AS-kisatarinoita 2009

Aloitussivulle . Omituista höpinää . Vieraskirja

Näitä tarinoita kirjoitteleepi "eräs autosuunnistaja". Aloitussivulta löytyy linkki mm. yhteystietoihini. Tässä tiedostossa on vain viimeisimmät hengentuotokset, ylävalikon linkeistä löytyy lisää juttuja. Käy toki kirjoittamassa pari riviä vieraskirjaani. Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudestaan!

Viimeksi päivitetty 2009-05-11

Sisällysluettelo

Renko-Hämeenlinna AS 2009-02-14

Suomen kisakausi 2008 päättyi Riihimäen UA:n järjestämään SM-osakilpailuun lokakuun loppupuolella. Neljän kuukauden talviloma, aaaaargh... Harrastamaan päästiin kyllä, Virossa ja Ruotsissa sekä Ahvenanmaalla ajettiin vielä kisoja. Pitkäksi venyi kuitenkin tauko harrasteen parista, olipa sitten aikaa laittaa talli ja auto kuntoon. Tai no, molemmat projektit jatkuvat sitten taas älypitkällä kevättauolla. Tammikuun aikana on joskus takavuosina saatu M-luokassa pysymiseen tarvittava määrä luokituspisteitä, nyt on ekat kisat vasta helmikuun puolivälissä. Talvet ovat mitä ne ovat, ymmärrettävästä syystä kovin helposti ei olla halukkaita tekemään talvikisaa. Erittäin suuri kiitos ja kumarrus AAU:n autosuunnistusaktiiveille jo etukäteen!

Pohjanmaalla on otettu varaslähtö kauteen, harjoitusajoja on ajettu jo parikin kappaletta. Ihan harjoitusajon takia ei innostanut tehdä noin pitkää reissua, joten viikon päästä ajettavaa Forssan SM:ää ajatellen äärettömän tärkeä tapahtuma on meille Renko-Hämeenlinna-AS. Tapahtuma näytti hetken uhatulta, ei säiden vaan järjestävän seuran takia. Viisikymmentä ilmoittautunutta autokuntaa oli välitiedotteen mukaan "yllättäen" liian pieni osallisujamäärä. Onneksi järki voitti ja kisa päätettiin pitää, vähän pienempänä kuin järjestäjä kuvitteli mutta epäilemättä pitoja ei pahenna vähän pienempi osallistujamäärä.

Nyt on melko kohtuullista talvea pidellyt kisaa edeltävän viikon, lauantaipäivä on vajaan kymmenen astetta pakkasella, pilvipoutaa. Starttiaikamme 17:22, pääsemme liikkeelle niukasti valoisan aikaan. M-luokkaan on ilmoittautunut mukavasti 11 autokuntaa. Kapinalla on luvattu olevan pituutta 96 km eli reipas kolmetuntinen on luvassa autossa istumista.

Maaliin tultiin tiukasti ennen iltayhdeksää, ei siis ihan neljää tuntia tuhrautunut. Lähes sadan kilometrin pituinen reitti oli MAHTAVA! Niinhän tietysti aina kun osaa: ei yhtään puuttuvaa tahi ylimääräistä merkintää kilpailukorteissa. Oikeastaan miten voisikaan olla, kartat olivat sen verran rehellisiä.

Kisa alkoi mittarintarkastusmatkalla. Hämeenlinnan UA:n kisoissa ollaan totuttu hurjiin mittarivirheisiin mutta tällä kerralla mittis oli lähes metrilleen sama kuin meillä, vaikka viiskyttonnisessa pitkällä mitalla ajettu risteys tuli pari sataa metriä liian aikaisin. Mittislenkiltä palailtiin takaisin lähtöpaikan tuntumaan ja parin pihan kautta JRT:lle. Aikataulu oli tiukahko, mittari tikutti jo miinusta kun saavuttiin kartanjakopaikalle mutta uusi lähtöaika sisälsi minuutin tauon. Huh?

JRT jakoi viisi sivua A4-koossa olevaa kartta-arkkia täynnä jos jonkinlaista hämähäkinseittiä. Pyöritys alkoi tutussa Uusikylä -nimen tuntevassa paikassa. Mahtava peltoauraus ja upeasti suunniteltu reitti. AT sisään menossa, luulikohan ratamestari, että tähän joku ottaa ennakoita? Edellämme lähtenyt Rav 4 saatiin pikaisesti liipaisimelle ja kohtahan nuista pyyhkäistiin ohitse. Aika kovaa tulivatten perässä mutta edellä pysyttiin. Fiilikset olivat ihan katossa kun tultiin JAT:lle.

Siirtymäluonteinen peruskarttaloikotus jolla poimittiin kaksi tavallista reittitarkastusasemaa ja yksi palauttava. Palauttava jäi monelta pois ja liki oli meilläkin: mitta käännökseen jäi vajaaksi ja lämmin rakennus oli maastossa tien väärällä puolella. Siis takaisin... Hieno oivallus: kun ystävänpäivän kisaa ajetaan niin pari Alku-karkkia saatiin matkaevääksi. Tai toinen tipahti asemahenkilön ja meidän auton väliin, joten pussista uutta evästä joka sekin taisi tipahtaa... kuskilla nousi jo kierrokset: tota, saataiskos me kilpailukortti takaisin niin voitaisiin jatkaa matkaa... Pari kivaa kiemuraa Orkolan pihalla ja sitten taas AT:n kautta pyöritykseen. Korpela luki kartassa ja paikka oli kyllä tutunoloinen. Varsin mukava pienimuotoista nypläystä ja kovavauhtista pikkutietä sisältänyt jakso oli äkkiä ohi. Edellämme ajanut Starlet ajoi JAT:lle vain hiukan meitä ennen.

Palatessamme jaksolta takaisin isolle tielle näimme RAV4:n suistuneen tulotieltä ja kovasti siinä tehtiin lumitöitä. Näytti sen verran syvällä olevan auto, että katsoimme olevamme kykenemättömiä auttamaan, sorry. Traktoriahan siihen sitten oltiin tarvittu, kuultiin tuloslaskennassa. Kolmas ja neljäs jakso kurvailtiin samoissa aurauksissa. Vaihteeksi kartat olivat melko pelkistettyjä. Ensin muutama tarkka silmukka, sitten peruskartalla viimeinen silmukka ja JAT. Toinen rundi olikin sitten vähän tiukempaa pyöritystä.

Reilu pari tuntia oltiin kurvailtu ja saavuimme tauolle, jossa oli myös maali. C-luokalle jo laskettiin tuloksia, kovasti kehuivat tutut kisaa ja hauskaa oli ollut meilläkin. JRT jakoi loput kartat (neljä ja edelleen A4-koossa). Ja voi jessus minkälaisia jaksoja vielä ajettiin! Peltoaurauksissa ei oltu säästelty mutta kuitenkin auraukset oli ajatuksella tehty. Mitat olivat fantastisen tarkkoja mutta lisäksi lähes joka käännökseen oli tehty jotain tunnistettavaa helpottamaan suunnistusta. Räyhäsimme urat läpi sellaisella vimmalla että oksat pois. Vasta viimeisellä jaksolla tuli lisävaikeutta; ajettiin uudestaan sellaisia alueita missä B-luokka ajoi ensimmäistä kertaa. Ylenpalttinen automäärä sai meidät hiukan tolaltaan ja varmuuden vuoksi tehtiin pari isoa tarkistuslenkkiä - turhaan. Maali tuli presiis sopivaan paikkaan, sähläily alkoi olla jo lähes jatkuvaa.

Maaliin saavuttuamme C-luokan palkinnot oli juuri jaettu. AL-Lohjan Rauno Ojala oli ottanut piikkipaikan ja odotin meillekin hyvää sijoitusta. Laskin pikaisesti pisteemme: 1192. Kärjessä oli tällä hetkellä SM-kultamitalipari Yliniemi-Ästrand, jolla oli myös reitit nolla mutta 1673 virhepistettä. Jännitys kohosi kun muidenkin SM-mitalistien tulokset hiljalleen tipahtelivat narulle: 1700 näytti olevan yleinen AT-pistemäärä.

Puolitoista tuntia maaliin saapumisemme jälkeen alkoi palkintojen jako kolme varttia ojassa kököttäneen RAV4:n saavuttua maaliin. Piikkipaikkamme piti, toiseksi sijoittui ilman mittaria kapinassa kurvaillut Yliniemi-Åstrand ja kolmanneksi NaSU:n "tiellä pysynyt pari" Tuokko-Jalonen. Palkinnot olivat hienoja Pentikin kulhoja, joista "miehet ei ymmärrä mitään". Kotiväki lienee innoissaan?

Palkintojen jaon lomassa saimme kuulla AAU:n nuoremman porukan olleen päävastuussa sekä kartoista että reiteistä. Jos tämä oli jonkun porukan ensimmäinen kisa niin huikean korkealle on rima laitettu. Jos jotain parannettavaa pitää keksiä niin A4-kokoisten karttojen sijaan A5 olisi etenkin meidän pienessä kabiinissa miellyttävämpi karttakoko. Myös reunaviivat karttaotteissa tekisivät lukemisen hiukan helpommaksi. Pari karttaotetta (peruskarttoja) tuntui olevan hiukan poissa skaalastaan muttei mitään ylitsepääsemätöntä. Lisää tällaista, kiitos ja syvä kumarrus!

Lumimies SM/CUP Forssassa 2009-02-21

Forssan SUA:n Lumimies-kisa avasi kauden arvokilpailusarjat. Odotettavissa oli huikea kapina, olihan ratamestariryhmässä nuoresta iästään huolimatta kovissa AS-keitoksissa ansioitunut 2008 hopeamitalistikartturi Toni Koivisto sekä jokunen vuosi sitten autosuunnistukselle sielunsa myynyt Eero Mäki-Tulokas. Kun vielä tunnetaan Forssan AS-aktiivien hurja palo harrastusta kohtaan ei voi olla muuta kuin äärettömän mukava iltapuhde. Edellisvuoden epäonnistuneen SM-sarjan ansiosta saimme erinomaisen lähtöpaikan, nro 14.

Kisaa edeltävällä viikolla putsasin ja puunasin tallin pölykasasta löytyneen Justyn; kolmisen vuotta sivussa olleet Juseliukset ovat palaamassa lajin pariin mutta uusi kilpurinsa ei valmistunutkaan ajoissa. "Olisko sulla yhtä härpeliä lainaksi Forssaan?". Tokihan nyt aina yksi ylimääräinen auto as-kisoihin on tallilla. Joo, ja karttapöytä tuli modifioitua; kymmenen vuotta sitten kuvittelemani loistokeksintö - karttavalo karttapöydässä kiinni - oli tullut tiensä päähän ja otin käyttöön kirotun nerokkaan kylänpalautustelineen. Myös edelliseen kisaan rakentamani kello oli havaittu niin hyväksi (pienin parannuksin), että päätin ensimmäisen kellon parannusten ohella rakentaa toisenkin, tarviihan Juseliuksetkin kelloa. Siispä perjantai-iltana kolvi käteen ja tinaamaan.

Tuloslaskentaohjelmassa oli jotain hämärää sain kuulla alkuyöstä rakennellessani sitä LCD-näyttöistä kelloa kellarin askartelutilassa. Koitin rauhoitella hermokimpulta vaikuttanutta tuloslaskentapäällikköä, koskaan ei olla ilman tuloksia jääty. "Otat vaan ihan rauhallisesti ja huilaat hyvin yön, päivänvalossa moni asia on paljon paremmin. Kisan jälkeen voin tulla konsultiksi tarvittaessa."

Parin pakkasasteen ja pilvipoutaisen sään saattelemana ajeltiin kohti Forssaa. Läppäriin oli jäänyt Joona-pojan jäljiltä mainio "Aku Ankka-peli", jota pelailin oikein hyvällä mielellä. Kisapaikalla oltiin ennen kuin oikein huomasinkaan. Virtuaalimaailmasta toiseen: nyt on autosuunnistuksen aika.

Ajomääräys kertoi tulevasta: reipas neljätuntinen ja hyvän matkaa toistasataa kilometriä. Kaksi taukoa ja paljon vaihtopisteitä. 19 jaksoa, joista vain muutama oli siirtymä tai siirtymäluonteinen. Jaksot oli nimetty niin, että pystyi jo saamaan jonkinlaisen käsityksen ajettavista alueista. Pelto 1 ja Pelto 2 eivät nyt mitään yksityiskohtaista kerro mutta "Saha", "Pilvenmäki", "Maankaatopaikka" ja "Krossirata" olivat kyllä hyvin yksiselitteisiä.

Ja reitille. Ilta oli jo tummunut kun kaksi minuuttia ennen iltakuutta ampaisimme reitille. Siirtymä, mittis (tasan), sitten pieni odotus: nopeusajolla ajettiin yksi pisteväli ennen ennakkovapaata JAT:ia. Ihan OK muuten, paitsi että se odotuspaikka olisi voinut olla vähän leveämmässä paikassa. Mutta asiaan. Lähdetään rauhallisesti liikkeelle ja kiristetään vauhtia hiljalleen totesi kuljettaja. Sopii minulle.

JAT1:n antama karttanippu oli järjettömän hyvän näköinen. Rehellisen näköinen mutta kai siitä jotain polkuja puuttuu? Pellonreunaa alle sata, linjasta etumulle. Kolmas etusulle. Puuttuuko polkuja huikkasi kuski, taaemmalla urallakin on kilpi. Ei, kaikki toimii tässä mutta varmistetaan toisessa päässä. Joo, kelpaa. Talla oli asiallisesti pohjassa kun mennä jymyttiin peltoteitä ristiin rastiin (mitä sovittiinkaan minuutti sitten ;-)). Pari helppoa kierrosta ja saatiin kiinni edellämme lähtenyt Golf-pari. Ohittaminen talvisissa peltotieränneissä ei ole pelkästään vaikeaa vaan se on myös mahdotonta. "Jollei Eki tee lukuvirhettä niin mennään perässä vaan". Kohta tultiin JAT 2:lle, mutta viimeinen käännös oli jotain aivan muuta kuin piirretty takaoikea. Odotellessamme leimausvuoroa pohdin kuumeisesti mitä tehdään, palataanko varmistamaan vai otetaanko riski? Muistin JAT-kartasta nähneeni, että JAT 2 on samassa paikassa kuin kisan viimeinen JAT, joten jätin tyhjän rivin kilpailukorttiin ennen kuin kirjasin ajan kilpailukorttiin. Muistettava täyttää ennen kuin annetaan kortti pois, muuten tulee 600 virhepistettä. Joojoo. Emit-kisassa muuten tuo karttapöydästä pysäytettävä kello on aivan järjettömän hieno juttu. Kun aika on kirjoitettu kilpailukorttiin vapautetaan kellon alariville pysäytetty kello.

Uusi lähtöaika oli tulo + kaksi minuuttia. Stoppasimme Golfin perään tien laitaan ja odottelimme uutta lähtöaikaa. Nyt tulee sikäli ikävä juttu, että mennään kilpaa Golfin kanssa. Ei sille tietysti mitään voi, näiden kanssa on tehty yhteistyötä jokunenkin kerta ennenkin. Risteys ja Golf lähti oikealle vaikka viiva vei vasemmalle. Eksyminen? Tuskin, taisi Golf-pari sääntöjä venyttäen palata varmistamaan sen viimeisen käännöksen ennen JAT:ia. AT, hyvä että Golf antoi meidän mennä. Ja sitten vähän vaativampaa suunnistusta pikkuisen edellistä pelkistetymmillä kartoilla. Upea polkuviidakkovalikoima monenlaisia kaarevia muotoja. Puolen tunnin räyhäys päättyi kun oltiin huolella huristeltu suurin osa peltourista läpi. Ei ihan huonosti mennyt vaikka yksi maavalli piti hakea lisälenkillä. Edellinen Subaru ei vielä ollut lähtenyt JAT:lta kun siihen saavuimme. Odottelimme tovin vuoroamme, kuski harkitsi jo autosta poistumista ja paria terävää juoksuaskelta mutta pikaisesti oli asema vapaana.

Siirtymä kohti Jokioisten sahaa, ennakkovapaa JAT ja uudet kartat. Hiukan toisenlainen jakso; jos alkupää oli talla pohjassa räyhäämistä hienoja ja tasaisia peltoteitä ajettiin nyt paljon pikkutarkempaa suunnistusta. Jos yli pääsee niin taakse asti oli hyvä taktiikka. Taas otettiin yksi ylimääräinen lenkki, pyörien sutiessa tuli mittaa lisää ja käännyttiin liian ... myöhään, WTF?

JAT ja tauolle Jokioisten Nesteelle. Kilometrejä on vielä edessä, tankki täyteen ja sämpylä naamariin. Tauolta pois lähtiessä viiva vei taloon kiinni, mutta talon kulmasta poistuttaessa viivan muoto oli väärin. Joo, tietä olisi pitänyt tulla eikä taloon kiinni... Taas pieni pätkä nopeusajolla ja hiukan huono odotuspaikka. Onneksi pidettiin tauko lähes kokonaan siellä huoltoaseman takapihalla. Ennakkovapaa JAT ja uudet kartat, nyt pieni soramonttu. Lunta oli kuitenkin sen verran, että lähes peltopilaltahan tuo tuntui. Paitsi että kiintopisteitä oli runsaasti, eteneminen oli helppoa. Mutta, taas tarkistuslenkki; pieni pussi "ruksin" taakse, en tiedä mistä sain päähäni että maastossa olleen kuormalavan edestä mutta pian huomasin virheeni ja sain kuskin palaamaan palan matkaa takaisin. Vau, tällä kertaa oli kilpikin, kannatti ehdottomasti ottaa parikymmentä sekuntia takkiin. Vielä pienet koukerot ja toinenkin uusiksiotto: jotenkin etuviisto tuntui väärältä joten konttien välistä peruutettiin hakemaan RT, joka kuului vasta myöhempään lenkkiin. JAT oli vähän huonosti laitettu lenkkiin, jossa leiman sai tehtyä ennen kuin koko jakso oli ajettu loppuun. Emme saaneet epärehellisyyteen mahdollisuutta, sillä edellämme ajanut oli vielä asemalla kun tulimme kohdalle.

Siirtymä Pilvenmäen pysäköintipaikalle. Ami Haikonen hoiti ennakkovapaata JAT:ia ja kertoi teiden olevan melko liukkaita. Ja kuin asian varmistukseksi keltainen neliveto-Audi esitti lumivallia kiertäessään huikeaa nelipyöräluisua. Vallin päälle, pari kivaa lenkkiä (joo, liukasta on) ja parkkikselle. Peltomainen jakso, pari hyvää jekkua ja miehitetty asema kuittaamassa puiden oikeasta välistä ajaminen (miehitetty väli-AT olisi ollut parempi, olisi oikeasti kuitannut). Pikainen rypistys oli äkkiä ohi ja seuraavien haasteiden kimppuun: siirtymä maankaatopaikalle.

Maankaato oli kisassa tähän mennessä ajetuista jaksoista ylivoimaisesti hitain. Paljon asemia ja paljon tarkkoja paikkoja. Pahin erikoistilanne kohdallamme osui jakson alkupuolella kun pudotettiin kuoppaan alas: musta Audi oli tulossa vastaan ja teimme pussia oikean kautta, oikealta edelleen tuli keltainen Audi suoraan etukulmaamme kohti täysin pimeästä kasan takaa. Onneksi toista lenkkiään tehnyt Audi-kuski osasi varoa ensimmäistä kierrostaan tekeviä. Pieni varoitus kartassa olisi saattanut olla paikallaan. Loppuosa jaksosta sujui meiltä, noh, melko mallikkaasti. Yksi lenkki oli jäädä tekemättä ja takanamme ollut Subaru ei päästänyt meitä korjaamaan virhettä, joten tuli oli otettava etukautta sivuun ennen kuin pääsimme oikealle uralle.

Seuraava jakso päättyi ennakkovapaaseen JAT-asemaan, joten lähdimme kuin siirtymälle. Ennakko-AT:lle 8 sekuntia myöhässä kun käännös ei osunut. Ja vielä vesitorni päästiin kiertämään kaksi ylimääräistä kertaa ennen kuin olin täysin tyytyväinen suoritukseemme ja kaikki asemat oli kyydissä. Pieni pätkä nopeampaa ränniä ja ... pakit eli perruutukset: pieni pussukka ei mitalla osunut meidän mittariin nähden eli nollaus oli tehty väärässä paikassa. Miehitetty "ennakkovapaa" JAT antoi seuraavan kartan, jolla päästiin krossiradalle. Matkalle osui mainio "pikis" (miksei ollut ennakko-AT:ta?), joka oli toteutettu erittäin pelkistetyllä kartalla.

Itse krossirata oli meille tuskainen. Alku onnistui melko hyvin mutta sitten tuli takalukko. Saimme juuri kuitattua punaisen Bemarin kun "puskan edestä takamulle" oli ylitsepääsemätön paikka. Otetaanpa uusiksi. Puskalle, siinä on ruksikin muttei hahmotettu sitä oikeasta paikasta. Takamulle ja no, kokeillaan vaikka tuonne. Ei. Perässämme lähteneitä vilisti ohitsemme oikealta ja vasemmalta. Entäs tämä, äsh, MRT vastakarvaan. Lukko purkautui lopulta mutta kyllä kului aikaa. Kohta saatiin yksi meidät ohittaneista kiinni ja heittämällä ohi. Muu osa jaksosta sujuikin oikein mallikkaasti ja tauko tuli erittäin hyvään aikaan. Järjestäjä tarjosi kisamakkaran ja kahvin eli teen sekä mehun, jotka maistuivat kyllä allekirjoittaneelle, erittäin suuret kiitokset! Rofa jäi pihalle syöttämään laskimeen viimeisten pistevälien ajonopeudet ja -ajat. Ennakkovapaa JAT eli mennäänpä sitten. Hyvään väliin päästiin, viitisen minuuttia oli tyhjää edessä.

Alun pellot uudestaan eri suuntaan. Jaksoilla oli uutta oikeastaan vain pari 1:10.000 karttaa. Tähän asti on rullattu tarkkaa viisitonnista. Pääsimme heti alusta hyvään rytmiin ja jakson loppupuolella saatiin kiinni edellä lähteneitä. RAV4 kuitattiin ja mustan Audin perässä oltiin viimeisellä JAT:lla. Yksi kierros meni väärin ja tarkastusasema jäi käymättä, ensimmäinen ja ainoa. Se alun vääräksi kuviteltu käännös ennen kakkos-JAT:ia ajettiin ihan oikein, joten tyhjään ruutuun piti kirjata merkintä.

Viimeisen pellon reunassa seisoi tuttu sininen Subaru. Juseliusten kisa oli jäänyt kesken kakkos-JAT:n jälkeen. Mikähän mahtoi tulla? Siirtymä maaliin ei sisältänyt mitään jekkuja joten kurvasimme Rantasipin pihaan viitisen tuntia lähdöstämme. Tuloslaskija tuli kysymään apua, ohjelma muutti mystisesti ihanneaikoja eikä laskenut tuloksia oikein. Ykkösnumeron pisteet oli laskettu käsin malliksi ja heittoa oli isosti. Pieni tutkiminen paljasti, että ohjelma ei hallitse tilannetta, jossa rata oli eriniminen kuin luokka. Korjaamalla radoiksi M ja A homma toimi. Sitten ongelma oli vain siinä, että kilpailijoita tuli maaliin "pikku hiljaa". Letka venyi pitkäksi ja viimeiset tulivat maaliin vasta aamuyön pikkutunneilla.

Talvikisat ovat näemmä meidän ydinosaamistamme, tuloksemme riitti jopa SM-osakilpailuvoittoon. Allekirjoittaneelle se oli uran ensimmäinen, ei ihan 20 vuotta kerinnyt kulua ensikosketuksesta autosuunnistukseen. Koitetaan Lapualla viikon päästä onnistuisiko uudestaan. Tiedossa on, että kärki on tiukka eikä eteenkään kakkoseksi tänään jääneiltä saa mitään ilmaiseksi. Ja onhan Lapualla lähtijöiden joukossa myös viime kauden SM-hopeamitalisti, joka oli Lumimies-kisassa ratamestari.

Lakian ajot SM Lapualla 2009-02-28

Kaksi kisaa on rullattu ja kaksi ykköspokaalia taskussa. Ja miten se sanamuoto menikään, ei kaksi ilman romahdusta ... tai jotain sellaista. Aiempina vuosina on nähty sangen hyvin, että nöyrä saa olla, mitään ei tässä(kään) harrastuksessa saa ilmaiseksi. Nimiä mainitsematta eräs konkarikartturi on kovasti yrittänyt laittaa meille paineita mutta vielä ollaan selviydytty. Saa nähdä mitä ilta tuo tullessaan. Huikean näköinen kuva on ennakkotiedoissa, kolmisensataa heinäpaalia ripoteltuna pikin poikin pellolle... LapUAlla on muuten porukkaa hyvin, koska myös "LapUA:n omat pojat" ovat saaneet luvan osallistua kilpailuun. Viikolla tuli katsottua se Juseliusten matkanteon keskeyttänyt vikakin: yksi pääsulake oli mekaanisesti hajonnut putken sisällä. Vian löytämiseen meni kolme minuuttia ja korjaukseen 10 sekuntia - autossa oli tuo sulake matkassa...

Talvi on Lohjan seudulla muuttunut keväisen märäksi, toki Lohjanharjulla vielä pääsee hiihtämäänkin. Vaikka kilometrejä suksilla on takana vasta vaivaiset 35, se on juuri tuon 35 km enemmän kuin edellisenä talvena. Pohjanmaalla on kuitenkin pidellyt pakkasia ja luntakin on suht koht hyvin. Aamulla liikkeelle puoli yhdeltätoista. Iittalan kohdalla loppui pisupesuneste ja koukkasimme samalla Shelliltä sämpylän ja teen. Tampereen moottoritiellä mittari näytti -6C, mutta aurinko lämmitti niin lämpimästi että tuntui kuin olisi oltu veneajelulla. Tampereen pohjoispuolella kuitenkin tie muuttui jäiseksi ja keli pilviseksi. Näyttää ihan talvelta!

Lähtöpaikkamme 2 on paras olosuhteisiin nähden. Autosuunnistuksen säännöt määräävät parhaiten menestyneet talvikisassa alkuun ja Forssan voiton myötä meille mahdolliset lähtöpaikat olivat 1 tai 2, joista jälkimmäinen on ehkä hiukan parempi. Vaikka alkupäässä on vähemmän jälkiä, on kuitenkin vähän pidempään valoisaa eikä ruuhkia tarvitse ainakaan alkukisassa hirveästi pelätä.

Saavuimme kilpailukeskukseen Lapuan ABC:lle reilun puoli tuntia ennen lähtöaikaamme 17:02. Saimme monen monta onnittelua Forssan täysosumasta, jotka otimme nöyrinä vastaan. Aiotteko ottaa tänään uusiksi kysyi joku. Kai sitä joka kerta lähtee yrittämään ykköspaikkaa mutta ei se aina onnistu. Ja nyt oli se "ei aina".

Ajomääräys lupasi 311 minuuttia ja 165 km. "Täysimittainen" SM-kisa siis.

Aluksi kevyt MRT:lle johtanut peruskarttapisteväli. Helpohko asema teetti meillä töitä, peräämme lähtenyt Starlet-pari tuli jo paikalle tehdessämme lähtöä asemalta. Kuinkahan tässä vielä käy? Siirtymä, mittis ja JAT1:lle hakemaan uusia karttoja. Monttupila, suht koht helpot koukerot, mutta teimme paikasta jos toisesta paljon vaikeamman kuin ne olivat. Suoriuduimme kuitenkin kohtuullisesti.

Siirtymäluonteisella jaksolla seuraavaan kartanjakopisteeseen vilkahti karttavalo pahaenteisesti. Varavalon laitoin palamaan varmuuden vuoksi ja kohtapa "vaki-valo" sammuikin. Korjaan tauolla, koitetaan pärjätä "apuvalolla". Ja sitten pellolle eli peltopilaan. Koukerot olivat jokseenkin hankalanoloisia ja yksi asema jäikin käymättä. Pila oli kuitenkin suht nopeasti selvitetty ja tunnelma alkoi kohota. Toinen peltopila heti perään, jes, homma pelaa hienosti. Jakson loppupuolella oli hyvän maun rajoilla ollut A-B-jekku, parinkymmenen metrin viivan huomioimatta jättäminen tarkoitti 1200 virhepistettä. Meiltä onnistui mutta monelta muulta ei...

Vielä kolmaskin peltopila. Ei pahalta tuntunut mutta yksi leima-asema jäi käymättä. Ihmettelin kun paikalla leimattiin pari minuuttia aikaisemmin ja nyt ei olllutkaan leimaa. No, oltiin väärällä uralla, sekin oli mahdollista muttei tullut mieleen. Kaksi puuttuvaa saldona tauolle lähtöpaikan huoltoasemalle tankkaamaan. Ja korjaamaan karttavaloa. Johtoliitin oli vain irti, helppo korjaus. Takalasin pyyhinkin oli lakannut toimimasta, akseli hiukan tahmeana joten korjataan paremmalla ajalla. Startlet saapui kohta peräämme ja siellä oli vähän isompi vika: takatukivarren kiinnitysruuvi oli irronnut. "Huoltoasemalta" moista on turha etsiä mutta varaosa löytyi kuulema trailerista.

Tauon jälkeen tyyli vähän muuttui; Lapuan moottorirheilukeskuksessa kurvailtiin seuraavaksi. Ihan mukavasti kulki mutta pari turhaa tarkistusta piti tehdä ja jakson loppupäässä tiukassa oikeassa liukui auto hiukan uran sivuun joten pääsin ulkoilemaan ja voimailemaan. Tietysti kaulassa roikkunut mitta tipahti puskurin ja syylarin väliin ja sain tovin taiteilla ennen kuin apuväline oli taas käytettävissä. Valotkin tuli nostohommissa säädettyä uudestaan. Ja matka jatkui. Siirtymä seuraavalle temmellyskentälle, jossa vietettiinkin tovi jos toinenkin. Mielettömän upea peltopila viimevuotisesta sprintistä tutuilla pelloilla. Kaikki urat pyörittiin perusteellisesti läpi. Huh, alkoi jo voimat vähetä.

Jäljellä oli enää "pahin". Netin foorumissakin julkaistun kuvan peltoalue, jota koristi 370 heinäpaalia. Vapaaehtoinen tauko, pari minuuttia riitti, haukattiin evästä ja sitten menoksi. Karttojen tipahdettua syliin totesin että nyt on syytä mennä poikkeuksellisen rauhallisesti. Pila oli mainiosti suunniteltu. Kartassa oli jokseenkin kaikki oleellinen: sarkaojat ja ne heinäpaalit. Aluksi homma toimikin kohtuullisesti. Sitten siirryttiin viereiseen peltoon jossa tuli noutaja kerran jos toisenkin. Maaston uria ei ollut kartalla, piti vain mennä ruksien (heinäpaalien) mukaan. Muodot olivat kyllä selkeitä mutta pariin otteeseen mittaus epäonnistui ja oltiin väärällä puolella heinäpaalia tai paali oli jossain aivan muualla. Kartalle takaisin pääsy olikin tiukassa. Onneksi pellon reunassa oli jokunen kiintopiste, josta ottaa kiinni - jos vain pääsi jotain kautta sinne kiintopisteeseen. Oikeastaan pieni ihme, että ruksipeltoon jäi vain yksi käymätön asema.

Maalisiirtymällä kurvattiin vielä välikatsastukseen ja yhden reitintarkastusaseman kautta maaliin. Reilu viisituntinen kului rattoisasti huikeita autosuunnistuspähkinäitä pureskellessa.

Tuloslaskenta oli ällistyttävän ripeä. Neljän puuttuvan reittitarkastusaseman ansiosta jäädään tänään tosi kauas kärjestä. Aikaakin paloi reilusti normaalia enemmän. Ehkä tämän vuoden tuuri tuli käytettyä kauden kahdessa ekassa kisassa. Kotimatkalle päästiin jo kolme varttia maaliin tulon jälkeen (seitsemän palkittiin ja oltiin jo kahdeksannen maaliintulijan jälkeen pudottu sijalle kahdeksan). Pakkanen kiristyi hiljalleen ja route 66 oli kovin hiljainen. Hiljaiseksi veti meidätkin kisan lopputulos, eihän tässä näin olisi pitänyt käydä vai pitikö?

59. Pohjois-Päijänteen ajo, Jyväskylän SAST 2009-03-07

Talven viimeinen autosuunnistuskilpailu, vasta kauden neljäs. Kuluva viikko on päiväaikaan ollut asteen pari plussalla ja aurinko lämmittää jo Lohjan seudulla mukavasti. Keski-Suomessa on kuitenkin lunta vielä "riittävästi" autosuunnistuskilpailua varten. Ennakkotietojen perusteella vähän lyhyehkö kilpailu on tulossa, ei kuitenkaan ihan sprintti kuitenkaan. Ratamestareina ovat hääränneet Jyväskylän "nuoremman polven" autosuunnistajat Tommi Leppänen ja Jukka Pumperi, joiden olemme nähneet pitävän (meidän tapaan) vauhdikkaista kisoista - ehkä he tarjoavat myös sellaisen. Osanottajia on kohtuullisesti 37 paria, M:ssä 8.

Yhdeltätoista lähdimme ajelemaan kohti Jyväskylää, nollakeli ja pilvipoutaa. Lahden moottoritiellä saimme matkaseuraa tai vetoapua keltaisesta Audista. Hakkasin Aku-peliä ja tein viikolla rästiin jääneitä työtehtäviä - ja tietysti kirjoitin näitä muistelmia. Radiouutisen tahaton huumoripläjäys kertoi Charlie Chaplinin viimeisen elossa olevan pojan olevan kuollut.

Saavuimme kilpailukeskukseen Äijälän seurantalolle puolisentoista tuntia ennen lähtöaikaamme 17:10. Ilmoitustaululla oli hiukan ikävänoloinen ilmoitus: tarkastusasemat on kaivettu poteroihin ja ne eivät välttämättä näy kunnolla. Tämä on aika yleistä talvikisaa ensimmäistä kertaa tehtäessä, etenkin, jos ei ole ollut "perään katsojia". Allekirjoittanutkin sortui vastaavaan 1991 Lappeenrannassa 26. Villimiehen ajossa. Saimme kuitenkin kuulla, että pahimpia kilpiä on lähtenyt työryhmä parantelemaan. Hyvä niin ja hyvä että tuo tieto tuotiin julki ennen kilpailun alkua.

Reitille lähdimme valoisan aikaan ja koska kilpailu on ennakkotietojen mukaan kovin lyhyenoloinen ei ihan hirveän pimeää pitäisi olla maaliin tullessammekaan. Ajomääräyksen statistiikka kertoi odotettavissa olevan 49 km, tunti ja kolme varttia; sprinttikisa normaalin kansallisen hinnalla...

Aluksi siirtymä ja paljon aikaa. Kaikki pistevälit ajetaan tässä kisassa ajoajalla, joten ajoimme niin pitkälle kunnes pääsimme ennakko-AT:lle menoa odottavaan jonoon pellon reunaan. Molemmat edellämme lähteneet autot olivat jo odottamassa malttamattomana peltoteille pääsyä ja saimme seurata pitkän tovin kilpakumppaneittemme edesottamuksia ennen kuin koitti meidän vuoromme. Tahmeasti kului jonossa reilu kuusiminuuttinen.

AT:n jonoon tuli sitten yllättäen myös kilpailuun kuulumattomia autoja, jotka antoivat ikävän jälkimaun. Järjestäjä oli päättänyt ajattaa samaan syssyyn myös E-luokalla harjoitusajon C-luokan reitillä ja nuo E-luokan osanottajat pääsivätkin sitten ajamaan kilpaa M-luokan loppupään lähtijöiden kanssa samoilla lähtöajoilla. Meitä järjestäjän töppäys ei haitannut (pikemminkin päinvastoin), pääsimme tekemään ihan oman suorituksen. Huikean suuri pelto ja erittäin rehellinen viisitonninen kartta. Jokunen RT oli hiukan huonosti näkyvissä mutta ei aiheuttanut toimenpiteitä. Vajaa pari minuuttia myöhää.

Siirtymäluonteinen ajelu, sisältäen turhan mittarintarkistusmatkan ja sitten JRT:lle. Miksei voisi olla ennakkovapaa JAT, nyt seistä jöpötimme ihan turhaan jonossa tuon kuusi minuuttia... Kahden minuutin lähtövälit olivat sentään säilyneet, oikein hyvä juttu.

Jälleen saimme seurata edellämme kurvailleiden suorituksia näköalapaikalta ja pääsimme vertaamaan omaa suoritustamme molempien edellämme ja ensimmäisen perässämme lähteneen vastaavaan, sillä peltoteillä ajettavat ensimmäiset koukerot toivat kahdessa minuutissa JRT:ltä lähdön jälkeiseen ensimmäiseen risteykseen... Pelto oli vähän kapeampi kuin edellinen eikä oikein päässyt vauhdin hurmasta nauttimaan, sen verran tiuhaan oli tiukkoja käännöksiä. Jälleen pari minuuttia myöhässä JAT:lle, tosin, nyt taidettiin saada edellämme lähtenyttä hiukan kiinni, oli Starletti vasta poistumassa paikalta.

Kolmas jakso oli oikein kiva peruskarttasuunnistus mutta aikaa oli yllin kyllin. Yhdessä vaihtopisteessä edellämme ajanut Starlet-miehistö teki suunnistusvirheen ja pääsimme kohta BMW:nkin imuun. Paitsi että JAT3:lle ajoa saimme odotella reilun pari minuuttia ja jo kuittaamamme Starlet huristeli takaisin omalle paikalleen - ja vielä ihanneajassa! Minuutin lähtövälit tuntuvat meistä ikäviltä. Toivottavasti JAT osaa antaa kahden minuutin välit, tulossa on nimittäin JRT.

Ei, minuutin väleillä jatketaan saimme todeta kun JRT:llä odottelimme lähtövuoroamme (ei ihan kuutta minuuttia sentään tällä kertaa). Nyt oltiin kilpailukeskuksen välittömässä läheisyydessä ja paikalla oli kourallinen uteliaita katsomassa toilailuamme. Takaviistokäännöksiä(kin) riitti ja nyt alkoi hämärän vuoksi olla joidenkin reittikilpien havaitseminen hiukan tuuristakin kiinni. Yllättävän nopeasti saimme molemmat edellämme lähteneet kiinni ja kohta oltiinkin seuraa johtajaa -leikin veturina. Jakson puolivälissä suhahdimme yhdestä RT:stä läpi niin että kuski huikkasi "mikä", en ehtinyt näkemään ja kiersimme ylimääräisen pikkulenkin vaunujen kaksi ja kolme kolistellessa eteenpäin, näinköhän näkivät tuon RT:n? Otetaan juna sitten taas kiinni pohdin hiljaa itsekseni. Helpommin sanottu kuin tehty, myös takanamme jaksolle lähteneet olivat jo aloittaneet seikkailunsa tällä pellolla. Kohtapuoleen saavuimme kuitenkin JAT:lle muutaman myöhäminuutin kera.

Viimeinen suunnistusjakso ja sama pelto kuin alussa. Itse asiassa tulon siirtymällä koko viiva oli sama kuin alussa ja AT:lle jonottamaan. Se kuusi minuuttia kului taas jonossa, minuutin lähtöväleillä eteenpäin. Hei, tää ei olekaan JRT vaan AT, perhana, missä mun kartat on. No voi halvattu, olisi ollut yllin kyllin aikaa laittaa vaihtopisteisiin jatkon ajosuunta mutta jäipä tekemättä. No, ei ollut isosta asiasta kysymys, sain hoidettua rästimerkinnät ennen kuin oltiin ekan pistevälin puolivälissä.

Starletti saatiin yllättävän äkkiä kiinni ja päästiin ohikin, sitten mentiin perä-perää kuin köyhän talon porsaat. Kuin vahingossa keksin julman jekun, ajettiin tahallaan väärää uraa (josta mennään myöhemmin viimeiselle JAT:lle eli nopea paikata), tuleeko Starba perässä? Tulee vastasi kuski. Eikun nyt jäi johonkin. Jes! Loppujakson räyhäsimme vauhdilla ja muistin kuin muistinkin tehdä korjauslenkin ennen kuin ajoimme JAT:lle (mutta ei - tietenkään - ollut RT:tä). Viimeinen RT oli vähän normaalia enemmän jemmassa mutta näkyi kyllä, etenkin, jos osasi sitä odottaa.

Maalisiirtymä oli sitten vain maalisiirtymä. Saapuessamme maaliin kuski tokaisi, käypä katsomassa monestako asemasta ajettiin näkemättä läpi. Tuloslaskenta oli ripeä mutta mallikortteja ei ollut saati mallikarttoja. Kolme puuttuvaa, aika paljon. Mihinköhän ne mahtoi jäädä? Mallikortit tulivat kohta, tosin "tämä on vain esitys mallikorteiksi". Karttoja saatiin vartoa pitkä tovi ja A-luokastakin oli puolet jo maalissa kun vielä spekuloitiin mistä kilpiä jäi. Kolme puuttuvaamme puuttuivat kaikilta muiltakin, joten sikäli olemme aika turvallisilla vesillä... Lopulta yhden RT:n todettiin olleen maastossa (ja myös mallirivissä) väärässä paikassa ja toinen kaikilta puuttunut puuttui myös maastosta. Ensimmäistä puuttuvaa lähti ratamestari maastosta tarkastamaan (eikä sitä siellä ollut, ainakaan oikeassa paikassa), mutta yksi puuttuva jäi virallisiin tuloksiin.

Voitimme M-luokan 49 sekunnin turvin. Pienen varjon siihen jätti kakkoseksi kurvailleiden Pohjanmaan poikien kokema vääryys ykkös-AT:lla. Minuutin verran meni odotellessa AT:lta pois lähtevän E-luokan autokunnan siirtymistä sivuun ja hanki pölisten pääsi Golf-pari jatkamaan matkaa. Tapahtuma ikuistui erään heidän perässään kurvailleen kilpailijaparin videolle.

Palkinnoiksi saimme pokaalit ja kisan sponsorin edustaman Xenon-valosarjan. Onko kummallekaan käyttöä, sitä en osaa vielä sanoa. Uusista pokaaleista en ainakaan jaksa innostua, jo kertaalleen laajennettu palkintokaappi on taas täppösen täynnä. Tuo valosarja ei ole käsittääkseni ihan kaikkiin lamppuihin liikennekäytössä laillinen, eikä valitettavasti ainakaan laitteen esitteessä siitä ole mitään mainintaa. Ehkä siitä tulee haku- tai työvalo?

Kisassa oli paljon positiivista mutta myös paljon parannettavaa. Viidellä kympillä on tottunut saamaan vähän enemmän AS-pähkinöitä ratkottavaksi, toisaalta ymmärrän kyllä että auraus on kallista puuhaa ja siksi kisa oli lyhyt. Positiivisen puolelle menee toisaalta se, että kotimatkalle päästiin ajoissa - eli aikaisin. Itse reitistä ei ole pahaa sanottavaa, kartat olivat hyviä ja reitti ajatuksella suunniteltu sekä sopivasti jaksotettu. Kartanluku ei ollut arvailua, eteenpäin pääsi juohevasti. Eniten jäin kaipaamaan kutsussa "luvattua" (lue: "mahdollistettua") hevosenkenkäajelua mutta ilmankin pärjättiin. Toisaalta en pitänyt kisan loppupuolella olleista muutamista "epäloogisesti" järjestetyistä karttasivuista - kun jakso on ohi, sivu pitäisi voida heittää pois käsistä. Hommaa hankaloitti turhaan myös se, että edes ajomääräys ei kertonut miltä karttasivulta tarvittava karttaote milloinkin löytyy. Ja olikohan meillä yksittäiskappale, jossa karttasivut olivat JRT2:lta nidottu järjestykseen 10-9-11-12, sekin laittoi hiukan nikottelemaan...

Kotimaan lyhyt mutta ytimekäs AS-talvi on nyt saatu pois päiväjärjestyksestä. Sunnuntaina tosin oli tarjolla mukava AS-talvipäivä Hyvinkään Moottoriradalla.

Vauhtipäivä Hyvinkään moottoriradalla 2009-03-08

Muutamana edeltävänä vuonna säiden uhriksi joutunut mukavaksi yhdessäolopäiväksi tarkoitettu vauhtipäivä päästiin viimein viettämään upeissa olosuhteissa. Aamupäivän hieman pilvisenoloinen sää väistyi ja aurinko antoi palaa parastaan. Saavuimme jo hyvissä ajoin koko perheen voimin paikalle, johon Rofa oli tullut jo aiemmin. Aluksi radalla pörräsi autokouluauto sekä jokunen Hyvinkään junnukuski, mutta kohta päästiin asiaan. Sain tilaisuuden istua tuoreimman AS-kilpurin eli Åken BMW:n kyydissä. Sadoluxin tuoksuisessa kabiinissa oli rauhallinen tunnelma ja voimaa tuntui olevan lähes riittävästi. Auton rauhallinen käytös tuntui miellyttävältä, mietitytti vaan jotta mitenköhän mahtaa auto taittua tiukoissa paikoissa (no, näimmehän me eilen Jyväskylässä että taittuu kyllä).

Ja sitten AS-koukeroiden kimppuun!

Daihatsulla
Ensimmäiset AS-koukerot kurvailimme Daihatsulla kisapyörät alla

Reittiin paloi aikaa 3 min 10 sek ja toisella kerralla täsmälleen sama aika. Taina kuvasi reuhaustamme milloin maan tasalta milloin yläviistosta.

Daihatsulla
RT-asemalle tuomaritornin juurelle

Sitten käytiin Rofalle oudommalla Subarulla neljä vuotta vanhoilla Nokian NR4 -renkailla ja sekunti lähti heti ajasta pois. Oltiinko sittenkin alkukauden aikana annettu tuon verran tasoitusta, onhan Daihatsu kuitenkin autona huomattavasti Justyä parempi. Renkaanvaihtotempausta fundeerattiin, jotta saataisiin oikea vertailukohta.

Daihatsulla
Kierros Subarulla

Evästauon jälkeen kurvailin itse AS-kuvioita Joona-poika kyydissäni. Radalle mentiin tietysti oikeaoppisesti kypärät päässä! Pikkukartturi
Radalle lähdössä!

Pikkukartturi
Junnukartturi!

Tuonne Rofan aikoihin sain reitin ajettua parikin kertaa, vaikka voima tuntui auttamatta loppuvan 1,2 litraisessa Justyn koneessa, sen verran nopeaksi oli Kaitsu koukerot tehnyt. "Kivaa" kuului pikkukartturin suusta!

Ja kivana päivä jatkuikin kunnes koitti hieman synkempi hetki. Eräs erittäin taitava autosuunnistaja, joka ei kuitenkaan ole arvokilpailuissa cup-, SM-, PM- tai NEZ sarjoissa saanut itseään kammetuksi kaimojensa Kaipaisen, Kerkolan, Keskitalon, Niemen tai Nykyrin tapaan mitaleille, keksi ruveta vinoilemaan vaihteeksi kuljettajalleni eilisestä Jyväskylän luokkavoitosta. Olisin uskonut viestinnän ammattilaisen osaavan arvioida milloin mennään huonon huumorin kanssa yli mutta näin ei tällä(kään) kertaa tapahtunut ja päivään jäi jälkikäteen kuultuna vähän ikävähkö sivumaku.

Kolmen ja puolen tunnin ulkoilun jälkeen alkoi Joona esittää väsymisen merkkejä, joten makkaranpaistoon ja sitten lähdimme mekin kotimatkalle. Seuraavat autosuunnistushaasteet odottavatkin merten tuolla puolen ja kotomaassa toukokuun alussa jatketaan Kievarin kierroksella. Isot kiitokset kaikille tapahtuman vastuuhenkilöille ja osanottajille erittäin antoisasta sunnuntai-iltapäivästä!

36. Kievarin kierros 2009-05-02

Tuskin oltiin vapusta selvitty...

Turengin autourheilukerho otti riskin pienentääkseen surkeiden talvien aiheuttamaa stressiä: Kievarin kierros ajetaan tällä kerralla loppukeväällä. Ironista kyllä, talvi oli harvinaisen - hmm, talvinen. Saapa nähdä missä kunnossa pikkutiet ovat, routahan on vasta sulamassa.

Osanottajapuolella näytti huonolta vielä pari viikkoa ennen kisaa: osanottajamäärältään suurin luokka oli pitkään M, viimeisellä ilmoittautumisviikolla kuitenkin B-luokka kasvoi suurimmaksi. Kanta-Hämeessä takavuosina totuttuun pariin sataan ei päästy mutta melko mukavasti on porukkaa lähtöluettelossa: C12, M14, A10, B17. Taatusti samaan, pitkään viikonloppuun osunut vappu vaikutti osanottajamääriin.

Pitkä kisatauko on viimeinkin ohi, jupii! Laakereilla ei ole hirveästi ehtinyt lepäilemään, Suomenlahden eteläpuolelta kun on löytynyt sopivaa suunnistuksellista aktiviteettia autolla ja ilman.

Aurinko on porottanut pilvettömältä taivaalta koko päivän ja lämpötila oli 15 asteen paremmalla puolella kun iltapäivällä kolmen nurkilla teimme lähtöä Lohjalta. Odotettavissa on, että kisan saamme pöristellä valoisassa, lähtöaikamme on 17:34 ja siihen ajomääräyksen mukaan 139 minuuttia + myöhät -> maalissa viimeistään iltaysiltä.

Aurinko porotti lämpimästi pilvettömältä taivaalta kun lähdimme reitille Vilin Bensis -nimiseltä ST1-huoltoasemalta Hämeenlinnan kupeesta. JAT-kartan perusteella pyöritään tutut kuviot: aloitetaan kaatopaikalta, sitten asfalttiasema, Miemalantienristeyksen pienipiirteinen lepikko, Turengin keskustan siilot, tauko Nesteellä, Kalpalinna kahdesti ja lopuksi lyhyt rykäisy Alangon teollisuusalueella.

Mittarintarkastusmatkalla ajettiin 7 km lenkki ja sitten asiaan. Itse piirretty peruskartta oli virheellinen, radan alituksesta piti taittaa oikealle eikä puhettakaan. Pusikon läpi ei pääse, joten tietä pitkin vaan? ja ennen pyörityksen alkua AT. Koivistot olivat juuri tulossa pois ja osoittivat että aikaa on, ei ollut heillä kiire JAT:lle. Mainiosti lähti liikkeelle, kartat toimivat, kiintopisteet olivat sopivan harvakseltaan ja lukeminen sujui ihan mukavasti. Muutama mainio karttakepponen ja yhteen vipuun mentiin huolella: talon edestä, joo, mutta se talo minkä edestä piti ajaa oli isomman talon takana? ja kilpi pois. Noloksi tilanteen tekee se, että vartin verran sai verrata karttoja mutta niin vain jäi huomaamatta että vierekkäisissä kartoissa näkyi eri rakennus. JAT:lla puolisen minuuttia taukoa ihanneaikaa odotellessa.

Siirtymällä pois kaatopaikalta oli "peruskartassa" sama virhe kuin tullessa, MRT-asemaa emme lähteneet hakemaan vaikka kartan tie selkeästi meni jossain muualla kuin käytössä oleva tie. Tie oli tullessa samalla tavalla pielessä, joten kuittasimme ratamestarin piirtäneen kuvan myös pois tullessa vähän "sinpäin".

Asfalttiaseman sisäänajotiellä oikeaoppisesti AT nollilla ja sitten vähän pienipiirteisempää nypläystä. Pientä pohdintaa ja aikaa kului. Pari asemaa olisi pitänyt ottaa kahdesti mutta otimme vain kerran - toisella kertaa "sopi" mainiosti viereinen ura - kolme puuttuvaa ja hiukan toista minuuttia aikasakkoa. Ja sitten JAT 3:lle uusia karttoja hakemaan.

Miemalalantienristeyksen pitsinnypläyspusikko oli saanut nimen "AS-puisto". Pyynti oli vain 15 km/h mutta sekin oli koukeroihin nähden aika vaativa. Karkea kauneusvirhe oli jaksolle tulosta puuttunut AT, odotimme jopa miehitettyä AT:ta, mutta olisi näemmä kannattanut vetää riskillä. Jaksolla rullattiin neljä pisteväliä ja suuresti huvitti alueen keskellä ollut karttamerkki "tolppa". Maastossa kun ei ollut tolpasta jäljellä kuin sellainen kymmenen tuuman tappi. Kohtuullisesti tuntui kulkevan vaan taas jäi asema käymättä. Tämän, meidän neljännen, jätti kyllä usea muukin "ämmä", joten tuohan piti käydä tarkistamassa kisan jälkeen - osuihan alue kotimatkan varrelle. Asema oli ihan rehellinen ja oikeassa paikassa mutta reittiviivan muoto ei tullut asemalle ihan oikein, joten on helppo selittää miksi niin monet kilven jättivät käymättä.

Turengin keskustaa kohti vei reitti ja ennen (turhaa) taukoa Nesteellä käytiin pyörimässä vielä pari helppoa koukeroa Siilojen ympärillä. Nollilla sisään ja nollilla ulos, vaan plussia näytti tuloslaskenta. Tauolle poistuessamme ihmetytti rakennus, johon piti ajaa kiinni. Tajusin rakennuksen poistuneen maastosta kun vertasin karttaan, jolla tultiin alueelle.

Tauolla putsattiin pölyt auton ikkunoista ja haukattiin pari sämpylää - ei tämä nyt sitten ihan turha tauko ollutkaan. Paidat olivat aika märkiä ja tauon vieressä talon katolla ollut lämpömittari näytti 19 asteen lämpötilaa, lämmintä kyllä riitti.

Kalpalinna haasteellisine polkuineen odotti. Tauon päättävä JAT oli muutettu "sääntöjen vastaisesti" JRT:ksi - aivan sama jos meiltä kysytään - vaikka JAT olisi ollut parempi. JRT siis jakoi seuraavan jakson kartat. Matkalla Kalpalinnaan käytiin puikkaamassa RT-aseman vierestä ja sitten tutun MRT:n kautta jatkettiin matkaa. Hauskana yksityiskohtana kartan nimi oli "Veijo Esso". Kalpis on allekirjoittaneelle ollut ihan turhan usein akilleen kantapää, joten otetaanpa nyt poikkeuksellisen huolellisesti. Ja heti sisäänmenossa uusiksi. Itse piirretyn kartan viiva tuntui sopivan pienen sorakuopan pohjalle paremmin kuin käytössä olevalle tielle, joten pikkuinen ylimääräinen lenkki piti kurvailla ja ihan saman tempun tekivät edellämme lähteneetkin laina-Bemarillaan. AT jälleen ennakossa vaikka nollia näytti mittari. Ja sitten pysäköintialue sähkötolppineen; olipa sangen helppolukuinen tällä kerralla - kunhan huomioi kiertosuuntanuolen. JAT:lla oli myöhää vaivaiset 139!

Ja sitten varsinainen pikis, ennakkovapaalle JAT:lle hakemaan kisan loput kartat ja sitten kolmen minuutin jaksolla Kalpis II. Ei mitään ihmeellistä, kierreltiin lähes samoja koukeroita kuin edelliselläkin kerralla. Vaivainen kymmenen sekuntia myöhiä JAT:lla ja fiilikset katossa. Enää jäljellä siirtymä Alangon teollisuusalueelle ja parit helponnäköiset kuviot.

Vaan kuinkas sitten kävi, AT sisäänmennessä, nollilla, ja heti seuraavalla pihalla pasmat totaalisen sekaisin. Ihmetytti jotta miten näin helpolla reitillä pystyy olemaan näin hukassa. Piti sitten vielä kiertää yksi väärä hallikin, joten viides puuttuva oli tosiasia. Maalissa oltiin varttia yli kahdeksalta ja tulos saatiin puolisen tuntia maaliintulomme jälkeen.

Neljäsataa aikapistettä ja viisi puuttuvaa pitivät huolen, että projekti M2010:stä puuttuva yksi nousupiste jäi vielä saamatta. Tuloksella osuttiin jokseenkin puoliväliin tulosluetteloa. Parin viikon päästä olisi sitten kaksi mahdollisuutta, sitä ennen käydään kuitenkin Ruotsissa harjoittelemassa määrittelyä. Kotimatkalla kuuntelimme jännitysnäytelmää Leijonat - Valko-Venäjä ja Lohjalle saavuimme vielä valoisan aikaan!

Ruotsin SM-sarjan avaus Villospåret VII 2009-05-09

Ruotsin SM-sarja alkaa Uppsalan lähellä ajettavalla osakilpailulla Villospåret eikä kotimaan kamaralta löydy vastaavaa aktiviteettiä - siis laivalippuja varaamaan. Ajankohta kisan alulle on loistava: pääsemme lähtemään kisapäivän aamuna Lohjalta! Sen verran tiukka on kalenteri, että tavoistani poiketen "nöyrryn" Tallink-Siljan kyytiin: Tukholmassa ollaan aikataulun mukaan 18:15 ("Viikkari" tulee puoli tuntia liian myöhään) ja Google-mapsin reittihaun mukaan tunti 24 minuuttia menee lähtöpaikalle. Lähtöaikamme on noin 20:02 (liukuva lähtö), olemme numerolla 25 lähtijöistä 17:s. Suomen Turkuun saapuessamme alkoi sataa vettä, säätietojen mukaan kuitenkin olisi kisapaikalla poutainen sää.

Laivamatka kului huilatessa ja "maailman nopeimman kansan" aika-ajosuorituksia ihastellessa. Hyvä Heikki! Hyvä Kimi! Nappisuoritukset!

Autosuunnistajien määrä on pienentymään päin myös Ruotsissa: kisaan ilmoittautuneista Suomesta on kaksi, kaikkiaan lähtöluettelossa on vain 27 autokuntaa.

Ei mikään yllätys, että laiva on satamaan saapuessaan lähes kymmenen minuuttia myöhässä. Kun vielä pitäisi jossain tankatakin niin jännitys säilyy... Ajokeli oli kuitenkin loistava. Ihmettelimme luonnon vehreyttä, tuntui kuin kevät olisi vähintään viikkoa Suomea edellä.


Kevät on jo taittumassa kesään länsinaapurissamme
Vertailukuvaksi paluumatkalla räpsitty maisema kotimaisen ykköstien varrelta.

Liikennekään aiheuttanut Tukholmasta pois päästyämme minkäänlaisia ongelmia eli lähtöpaikalle Järlåsan Bygdegårdiin saavuimme varttia vaille iltakahdeksalta. Paikka oli tuttu parin vuoden takaa kun NEZ-osakilpailu ajettiin jo perjantaina ja päätimme silloin rullata samasta paikasta startanneen lauantaisen aloittelijasarjan osakilpailun.

Katsastus ja ilmoittautuminen, PM2:n läpikäynti ("viimeiset lisämääräykset" - siirtymillä ajetaan sitten nätisti ja kokonaismyöhästymisraja on nostettu 210 minuuttiin), kisakello oikeaan aikaan ja sitten oltiinkin valmiita taistoon. Numeroidut kilvet sekoitetussa järjestyksessä, on siis helppo huomata jos joku jää pois. Onko sitten aina järkeä hakea niitä puuttuvia onkin sitten eri asia. Lähtöaikamme ei ollut liukunut eli kaksi minuuttia iltakasin jälkeen oli meidän vuoro lähteä reitille. Kirittäjiksi peräämme saamme Lindholmit.

Tiekirjalla aloitettiin auringon paistaessa vielä kirkkaasti juuri ja juuri metsänreunan yläpuolella. Siirtymällä ensimmäiselle O-sträckalle tavailin I-ohjeita (joita oli täysi tusina). Aikakortissa kerrottiin kisassa olevan kuusi suunnistusjaksoa ihanneajaltaan yhteensä 70 minuuttia. Siirtymineen kisa kestää reilun pari tuntia + myöhät, joita siis saa olla siis peräti kolme ja puoli tuntia. Näinköhän ollaan maalissa ennen puolta yötä? No, ei sen väliä, laiva lähtee Tukholmasta vasta varttia vaille kahdeksalta aamulla.

Karttoja odotellessa
Edellämme lähteneet odottelevat lähtölupaa TK1:llä. Lähettäjä laski sormillaan "5-4-3-2-1-kör", samassa ajassa näyttää olevan meitinkin kello...

Peli alkoi. Kymppitonnista, itse piirrettyä kaksitonnista ja viisitonniseksi suurennettua karttaa sekä pari vanhaa viiskymppitonnistakin. 12 OK-asemaa ja parikymmentä tavallista. Ajomääräys oli peräti kahdeksansivuinen! Snurraukset tuottivat hivenen päänvaivaa mutta muuten meni melko makiasti. Lindholmit pysyivät takanamme ja edellämme lähtenyt Toyota kuitattiin tiukassa takavasemmassa. Suorastaan loistoavaus kisaan!

Lyhyehkö siirtymä ja toinen pitkä jakso heti perään. Edellämme Golf pari veti (sääntöjen vastaisesti) sivuun lähtö-TK:n jonosta ja alkoi rempata autoa. Asiahan ei tietysti meille kuulu mutta sääntöjen mukaan Ruotsissa lähtö-TK:n jonossa ei saa korjata autoa eikä jonosta saa poistua.




Saksalainen laatumerkki siirtymässä lähtö-TK:lle...

Edellistä vauhdikkaampi O-sträcka 2 sisälsi myös eksoottisia 1:15.000 mittakaavalla ajettavia karttoja. Heti sisään menossa ensimmäinen risteys jäi näkemättä ja reilu parisataa metriä ohi risteyksen ja sitten takaisin. Myös ensimmäinen 1:15.000-mittakaavainen kartta tuli "hiukan" silmille ja kartalla olleesta neljän OK:n rypäleestä ensimmäisestä lipsahdettiin ohi. 18 minuutin kakkosjakso oli edellistä vaativampi mutta ajallisesti onnistuimme kohtuullisesti. Tällä jaksolla ajettiin yhdessä tutussa risteyskolmiossa 1:1.000 snurraus ja tietysti risteykseen johtavat tiet olivat parin vuoden takaa tuttuja. Väliaikatuloksissa oltiin nyt neljäntenä. Myöhiä yllättävän vähän, vajaa 8 minuuttia.

Kolmas suunnistusjakso jatkui heti siitä mihin toinen loppui. Vähän ikävän tiukaksi oli rakennettu jakson päässä olleet kakkosen maali-TK ja kolmosen lähtö-TK mutta sopu pienellä röyhkeydellä ryyditettynä antoi sijaa. Edessämme on vielä seitsemän ajopeliä paljastui kun asemahenkilökunta pyysi vanhaan malliin kuittausta asemapöytäkirjaan antamaansa lähtöaikaan!

Vanhat kartat tekivät tepposensa jakson alkupuoliskolla ja yhtä asemaa emme yrityksestämme huolimatta löytäneet. Etsimme oikealta puolelta tietä kun ratkaisu oli samassa kohtaa vasemmalla ja "vanhan tien" lähtö oli heti löytämämme OK:n kohdalla. Auts! Emme antaneet tuon masentaa vaan jatkoimme määrätietoisesti jakson loppuun. Aikaahan tuossa paloi mutta eipä meillä ole pärjäämistarvettakaan (eikö?)

Vähän pidempi siirtymä ja paljon edellisiä lyhyempi jakso. Jakson lopussa oli huikea karttakepponen ja teetti meille ylimääräisiä töitä - tosin, edellämme lähteneet olivat vielä meitä enemmän hukassa. Ja taas siirtymä. Hämärä alkoi vaihtua yön pimeydeksi.

Myös kisan viides jakso oli lyhyt. Suunnistuskartoilla ja vanhoilla kartoilla ajeltiin leppoisia pikkuteitä OK-asemia poimien kunnes tuli pieni sorakuoppasnurraus. Heti sisäänmenosta kilpi pois mutta paikattavissa. Sitten pois jo lähdettyämme totesin OK:lla vielä yhden puuttuvan välistä eli takaisin. No nythän meni vaikeaksi. Kartan kulmaan olin skriivannut näkemiemme asemien tunnuskirjaimet (eh, yhtä lukuun ottamatta - puoli kilsaa takaisin... missä ihmeessä - missä ihmeessä - ai tää, kyllähän me tää oltiin jo nähty...) ja numerot. Jotenkin sain kahden kierroksen sijaan oikaistuna kolmen ajetun kierroksen saldona yhden tunnuskirjaimen osumaan väärään ruutuun ja kun en sitä huomannut tuli toinen reittirikko. Jakson lopulla sitten vielä puikkelehdittiin todella vanhaa tiepohjaa - kunhan ensin saatiin vierekkäin olleiden OK-asemien tunnukset järjestykseen. Hassunhupaisa tapaus: määritteet OK hus O Mia ja OK mf stig S Ida osuivat viiden metrin päähän toisistaan ja molemmissa oli tunnus A. Rofa näki jälkimmäisen ja minä ekan, numero täsmäsi siihen ensimmäiseen kun Rofa sanoi "Aa" ja sitten toinen vielä, missä se on? Olipa meillä kaikilla hauskaa kun peruuttelimme takaisin isommalta tieltä ja näimme vierekkäin olleet A-taulut.

Lyhyt siirtymä ja viimeinen O-sträcka. Arvioin pikaisesti meillä olevan myöhiä reilun puoli tuntia mutta reilusti alle kolme varttia eli jos nyt ei ihan katastrofia tule saamme kyllä tuloksen. Ehkäpä edellisen jakson vastoinkäymiset siivittivät meitä ja saimme tehtyä lähes haamusuorituksen. Jakson alkupäässä yksi vanhoista kartoista oli pielessä (verrattuna suunnistuskarttaan, jolla alueelle tultiin), mutta emme antaneet sen juuri häiritä. Ainoa peruutus. Maali-TK:lle saavuimme toisena autona klo 23:05. Eka-enkeli poistui siitä juuri saapuessamme. Viimeisellä jaksolla suorituksemme ei hävennyt kuin paikalliselle "Saloniemi-Pietiläiselle" eli kisaan kuin kisaan lähtiessään suht varmalle voittajaparille H-E Haraldsson - M. Andersson.

Nautimme tuloslaskentapaikan buffetin antimista ja spekuloimme kisatapahtumista. Kaksi puuttuvaa numeroitujen kilpien kisassa on aivan liikaa, aikamme oli kuitenkin neljänneksi paras - voittajaparille Haraldsson-Andersson jäimme yli vartin ja toiseksi tulleelle Lannermo-Anderssonillekin yli kymmenen minuuttia. Kolmannelta sijalta löytyy kuitenkin sinivalkoista väriä - Jari ja Riku jäivät meille ajassa minuutin mutta reitit nolla (malttaako sitä kuitenkaan jättää mainitsematta kuka tarvitsi vetovaijeria kisan aikana ;-)). Kisan kolmanneksi nopeimmat eli Hellanderit sijoittuivat seitsemänneksi koska ottivat siirtymäsakkoa yhdeksän minuuttia - ilmeisesti tekninen vika maalisiirtymällä.

Sijoitukseksemme varmistui lopulta yhdestoista. Ei se ihan huono ole, jäihän tuloslistalla taaksemme kuitenkin enemmän osanottajia kuin oli edessämme. Tästä linkistä järjestäjän sivuille (hitaanpuoleinen yhteys).

Ensimmäisenä reitille lähtenyt C-luokan pari tuli viimeisenä maaliin aamuyöllä puoli kaksi. Palkintojenjaon jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Tukholmaa ja pidimme pienen piknik-tauon erään huoltoaseman pihassa puolen tunnin ajon jälkeen. Stadsgårdenilla sitten pidimme siestaa ja neljän tunnin odotus palkittiin valtavalla ruuhkalla Isabellan aamiaisbuffetissa. Asiakaspalautteen arvoinen, ala-arvoinen suoritus arvostamaltani laivayhtiöltä...

Parin tunnin nokoset tekivät terää ja sitten töllötettiin maailman nopeimman kansan lähettiläiden edesottamuksia Barcelonassa osa II. Eikä siitä sitten sen enempää...

Huikeaa kisarumbaa odotellessa...