AS-kisatarinoita 2002


Aloitussivulle . Omituista höpinää

Harjoitusajo ruotsalaisilla AS-säännöillä Ahvenanmaalla

Eckerörundan 16.11.2002

Talvi oli jo manner-Suomessa alkanut, kun innokas AS-joukko kaikkiaan kahdellatoista AS-autolla sekä joukkueen johtaja perheautollaan kokoontui Silja-Linen terminaaliin Turussa perjantai-iltana 15.11. matkakohteenaan Ahvenanmaa ja siellä ajettava ruotsalaisten AS-kauden päättävä Eckerörundan-niminen tapahtuma.

Puolilta öin saavuttiin majapaikkaamme Godby-nimiseen kylään parisenkymmentä kilometriä Maarianhaminan pohjoispuolella. Vanha sairaala on kunnostettu hotellikäyttöön, ja oheisrevisiittaa menneisyydestä on sisustuksessa käytetty runsain mitoin. Paikan johtaja on pukeutunut asianmukaisesti lääkärivarustukseen aina käytävällä kiertäessään, ohjeita suomeksi ja ruotsiksi jaellen. Koska tulevalla tapahtumalla seuraavana päivänä tulisi olemaan mittaa kaikkiaan noin sata kilometriä, päätti osa porukasta painua ajoissa pehkuihin. Taisi joku innokas luistaa Maarianhaminan yöelämäänkin, mutta pääjoukko jäi hotellin takkahuoneeseen keskustelemaan, mistä muustakaan kuin autosuunnistuksesta. Osa porukasta oli paikalla ensimmäistä kertaa ja selostuksia menneiltä vuosilta kuunneltiin innokkaan aktiivisesti.

Lauantaiaamun sarastaessa oli riittävästi aikaa tukevalle aamupalalle ja reippaalle aamulenkille ennen osallistujakokousta. Ajon oli määrä alkaa jo klo 14.

Katsastuksessa tutkittiin valot ja renkaat kuten Suomessakin. Katsastuksen jälkeen ilmoittauduttiin tapahtumaan sekä juhlaillalliseen, sitten olikin vuorossa ohjaajakokous. Nettan Stenius kertoi olevansa tapahtuman tuomari, jolle ei kuitenkaan kannata tehdä protesteja mahdollisista virheistä ja erimielisyyksistä reittiä kohtaan. Tapahtuman "leikkimielisyyttä" terävöitettiin.

Pitkälle radalle lähti kaikkiaan nelisenkymmentä autoa: mantereelta 12, Ruotsista pari kymmentä ja loput Ahvenanmaalta.

Reitti alkoi majapaikkamme pihalta. Ensimmäistä OK-asemaa (=suunnistusreittiasema, SRT) etsittiin jo kilometrin päästä lähdöstä. Alkuosa kilpailua oli sangen helppo, joskin muutama OK-asema oli sijoitettu niin näppärästi, että asematunnuksen näki vain vilahdukselta, jos sitäkään. Isot tiet olivat sulia, mutta pikkutiet paikoitellen petollisen liukkaita.

Ruotsalainen reitinmäärittely on jo allekirjoittaneelta alkanut jotenkin sujua, joten ensimmäisen jakson saimme suoritettua ilman virhepisteitä. Kakkosjakson alkaessa alkoi ilta hämärtää ja hakuvalottomuus kostautua. OK-asemien havainnointi oli aina vain hankalampaa, mutta jotenkin kartanlukuvalolla sai aina riittävästi lukseja taululle.

Ajon puolivälissä ajettiin peltopilaa ahvenanmaalaisittain. Ajo-ohje kertoi mitä tuleman pitää:
SKITEN
SPRUTEN
ÖVER
BILEN

No niin, nyt on sitten saatu Subaruun kiva kuorrutus…

Pellolta poistuttaessa reittimäärittelyssä oli pieni kömmähdys: lyhin reitti määritteiden välissä olikin jotain muuta kuin mitä järjestäjä oli ajatellut ja niinpä risteykseen oli laitettu kääntymismerkki, jotta kilpailijat osaavat kääntyä oikeaan suuntaan. No, eipä tietenkään kukaan osannut, kaikki ajoivat suorinta tietä lähes määritteeseen, ja sitten kääntyivät jatko-osalle ennen määritettä jättäen yhden tarkastusaseman käymättä. Jokin ahaa-elämys pelasti meille tuon paikan, tunnus haettiin "väärin päin" ajaen. Vastaan tulikin sitten myöhemmin joukko kadonneen kilven metsästäjiä.

Ajon huipennus oli sen toiseksi viimeinen jakso. Pienen sorakuopan ympärillä oli runsaasti ajouria, jotka ruotsalaisen perusteellisella tavalla oli kartoitettu päin sanonko mitä. Numeroidut asematunnukset helpottivat kummasti, koukattiin kaikkiin väleihin, mistä autolla pääsee ja pantiin kirjaimet oikeisiin ruutuihin ja eikun OTK:lle (=JAT:lle). Kartasta mitattuna matka JAT:lle oli max. 60 metriä vaan maastossa tuli pari mokomaa lisää. Mahtoikohan jollain loppua usko ennen asemaa…

Viimeinen jakso oli ensimmäisen kaltainen ajelu. Toiseksi viimeisestä asematunnuksesta piti tietysti ajaa näkemättä läpi ja sitten kuluikin rattoisa kymmenminuuttinen, kun yritettiin määritettä saada sopimaan johonkin korkeuskäyrään…

Viimeinen OK oli pari kymmentä metriä ennen maalia, joka oli samassa paikassa kuin lähtö. Aikaa oli kulunut yli kaksi tuntia ja alkoi olla kiire laittautua iltajuhlaan. Illallista ja palkintojenjakoa seurasi ruotsalaistyylistä huumoriohjelmaa, josta joku suomalainenkin tunnistettiin. Mitä lie todistuskappaleelle eli valokuvalle tapahtunut…

Rattoisan viikonlopun jälkeen palailtiin sunnuntai-iltana takaisin Suomen mantereelle, jossa loska ja lumisade yhdessä jäätävän tihkun kanssa tekivät myös kotimatkasta mieleenpainuvan.

Ruotsalaisen AS-kauden päättävä tapahtuma on perinteikäs autoilutapahtuma, ja sellaisena toivottavasti pysyy vastakin. Kiitoksia kaikille mukana olleille harvinaislaatuisen mukavasta viikonlopusta!