Päättyikö osaltani autosuunnistus?


Aloitussivulle . AS-CV
Luotu 2018-01-09; viimeksi päivitetty 2019-09-08 (coda & pieniä viilauksia tekstiin)

AS-CV:ssäni kirjoitin ekoihin kertoihin:
lopetus: 2013 kauden päätösosakilpailun jälkeen päättyi muu kuin NEZ/SM-harrastelu
2017 oli ensimmäinen kausi kun en hankkinut lisenssiä lainkaan.


Lyhyt kertaus lähimenneisyydestä: rakas lajini löi minua pesäpallomailalla päähän 2011 ja jatkoi hutkimista vielä 2012. Byrokratia - Urheilullisuus 6-0.

En tiedä mikä silmäni avasi, olinhan tämänsuuntaista todistanut jo aikaisemminkin, tosin ei "lähipiirissä" eli eräänkin konkarin mukaan "häntäläisjoukoissa". Ihmettelin miksi monet lahjakkaat ja innokkaat kilpakumppanit siirtyivät pois lajista yllättäen mutta en ihmettele enää. Status quota tavoitteleva dinosaurus-eliitti ei anna mahdollisuuksia lajin kehittymiselle muun tekniikan ja elämän mukana, ja näin ollen myöskin harrastajamäärä pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä. Toki viherpiipertäjät ja valtion byrokraatitkin tekevät "hyvää työtä" vapaan autolla liikumisen ja sen kanssa harrastamisen vaikeuttamisessa. Mutta kattojärjestön Suuren Viisauden jälkeen jättäydyin pois kaikesta autourheilusta paitsi jatkoin kilpailemista "niin kauan kuin nykyinen kuljettajani jaksaa minua kuunnella". Kauden 2013 viimeisen SM-osakilpailun jälkeen kuljettaja sitten ilmoitti vetäytyvänsä ja tein päätöksen jäädä itsekin sivuun. Mutta...

... En vain pystynyt olemaan erossa autosuunnistuksesta, olihan harraste syönyt leijonanosan vapaa-ajastani viimeiset 20 vuotta. Kuljettajani ei saanut kilpuria kaupaksi ja hän kääntyi puoleeni houkuttelevan alennuksen kanssa. Kaudella 2014 jatkoin siis uudella vanhalla kuljettajalla NEZ- ja SM-sarjoissa, vaihtelevalla menestyksellä. SM-sarja kaatui suunnistuksellisesti heikosti sujuneen toisen osakilpailun ja kolmannen osakilpailun autorikon (kulmavaihde) vuoksi. NEZ-sarjasta puolestaan jäivät terävimmät onnistumiset puuttumaan. Kautta sävyttivät lukuisat pienet ja suuremmatkin tapahtumat "uuden" kisa-ajokin tekniikassa. Päällimmäiseksi tavoitteeksi laitoin silloin ehjän kauden 2015.

Kaudesta 2015 tulikin "ehjän" sijaan suurin piirtein katastrofi; uusi ennätys keskeytysten määrässä ja luokituspisteet tasan nolla. Daihatsuun ei kulmavaihdetta löytynyt ja Justyjen koneista kilometrit tulivat täyteen (mm. kaksi konerikkoa samalla viikolla, jälkimmäinen Kangasalan SM-kisan taukosiirtymällä)... Puhumattakaan "perusvahvan saksalaisen" VAG-konsernin äärettömän heikosta luotettavuudesta (kolmesta startista kaksi keskeytystä tekniseen vikaan; okei, toinen hilipiliharkkarissa mutta kait sekin voidaan laskea). Eikä muutenkaan ollut tuuri kohdallaan - hukka kutsui järjestäen ja välittömästi kun jotain tarkisteltiin - ja todellakin tarkisteltiin, kuten tulosluetteloiden AT-erittelyistä voi nähdä.

Ruotsin NEZ-kisoissa koettiin pitkästä aikaa myös jotain positiivista. "Vakikuskini" joutui Moskovan komennukselle juuri kisaviikonlopuksi ja into piukassa olleen "uuden" kuljettajan ojaanajoon tärväytynyt reipas parikymmentä minuuttia pudotti perjantain kisan tiukimmasta kärjestä (sijoitus 8.). Lauantaina sitten mentiin "vanhaan malliin" toiseksi parhaana suomalaisparina (5.) ja maajoukkueeseen. Vaikka hiukan valonpilkkua jo Ruotsissa näkyikin, synkkeni tilanne kotimaassa. Kauden SM-sarjan päätösosakilpailuun ei päästy edes mukaan kun laina-Golf osoitti sen minkä jo "tiesinkin" - ei Golfilla pärjää tässä lajissa. Vaihdelaatikosta oli tihkunut öljyt pihalle Ruotsin jälkeen ja vaihteet lakkasivat toimimasta (nelosta lukuun ottamatta) noin kolmen tunnin ajon jälkeen kisaa edeltävällä geokätkökierroksella, tietysti kauimmaisessa pisteessä kotoa. Ruotsissa onnistuminen tarkoitti kutsua mitalienjakogaalaan.

A-luokkaan siis 2016, kymmenen vuoden "tauon" jälkeen. Kilpa-autoja ei ollut eikä motivaatiota moisen rakenteluun. Vain yhden kisan itselleni annoin synttärilahjaksi, elokuussa Hämeenlinnassa kävin lukemassa karttaa Tomi Viitalalle. Tulos: MA 4. (olikohan lähtijöitä yhdeksän), mutta "hiukan" tässä kisassa painoi jo ennen taukoa hajonnut etuiskari...

Alkuvuodesta 2017 haaveilin paluusta, olihan Daihatsuun löytynyt vaihdelaatikko (Puolasta) ja toinenkin (lainassa), mutta en edellenkään oikein tallille viitsinyt vääntäytyä. Suunnistusseura Hiidenkiertäjät järjesti World Cup suunnistuskisoja (3 kpl) toukokuussa ja olin niissä talkoissa melko vahvasti mukana. Syksyllä Ruotsin NEZ-kisat houkuttivat kun kutsussa luvattiin numeroituja kilpiä mutta onneksi en lähtenyt mukaan, järjestelyt vilisivät virheitä...

Näin siis tulostaso kehittyi viimeiset vuodet:

Kausi 2013

Kausi 2014 Kausi 2015

Kysymys jota mietin nyt aika usein kuuluu: onko autosuunnistus osaltani ohitse? Subarut on raivattu veks tallilta ja Ankka-projekti on alkamassa. Muovipurkkimetsästys on hyvässä vauhdissa, muu vapaa-aika menee enemmän tai vähemmän suunnistukseen, seikkailu-urheiluun ja jossakin määrin toisinaan myös Kalevan Kierrokseen. Mutta... päässäni surisee jo Tanska huhtikuun 20. päivänä (2018)...

Coda (2019-09-08): 2018 en löytänyt motivaatiota Tanskaan lähtöön joten ilmoitin NEZ-työryhmälle jättäväni myös NEZ-pisteiden ylläpitotehtävät jollekulle innokkaammalle. Vaan kuinkas sitten kävikään?