin tyhjältä kello seitsemältä aamulla. Toimitsijat tekivät töitä kuin muurahaiset. Kaikki testataan ja vielä uudestaan. Hyvältä vaikuttaa!

Prisma2006
Pysäköintialue

Prisma2006
Kisatoimiston pystytys lopuillaan, 25.5. klo 7:30

Prisma2006
Ratamestarin huolet ovat pian taakse jäänyttä elämää.

Prisma2006
Tulostaulut on pystytetty ja palkintopöytäkin alkaa kohta notkua...

Prisma2006
Kuulutus ja maaliintulon videointi tapahtuivat tälläkin kertaa yläkerrassa.

Prisma2006
Leimantarkastus I valmiina!

Prisma2006
Leimantarkastus II valmii... öh, miksei mitään tapahdu.

Prisma2006
Ravintolassa kaikki ok!

Prisma2006
Infopisteessä väliaikatulostus itsepalveluna. Kuitissa myös sijoitukset maaliintullessa!

Prisma2006
Ensimmäiset maalissa.

Prisma2006
Palkintopöytä alkoi tyhjentyä...

Prisma2006
Kaikki OK? 1300 suunnistajaa läpi tässä aikataulussa, huikea saavutus!

Prisma2006
Purku päälle. Ja kohta tipahtelivatkin päivän ensimmäiset sadepisarat.