AS-kisatarinoita 2005


Aloitussivulle . Omituista höpinää . Alkukausi 2005

Näitä tarinoita kirjoitteleepi "eräs autosuunnistaja". Aloitussivulta löytyy linkki mm. yhteystietoihini.

Viimeksi päivitetty 2005-11-28 - Viimane Piisk/Viron mestaruus

Kausi 2005 . Tarinoita Virosta


PM-sarjasta hanskaan napsahti pronssi (ensimmäinen henkilökohtainen arvokisamitali allekirjoittaneelle), SM-sarjasta viides sija - kauden päätavoitteisiin siis lähes päästiin, PM-mitali korvaa komeasti SM-sarjasijoituksen säilymisen samana. Aluemestaruudet jäivät suureksi osaksi Viron mestaruussarjan jalkoihin ja komeammaltahan Viron mestaruus näyttää CV:ssä kuin aluemestaruus vai mitä? AKK:n mitaligaalaan Jyväskylään ei tullut kutsua PM-pronssista mutta Eesti karikasarjan voitosta saatiin kutsu Tallinnaan palkitsemistilaisuuteen. Mutta eipä mennä asioiden edelle, mitä oikein tapahtui Tallinnan eteläpuolella marraskuun viimeisenä viikonloppuna?


Stop press - Eestin autosuunnistusmestaruus Suomeen

Viimane Piisk, Tallinna-Saku 26.11.2005

Kahdeksasta osakilpailusta koostunut autosuunnistuksen mestaruussarja ajettiin reilun kuukauden välein eri puolilla Viroa. Tammikuun 29. päivänä Kohilassa Raplamaalla alkanut sarja päättyi marraskuun viimeisenä viikonloppuna Tallinnan eteläpuolella Sakussa fantastisen upeaan kilpailuun. Kolmetuntinen kapina oli alusta loppuun vaativahko suunnistusajo, jossa punnittiin suunnistus- ja autonkäsittelytaidot sekä henkinen kantti perusteellisesti. Lumisade haittasi jonkin verran matkantekoa koko ajan eikä reitinmäärittelyssä oltu jekkuja säästelty. Tiepohjat sitä vastoin olivat suurimmaksi osaksi todella hyviä joskin paikoitellen melko liukkaita. Kilpailuun osallistui lisäksemme neljä suomalaisparia: Teuvo Suominen Jukka Lahtisen komennossa, Jarmo Hakonen Jarkko Heinon kanssa, Erkki Sinisalo kartturinaan Arto Mattila sekä Kiikoisten Jarmo Tuomola ja Ari Uotila. Me lähdimme "suomalaisten ryhmän" viimeisenä reitille Subaru Justyllä numerolla 31 kello 17:30. Tavoitteet ja odotukset olivat korkealla, olihan sarjan kärkipaikka valloitettavissa kilpailun voitolla.

Heti alkuun luu kurkkuun: 1:15.000 kartassa ei ollut mitään muuta kuin peiteviiva. Mitalla onnistui helposti ja jakso nollilla. Ratamestari valvoi asemaa ja antoi uuden lähtöajan. Olimme kuulemma ensimmäinen pari, jolla ei ollut tässä kohtaa kiire. Toinen jakso oli vain lyhyt siirtymä "tarkkuusjakson" alkuun. Tässä moni suomalaispari meni halpaan. AKP (AT) asemalla on aina siirryttävä käyttämään kilpailukortin seuraavan jakson ruutuja eivätkä puolentoista kilometrin siirtymää kaikki mieltäneet jaksoksi. AKP siis oli miehitetty ja jakoi uuden karttasivun. Suomalaistyyppinen pujottelujakso moottoriradalla ja sen pysäköintialueella ajettiin upeilla 1:5.000 ja 1:2.500 kartoilla rengaspinoja ja pensaita kierrellen. Homma luonnisti meiltä hieman liiankin hyvin, sillä kun normaalisti aika otettiin tässä kilpailussa minuutin tarkkuudella nyt olisi pitänyt olla tarkempi: joka kuudes sekunti tarjosi yhden pisteen ja meidän tapauksessa se tarkoitti neljää turhaa ennakkopistettä.

Uusien haasteiden kimppuun: "tiekirjasuunnistus" pihapiirissä aiheutti varsinkin paikallisille paljon ongelmia. Opimmepa mekin, että "vetävä tie" voi hyvinkin tehdä lähes u-käännöksen ennen kuin matka on ajettu täyteen. Kolmen minuutin lähtöväleistä huolimatta vastaan alkoi tulla autoja punaiset valot päällä. Pihapiiri jälleen pelkällä peiteviivalla ja mittakaava norjalais-eksoottinen 1:4.000. Ei vaikeuksia muttei AKP:takaan. Höh? No jatketaan matkaa sitten. Tiekirjaa ja kartatonta peiteviivaa vaihdellen edettiin hiukan löysänlaisen pyynnin kanssa pieni tovi. Sitten kartanjako AKP:lla ja pieni "pyöritys". Nollilla tai lähes nollilla ei ollut vaikea pysyä. Pyöritys päättyi ja lyhyt siirtymä. Seuraava sivu karttaa ja ... hieno, pelkistetty 1:10.000 kartta A4-koossa ja seitsemäntoista hevosenkenkää! Upea osuus, jossa pientä päänvaivaa aiheuttivat reitin tieurien päälle piirretyt punaiset ruksit (tarkoitti ettei ajeta) sekä huutomerkit (paha kohta). Varsinaisen yllätyksen tarjosi kuitenkin Eestin armeija, joka oli alueella harjoittelemassa. Meidät pysäytettiin kaksi kertaa kysymyksellä "orienteerumist?", "jaa" oli oikea vastaus ja matka jatkui. AKP:lle lähes ihanneajassa ja tiekirjalla alueen alkuun uudestaan. Lähtöpaikka eli seuraava AKP oli tällä kertaa toisessa kulmassa aluetta, jonne siirryttiin tiekirjamääritteillä. Aseman miehistö ei ollut tehtäviensä tasolla eikä antanut meidän leimata tuloaikaa. Uusi lähtöaika saatiin pari minuuttia edellisen perään ja uusilla kartoilla uusi kierros. Tällä kertaa peiteviivalla eli ei minkään valtakunnan ongelmia. Edellämme jäljet vähenivät sitä mukaa kun poimimme edellämme lähteneitä (joista osa yritti tulla peesiin). Kahdeksas AKP ja edessämme tuntui renkaiden jäljistä päätellen olevan enää yksi auto. Sen täytyy olla puolitoista tuntia edellämme lähtenyt tuloslaskentapäällikkö Argo Vessmann...

Pieni pyrähdys tiekirjalla ja taas armeijaa häiritsemään. Viiva jatkui sangen helponnäköisenä eikä se vaikea ollutkaan. Pientä päänvaivaa sentään aiheutti 1:7.500 mittakaava. AKP:ltä 9 lähdettiin ajamaan viimeistä kierrosta alueella. Ei mitään uutta ja pian oli homma selvä. Viimeinen jakso oli pääasiassa siirtymä maaliin jos kohta pienten silmukoiden kautta. Argo Vessmann oli virittelemässä tuloslaskenta-PC:tään käyntiin kun tulimme kilpailupapereiden ja SportIdent-puikon kanssa toimistolle.

Korttientarkastus alkoi ja muutamaa puuttuvaa näytti alustava tulos kun mentiin saunomaan. Suihkunraikkaina palattiin tuloslaskentaan ja nyt näytti todella hyvältä: 16 virhepistettä meillä (yksi reittivirhe), toisena Andersit Jersman ja Martin (75 vp) ja pahimmat kilpakumppanimme Mesipuu-Savitsch kolmantena tuloksella 79. Muut suomalaiset olivat täyttäneet kilpailukortin väärin, joten virhepisteitä tuli heille kuin saavista kaatamalla. Jaksolle lähdettäessä pitää aina täyttää ko. AKP:n numeron kohdasta alkavaa riviä tai merkinnät menevät harakoille. Toiseksi parhaasta suomalaistuloksesta vastasi Hakonen-Heino n. kymmenennellä (?) sijallaan. Sinisalo-Mattila sijoittui lopulta n. viidenneksitoista (?). Moraalisen kakkostilan napannut Suominen/Lahtinen töpeksi ainakin kolmen jakson merkinnät ja siitä pari sataa (!) ylimääräistä pistettä plakkariin - sijoitus kahdeskymmenes. Tuomola-Uotilan tulos riitti sijaan 21.

Sarjan ykköstilan saimme kuin saimmekin, vaikka tiukoille meni. Sarjan kilpailuista voitimme kolme, kahdessa sijoituimme toiseksi ja kuudennessa mukaan loppupisteisiin laskettavassa kilpailussa olimme kolmas. Karttureiden puolella sarjakärki syntyi vain kolmen pisteen erolla, kuljettajien puolella ero oli "peräti" viisi pistettä. Mikäli Mesipuu ja Savitsch olisivat ajaneet kilpailussa toiseksi olisi sarja ollut karttureiden puolella tasan (joskin meillä olisi ollut yksi voitto enemmän ja se olisi riittänyt sarjan voittoon). Mikäli emme olisi kilpailua voittaneet olisi karttureiden puolella Savitsch pysynyt kärjessä.

Yhdeksäs päivä joulukuuta sitten Tallinnaan tuli järjestäjä sanomaan meille. Sarjapalkinnot jaetaan hotelli Virussa sijaitsevassa yökerhossa klo 19 alkaen. Mmm-m. Meni harkintaan!