Näitä tarinoita kirjoitteleepi "eräs autosuunnistaja". Aloitussivulta löytyy linkki mm. yhteystietoihini.
Viimeksi päivitetty 2005-09-07 - Purettu aktiiviosastostaSisällysluettelo: 3. Helkama Lumimies-AS Forssassa 14.5. . Pakkaspyöritys Oulussa 20.3. . Peruskarttaharjoitusajo Jyväskylässä 7.3. . Emit-harjoitusajo Kiikoisissa 6.3. . Emit-harjoitusajo Kiikoisissa 28.2. . Emit-ula harjoitusajo Kiikoisissa 22.2. . AS-sprintsarjan päätös Turengissa 21.2. . Cup-Nuukan pojan eksytys 14.2. . SM-Kievarin kierros 7.2. . Rengon Fit-fys -sprint 31.1. . AS-sprintsarjan avaus Hyvinkäällä 24.1. . AS-kauden avaus Kiikoisissa 10.1.
Joko siitä on kolme ja puoli kuukautta kun täällä on elonmerkkejä nähty? Kesät on vietetty ja ollaan keskellä kuumaa kilpailukautta... tai sateista syksyä, miten vaan halutaan asia ymmärtää. Raportti kauden hienoimmasta suomalaisesta AS-kilpailusta, Kiikoisten Kutunkierroksesta, antaa vielä hieman odottaa, koitetaanpa vaikka Vaasan-reissulla raapustella.
3. Helkama Lumimies-AS, Forssa 2004-05-14
Omituinen ajankohta tämän nimiselle kilpailulle, vaikkakin edellisenä päivänä kyllä tuli Lohjanharjun ajojen asemakilpiä asennettaessa taivaalta joitakin lumihiutaleita.
Pohjoisen ulottuvuuden laaja, huhtikuun puolivälissä alkanut kiertue ja Lohjan AS-kilpailun laadinta olivat uuvuttaneet miehistön navigoinnista vastaavan jäsenen vielä normaaliakin omituisempaan tilaan. Vaikka lähtöpaikalla olimme jo lähes kaksi tuntia ennen lähtöaikaamme, jotenkin saimme häslätyksi aikataulumme sekaisin. X-tripin kello oli tunnin pielessä muistona Tanskan PM-kisoista vielä pari minuuttia ennen lähtöaikaamme 21:04. Pikakorjaus aikatauluun, kartat kyytiin ja menoksi. Pieni siirtymä ja vauhdilla eteenpäin. Nollilla AT:lle... paitsi että olisi pitänyt olla kolme minuuttia myöhemmin ("onneksi" ei ollut ketään lähdössä meitä ennen, virheemme olisi paljastunut ennen AT:lle tuloa). Yhdeksisen sataa pistettä pohjalle, puolitoista kilpeä. Helppo juttu ottaa kiinni. Tulipa ainakin hyvää aikaa mennä JAT:lle. Sangen pelkistetty kartta oli helppolukuinen kun ei ollut mitään muuta kartalla kuin ajettavan reitin muoto ja mitta sekä pari kiintopistettä. Tanskassa näihin oltiin jo totuttu, joten kyseessä oli oikeastaan "pehmeä lasku" kotimaiseen AS-tyyliin.
Lyhyt siirtymä ja oltiin tielaitoksen varikkoalueella. Tällä kertaa AT oli emit-laitteella varustettu, joten siirryimme asemalle odottelemaan ihanneaikaamme. Edelliseltä JAT:lta lähtöaikamme oli tulo + yksi minuutti. Ja taas minuutin ennakot mukaan (puoli puuttuvaa RT asemaa - tästäpä mainio muistisääntö; minuutin ennakko on noin puoli puuttuvaa). Ennalta olivat järjestäjät luvanneet, että kisassa on jotain uusia alueita, ja tässäpä sitten nähtiin niistä yksi. Pieni metsäpläntti, jossa käytännössä pääsi pujottelemaan lähes joka puun välistä. Ajettiin laaja kaarros ja todettiin ettei ole asemia ja jatkettiin matkaa. "Jostain tuossa keskellä piti kääntyä." Jakson päähän minuutin verran aikataulusta jääneenä.
Lyhyt siirtymä seuraavan paikkaan, ja taas emit-AT ottamassa ennakot pois. Nyt olimme jo sen verran hereillä, että osuimme oikeaan ihanneaikaan. Pieni uudenkarhealla alueella ajettu pyöritys pikkukoppien, aidan ja puiden ympäri ja vauhdilla pellon kulmaan. Onpas omituinen RT-asema totesi kuski ja kertoi että menee toinen ura vieressämme. "Juu, kyllä tää käytetty tie kelpaa" totesi karttatelineen virkaa hoitanut höpöttäjä ja puuttuvan (väärän) RT:n kera JAT3:lle toistakymmentä sekuntia ihanneajasta jääneenä. Sitten samalla kentällä olleelle JRT:lle, joka antoi lisää karttoja.
Eh, se viereinen ura oli vissiin meitä varten, tai ainakaan en usko sen olleen alempia luokkien ura... Nyt on annettu tasoitusta muille kolmen RT:n verran, jokohan riittäisi?
Löysällä aikataululla alettiin ajaa seuraavaa jaksoa, jossa pian edessämme oli teollisuusrakennus. Kuljettaja tarjosi pihaan ajoa, mutta kartturi oli toista mieltä. "Ei nyt mennä rakennukseen kiinni. Vaikka ei tämä tien muotokaan kyllä ihan täsmää..." Ei ollut vaikea arvata mitä tuo päätös jättää piha rauhaan teki miehistön saavutusten sammolle.
Vanhan sahan vanhalla varastoplaanilla pyörittiin aluksi lenkki 1:20.000 peruskartalla. Erikoispiirrokset 1:5.000 mittakaavassa olivat tuttuja (kuten aluekin) monista aiemmista Forssan AS-kisoista ja harjoitusajoista. Vauhdikkaat urat miellyttivät ja porhalsimme hyvää vauhtia jakson läpi. Taas pientä siirtymää ja pari lenkkiä pienen rinteen poluilla. Valkosen Jukikin oli odottelemassa meitä kuvattavaksi erään aseman luona... Onpas intensiivistä kisaa, totesimme saavuttuamme JRT:lle. Parin minuutin suunnistusjakso ja sitten kymmenen minuuttia rauhallista etenemistä ja taas täysillä pari minuuttia...
JRT:ltä jatkettiin pienehköllä nopeuspyynnillä kohti Forssaa. Miehitetty AT ei tullut yllätyksenä vaan osuimme siihen ihanneajan puitteissa. Sitten pieneen metsätielenkkiin, joka on aina ollut meille vaikea. Jotenkin järjestäjällä oli käynyt ajatusvirhe ja tarkka asema paljastettiin "takakautta", kun aseman selkäpuoli paljastui lenkiltä poistullessa. Lähes nollilla jakson päähän ja sitten takaisin tielaitoksen varikolle... jossa reitille kiinni jäänyt A-luokan pari aiheutti kierrosten nousua. Omituiselta tuntui, että tätä uraa ajettiin molempiin suuntiin. Tilaa oli vain yhdelle autolle kerrallaan, joten jouduimme peruuttamaan pois. Helppo MRT ja vielä pienen metsälenkin kautta JAT:lle. Nyt taisi jo tulla pari sataa pinnaa myöhiäkin.
Viimeinen jakso ajettiin Autokeitaan pusikon urilla. Pari minuuttia ihanneajan odotusta kului rattoisasti kun seurasimme harjaterästen nostoa maasta kuljetusperävaunuun. Aika helposti näkyivät takertuvan toisiinsa ja mukavasti tanssahtelivat rautojen päät noin metrin reitin yläpuolella. Vuoden 2003 PM-kisassa tehty hölmö reitinvalintaratkaisu mielessämme päätimme poimia joka kerralla kaikki asemat joita löydämme kasojen kummaltakin puolelta. Onneksi niitä oli vain yksi ja kasa ohitettiin vain kaksi kertaa joten tuli vain yksi ylimääräinen merkintä, jolle oli korteissamme komeasti tilaa. Vajaa kaksi minuuttia myöhiä ja siirtymä maaliin. Pari puuttuvaa ja hurjat ennakot mielessämme palasimme pikaisesti kotiin, jotta edes muutaman tunnin ehtisi nukkua ennen Lohjanharjun ajojen viimeisten reittitunnusten viemistä maastoon. Tunti 40 minuuttia oli ainakin meille todella sopiva kilpailu tähän vireystilaan. Ja sijoitus sentään kymmenen parhaan joukkoon (ha-haa) ;-)
Oulun Pakkaspyöritys 2004-03-20
Lämpimät säät sulattelevat hankia hyvää vauhtia, koko viikko on "nautiskeltu" lämpimästä kevätsäästä. Pakkasesta ei ollut tietoakaan kun aamukymmeneltä tehtiin lähtöä Lohjalta. Sumua, sumua ja sumua. Räntää, tihkusadetta ja räntää. Säätieteilijöiden mukaan ilma on nyt kymmenen astetta normaalia lämpimämpi ja oli reilusti plussalla myös Oulussa, jossa jo aurinkokin hieman pilkisteli pilvien raoista.
Ennakkotietojen mukaan reitti oli valmiina jo helmikuun alussa, joten runsaasti on ollut aikaa hioa koukerot kohdalleen. Oulun kisat ovat aina olleet korkealaatuisia tasoltaan, joten mukava oli taas lähteä, vaikka siirtymät hieman tuntuvatkin puuduttavilta. Kempeleessä sijaitsevaan majapaikkaamme Pohjan kievariin on kotoa matkaa yli 600 kilometriä. Matkan varrelle osui muuten perjantaiaamuyön tragediapaikka Konginkankaalla. Linja-auton ja rekan yhteentörmäyspaikkaa kansoittivat surevat omaiset ja uteliaat ohikulkijat, poliisikin oli vielä paikalla. Hiljainen osanottomme tapahtuman uhreille ja heidän omaisilleen. Eppu Normaalin sanoin "Ei säästä perheen koiraakaan elämä kun ylitsemme käy suurella pyyhekumillaan."
Seitsemäntoista paria oli mukana lähtöluettelossa, oululaisten ja meidän lisäksemme osanottajia oli ilmoittautunut muun muassa Seinäjoelta, Lammilta, Vaasasta ja Kontiolahdelta. Kohtuullinen määrä Oulussa ajettavaksi aluekilpailuksi, joka tällä haavaa näyttää jäävän talven viimeiseksi as-talvitapahtumaksi tällä kaudella.
Kisaan startattiin Maikkulan Nesteeltä klo 19:12. Emit-kortti nollattiin lähtöajalla samalla kun lähtöautosta saatiin kartat, peitteet ja tiekirjat. Kartalla ajettiin vain pois huoltoaseman pihalta, tiekirjalla siirryttiin Oulun keskustan liepeille ja alettiin pyöriä teollisuuslaitosten ja liikkeiden piha-alueita. Tunti kului karttoja ja nidottavia peitepiirroksia hypistellessä rattoisasti, mutta sitten alkoivat liikennevalot (jotka olivat aina sopivasti punaisella) ärsyttää. Onneksi valot oli huomioitu ihanneajoissa, kaahata ei tarvinnut. Eikä olisi sen koommin huvittanutkaan, sen verran lähellä Oulun keskustaa (Limingantulli) ja asutusta oltiin koko ajan.
Kolmannen jakson jälkeen oli JRT, joka jakoi kolme uutta karttaa. JRT oli sijoitettu sikäli väärin, että sitä edeltävä emit-JAT oli niin lähellä asema-autoa, että JAT:lle ei päässyt juoksematta mikäli JRT:llä oli yksikin auto odottamassa lähtövuoroaan. Näin kävi ainakin meidän perässämme olleelle B-luokkalaiselle. JAT:lle saavuimme kolmen auton rypäleen toisena autona eikä meillä ei ollut mitään mahdollisuutta väistää mihinkään kun edessämme oleva auto seisoi JRT:llä ja takanamme oleva halusi päästä leimaamaan.
JRT ei antanutkaan uutta lähtöaikaa, vaan autot lähetettiin matkaan heti asemalle saavuttuaan. Viiva oli painettu karttaan, tiettävästi ensimmäistä kertaa Oulussa (harjoitusajoissa on ollut ennenkin, kertoi järjestäjän edustaja). Mitä seurasi? Samat paikat uudestaan, hieman eri järjestyksessä. Nyt selvisi miksi reitillä oli aiemmin nähty asemia "väärin päin". Liikennevalot olivat edelleen punaisella. Eräällä pysäköintipaikalla pääsimme vaihtamaan pari sanaa vartioimisliikkeen edustajien kanssa: jotkut edellämme ajaneista olivat ilmeisesti eksyneet pyörätielle ajamaan sairaalan seinän vieressä ja vartijat oli hälytetty paikalle tarkistamaan tilanne. Kerroimme toiselle vartijoista olevamme autosuunnistuskilpailussa ja hän oli heti jyvällä touhusta: "Kiitoksia tiedosta. Hyvää matkaa älkääkä eksykö…"
Viimeisillä jaksoilla B- ja C-luokkalaisia (jotka ajoivat saman reitin) alkoi olla "jaloissa". Ja välillä sitten me olimme B ja C-luokan jaloissa… Maaliin saapui yhtä aikaa kaikkia luokkia sulassa sovussa. Maaliintuloon oli varattu runsaasti aikaa: sääntöjen vaatiman 15 minuutin tauon oli ratamestari laittanut viimeistä kuvaa edeltäneeseen siirtymään. Maaliin ajettiin miehitetyn RT:n antamien ohjeiden avulla.
Hyvin oli ennakoitu kelit; kisa oli kokonaisuudessaan rakennettu koville pohjille. Vaikka ainainen hallien kiertely tuntuikin puuduttavalta oli järjestäjälle ominaiseen tapaan erittäin tarkkoja karttoja sopivasti pelkistämällä saatu haaste muuten sopivalle tasolle. Tarkat ja paikoin hieman huonosti hangen sisään käännöksiin sijoitetut RT-asemat ja muutama puuttuva kiertosuuntanuoli pitivät huolen siitä, että nollille ei ajanut kukaan. Vain B-luokan Latva-Nikkola ja Korvenkangas löysivät kaikki reitit. Kakkosjaksolla oli yksi vaihtopiste osunut eri kartoissa n. 200 metrin päähän toisistaan ja turhasta paluulenkistä tuli suurin osa, 91, aikapisteistämme. Matka tuli reilusti täyteen, mutta sillankaiteen yli ei päässyt autolla kääntymään - takaisin! Niin, se sillalla kääntyminenkin oli temppu sinänsä… Tästä tuli meille puolitoista minuuttia turhia myöhiä muutoin ajallisesti melko tarkasti ajettuun kisaan. Kisan saldo 99 aikapistettä ja 1200 reittivirhepistettä riittivät kuitenkin Ruuskan ja Soramäen (sekä kaikkien muiden lähteneiden) selätykseen. Pari taulullista Karmansavitaidetta mukanamme palasimme majapaikallemme pian ilta-yhdentoista jälkeen.
Eihän Oulu oikeastaan ole kaukanakaan kun vertaa seuraaviin kisoihin, jotka ajetaan Kristiansandissa Norjan eteläkärjessä...
2004-03-07 Tarun pyöritys Jyväskylässä
Pienet päivätorkut Lempäälässä ja taas mentiin. Kartturin ääni oli yön pimeydessä hiljentynyt pihinäksi ja Arto päätti pelastaa tilanteen suostumalla kartanpitäjäksi. Ahkerat reportterit päättivät, että tänä viikonloppuna voisi tehdä muutakin kuin istua autossa, joten kaksin jäätiin.
Kello 15:00 piti tapahtuman alkaa Kirrin Nesteellä (Menotuuli) Jyväskylän keskustasta palan matkaa pohjoiseen. Lähes tuntia ennen saavuimme paikalle ja mutustelimme maittavan lounaan. Hieman alkoi huolestuttaa kun ei mitään autosuunnistuksen näköistäkään ollut tapahtumassa vielä varttia vaille kolme. Mutta vähän ennen kolmea tulikin jo tutunnäköisiä henkilöitä huoltoaseman pihaan. Kahdeksalla eurolla olisi tarjolla puoleksitoista tunniksi lystiä. Radan oli laatinut Pietiläisen Juha, joten odotettavissa oli paljon tarkkaa suunnistusta. Meidän lisäksemme lähtöpaikalle oli ilmiintynyt runsaasta ja hyvissä ajoin toteutetusta ennakkorumbasta huolimatta ainakin kolme muuta autoa.
Peli alkoi siirtymällä "oikealle" lähtöpaikalle Essolle, joka toimi maalipaikkana joskus 90-luvun puolivälissä ajetussa PM-kilpailussa. A3-kokoinen 1:20.000 kartta, vihreä (!) väriltään ja käsin piirretty viiva. Erikoista, mutta toimivaa.
Essolta saatiin uusi lähtöaika. Karttojen koko vaihtui A4:ksi, mutta muuten juoni oli sama. Pelkkää peruskarttaa, ei ainoatakaan itse tehtyä erikoiskarttaa. Mittakaava vaihteli 1:10.000 ja 1:20.000 välillä. Ja viiva oli todella tarkka. Jos oli pienikin nikama johonkin niin sinne oli mentävä ja yleensä sieltä reitintarkastusasema löytyikin. Kapinassa ajettiin kolme jaksoa, joilla saatiin kaksi korttia täyteen merkintöjä. Kisa pyöri Jyväskylän lähistön asunto- ja pienteollisuusalueilla, joten mistään varsinaisesta autourheilutapahtumasta ja vauhdin hurmasta ei ollut kysymys. Leppoisan "sunnuntaiajelun" päätteeksi palattiin Kirrin Nesteelle, jossa ykkös-JAT:ia pitänyt Vuorisen Jari laski tulokset nopeasti päätään käyttäen. Kaksi JAT-asemaa, ei väli-AT-asemia ja maali ei rankaise. Kaksi puuttuvaa asemaa, samat kuin perässämme kurvailleilla. Ratamestari itse hoiti palauttavaa MRT-asemaa, jota emme löytäneet... Toinen paikka, missä oli tarkoitus olla MRT kyllä löydettiin ja siitä ekasta puuttuvasta Jari meille JAT1:llä huomauttikin (kiitos vaan...).
Jyväskylän harjoitusajo oli aivan toisenlainen kuin Kiikoisten edellispäivän tapahtuma. Kiikoisissa mennä räimittiin vauhdikkaita pikkuteitä "lusikka pohjassa" lähes keskellä ei mitään. Nyt oltiin koko kisan ajan aivan asutusalueen tuntumassa, mutta pieniä teitä riitti kartasta poistettavaksi asti. Aurinkoisen ja lämpimän sään ulos houkuttelemia koirantaluttajia ja kävelijöitä kunnioittaen otettiin hieman myöhiä, mutta hitaassa vauhdissammekaan kaikkia tarkkaakin tarkempia asemia emme osanneet hakea.
Ouluun sitten parin viikon päästä. Runsasta osanottoa toivotaan...
2004-03-06 Länsisarjan harjoitusajo Kiikoisissa (jep, taas!)
Viikon välein ajettavat harjoitusajot täyttävät mukavasti kalenterikisoista tyhjäksi jääneen aukon. Nyt lähdettiin reissuun samalla miehistöllä mutta toisin päin, siis palauduin karttatelineeksi. Kisassa kokeiltiin taas ULA-asemia, jotka viimeksi tuntuivat toimivan jonojen purkajina mainiosti. Hyvin ne toimivat nytkin.
Kiikoisissa tällä kaudella ajetut harjoitusajot ovat laadultaan olleet timanttia, lähes aluekisan arvoisia. Aloittelijaluokassa oli todella runsas osanotto suhteessa kaikkiin lähteneisiin. Perinteisesti rahoittajana toimivat konkarit sen sijaan loistivat edelleen poissaolollaan. Meitä ei orastava flunssanpoikanen paljoa haitannut, vaikka kartturilla alkoi ääni olla mennyt kalua jo kisapaikalle tultaessa.
Reitille startattiin upeassa kevätsäässä paahtamaan pitkin hankia ja mättäitä. Kellonajan tarkastus unohtui tehdä ja siitä tuli reipas ennakko ensimmäiselle AT:lle, järjestäjän kello kun oli jotain 17 sekuntia Ylen aikaa perässä. Hyvä sentään että tuli jaksolla sen verran jäätyä ihanneajasta, että tuloaika osui virhevapaalle... Reittiasema hukattiin kiintopisteenä lumen alla olleen kiven väärältä puolelta ajettuamme, mutta aika harvalle taisi tuo kelvata. ULA-asemaltahan sitten lähdettiin suhteessa omaan kelloon.
Kakkosjakson lopussa oli ennakkoon rummutettu "nopeuskoe". Pihassa oli ennakko-AT (joka viivaan nähden muuten ei "ihan" ollut reitillä), siitä radalle ja pihan toisesta nurkasta ulos JAT:lle. Paikalliset jokkismiehet kuulema treenasivat peltoon auratulla kolmilehtistä apilaa muistuttaneella puolisen kilometriä pitkällä radalla. Pitoa oli aivan mahtavasti ja huimaa vauhtia etenimme kohti jakson loppua. Nopeuskoe epäonnistui meiltä sikäli, että radalta poistuttaessa komento "ennen taloa takasulle" taisi jäädä sanomatta ja kovaääninen EI pysäytti auton. Tai sitten pihapiirin muut talot olivat määräävämmässä asemassa. Varmuuden vuoksi sitten tähän vielä moottori sammuksiin (Subarun vaihdekeppi kun muistuttaa aika tavalla puurokauhaa...), mutta silti lähes haamuaika. Ihmeellinen kuski tuo kartturi-artturi... Olisipa kiva tietää minkälaisia aikoja ne jokkiskuskit tuolla pätkällä ajavat emit-korttia lähdössä ja maalissa käyttäen...
Kolmannella ja neljännellä jaksolla kikkailtiin karttojen kanssa, mutta väli-AT-asemia ei ollut ja molempien jaksojen päässä oli useita minuutteja aikaa odottaa ihanneaikaa. C-luokalle taisi karttaprobleemien ratkonnassa olla hieman enemmän tekemistä, aikapisteistä päätellen. Nelosjaksolla pientä päänvaivaa aiheutti noin 1:2.500 mittakaavainen kartta, jota väitettiin 1:5.000:ksi. Tien päättyessä yllättäen täyttyi kabiini irtokäsistä. Tekevälle sattuu... Sitten JRT:lle, joka jakoi kartan viimeiseen peltoauraukseen.
Tämä toisessakin harjoitusajossa ajettu pelto pyörittiin tällä kertaa toiseen suuntaan. Paikka oli allekirjoittaneelle tuttu, mutta kuskille ei. Vaikka yksi vaihtopiste olikin eri kartoilla eri risteyksessä ei annettu sen häiritä; Subarumme lensi kevyesti tuon parikymmentä metriä. Pistettiin hanat kaakkoon, kyltit korttiin ja silmukat pussiin, jälleen haamuaika. Mutta eipä kuvienkaan perusteella kovin hiljaa hissuteltu, todisteet löytyvät täältä.
AS-tuloslaskentasovellukseen sain luettua emit-kilpailukortit ja AT-pisteet ruudulla olivat täsmälleen samoja kuin virallisella tulostenlaskijallakin. Tapahtuma on nopea, kortin lukuun ei sekuntia kulu ja AT-pisteet ovat saman tien valmiina. Reittien syöttö, tulosluettelo ja lähtöluettelon arvonta ovat luvassa viikon kuluessa. Kiikoisissa saamaani emit-aineistoa voin vastedes käyttää testaamiseen. Ehkäpä Oulussa voisin sitä vielä koittaa talvikauden päätöskilpailussa 20.3.
2004-02-28 Länsisarjan harjoitusajo Kiikoisissa
Jos oli huiman harjoitusajon laatinut viime viikonloppuna as.netin päätoimittaja niin ei Kulmalan Juusokaan jäänyt yhtään jälkeen. Subarun olin kaivanut naftaliinista ja kuskin paikalle istahdin ensimmäistä kertaa pariin vuoteen. Kahden kartturin voimin roimittiin pikkuteitä ja tammikuussa esiteltyä peltoaurausta "nuoruuden innolla". Hienon reitin pituus oli noin 75 km ja ihanneajaksi oltiin määritelty tunti ja kolme varttia. Pilvinen talvisää ja pari pakkasastetta antoivat hienot puitteet tapahtumalle.
Testasin Subarussa Nokian Hakkapeliitta nelosia, jotka tuntuivat ihan kivoilta renkailta niin siirtymillä kuin peltopilalla. Viikon lumisateet peittivät jäiset paikat hyvin eikä jääpitoa oikein päässyt toteamaan. Mutta tiellä pysyttiin ja kohtuullinen oli tuloskin. Jos oltaisiin osattu pyöriä yksi peltolenkki ojan oikealla puolella olisi sama, kaksi kertaa otettava kilpi ollut mukana ja makea voitto olisi tullut kotiin. Vaan kun ei, joten jäipä parannettavaa. Eikä kartturin muuten tarvinnut muistuttaa vasemman (sulle/mulle) ja oikean (mulle/sulle) sijainnista kuin muutaman kerran...
Kokkens on teettänyt softaa emit-tuloslaskentaa varten ja tarkoitus oli testata sitä ensimmäistä (hmm. itse asiassa toista) kertaa oikeissa olosuhteissa. Testaus jäi vähäiseen, koska en ollut tehnyt kotitöitä tarpeeksi hyvin. Laboratorio-olosuhteissa hyvin käyttäytyneen ohjelman ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi syntyi ilmoitus "'0 ' is not an integer". Heh, selvä määrittelyvirhe...jossain. Ja kun kisan jälkeen oli kiire syömään ja saunomaan niin päätettiin jättää testauskin ensi kertaan.
Myös kuvaajaryhmä oli vaihteeksi innokkaana paikalla. Tsekkaapa meitin poijjaat lumiränneissä
2004-02-22 Länsisarjan harjoitusajo Kiikoisissa
Ari Uotila teki sen taas, aluekisan pituisen harjoitusajon. Ennakkotiedoissa luvattiin kuuttakymmentä kilometriä. Emit-kisassa kokeiltiin itsepalvelu-ulaa, ts. JAT:n jälkeen seuraavasta vaihtopisteestä otettiin itse uusi lähtöaika, jolla leimattiin emit. Ajatuksena tällä oli estää ruuhkien muodostuminen. Rofalla oli muita kiireitä, joten kuskiksi lähti aina luotettava Helinin Tenho Golfillaan.
Ajomääräyksestä laskettuna kisalla olisi pituutta noin tunti ja kolme varttia. Siis mukava iltapäivän ajelu, johon lähdettiin Putajan SEO:lta heti kahden jälkeen. E-luokkaa oli ilmoittautunut mukaan yhdeksän paria, C-luokkaa yksitoista (C-luokalle tapahtuma oli aluemestaruusosakilpailu) ja "konkareitakin" yhdeksän. Lahtiset laahustivat lähtöpaikalle hiukan jälkijunassa, joten otimme heidän paikkansa K-luokan toisena autona, kymmenen minuuttia C-luokan perään.
Kartat saatiin kaksi minuuttia ennen lähtöaikaa. A4-kokoiset väritulosteet olivat ilo silmälle. Varsinkin harvoin nähty vihreä väri karttaotteiden reunaviivoissa tuntui piristävältä…
Ensimmäinen jakso oli vauhdikas repäisy heti lähtöpaikan tuntumassa. Ajoajalla kolmeminuuttisen jakson ajamiseen kului suht' tarkkaan tuo kolme minuuttia. Ennakko-AT:lla yritettiin kontrolloida sitä, ettei kukaan aja jaksolle ennakossa... no, tuo AT oli niin lähellä pyörityspaikkaa ettemme voineet vastustaa kiusausta suunnistaa pikkaisen väärin… (hyi meitä). Jakson aikana siirryimme konkareiden etuautoksi. Tästä jatkettiin mittikselle, joka loikoteltiin pikkutietä kohti Laviaa.
Maatalon pihoja ja vauhdikkaita pikkuteitä on Kiikoisten kisoissa totuttu näkemään, eikä tämä ollut poikkeus: jaksot kaksi ja kolme pyörittiin maatalon pihoja, joissa oli runsaasti tarkkoja ja hyvin sijoiteltuja asemia. Emit-AT edelsi jokaista pyöritystä ja JAT haettiin 1:20.000 peruskartalla poistuttaessa pihapiiristä.
Nelosjakso oli "vanhanaikaista" peruskarttasuunnistusta, jossa oli huimia jekkuja. Miehitetyn AT:n pelossa etenimme aikataulun mukaisesti, mutta odottamaamme asemaa ei tullut, lukuisa joukko RT-asemia kylläkin. C-luokkalaisia alkoi näkyä, ilmeisesti olivat jossain tehneet virheellisen reitinvalinnan. Ihan jokaisesta kartasta ei "päätie" puuttunut mutta aina välillä kuitenkin. Viimeinen pisteväli ajettiin ajoajalla ja JAT:lla oli puolitoista minuuttia aikaa odotella ihanneaikaa.
Viides jakso - maatilapila, mutta ilman ennakko-AT-asemaa. "Nyt se miehitetty AT tulee heti nurkan takaa" kuvittelin…. Mutta eipä tullut, ei. JAT:lle tultiin C-luokan vetämässä jonomuodostelmassa.
Kuudes jakso oli siirtymänoloinen peruskarttasuunnistus löysähköllä pyynnillä ja jälleen ilman väli-AT-asemia. Tästä jatkettiin JRT:lle, jossa odotteli lähtöään kaksi C-luokan autoa. Päästyämme "luukulle" kysäisi asemahenkilö minkä lähtöajan haluamme. Päätimme lähteä pari minuuttia C:n perään - ja se oli virhe. JRT:ltä ampaistiin pikkutietä vajaa puoli kilometriä ja sitten 1:5.000 peltoauraukseen. Kymmenen hehtaarin pellossa oli lunta ehkä kymmenen senttiä, mutta uran vierustan vallit olivat kovia - siis oikojalle oli tarjolla vallin päällä kiikkuminen. Pellon olivat miehittäneet ilmeisesti kaikki edellämme lähteneet C- luokkalaiset, jotka sopivasti tulppasivat heti ensimmäisen risteyksen. Ruuhka oli valtaisa ja nyt kyllä harmitti, että kamera jäi kotiin. "Vallin yli ja hankea pitkin" - yritys ei tuottanut haluamaamme tulosta, mutta emme onneksi kiinnikään jääneet. "Takaisin…" Tällä välin risteys oli jo tyhjentynyt, joten alettiin laulaa pitkin uria. Vauhdinhurmaa ei päässyt kokemaan, sen verran tiuhaan piti suuntaa muuttaa. Kivasti tehty pila ja hyvä, sopivan pelkistetty kartta istuivat mukavasti. Paria peruutusta ei voitu välttää, ihan kaikki ei kerralla sopinut. JAT:lle saavuttiin kuuden auton letkassa, joten kuljettajalle oli tarjolla pieni juoksulenkki… ei vainenkaan. Edellä ajaneet hoitivat leimaukset ripeästi ja pian pääsimmekin leimaamaan. Ehkä parikymmentä sekuntia olisi voittanut juoksemalla, mutta ei tässä nyt ihan niin tosissaan oltu liikkeellä. Maalissa oli edessämme sama ruuhka, joka edelleen hoiti itsensä ripeästi alta pois.
Ratamestari itse hoiti tuloslaskennan (joka toimi ihan normaalilla nopeudella, vaikka emit-asemia olikin runsaasti ula-kokeilusta johtuen). Ensimmäisellä jaksolla tehtiin yksi väärä RT-valinta (kartassa todettiin kisan jälkeen "pikku" bugi), joka on kyllä tehty ennenkin. Tämän lisäksi yhdellä JAT:lla aloin kirjoittaa tuloaikaa ruutuun, jossa jo oli RT-merkintä (Suttu? Hylkäys? Vai kelpaako merkintäni "1-03" ylimääräiseksi RT-merkinnäksi, joka ei rankaise). Ajallisesti viimeisen jakson huima pyynti aiheutti reilut parisataa AT-pistettä, siis puolentoista tuhannen pisteen kisa. Aluekilpailun pituiseksi osallistumismaksuksi kymppi tuntui suorastaan sikahalvalta. Ja tätä hupia on tarjolla lisää jo vajaan viikon päästä. Sinne yritänkin päästä kuskiksi ja tuloslaskentaan kokeilemaan emit-as-laskentasoftaa, joka on jo laboratorio-olosuhteissa testattu.
Itsepalvelu-ula oli toteutettu laittamalla JAT:n jälkeen n. sadan metrin päähän vaihtopiste, jossa oli toinen emit-asema. Tämä toimi meidän mielestämme loistavasti. Se voisi olla hyvinkin käytössä rinnakkain nykyisen ohjeistuksen mukaisen "uusi lähtöaika on tuloaika" menetelmän kanssa, jolloin ajomääräyksessä ilmoitettaisiin kumpaa menetelmää kulloinkin käytetään. Esimerkiksi JRT:lle ajettaessa ei uudella lähtöajalla ole merkitystä, kun JRT kuitenkin antaa uuden lähtöajan, mutta muuten olisi tämä uusi lähtöaika. Käytännön toteutuksessa pari juttua keskusteltavaksi:
2004-02-21 AS-sprint -sarjan päätös 2. Turenki-sprint
Pari viikkoa oli kulunut Turengin autourheilukerhon järjestämästä SM-kisasta ja taas oltiin matkalla Turenkiin. Lauantaiaamu valkeni pilvipoutaisena ja lämpömittari oli niukasti plussalla. Ilta-aurinko paisteli kirkkaana selän takana Hankotietä posotellessamme. Yöksi oli luvattu paria pakkasastetta, joten liukasta kisaa odoteltiin. Sarjan kärkipaikkaa kärkkyi peräti kolme kuskia ja kolme kartturia, jos kohta paras kiinnitys kärkipaikkaan oli Yliniemen Eetulla ja Rouskun Rikulla.
Reilu kahdeksankymmentä ilmoittautunutta paria oli ilmoittautunut mukaan. M-luokkaakin lähtöluettelossa vielä yhdeksän, mutta lähtöpaikalle ilmaantui heistä vain seitsemän. Reitille lähdettiin autoliikkeen pihasta kuudentena M:n parina muutamaa minuuttia ennen iltaseitsemää. Vajaan puolen tunnin siirtymä Janakkalan kaakkoispuolelle SM:stä tutuille peltoaurauksille. Aloitettiin siltä pellolta, joka SM:ssä oli viimeinen. Valtava määrä suoraviivaisia ristiin rastiin aurattuja uria, jotka oli tarkasti kartoitettu. Eteneminen tuntui juohevalta eikä tarvinnut peruuttaakaan kuin kerran. Reittiviiva oli siisti ja tarkasti mitoillaan, oranssinpunainen kartta lievästi pelkistettynä oli suorastaan herkullinen luettava… vau!
Kakkosjaksolla ajettiin sitä SM:ssä ihmettelemääni valtavankokoista peltoa, joka silloin ajettiin vain päästä päähän ja takaisin. Nyt ajettiin kohtuullinen määrä lenkkejä ja tässä pääsi myös kuski nautiskelemaan vauhdin hurmasta; runsaan sadan metrin suoria pätkiä kun oli useampia.
Kolmas jakso oli "ratkaisun paikka". Samassa paketissa kaksi peltoa ja pienipiirteinen metsäläntti täynnä uria. JRT:ltä ampaistiin ensimmäisen pellon uraviidakkoon vauhdilla. Pieni kierros pellon keskellä ja toisesta reunasta pois. Liukkaanoloista peltotietä ja metsätielle, toiseen peltoon… "hetkinen, mittakaava muuttui… käännös oikeaan...", ajetaanko metsän sisällä rinteen yläpäässä vai pellolla alhaalla? Kartoista en saanut selville, joten laskettiin mäki alas ja … "nyt ollaan kyllä liian kaukana, peruutapa takaisin ylös… jaa tuollahan on asemakilpi, mikä tunnus siinä oli? Otapa takaisin alas…" no nyt tuli paikalle edellämme lähtenyt parikin, takaisin ylös. Ja matka jatkui. Metsikössä pyörittiin pieni silmukka ja takaisin siihen ensimmäiseen peltoon. Kierros ja peltotielle, toinen pelto uudestaan ja metsikköön, pieni lenkki ja jakso päättyi. Ihanneajasta jäätiin vajaa kymmenminuuttinen, kyllä täällä joku vietti taatusti enemmänkin aikaa.
Viimeiselle jaksolle pieni siirtymä ja lyhyt rypistys. Jakson viimeinen asema tuntui ovelasti sijoitetulta, sitä ennen pääsi paristakin paikasta oikaisemaan. Puri ainakin A-luokassa hyvin…
Vajaa puolituntinen siirtymä maaliin ja sprinttisarja oli ohi. Upea sarja kaiken kaikkiaan. Suomen talveen sprinttisarja on kyllä lunastanut paikkansa.
Malliratkaisu näytti hyvältä: kaikki asemat löytyivät eikä aikaakaan kulunut ihan tuhottoman kauaa. Tuloslaskenta oli todella ripeä, kymmenessä minuutissa olivat tarkistetut kortit tulosnarulla: porukan nopein suoritus! Osakilpailuvoitto oli viimein totta. Kolme nousupistettä tarkoittaa sitä, että M-luokka vuodeksi 2005 on nyt varmistettu.
Sarjapisteissä kuskien puolella Rofa vei voiton koko sarjasta, karttureiden puolella Rouskun Riku sijoittui tänään kolmanneksi, joten hänen "kolme parasta" sarjapisteensä riittivät sarjavoittoon, vaikka allekirjoittaneelle pisteitä oli yhteensä kertynyt yksi enemmän... Kakkostila karttureiden puolella oli kuitenkin tosiasia. Komeat maljakot pääsivät hyvään kotiin ja "bensakupongeille" on aina käyttöä!
Tässä osakilpailussa pääsi taas ajamaan muutamista RT-asemista läpi näkemättä. M-luokassakin todettiin ainakin kaksi varmaa tapausta. RT-asemien näkyvyyden parantamiseksi mietittiin heijastinta; nykyiset säännöthän määräävät asemakilpiin 2x10cm heijastinteipin jollei kuvio ole heijastava (tätä eivät muuten ihan kaikki Suomessa käytetyt kilvet täytä). Sääntöjen mukaan heijastinteipin paikka on kilven alareunassa, mutta talvella olisi asiaa kilven yläreunassa oleva ylimääräinen heijastinnauha, joka voisi olla koko kilven levyinen. Suostuisivatkohan järjestäjät tähän vapaaehtoisesti vai olisiko mietittävä muutosta sääntöihin?
Oulussa ajetaan talven viimeinen kalenterikapina kuukauden päästä. Sinne lähtee "varakuski" Golfilla, Daihatsu siirtyy hyvin ansaitsemalle talvilevolle odottamaan huhti-toukokuun PM-sarjan kapinoita.
Cup-Nuukan pojan eksytys Laihialla 2004-02-14
Pakkaskelit vaihtuivat suojasäähän loppuviikosta. Matkalla kilpailupaikalle bongasimme tienvarsimainostaulujen lämpömittareista useiden lämpöasteiden lukemia. Tampereen kohdalla satoi erittäin märkää räntääkin hetken aikaa. Onneksi keli kuitenkin muuttui kuivemmaksi matkallamme kohti pohjoista. Ennen viittä aurinkokin näyttäytyi taivaanrannassa.
Eipä ole talvi kisajärjestäjiä suosinut. Ennakkotiedotteissa oltiin manattu ensin valtavaa lumimäärää ja sitten vesisateita. Aurauksia oltiin tehty 30 hehtaarin peltoalueisiin ja luvassa oli myös reitinmäärittelysuosikkiamme eli tapaa kolme (hevosenkengät). Järjestäjän puolelta harmitti pieni osallistujamäärä: itse arvokilpailuluokkaan oli ilmoittautunut vain 26 paria, C-luokkaan sentään reilu tusina, mutta MA-luokassa reitille oli lähdössä vain seitsemän paria, joista neljä ämmää.
Reitille starttasimme Kyläinpäästä kohti Laihiaa MA-luokan toisena autona klo 19:12. Mittarintarkastusmatkalla oli aikaa tutustua ensimmäisen jakson karttoihin, jotka saatiin lähtöautosta lähtöajalla. Oranssinpunaiset kartat olivat selkeitä lukea ja reittiviiva oli sopivan ohut, mutta kartan koko oli taas hankala A4. Reittiviiva oli tehty tietokoneella murtoviivoja käyttäen ja tämä on usein aiheuttanut allekirjoittaneelle ylitsepääsemättömiä ongelmia. Jakson suunnistusosuus ajettiin toisen pääratamestarin pelloille tehdyillä aurauksilla. Vesisateiden jäljiltä lunta oli pelloilla alle kymmenen senttiä, mutta urat erottuivat hyvin. Kartat olivat tarkkoja ja mukavan pelkistettyjä. Eteneminen ei ollut vaikeaa, mutta koko ajan oli analysoitava mitä kartoista puuttui. JAT1:lle ajoimme MA-luokan ensimmäisenä autona ja matka jatkui siirtymällä seuraavalle JRT:lle.
Ajoaikaa oli ruhtinaallisesti, saimme peräti kymmenen minuuttia odotusaikaa. JRT:llä ratamestari kertoi järjestäjän halunneen estää B- ja MA-luokan sekoittumisen antamalla MA-luokille enemmän aikaa siirtymille. Vahtikoira saatteli meidät matkaan ja lumiukko tervehti meitä pian pihalta poistuessamme. Pian eteemme levittäytyi valtavalle peltoalueelle tehty uraviidakko. Viime vuoden SM-kisassa tätä aluetta tahkottiin hartaasti ja monta kierrosta oli nytkin tarjolla. Nopeuspyynti oli kova, jäimme ihanneajasta alun toistakymmentä minuuttia. MA-luokan piikkipaikalla jatkoimme tumpeloinneistamme huolimatta. Lyhyenläntä siirtymä seuraavalle pellolle. AT:n pelossa odottelimme parinsadan metrin päässä pyörityksestä ja saimme aitiopaikalta seurata yhden parin virhearviointia ja tilanteesta toipumista: hanki haukkasi tielle tulleen auton ojaan, josta perässään tulleet tuuppasivat epäonnisen takaisin tielle. Yhteispelillä se sujuu! Jakson urat olivat kahta ensimmäistä suoraviivaisempia, mutta todella liukkaita. B-luokan viimeiset autot olivat juuri lähteneet JAT:lta siihen tullessamme, josta seurasi taas kymmenen minuutin odotus seuraavan siirtymän päässä. Lähes koko MA-luokka kerääntyi samaan nippuun peräämme Laihian kunnan varikon pihalle (johon kartan mukaan olisi pitänyt tulla suuren ojan ja muutaman männyn läpi…no, sattuuhan sitä). AT tulikin pian "yllättäen" vastaan (meille nolla virhepistettä!) ja tästä eräs A:n pari nappasi kauden ennätysennakon: 1800 virhepistettä reilun kuuden minuutin etuajasta…
Tauko häämötti huristeltuamme pellon polut läpi ristiin rastiin. JAT antoi meille kymmenen minuuttia lisää taukoa, jotta emme menisi B-luokan kanssa ristiin. No, tässä kohtaa olimme jo yhden B-luokkalaisen edellä… Tauolla heidät siirrettiin takaisin eteemme, joka vain aiheutti sen, että saimme uudestaan ohittaa heidät. Mitenköhän mahtoi vaikuttaa cuppilaisparien suoritukseen MA-luokkalaisten alkaessa vilistää ympärillä? Itselläni ainakin tuppaavat pasmat aina menemään sekaisin kun on kahta useampia autoja samassa "kuvaruudussa".
Tauolta lähdettiin Murhaaston sorakuoppaan. Väli-AT otettiin kaksi kertaa ja tässä oli vähän hässäkkää toisella kierroksella: ensimmäistä kertaansa paikalle tulleet hidastelivat ja me ajoimme kuin viimeistä päivää Golfin alta karkuun. Kuinka ollakaan, kaikki olivat yhtä aikaa AT:lla, me toisena autona… Golf ohitti meidät pian mutta pääsimme kuittaamaan juuri ennen JAT:ia. Siirryimme siis vielä toiseksi viimeiselle jaksolle edelleen MA:n keulilla. Enää ei yritetty estää B:n ja MA:n sekoittumista, joten matka jatkui samoin tein. Tämä jakso suunnistettiin samoilla pelloilla kuin kakkosjakso. "Siirtymällä" tänne ajettiin pieniä pätkiä hevosenkenkämääritteillä (niitä olisin muuten kernaasti lukenut enemmänkin). Jos oli kakkosjakso vaikea ei tämä ollut sen helpompi: Golf pyyhälsi ohitsemme jakson loppuosalla, meille tuli myöhiä kuutisen minuuttia. Viimeiset autot B-luokasta jäivät vielä pyörimään alueelle kun poistuimme paikalta kohti maalia
Viimeinen jakso ajettiin hevosenkenkämääritteillä maaliin. Kymmenellä A4-kokoisella arkilla määritetyllä reitillä oli pituutta 91 kilometriä, josta melkein puolet peltoaurauksilla. Aikaa kului taukoineen suht' tarkkaan neljä tuntia. Korttien tarkastus aiheutti hieman ihmetystä: 15 ylimääräistä RT-merkintää, muttei ainuttakaan puuttuvaa. Vaikka ylimääräinen ei rankaisekaan, en odottanut tällaista määrää ylimääräisiä. Hyvä, että kortit riittivät (kolme merkintää jäi tilaa….). B-cup ajoi saman reittiviivan mutta löysemmillä pyynneillä, joten tulokset ovat lähes vertailukelpoisia MA:n ja B:n välillä.
Raparallia kisasta ei tullut, ajourat olivat suorastaan loistavassa kunnossa. Meille eteneminen tuntui paikoitellen takkuiselta, joten kummastelimme hiukan lopputulosta. 2305 aikavirhepistettä riitti voittoon vajaan minuutin marginaalilla ja nousupistekoriin rapsahti taas kolme uutta merkintää (vielä puuttuu yksi). Notkuvasta palkintopöydästä mukaamme lähtivät punaiset vilkkuvalot vaihtoparistoineen ja hienot muistolätkät. Tuloslaskenta toimi ripeästi ja kotimatka alkoi tasan tunnin maaliintulomme jälkeen, aikarauta näytti vartin yli puolen yön. Uinuvaan Lohjaan saavuimme vasta aamuviiden jälkeen.
SM-Kievarin kierros 2004-02-07
Synkkä päivä lohjalaisille: 14-25-27-28-keskeytys. No, kaikki tuloksen saaneet sentään puolivälin paremmalla puolella...
Pilvipoutaisessa parin asteen pakkasessa porhalsimme Daihatsulla kohti Turenkia vielä päivänvalon aikaan. Viikolla sää oli ollut pari päivää plussalla ja vesisade sulatteli edellisviikonlopun lumia urille, jotka sitten jäätyivät loppuviikolla luistinradaksi. Rengasvalinnan arvelimme näyttelevän tärkeää osaa viikonlopun tapahtumassa. Mukana oli ilahduttava määrä ruotsalaisia, peräti seitsemän paria. Yksi ruotsalaispari uskaltautui jopa SM-luokan reitille.
64 parin SM-osallistujajoukon kymmenentenä parina starttasimme Harvialan tutuksi käyneeltä koululta hiukan vajaa neljätuntiselle reitille klo 17:18. Kartat olivat A4-kokoa, joka on kartturin käteen vähän järeän oloinen, mutta oranssinruskea kartta onnistuneen värinen ja reittiviiva mukavan ohut. Siirryimme kohti etelää, sorakuoppapyöritykseen Kalpalinnan laskettelukeskuksen kupeeseen.
Jaksolle sisäänmenossa kerrottiin pelin henki: kartoissa oli kyllä runsaasti informaatiota, mutta jotain "pientä" aina puuttui. Ensimmäinen asema löytyi helposti, mutta sitten hämäyksenä ollut "Vastaantulijoita" teksti sai unohtamaan kartanluvun: kuski kyllä tarjosi kasan takaa, mutta komento oli tällä kertaa harvinaisen selvä: tietä pitkin portille… Pyörityspaikka oli kaksi kohtuullisen kokoista sorakuoppaa kiinni toisissaan, ensin ajettiin takimmaiseen, jossa pyörittiin vain pari silmukkaa - tiet olivat todella liukkaita. Viisi RT merkintää kortissa palattiin palan matkaa takaisinpäin kun kartturi kauhukseen huomasi erehdyksen paikalle tulossa: kasan takana paistoivat RT-tunnuksen selkämykset kun ajettiin toiseen kuopista. Mikäs taas olisi ollut paikatessa, mutta eipä välähtänyt. Neljä ylimääräistä merkintää ei olisi tuntunut missään eikä aikaa olisi minuuttia kauempaa kulunut, mutta jäipä tekemättä. Jaksolla hajosi vielä toinen sumuvaloista; olipa surkea alku.
Lyhyt siirtymä asfalttiasemalle, jossa ajoimme edellämme lähteneet kiinni ja ohi. Tiet asemalla olivat todella liukkaita ja kieli keskellä suuta sipsuttelimme kohti jakson päätepysäkkiä. Kolmannelle jaksolle siirryttiin vanhaa kolmostietä ohi Linnatuulen ja kohti Tervakoskea. Täällä saatiin uusi kartta, jonka sisältämä reitti oli näpsäkkä ja nopea peltopila. Urat eivät olleet alkukisamaiseen tyyliin luistinratoja, joten pääsimme huristelemaan jo kisavauhtiakin! Kartta oli lähes täydellinen ja eteneminen todella helpontuntuista. Jakso oli nopeasti ajettu ja siirryttiin saman peltoalueen toiselle puolelle. Tämä puolisko muistui kartturin mieleen lähes kymmenen vuoden takaa: silloin Fiat 127:llä tultiin peltoon puoli tuntia ihanneajasta myöhässä "siirtymäongelman" vuoksi. Nyt ongelman aiheutti JRT:ltä lähdön jälkeen viides käännös heinäpaalin kohdalla: etuvasen… kartassa yksi ura, maastossa kaksi. Veikattiin väärä ja sitten oltiinkin "pihalla". Takaisin risteykseen ja uusi yritys… ei osunut vieläkään, joku muoto ei stemmaa. Jatkolle kuitenkin päästiin ja päätettiin jatkaa jottei koko loppuilta kulu mokomaa risteystä ihmetellessämme. Toinen käymätön RT jäi tähän valintaan. Loppuosa jaksosta osui lähelle oikeaa, lukuun ottamatta tuota heinäpaalilta lähtöä, josta seuraavillakin kerroilla piti lähteä "hakemaan vauhtia". Myöhiä tuli kymmenen minuuttia, tuosta ainakin puolet risteysarvonnan väärällä valinnalla. Olisipa kiva kuulla, mikä oli peruste valita toinen poluista. Arpajaisissa emme juuri koskaan ole pärjänneet, eikä tämä kerta ollut poikkeus.
Matka jatkui: kevyttä siirtymää kohti kisan ratkaisualueiksi kuvittelemiamme peltoalueita. Pieni lepikkopelto käytiin pyörähtämässä "välipalana" ja sitten "talvikrossiradalle". Pelkistetyt kartat olivat riittävän helppolukuisia ja muutama 1:10.000 mittakaavainen kartta aiheutti pientä päänvaivaa; tähän asti "pilat" oltiin suunnistettu 1:5.000 mittakaavaisilla kartoilla.
Reipas pari tuntia oltiin ajettu kun saavuimme tauolle. Parikymmentä minuuttia pellonkupeessa kului autossa istuen; vaikka pakkasta oli alle kymmenen astetta oli tuuli purevaa. Katsastusmiestä kävi sääliksi. Matka jatkui pienen pihan läpi. Liukkaita uria taas, hyvä että auto pysyi kävelyvauhtia ajettaessa hyppysissä. Mahtaakohan renkaissa olla ainoatakaan nastaa jäljellä? Peltoauraukseen, lyhyt rypistys ja seuraava pelto. Taas lyhyt riuhtaisu ja seuraava pelto, mutta pikkutarkan metsikön kautta. Pellossa ajettiin pari rundia (pellot tuntuivat helpoilta, koska edellämme ajaneet kahdeksan kilpailijaa olivat merkinneet hyvin ajettavan reitin - eikä kartoistakaan juuri uria puuttunut) ja takaisin metsikön kautta kohti jakson päätöstä. Golf teki edessämme väärän valinnan ja vaihteeksi päästiin oikean kilvanajon makuun. Lyhyt siirtymä seuraavaan peltoon, jossa edelleen ajettiin vain pari pääuraa edestakaisin. Tulevaa sprinttiä vartenkohan peltoja näin kovasti säästellään, ihmettelimme. Tälläkin Elovaaran pellolla olisimme mieluusti porhaltaneet pari kierrosta lisää.
Siirtymää peruskartalla kolmisen kilometriä ja sitten kisan viimeinen peltopila. "Koskivirta" luki kartoissa, hulppean kokoinen pelto täynnä ristiin rastiin meneviä uria. Suht' helponoloinen oli tämäkin jakso, pian oltiin siirtymällä kohti maalia. Ratkaisut tehtiinkin siis kisan ensimmäisen tunnin aikana!
Nopeuspyynti tuntui kisassa tiukalta. Peltoteillä kolmenkympin keskinopeus oli sula mahdottomuus. Arvelimme voittajan pisteet pariksi tuhanneksi aikapisteeksi. Reittiasemiahan huiput eivät näin tarkoilla kartoilla käymättä jätä.
Kahdella puuttuvalla RT-asemalla oltiin kisassa neljästoista. Mitalisijoista jäätiin reilu 1200 pistettä, joten edes puhdas reittisuoritus ei olisi avannut ovia palkintopallille. Tavoitteena oleva viime vuoden SM-sijoituksen parantaminen ei varsinaisesti vaikeutunut, mutta eipä helpottunutkaan. SM-sarjassa on nyt seitsemän ja puolen kuukauden tauko, jonka aikana mm. ratkaistaan PM-mitalien kohtalo. Sprinttisarjan kahden viikon päästä näissä samoissa maisemissa ajettavaa jännittävää päätöskilpailua odotellessamme piipahdamme ensi viikonloppuna Laihialle, jossa "AS-juniorit" aloittavat cup-pisteiden metsästyksen.
2004-01-31 2. Renko-sprint, Fit-fys-sprint
Talvipäivä valkeni sakeassa lumipyryssä. Iltapäivällä lunta oli tupruttanut jo hyvän matkaa toistakymmentä senttimetriä eikä sade tuntunut yhtään antavan periksi. Lämpötila oli niukasti asteen tai pari pakkasella startatessamme Lohjalta kohti Renkoa. Rengon kisa-alue on huima sekoitus nopeita metsäautoteitä ja peltoaurauksia, joten kuvittelimme kisan sopivan meille loistavasti. Edellisestä, kauden 2003 aloittaneesta kilpailusta samoilla seuduilla jäi vain positiivisia muistoja.
Lumisadetta riitti lähtöpaikalle asti. Yksi ratamestariporukan jäsenistä harmitteli huonoa keliä - no minkäs sille sateelle voi. Keli on kaikille sama, vaikka häntäpään lähtijöille lumipuuroa on enemmän - sekä urilla että asemakilpien päällä. Lähtöpaikan ilmoitustaululla velvoitettiin kilpailijat putsaamaan lumet RT-tauluista… Lähtöluettelon mukaan ilmoittautuneita oli kaikkiaan 90 autokuntaa, M-luokassakin yksitoista. Tosin, yksi pari oli vahingossa laitettu luokkaa liian ylös ja hallitseva suomenmestaripari peruutti osallistumisensa joten jäljelle jäi yhdeksän. Jännitystä lisäsi edellisen osakilpailun voittajapari: ennakkotiedoista poiketen he olivat päättäneet sittenkin osallistua "voittajakokoonpanossa".
M-luokan viimeisenä lähdimme reitille 22 minuuttia iltaseitsemän jälkeen. Lumentulo jatkui kiivaana porhaltaessamme mittarintarkistusmatkaa ja kohti ensimmäistä kartanjakopaikkaa. JRT:llä ei ollut ruuhkaa, lähdimme ensimmäisen jakson suunnistusosuudelle neljä minuuttia edellisen auton perään.
Jotenkin tuntui siltä, että nyt on odotettavissa ennakko-AT. Vaikka nopeuspyynti oli kohtuullisen korkea, ei aluksi ollut vaikeuksia ajaa pyynnin mukaan. Rauhoittelimme siis menoa ja otimme tuntumaa uusiin renkaisiin. Kartat olivat mukavan pelkistettyjä, mutta sisälsivät suunnistuksen kannalta sopivasti informaatiota: eteneminen oli helpontuntuista - alkuun. Ensimmäisellä pellolla tuotti hieman ongelmia RT46, joka tuntui olevan lähempänä latoa kuin se ura, jota meidän oli tarkoitus ajaa. Ei se kuulu, tai no - ylimääräinen ei rankaise, korttiin vaan ja menoksi. Odottamamme AT tuli sitten pian tämän pähkäilytauon jälkeen: puolisen minuuttia oltiin myöhässä. Ei paha. Heti kohta AT:lta jatkaessamme ongelmia aiheutui joidenkin hitaasti liikkuneiden alempiluokkalaisten perässä ajamisesta. Annoimme valomerkkejä, mutta tilaa ei löytynyt - uralla ei ollut "bussipysäkkejä", joihin olisi voinut väistää. Pian kuitenkin auto edestämme kääntyi eri tielle ja saimme jatkaa omalla vauhdillamme. Loppuosa jaksosta ajettiin metsäteitä ja peltoaurausta mukavasti vuorotellen ja JAT:lle saavuimme viitisen minuuttia ihanneajasta jääneenä. Liukkailta tuntuivat urat ja lunta tuprusi reippaasti. Onneksi ei ollut vaikeuksia nähdä RT-asematunnuksia, tai ainakin tässä vaiheessa tuntui siltä.
Sprint-kisatyylisesti kierreltiin aluetta vielä kolme jaksoa. Kakkosjaksolla jaloissa pyöri A-luokkalaisia, jotka ajoivat ensimmäistä kierrostaan. Kakkos-JAT:lle pääsyämme vaikeutti vikauralla ollut Tercel, joka kapeaa ränniä yritti peruuttaa pois suunnistettuaan väärälle uralle. Onneksi lumipenkka ei ollut ojan päällä vaan mahduimme nippa-nappa ohitse.
Kolmosjaksolla pellolla, johon oli aurattu ympyröitä, tuli vastaan auto. Ollaanko oikein, kysyi kuski. Kyllä, vastasi kartturi. Mieleen muistui viime vuoden Vaasan SM-kilpailun toiseksi viimeinen jakso. Nyt osasimme pitää päämme, olimme aivan oikealla uralla, vastaantulija ei. Hitaampia "luokkatovereita" aloimme saada kiinni ja kohtuuhyvin saimme tilaakin pyynnöstämme. Tuntui jopa siltä, että M-luokkalaiset katsovat myös peiliin... Tällä jaksolla alkoi jäädä asemiakin. RT35, johon johtavalle uralle olisi pitänyt osata ottaa mitta; kartasta totesin että väärin meni ja piirsin soikion kyseiseen kohtaan. Miten ihmeessä ei sitten tullut mieleen, että kun kerran ajettiin väärin niin olisi pitänyt paikata tilanne. Vaikka kisassa puuttuva RT oli vain 300 virhepistettä, on siinä silti viisi minuuttia aikaa paikata ennen kuin paikko vaikuttaa lopputulosta huonontavasti.
Viimeisellä jaksolla tehtiin kisan ainoa läpiajo: RT65 ei osunut silmään vaikka taatusti ajoimme oikeaa uraa. Samasta RT-asemasta tuli näkemättä läpi myös kisan kolmonen. Järjestäjä päätti poistaa erään toisen RT-aseman, josta näkemättä läpi ajoi edellisten kilpailujen voittajapareja (ja lähes koko B-luokka). Meille tuosta ei ollut apua, koska edellämme siinä kohtaa ajaneet olivat RT:n puhdistaneet, lähdössä annetun ohjeen mukaisesti…
Puuhaa riitti reiluksi kahdeksi tunniksi. Meille maittoi tämä upea kilpailu. Kahdella puuttuvalla RT-asemalla oltiin kisassa tällä kertaa toinen. Palkintojenjaossa vitsailtiin, että hienon kisan palkintona mustekynä olisi ollut ihan riittävä... Tuntui ikävältä, että jatkuva lumisade teetti järjestäjille runsain mitoin ylimääräistä työtä.
Kuljettajapuolella Rofa siirtyi nyt sarjan kärkeen. Kartturipuolella Rouskun Riku on lyönyt tauluun niin kovat tulokset, että jäin toiselle sijalle. Sarjan viimeisessä kapinassa Turengissa kolmen viikon päästä on mestaruustaistelussa mukana viisi kuljettajaa ja kolme kartturia, joten tuskin maltamme sitä odottaa. Välissä on kuitenkin kauden toisen päätavoitteen ensimmäinen välietappi eli SM-osakilpailu Turengissa ja siitä viikon päästä Laihialla ajetaan CUP, joka MA-luokille on kansallinen kilpailu.
Kotimatka kahlattiin kymmensenttisessä lumihangessa: vaikka aura-autoja ja nopeita traktoreita kulki tiuhaan, pyrytti edelleen sankasti eikä tie pysynyt vähäisessä liikenteessä kunnolla auki. Säätietojen mukaan viikonlopun aikana lunta oli paikoin tullut jopa puoli metriä.
Oheismateriaalia: M-luokan epäviralliset sarjapisteet kolmen osakilpailun jälkeen. Ratamestarin mietteet kisan jälkeen.
2004-01-24 Sprint-sarjan avaus Hyvinkäällä
Kauden 2004 varsinaiset kilpailut aloitettiin Hyvinkäällä. AL-Lohja ja Hyvinkään UA järjestivät samana päivänä sprinttikisat, joiden välissä oli reilun tunnin odotusaika. Viikolla paukkuneet parinkymmenen asteen pakkaset olivat helpottaneet: Lohjalta lähdettiin ajamaan kohti lähtöpaikkana jälleen kerran toiminutta Hyvinkään Koneenkadun Nestettä parin asteen pakkasessäässä. Alkuviikolla luvattua lumimyräkkääkään ei tullut: keli oli liukas mutta poutainen.
AS-sprint-sarja aloitettiin nyt seitsemättä kertaa. Sarja on lunastanut paikkansa hyvin: lähtijöitä molempiin kisoihin oli lähdes yhdeksänkymmentä autokuntaa. M-luokassakin täysi tusina. Ennakkoon ajateltuna viime vuoden sprintsarjamestaruuden uusiminen näytti sopivan kovalta haasteelta: mukaan oli ilmoittautunut SM:n kuumaa ryhmää runsaasti.
Pientä ihmettelemistä oli lähtöluettelosotkussa: järjestäjillä oli lähtölistasta kaksi versiota, joissa oli kymmenen minuutin ero lähtöajoissa. Myös kilpailukortit oli tehty ilmoitustaululla olleen virheellisen lähtöluettelon mukaan.
Starttasimme ensimmäiseen kisaan tasan klo 16. Tiekirjalla lähdettiin ajamaan kohti moottoriurheilupuistoa, joka on varsin tuttu paikka. Lahtisen Jukan (MA-luokkien ratamestari) koukeroita en ennen olekaan päässyt kilpailumielessä ajamaan, entisen seurakaverin AS-hengentuotoksissa olen aina aiemmin ollut mukana auttelemassa. Karttapohjien arvelin olevan omaa käsialaani vuodelta 2001, sen käyttöön olivat järjestäjät kysyneet luvan kisantekoa aloittaessaan.
Siirtymällä kilpailupaikalle tuli ikävä yllätys: auton kuulokkeet eivät toimineet kartturilta kuskille päin. Luurit pois päästä ja menoksi.
Ensimmäinen kartta paljasti sen, mitä olin odottanutkin: helpon ja vauhdikkaan etenemisen sijaan tuli eteen suunnistuksellisesti kohtuuvaikea urakka. Kartat olivat mukavan pelkistettyjä ja oikeille asemille löytämiseksi piti välillä tehdä runsaasti ajatustyötä. JAT:lle päästessämme pääsi helpotuksen huokaus, mutta sitten tuli seuraava pähkäilytehtävä: JAT-asemia oli neljä rinnakain, mihin pitäisi mennä? Ilmoitustaululla luki jotain, mutta mitä... viiva vie ... aukon keskelle, odotas... kyllä kai voidaan mennä mihin hyvänsä. Asema-alueella ihmeteltiin tovi, JAT-kilpikin oltiin jo ohitettu ja vielä piti ajomääräystäkin tutkia jotta oliko se nyt niin että mihin vaan. Asemahenkilö päätti rangaista meitä ihmettelystämme ja löi kellon kiinni vasta kun olimme päättäneet sen aseman johon viimein menimme. Parikymmentä turhaa pistettä harmitti, vaikka oma moka oli ettemme muistaneet mitä ilmoitustaululla oli JAT-asemista sanottu. Taas mietitytti kilpailijan oikeussuoja. Pitäisiköhän asentaa videokamera autoon...
Neljä jaksoa moottorirataa, tiukkaa suunnistusta kova pyynnillä. Viimeisen JAT:n jälkeen oli vielä yksi pysäkki vallin päällä ja sitten maaliin. Tuloslaskentapaikalla kilpailukorttien palautuksesta saatiin kilpailualueen kartta, johon oli merkitty asemat ja reittiviivat eri kierroksilla. Tarkastuksessa totesimme reilun tunnin ajon jälkeen saldonamme olevan lähes puoli tuntia myöhiä ja yksi puuttuva asema. Tuloslaskenta toimi ripeästi ja neljänteen sijaan oikeuttava tulos oli plakkarissa: kaksi nousupistettä.
Puolitoista tuntia taukoa Eeron tuvalla tuntui pitkältä etukäteen ajateltuna, mutta pian oli odotusaika kuitattu ja alkoi Sukkula-sprint. Lähes puolen tunnin siirtymä (sisältäen tankkaustauon) Hankotien eteläpuolelle. Ensimmäiset keskeyttivät jo siirtymälle. AT-asema pidätteli porukkaa kilometrin päässä suunnistusalueista, jotta ei etukäteen ehdi nähdä miten alueella pyöritään. Innokkaimmat ottivat tästä AT-asemasta runsaita sakkopisteitä, ei tosin kukaan M-luokassa.
AT-asemaa hoitanut Åke Mether lupasi kuskille hikisiä puhteita saapuessamme kuittauttamaan kilpailukorttiamme. Kolmen minuutin siirtymä JRT:lle ja sitten paljastui pelin henki: Kaksi vierekkäistä peltoaluetta suoraviivaisesti aurattuina. Aluksi tien länsipuolella kaksi jaksoa ja sitten itäpuolella toinen mokoma. Alku tuntui helpolta ja vauhtia oli helppo pitää yllä. Länsipuolella kartat olivat rehelliset eikä suurempia ihmeitä ollut etenemisessä. Jos kartoista oli jotain poistettu niin hyvin varovaisesti. Itäpuolen pelloissa oli uria runsaammin ja kartoittaja oli vaihtunut. Tyylimuutos aiheutti ongelmia ja kartan kiintopisteenä olleet tolpat myös. Pian oli pelin henki kuitenkin selvä ja talla takaisin pohjaan.
Reilut kolme varttia sangen kovavauhtista kisaa ei saanut kuskia hikoilemaan - kunto on siis kohdallaan. Muutama peruutus ja yksi tarkistuslenkki ladon kulmalla; muutoin täydellisyyttä hipova suoritus. "Pari minuuttia annettiin tasoitusta" tuumailtiin siirtymällä maaliin. Päättelimme erojen olevan todella pieniä. Nopeasti toimineessa tuloslaskennassa paljastui oletus pienistä eroista todeksi: kakkostila ja kolme nousupistettä irtosi kuuden sekunnin erolla voittajaan. Koko M-luokka oli alle 700 pisteen haarukassa. Enpä muista ihan vähään aikaan näin tiukkaa tulosluetteloa nähneeni.
Mukava lauantaipäivä päättyi palkintojenjakoon. Kotimatkalla teimme hieman yhteenvetoa kisoista. Sarjapisteiden kannalta tulosluettelot olivat kivasti sekaisin. Lohjalaisten käyttämä vaihtopistenumerointi tuntui huomattavasti paremmalta (pisteet alusta loppuun numerojärjestyksessä) kuin hyvinkääläisten (jokainen jakso oli numeroitu erikseen). Hyvinkääläisten lähes täydelliset kartat olivat helpompia lukea mutta ehkä kuitenkin M-luokalle hivenen liiankin helppoja (kenties reitinmäärittelytapa 3 olisi antanut sopivan lisämausteen). RT-asemien sijoittelu oli tehty molemmissa kilpailuissa hyvin, jos kohta hyvinkääläisten kisassa muutaman RT-asematunnuksen nähdäkseen piti hieman kaulaa kurkottaa auton ikkunasta (kommentti saatu radanlaatijoilta: vauhdikkaasti liikkuneet kilpa-autot olivat "siirtäneet" lumikokkareita parin kilven eteen). Moottoriradalla auraukset eivät ihan täysin istuneet reittiviivaan mutta vastaavasti mitat tuntuivat olevan tarkempia kuin peltoaurauksissa. Moottoriradalla ärsytti runsas leima-asemien käyttö, mutta sen ymmärtää liikenneturvallisuuden kannalta tehdyksi: leima-asemalla on pakko pysähtyä. Hienot kisat, hieno lauantai-ilta. Tässäpä mallia muuallekinpäin Suomea: kaksi kilpailua samaksi päiväksi niin saadaan hiukan kauempaakin väki liikkeelle.
Katso myös AS-Sprint-sarjan kotisivut, kuvia Lohjan UA:n sivuilla ja Kokkensin kooste AL-Lohjan talviajoista
2004-01-10 Kiikoisten AS, kauden korkkaus
Vajaa kymmenen astetta pakkasta, aurinkoinen, hivenen utuinen keli ja lunta parikymmentä senttiä. Loistavat puitteet kunnon talvikisalle. Putajan SEO:lle kerääntyi parinkymmenen innokkaan autosuunnistusharrastajaparin joukko selvittämään joulutauon vaikutusta AS-osaamiseensa.
Lähdimme klo 14:02 konkareiden "lähes" keulilla liikkeelle. Edellämme ajoi E-luokka, C-luokka (sama reitti kuin konkareilla) ja alkupäässä startannut, tuloslaskentaan kiiruhtanut Uotilan Ari luotettavan kartanlukijansa Erkki Niemen kanssa.
Kapinan alku oli peruskarttasuunnistusta parhaimmillaan: ajoajalla ajettava reitti, jossa suoritusaikaa oli riittävästi vaan ei ruhtinaallisesti. Väli-AT joka jaksolla esti liiemmat ennakot. Ensimmäisellä jaksolla totesin siirtymäkartan mittakaavan olevan hiukan pielessä; skaalan arvelin olevan n. 1:150.000 ilmoitetun kahdensadantuhannen sijaan.
Neljäs jakso alkoi JRT:ltä, johon ajoimme kiinni saamamme E-luokkalaisen perässä. JRT antoi uuden lähtöajan ja kolme karttaa, EMIT-leimaus piti tehdä lähtöajalla. JRT asema oli kartanlukijan puolella ja se häiritsi kummasti keskittymistä. Kartasta ei heti hahmottunut mistä piti startata ja mihin suuntaan: karttatulosteesta uupui alareunasta viivaa (ja karttaa) vajaan sentin verran. Ampaisimme suoraan, minne näimme E-luokkalaisen ennen meitä lähteneen. 140 metriä ja talon takakulmalta 90 asteen käännös oikeaan… minkä talon … edellinen kartta viereen ja ongelma ratkesi: JRT:ltä pitikin kääntyä 90 astetta vasempaan, vain E:n reitti jatkui suoraan.
Kisan ainoalla peltopilalla pyöri vielä muutama C:läinen, jotka hienosti antoivat tilaa merkistämme. Nöyrimmät kiitokset! Reilun minuutin myöhillä saavuimme JAT:lle, jossa edellämme ajanut autokunta teki huolellista leimaustyötä. Äänimerkillä saatiin taas tilaa, kiitoksia. Sata pinnaa rapsahti jaksolta, arvelimme. Sopivasti oikomalla tuokin olisi ollut ajettavissa nollille, vaikka jakson alussa tekemämme hutilenkin puoliminuuttinenkin olisi ollut mukana.
Tässä tuli mieleen yksi parannusehdotus: EMIT-asema tulisi sijoittaa siten, että sen jälkeen on mahdollista ajaa hetki suoraan ja turvallisesti pysähtyä, jotta voisi väistää takaatulevia tarvitsematta tehdä valintoja esim. risteyksessä. Tämän aseman sijoittaminen 20 metriä aikaisemmin olisi ollut parempi; nyt piti jo asemalla tietää mihin suuntaan vaihtopisteestä jatketaan.
Viides jakso oli alkukisan tyylistä loikottelua. Peruskartoilla JAT:lle, parin minuutin odotusaika. Kapinan viimeinen jakso ei poikennut edellisestä. Peruskarttoja, pieniä kikkoja risteyksissä ja väli-AT ennen viimeistä siirtymää maaliin. AT:lta maaliin oli ajoaika 6 min 50 sek, kartasta mitattuna 10 km, josta ihannekeskinopeus olisi n. 88 km/h. Pahalta näytti, aluksi piti ajaa ison tien yli ja reilu kilometri mentiin 50 km/h alueella, lopussa 80 km/h. Onneksi siirtymäkartta oli mittakaavaltaan jotain aivan muuta, maaliin saavuimme juuri ja juuri ihanneajalla.
Konkarien etuautona ajanut järjestävän seuran pari oli kerännyt reitiltä 107 virhepistettä. Tuo on samaa luokkaa kuin meilläkin, tuumin todettuani, että meillä oli reittivirheitä pyöreä nolla. 104 vahvisti tulostenlaskija tulokseksemme, jolla ajosta lohkesi ensimmäinen sija. Tositoimiin päästään parin viikon päästä, kun talvisprintsarja alkaa. Edelliskauden M-luokan voittoa lähdetään puolustamaan vaikka kauden päätavoite onkin SM- ja PM-sarjoissa.