XXIV Sunnuntaisarja 2017
Sunnuntaisarjan pääsivulle . Sunnuntaisarjan säännöt . Tulokset 19.3. .
Sunnuntaisarjan avausosakilpailu 19.3.2017
Edeltävänä viikonloppuna suunnittelin kilpailualueen ja tulostin "lakanan" rastien vientiä varten. Johtoajatuksena oli paljon ajelua, vähän ulkoilua mutta joku paha tetsauspaikka pitää kaivaa tienvarrelta. Pusulan Keräkankare on tunnettu ainakin suunnistuspuiireissä suurista supistaan, joten sellaista hakuun... Ja löytyihän varsin sopiva 30 metrin pudotus aivan tien vierestä. Kilpien paikkoja en tälläkään kerralla suunnitellut millään tavalla, ajelin vain ristiin rastiin ja tyhjensin laatikosta tauluja ja ruuveja suurin piirten kilsan-parin välein. Ja lauantai-iltana tulikin viimein kartanpiirtämisen aika.Katsoin, että varsin mukavasti saan tulostuksen hoitumaan kun pistän koko alueen printaten A3-kokoisiin lakanoihin. Siis juurikin niihin samoihin, joiden kanssa olin viettänyt pari täyttä työpäivää Pusulan lähistön yleisillä teillä. Ihan hyvä päätös; vaikka kartoissa oli paljon "turhaa" säästyi paljon työtä (ja riski rastipisteiden siirtymisestä) kun en alkanut tekemään työtä sivu kerrallaan.
Sunnuntaiaamuna maa oli saanut tukevan valkoisen lumipeitteen. Ihan pohjoisimpaan osiin kilpailualuetta ei kuitenkaan lunta ollut tullut mutta eteläosissa teillä paikoin jopa kymmenen senttiä. Aurinko kuitenkin kurkisti pilviverhon takaa ja alkoi mollottaa suorastaan kuumasti jo ennen ensimmäisen lähtöä. Ja kyllähän ne lumet siitä päivän mittaan johonkin hävisivät.
Lohjan keskustan suunnasta tulossa kilpailualueen eteläreunaan.
Kela vaiko kivenkolo. Tämähän sitten näkyi autoonkin kun osasi peruuttaa oikeaan paikkaan.
Ilmoitustaululle oli tuotu uusi tiedonjyvänen...
Pohjalla (tiätty). Kyllä 21 pisteen eteen voi hiukan hikikarpaloitakin valuttaa. Virtanen/Westerholm on juuri löytänyt sen ruosteisen tynnyrin, joka oli kilven suojana. Kartan korkeuskäyrien mukaan tässä mentiin 30 metriä maanpinnasta alaspäin ja GPS-suuntima kertoi kilven luona, että P-paikalle on 160 metriä.
Alueen pohjoisosassa lunta ei ollut kuin nimeksi. Tilanne "mäen päällä" näytti itse asiassa ihan samalta lauantaiaamuna kun tuon taulun paikalleen ruuvasin.
Kela ja kivenkolo ovat tuolla lumisen kaarteen päässä oikealle taittavassa mutkassa.
... ja ihan hetkistä myöhemmin n. 5 kilometriä edellisestä kuvasta oli ihan täysi kevät.
Kuopan reunalla ollut kolmeen pisteen pallukka jäi ainakin Koivistoilta löytämättä. Kaikki "helpot" eivät olleetkaan tolppiin ruvattuna... Mutta näkyy autoon.
"Niitattu". Kun mietin tähän uimarantaan pysähdystä kiinnitin huomiota aivan hillittömään niittimäärään tuossa tolpassa...
"Nakerrettu" taas oli sellainen näre, joka huusi jo kaukaa että tänne se kilpi pitää laittaa. Tunnus oli siis noin metrin päässä tuosta "nakerretusta" puusta, ja tolpassa :)
Enpä tainnut tuota K-merkkiä supan pohjalle jättää. Onneksi ehdin tänne vielä valoisan aikaan, värit olivat mielestäni varsin miellyttäviä.
Kapinan tauottua pääsin vielä hetkeksi nauttimaan Rintamäki-Mattilan toteuttamasta täppäriautosuunnistuksesta. Varsin hauskan ajelun olivatten väsänneet ihan kirjoituspöytähommina. Ja sitten purkamaan. Olin suunnitellut purkureitin odotellessani ensimmäisiä osanottajia maaliin ja varsin, ainakin omasta mielestäni, onnistuneen reitin sainkin värkättyä. Viidessä tunnissa oli kilvet kerätty ja matka kotiin alkanut.
Purkureitti.